tiistai 1. marraskuuta 2016

Tuhat kerrosta -trilogia: Katharine McGee

Tuhat kerrosta. Pudotus: Katharine McGee. Suomentanut Annika Eräpuro. Otava 2016.

Englanninkielinen alkuteos (2016): The Thousandth Floor

"Kaikki haluavat päästä huipulle, mutta kun on tarpeeksi korkealla, ei ole muuta suuntaa kuin alas.

Manhattan vuonna 2118, 1000-kerroksinen pilvenpiirtäjä.
Maailman kuuluisimmassa supertornissa asuvat nuoret navigoivat läpi julkisuudenhuuruisen elämän. Nuori nainen putoaa pilvenpiirtäjän ylimmästä kerroksesta, ja hänen kuolemansa sytyttää skandaalin, joka houkuttelee sekä yläkerrosten eliittiä että pohjakerrosten hylkiöitä."

Oma arvio:

Tämän kirjan kuvauksessa kehotetaan unohtamaan dystopiat. Minä en sitä haluaisi tehdä, sillä rakastan dystopioita. Uteliaana tartuin kuitenkin tähän nuorille aikuisille suunnattuun Tuhat kerrosta -trilogian avausosaan, joka lupaa esitellä lukijalleen energiaa säteilevää tulevaisuutta.

Tarinassa 2118-luvulla ihmiset asuttavat Manhattanilla (ja myös muissa suurkaupungeissa) tuhatkerroksista tornia, joka on varustettu tietysti tulevaisuuden teknisillä innovaatioilla: keinotekoisilla puistoilla, nerokkailla ilmankierrätysjärjestelmillä ja kerrosten väleillä liikkumiseen tarkoitetuilla leijuilla ja putkihisseillä.Ikkunoista heijastetaan keinotekoisia maisemia ja hulppeimmissa asunnoissa on omat sisätilapuutarhat. Mitä ylempänä asuu, sen parempiosainen on. 

Rikkaan perheen sisarukset, Avery ja Atlas,  asuvat pilvenpiirtäjän huipulla, tuhannennessa kerroksessa. Avery on tehtailtu 2100-luvun tyyliin geenimanipulaatiolla täydellisyyttä hipovaksi hänen vanhempiensa parhaista ominaisuuksista. Averyllä on kaksi salaisuutta: kiellettyjä tunteita Atlasta kohtaan, joka on adoptoitu heidän perheeseensä eikä näin ollen ole hänen biologinen veljensä, sekä pääsy rakennuksen tuuliselle, vaaralliselle katolle, missä hän voi välillä tuulettaa ajatuksiaan. Leda on Averyn ystävä, jolla on myös salaisuus: hän on ollut koko kesän huumevieroituksessa, koska on turruttanut elämäänsä mm. xenperheidren-huumeella, joka parantaa suorituskykyä. Hän tuntee vetoa Atlasta kohtaan, eikä tietenkään tiedä ystävänsä samankaltaisista mieltymyksistä. Leda ajautuu stalkkaamaan Atlasta, joka on viettänyt mystisen välivuoden muualla.

Rylin asuu sisarensa kanssa tornin alaosassa. He ovat menettäneet vanhempansa, ja Rylin taistelee, etteivät sosiaaliviranomaiset veisi Chrissaa häneltä. Rylin viettää aikaansa kellarikerrosten bilemestoissa ja seurustelee diilaavan Hiralin kanssa, kunnes eräänä päivänä tulee kutsutuksi yläkerroksissa asuvan Cordin bileisiin töihin. Cord kiinnostuu tuosta kauniista, kipakasta neitosesta ja palkkaa hänet siivoojakseen. Rylin ei pane lisätuloa pahakseen ja alkaa viihtyä ihmeen paljon Cordin seurassa, joka myös on menettänyt vanhempansa.

Eris on ylätason kaunokainen, joka saa ikäväkseen kuulla totuuden juuristaan: hänen oikeana isänään pitämä mies ei olekaan hänen biologinen isänsä ja hän joutuu muuttaamaan äitinsä kanssa alakerroksiin. Yltäkylläiseen elämään tottunut Eris joutuu salailemaan ystäviltään, että hän on alakerrosten asukki. Sattumalta hän tutustuu uuteen naapuriinsa Marieliin, josta tulee hänelle enemmänkin kuin ystävä. Valitettavasti Eris haikailee yhä glamourin pariin eikä näe sitä onnea, mitä huonommissakin oloissa voi kokea.

Watt on mielenkiintoisin tapaus: hän on viime aikoina kokenut yllättävää menestystä naisten parissa, sillä hän on asentanut ihonsa alle kvantin - joka on laiton. Hän on nimennyt tämän tiedonantajansa Nadiaksi, joka osaa opastaa häntä ihmissuhteissa ja etsiä hänelle tietoja, mutta myös viljellä sarkasmia. Watt tulee jutelleeksi Averyn kanssa eikä saa tuota täydellistä tyttöä mielestään. Hänestä tulee myös Ledan palkkaama apulainen, joka etsii tälle Atlaksesta tietoa.

Kirjassa on siis seurattavia päähenkilöitä koko joukko ja koko kirjan juoni perustuu näiden henkilöiden välisiin suhteisiin, draamaan ja juonitteluun. Jotenkin minä odotin koko kirjan loppuun saakka jotain suuren suurta paljastusta ja salaisuutta, joka koskisi tornin tarkoitusta tai kohtaloa. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan suurin käänne oli yhden henkilön putoaminen tornin huipulta. Tällä putoamiskohtauksella kirja alkaa, ja siihen tarina kiteytyy lopuksi. Olin hiukan pettynyt: eikö edes mitään?

Ja sitten hiljaisuutta äkisi leikkasi kirkaisu, kun tyttö putosi alas katolta, syöksyi kiihtyvällä vauhdilla halki aamua enteilevän viileän ilman.

Olen melko vasta lukenut parikin sarjaa, joissa on merkittävässä osassa sisarusten välinen kielletty rakkaus: Estelle Maskamen DIMILY-trilogia ja Charlaine Harrisin Harper Connelly -sarja. Niinpä alkuun ajattelin, että ei kai nyt taas! Averyn tunteiden palosta olisi voinut ehkä saada enemmän irti, jos henkilöitä olisi kirjassa ollut vähemmän. Nyt se jäi hiukan muiden draamailujen jalkoihin. Myös muiden henkilöiden tarinat jäivät valjuiksi.Joihinkin henkilöihin olisin halunnut tutustua ehkä hiukan syvällisemmin. Etenkin Rylinin ja Cordin romanssi olisi kiinnostanut minua enemmän sekä Watt, joka kävi vuoropuhelua Nadia-kvanttinsa kanssa.

Nautittavinta luettavaa tässä kirjassa oli juuri ne ainekset, joista scifikirjoissa pidän, eli kaikenlaiset tulevaisuuden arkielämän innovaatioiden kuvaukset: lääkkeinä käytetään jokaiselle henkilökohtaisesti määriteltyjä spokeja, viestittely hoidetaan piilolinssien kautta, bileissä on leijuvia alkoholikuplia, alemman kerroksen bileissä lätkät stimuloivat kaikille yhteisvaikutteisen tripin, robotit hoitavat siivouksen, lehtien myynnin jne. Tästä kirjasta puuttuu kuitenkin kokonaan yhteiskuntaan ja sen rakenteeseen liittyvät kuvaukset, jotka ovat yleensä dystopioille tyypillisiä, mutta koska tämä ei ole varsinaista dystopiaa, myöskään minkäänlaista yhteiskunnallista kapinaa tämän kirjan juonesta ei löydä. Jäin kovasti myös miettimään, millaista elämä oli niillä, jotka eivät asuneet torneissa? Käsitykseni mukaan asutusta oli tornin ulkopuolellakin.

Viihdyttävä kirja tämä toki on, mutta jäinkö kaipaamaan lisää? En erityisemmin. Jonkinlainen koukku tästä puuttui. Aion silti mielenkiinnosta jatkaa sarjan lukemista, josko seuraavissa osissa tulisi jotain yllättävää eteen.

Arvosanani kirjalle 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Tuhat kerrosta - Pudotus muissa blogeissa:

en löytänyt vielä muita bloggauksia kirjasta

Samantyylistä luettavaa:

Estelle Maskame: DIMILY-trilogia

6 kommenttia:

Katriina kirjoitti...

Kiitos kirjavinkistä :)

Heidi P kirjoitti...

Olepas hyvä :)

Krista / Lukutoukan kulttuuriblogi kirjoitti...

Kiitos vinkistä, tämän ehdottomasti haluan lukea! <3

Heidi P kirjoitti...

Uskon, että tykkäisit tästä, Krista :)

Sofia P kirjoitti...

Sain just luettua kyseisen kirjan ja mietin nyt, että koska seuraava osa ilmestyy? :D Oon yleensä sellanen ihminen, joka lukee kirjasarjan ensimmäisen osan ja haluaa heti perään alottaa seuraavaa, joten nyt oottelen innolla koska toinen osa ilmestyy :D

Heidi P kirjoitti...

Sofia P: En löytänyt ainakaan Otavalta saati Risingshadow-sivustolta tietoa seuraavasta osasta. Elokuussa ilmestyy sarjan toinen osa enkuksi, joten saa nähdä, ehtiikö suomennos ilmestyä tän vuoden puolella. Itsekään en malttaisi odotella jatkoa kovin kauaa, etenkin kun sit unohtuu helposti edellisen kirjan tapahtumat, jos ehtii kulua liian pitkä aika kirjojen ilmestymisten välillä. Toivotaan!