tiistai 14. maaliskuuta 2017

Herra Gummi ja kirsikkapuu: Andy Stanton


Herra Gummi ja kirsikkapuu: Andy Stanton. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Kuvittanut David Tazzyman. Lastenkertomus. 230 sivua. S&S 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2010): Mr Gum and the Cherry Tree

"Hillitöntä kieli-ilottelua myös pojille!
 
Lamonen-Pulin pikkukaupungissa tapahtuu ihan outoja. Vanha Mummu väittää muinaisten henkien heränneen ja lähtee johdattamaan kyläläisiä kohti metsää. Kevätkuumettako on ilmassa, vai mikä kumma saa kaikki vaeltamaan syvälle metsään valtaisan kirsikkapuun juurelle? Voiko kirsikkapuu puhua?

Polly ja sähköisillä lihaksilla varustettu piparkakku-ukko Allan Raatali tarttuvat toimeen. Mitä rähjäisellä herra Gummilla ja hänen ystävällään, kuvottavalla lihakauppiaalla Ville Viljami Kolmannella on tällä kertaa mielessä?" (S&S)

Muita sarjassa ilmestyneitä osia:

  • Olet ilkimys, herra Gummi! (2014)
  • Herra Gummi ja Piparipohatta (2014)
  • Herra Gummi ja voimakivet (2015)
  • Herra Gummi ja vuorenpeikot (2015)
  • Herra Gummi ja tanssiva karhu (2016)
  • Mitä syödään, herra Gummi? (2016) 

  • Suomentamattomia:


  • Mr Gum and the Secret Hideout (2011)
  • Mr Gum and the Hound of Lamonic Bibber (2011)


  • Oma arvio:

    Luimme tämän kirjan yhdessä 7-vuotiaan, esikouluikäisen poikani kanssa.

    Herra Gummi on minulle ennestään täysin tuntematon kirjasarja, mutta rohkeasti päätimme lukea suoraan tämän sarjan seitsemännen osan Herra Gummi ja kirsikkapuu. Tarina alkaa siitä, kun Vanha Mummo hokee "ennenvanhan" palanneen. Kaikki Lamonen-Pulin-kaupungin omituiset asukkaat lähtevät vaeltamaan metsään ihmettelemään, mistä on kyse. Onneksi myös neuvokas Polly-tyttö, joka huomaa jotain mätää puun sisällä asuvassa Runtussa, jota kyläläiset alkavat palvoa. Rohkea Polly ja Allan Raatali lyöttäytyvät yhteen, ja yhdessä uusien lemmikkiensä, joita ovat leppäkerttu Jussi Tuplatäplä, Tauno Toukka ja Penelope-kirva - sekä lopulta heidän miljoonat poikasensa - yrittävät pelastaa kyläläiset vale-Runtulta. Kuka onkaan sitten tuo Runtuksi tekeytyvä kurjimus? Tuskin vaikea arvata.

    Tämä kirja rikkoo mielellään kaikkea mahdollista: tekstin painatustyyliä (teksti ei täyty perinteisesti koko sivua ylhäältä alas, vaan usein tekstiä on vain sivun keskellä), fonttikokoja ja -tyylejä, kieltä, merkityksiä ja sovinnaisuuksia. Tyyli muistuttaa hyvin vahvasti Roald Dahlin ja Russell Brandin tyyliä. Myös mustavalkoisesta piirroskuvituksesta minulle tulee mieleen Roald Dahlin kirjojen kuvitus. Harry Pottereiden kääntäjänä tunnettu Jaana Kapari-Jatta vastaa Stantonin erikoislaatuisen kirjoitustyylin suomennoksesta, mikä ei varmasti ole ollut helppo tehtävä.



    Mietin tässä vain, että onko liika liikaa? Kun jatkuvasti tekstissä vilisee huuhahduksia (PÖÖ PÖÖ LEPATI LEPATI), höpsöjä lauluja, erikoisia tyyppejä ja kummallisia tapahtumia, se saattaa käydä turhan levottomaksi lukea. Huomasin, ettei poikani aina jaksanut keskittyä kovin sekavaan tekstiin, vaikka toki häntä välillä monet asiat kirjan tarinassa naurattivatkin.

    Poikani mielestä Herra Gummi ja kirsikkapuu on hauska ja hupsu, mutta hiukan pelottava kirja. Kirjan mustavalkoisia ja epätarkkoja kuvia oli hänestä jopa liikaa, vaikka niitä ei todellakaan ole joka  sivulla. Hänen mieleensä jäi kirjasta sivuhenkilönä esiintynyt tyttö nimeltä Pekka. Häntä myös huvitti kovasti Herra Gummin juoma, Laukkavillen kotitekoinen metsäsiideri, jossa on varsin omituiset ainekset:



    Poikaa harmitti, kun herra Gummi paljastui kirsikkapuun sisällä mölyäväksi Gummiksi. Hän ei olisi halunnut sen paljastuvan vielä, koska kyläläiset eivät ehtineet antaa sille tarpeeksi lahjoja. Laukkavillestä, kentaurista, joka oli oikeasti Herra Gummin toveri Ville Viljami Kolmas, poikani ei pitänyt ollenkaan. Se olikin melko kummallinen hirnuja. Kirjaa hän suosittelisi rutkasti itseään vanhemmille, yli 12-vuotiaille pojille ja tytöille. Voihan olla, että vuoden, pari vanhempana poikanikin olisi ymmärtänyt tarinan paremmin. Tätä kirjaa mainostetaan erityisesti pojille sopivana, mutta mikseipä tytötkin voisi tykätä kirjan överihuumorista ja hassuttelusta, joka hipoo soveliaisuuden rajoja.

    Poika antaa kirjalle arvosanaksi 4, minä 3,5

    Yhteisarvosanaksi tulee siis 4-

    Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

    Herra Gummi ja kirsikkapuu muissa blogeissa:

     En löytänyt vielä muita bloggauksia

    Samantyylistä luettavaa:

    Hamelnin pillipiipari: Russell Brand.
    Iso kiltti jätti: Roald Dahl

     Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

    18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

    Ei kommentteja: