perjantai 11. maaliskuuta 2016

Nutcase: Laura Lähteenmäki

Nutcase: Laura Lähteenmäki. WSOY 2016.


 "Saimi ja Juho. Juho ja Saimi. Maalla asuvat sisarukset, jotka ovat aina olleet yhdessä. He kääntävät toistensa lauseet ympäri, puhuvat biisilainauksin ja ajattelevat kuin yhteisin aivoin. Tai ajattelivat. Kun Juho lähtee kaupunkiin lukioon, Saimi jää yksin. Helpompaa kuin hankkia uusia ystäviä on paeta nettiin. Saimi on pian koukussa blogiin, jota luulee veljen lukevan, ja kokee jännittävää yhteyttä sen kirjoittajan kanssa. Blogi alkaa ohjata hänen valintojaan, todellisuus sekoittua netin todellisuuteen. Kuka blogia pitävä Sumu oikein on?

Lähteenmäen romaani herättää pohtimaan, miten pienistä aineksista teemme oletuksia ja miten mikään ei ole välttämättä niin kuin luulemme."


Oma arvio:

Minä pidin tästä kirjasta todella. Kirjan kaunis ja soljuva teksti on pohdiskelevaa, herkkää ja erittäin mukaansatempaavaa. Päähenkilö, 15-vuotias Saimi, on sympaattinen tyttö, joka kipuilee veljensä kaupunkiin muuton jälkeen ja yrittää löytää omaa itseään uudessa tilanteessa. Taustalla kytee myös suru rakkaan tädin kuolemasta.  Saimi asuu maalla, tarkkailee ympäröivää maisemaa ja valokuvaa mielellään kaikkea.

Saimi yrittää luoda uusia ystävyyssuhteita ja saa huomata, että tyttöjen kanssa hengailu on ihan erilaista kuin poikien. Hän surukseen saa nähdä, miten hetki hetkeltä kaupunkielämä muuttaa veljeä, kauemmaksi hänestä. Saimi joutuu todistamaan vanhempiensa tulehtuneita välejä ja hänen mielikuvituksensa alkaa laukata hänen keksiessään syitä tälle.

Saimi löytää outoa yhteenkuuluvuutta Leluni on pakattu -blogin kirjoittajan, Sumun kanssa, ja alkaa seurata ja kommentoida tämän surumielisiä postauksia. Samalla hän ikävöi veljeään Juhoa ja on kiukkuinen siitä, että tämä ei huomio enää häntä samalla tavalla. Saimi ei enää olekaan yksi jätkä Juhon kaveriporukassa, vaan hänet jätetään saunan ulkopuolelle (tarkennuksena tähän, että heillä oli tapana saunoa uima-asut päällä porukalla.) On hirveän helppo samaistua Saimin kurjuuteen, kun sisarusten välinen symbioosi on alkaa säröillä.

Toiset oluet pihahtivat.
"Ettekö tarjoa minulle?"
Hän kuuli itsekin, miten hutera hänen äänensä oli. Pojat katsoivat Juhoa kuin Juho olisi joku päällikkö. " Kuule, Saimi", Juho sanoi ystävällisesti ja kietoi kätensä hänen olkapäilleen. "Me aiotaan nyt mennä saunaan. Että kiitti tosi paljon, kun viitsit lämmittää sen."
Se oli kauhallinen löylyvettä päin näköä - - -  

Saimi on joutunut koko elämänsä olemaan huolissaan veljensä puolesta, jolla on vakavia ruoka-aineallergoita. Hänen on edelleen hankala päästää tuosta huolesta irti. Lisäksi hänen täytyy hyväksyä mukaan kuvioihin veljensä ensimmäinen tyttöystävä, joka kuitenkin onneksi osoittautuu mukavaksi tytöksi.

Tarina alkaa muuttua jännittäväksi, sillä Sumu ja hänen blogissaan kommentoiva Sora tuntuvat tietävän Saimista asioita. Minua alkoi ihan kihelmöidä, kun pähkäilin, keitä kirjoittajat ovat. Vaikka melko nopeaa päättelin oikein Leluni on pakattu -blogin kirjoittajan, jännitin silti melkoisesti loppua kohti, miten tarina tulee päättymään. 

Nutcase käsittelee kuin vaivihkaa monia tärkeitä, nuoren maailmaa havahduttavia asioita: somen epäluotettavuutta, perättömien juorujen vahingollisuutta, sisarusten erilleen kasvamisen tuskaa, riittämättömyyden tunnetta vanhempien riitojen keskellä, läheisen menettämis, masennusta. Silti tästä kirjasta jäi minulle hyvä mieli, sellainen, että Saimi tulee pärjäämään kaiken keskellä.

Leluni on pakattu ei ollut myönteinen niin kuin monet muut blogit. Kauniin iltapäivä ja monet musiikkiblogit olivat hyvin kannustavia. Kommentoijat iloitsivat toistensa levylöydöistä ja bändi-ihastuksista. Myös äidin Naisessa ja helmitäytekynässä vallitsi suloinen samanmielisyys. Sitä lukivat lähinnä toiset äidinkielenopettajat ja toiset kirjabloggarit, jotka tykkäsivät samoista kirjoista ja naputtelivat hymisteleviä kommentteja toisilleen.


Pidän kovasti siitä, että blogimaailma on mukana kirjassa. Saimin äiti on äidinkielenopettaja ja kirjoittaa omaa kirjablogia, ja minua huvitti kovasti lukea, miten Saimi kokee äitinsä bloggaamisen. Kirjassa käsitellään myös taitavasti sitä, miten blogia seuratessa voi kiintyä sen kirjoittajaan, miten hankalaa on kommentoida muiden postauksia ja miten voikaan ilahtua, kun saa vastauksen kommenttiinsa. 

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Kirjan tarina syvenee fiktiivisessä blogissa Leluni on pakattu  

Muissa blogeissa: 
Kirjakko ruispellossa  

Ei kommentteja: