Paula saa ystävän: Katja Reider. Suomentanut Seija Kukkonen. Kuvittanut Franziska Harvey. 34 sivua. (Tavutettu suuraakkosin. Kirjatiikeri-sarja.) Mäkelä 2017.
Saksankielinen alkuteos (2012): Die Neue in der Klasse.
"Paula kaipaa ystävää - sellaista, jonka kanssa kulkea kouluun ja jolle kertoa salaisuudet. Niinpä hän ilahtuu, kun luokalle tulee uusi tyttö. Enni ei kuitenkaan tunnu pitävän hänestä. Sitten eräänä aamuna Paula tarvitsee apua, ja Enni osuu paikalle juuri sopivasti..."(Mäkelä)
Paula-sarjassa aiemmin ilmestynyt:
Paula ja kissanpentu (2016)
Oma arvio:
Paula saa ystävän on mukava tarina siitä, miten ennakkoluulot on tehty muutettaviksi ja miten aina ensivaikutelma toisesta ihmisestä ei välttämättä osu nappiin. Kirjan tarina opettaa ymmärtämään, miksi joku käyttäytyy joskus hiukan kummasti ja asettautumaan toisen asemaan. Pidän kovasti kirjan kuvituksesta, joka on tyyliltään suloisen hempeää ja uskoakseni miellyttää lapsilukijoita.
Tyttäreni mielestä kirja on hauska ja siinä oli mukavasti kuvia, jotka ovat hänen mielestään värikkäitä ja hiukan epätarkkoja. Tyttö tykästyi Paulaan, koska hän kuulemma näyttää mukavalta ja on mukava. Hänen mieleensä jäi kirjan sivuilta erityisesti koulun taukotilat, jossa on mukava kiipeilyseinä - sellaisen tyttönikin haluaisi kouluunsa. Häntä jäi hiukan kaivelemaan, mikseivät kirjan henkilöt kiipeilleet ollenkaan kiipeilyseinässä. Lisäksi häntä kismitti tarinassa se, kun kaikki eivät saaneet piirtää taukotilan suureen maalausalustaan mitä tahtoivat, vaan siihen tehtävään valittiin vain muutama. Jostain syystä hän ei myöskään pitänyt koulun uudesta oppilaasta, Ennistä. Jos tyttäreni olisi saanut jatkaa kirjan tarinaa, olisivat tytöt alkaneet maalata taulua, Paulalla olisi tullut siihen vahingossa läntti ja hän olisi alkanut itkemään, koska taulu olisi mennyt pilalle. Hmm, olikohan kirja liian "kiltti" tyttärelleni?
Tyttöni mielestä Paula saa ystävän sopisi ehkä häntä nuoremmille eli noin 3-5-vuotiaille. Ehkä tarina sopisi myös vanhemmille, mutta se riippuu niin paljon lapsen mieltymyksistä, millainen tarina viihdyttää. Minä pidin kyllä kirjan opettavaisesta tarinasta, mutta tyttäreni ei ollut varma, lukisiko tarinaa enää uudestaan. Kirjaa suosittelemme lähinnä tytöille, sillä poikia kirjan sivuilla ei näy yhden yhtäkään.
Tyttäreni antaa kirjalle arvosanan 3, minä annan arvosanan 4,5,
yhteisarvosanaksi tulee siis 4-
Samantyylistä luettavaa:
Onnentyttö Dunne: Rose Lagercrantz.
Metalliukko. Pronssikauden seikkailuja: Shoo Rayner. Suomentanut Terhi Leskinen. 32 sivua. (Suuraakkoset. Hyppää kirjan kyytiin -sarja.) Mäkelä 2017.
Englanninkielinen alkuteos (2016): Metal Man
"Ohto katselee Viljan tekemiä kivivauvoja, ja hän saa kerrassaan mainion idean. Hän päättää tehdä metalliukon. Metalliukon valmistamiseen tarvitaan kuitenkin yhtä ja toista, kuten mehiläisiä ja kuumaa nuotiota..."(Mäkelä)
Pronssikauden seikkailuja -sarjassa aiemmin ilmestynyt:
Petojen armoilla (2017)
Oma arvio:
Metalliukko esittelee kivalla tavalla pronssikautta ja sen aikaisia menetelmiä hauskan tarinan ohella. Pieni lukija saa vaihe vaiheelta seurata, miten Ohto-pojan hieno pronssiukko valmistuu. Samalla tarinassa sivutaan hiukan sisaruskateutta, mutta ihan sivuroolissa vain. Kirjan kuvitukset ovat ihan mukavia, joskin minun makuun liian hailakoita väritykseltään. Kannen kuva on mielestäni hiukan harhaanjohtava, sillä sen perusteella olisi voinut odottaa jännittävämpää tarinaa, jossa seikkailee jättimäinen, häijynnäköinen metalliukko. Olin hiukan yllättynyt, kun se olikin vain pieni valettu patsas.
Poikani mielestä kirja on jännittävä, mutta ei kuulemma kovin kiinnostava. Henkilöhahmoista mukavin on Ohton isä. Kirjassa on pojan mielestä liian vähän kuvia ja ne ovat synkkiä. Ehkä hänkin olisi kaivannut kirkkaampia värejä, kuten minä? Metalliukon valmistusvaiheet ovat kuitenkin poikanikin mielestä kirjan parasta antia, mutta kirjan nimi ei häntä kuulemma miellytä. Kirjan tarina päättyi poikani mielestä hyvin, mutta jos hän olisi vielä saanut jatkaa sitä, metalliukko olisi alkanut elämään, eikä Ohton perheen olisi tarvinnut enää tehdä kotitöitä, sillä metalliukko olisi hoitanut ne. Poikani suosittelee kirjaa itseään nuoremmille, sekä tytöille että pojille. Hän ei aikonut itse enää lukea kirjaa uudestaan.
Poikani antoi kirjalle arvosanan 3, minä 3,5,
eli yhteisarvosanaksi tuli 3+
Kirjat ovat arvostelukappaleita, kiitämme kustantajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti