sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Baabel-sarja: Richard Farr

Tulenetsijät. Baabel 1: Richard Farr. Suomentanut Peikko Pitkänen. Otava 2015.


 Englanninkielinen alkuteos (2014): The Fire Seekers

"Ihmisiä katoaa ympäri maailmaa. Ihmiskunta tuhoutuu, julistaa uskonlahko. Mihin tai kehen voi uskoa? Trillerimäinen sarja alkaa!

17-vuotiaan Danielin elämä mullistuu, kun äiti kuolee kiipeilyonnettomuudessa. Ja yhtäkkiä Danielin muinaisia kieliä tutkiva isä katoaa.

Liittyvätkö tapahtumat jotenkin Kreetalta löytyneeseen Faistoksen kiekkoon, jonka mystisiä kirjoitusmerkkejä Danielin isä on yrittänyt tulkita? Onko niillä jokin yhteys uskonlahkoon, jonka johtaja julistaa ihmiskunnan historian lähestyvän pian päätepistettään?

Daniel ryhtyy etsimään isäänsä ystäviensä Moragin ja Roskon kanssa. Kuka on vihollinen, jota vastaan nuorten pitää taistella?"

Oma arvio:

Tämä Baabel-jännityssarjan avausosa sisältää paljon minua kiinnostavia ilmiöitä ja elementtejä, kuten jännitystä, antiikin Kreikan mytologiaa, ateismia ja kielitiedettä. Tarina alkaa jokseenkin nihkeästi, enkä meinaa millään saada selkoa päähenkilö Danielista. Hän jääkin melko etäiseksi hahmoksi siihen saakka, kunnes hän menettää äitinsä ja päästää lukijan sisälleen kokemaan surunsa. Tarina imaisee minut lopulta mukaansa.


"Minun pitäisi kai olla murheen murtama. Tai minun pitäisi tuntea jotain paljon tutumpaa, kuten surua tai järkytystä. Tuntea kivistystä rinnassa, itkeä silmät päästä, kokea voimakas, kaiken lävistävä henkinen tuska. Mutta en tunne mitään sellaista. Oloni on kauhea, mutta se muistuttaa - miten sitä voisi edes kuvailla? Sanotaan, että jonkun sydän on revitty rinnasta. Tunnen jotain sen tapaista."

Jännitystä kirja tarjoaa tasaiseen tahtiin, eikä mitään kamalaa jännityspiikkiä tule oikeastaan missään vaiheessa. Lopussa on tietysti "tapahtumien tapahtuma", jossa rytisee, tapahtuu kirkastumisia ja selviää eräs ennalta-arvaamaton juonenkäänne, mutta en minä mitenkään hervottomana jännittänyt sitäkään lukiessani.

Läpi kirjan pohdiskellaan sivumennen jumalan olemassaoloa, kukin omalla tavallaan. Danielin kielitieteilijäisä, joka tutkii Faustoksen kiekkojen salaperäistä merkkijärjestelmää, on ateisti, kuten apurinsa Morag. Daniel ja Morag ihmettelevät, miksi pastori-Quinnin johtaman Serafi-uskonlahkon jäsenet uskovat niin vahvasti pääsevänsä astumaan taivaaseen ja liittymään osaksi jumaluutta - ja minne he oikein katoavat? Ja minne Danielin äidillä oli niin kiire ennen kuolemaansa? Onko Arkkitehdiksi kutsuttu jumalhahmo sittenkin olemassa, ja kutsuiko hän Danielin äidinkin taivaaseen?

--- Totta puhuen tahtoisin tarttua hänen kannattajiaan kauluksesta, ravistella heitä ja sanoa 'Missä te oikein olitte, kun hölynpölytunnistimia jaettiin?' Mutta jos on jo lapsesta saakka tottunut uskomaan Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään ja yhtäkkiä Quinn ilmoittaakin, ettei kysymys ole niinkään siitä,  että hyvyydellä pääsee taivaaseen vaan itse jumalaksi, ymmärrän, miksi se uppoaa miljooniin ihmisiin." (Morag)

Tapahtumat lähtevät kunnolla käyntiin, kun Danielin isä katoaa Rooman reissullaan. Daniel, hänen ystävänsä Rosko ja Morag lähtevät etsimään häntä. Seuraa seikkailuja Välimeren saaristossa, ikäviä sattumuksia ja lopulta pitkä automatka Ararat-vuorelle, missä tulee olemaan serafien suuri joukkokokoontuminen ja taivaaseenastuminen.

Minulle tulee kirjan jumalhahmoista kovasti mieleen Endgame-trilogian (James Frey - Nils Johnson-Shelton) ulkoavaruudesta tulleet keplerit, mutta Baabel-sarjan  jumalhahmo vaikuttaa kuitenkin hieman lempeämmältä, vaikka nielaiseekin ihmisten muistot ja tietoisuuden itselleen jättäen jälkeensä pelkän ruumiin.

"Aivan kuin Arkkitehti sanoisi minulle: Tällainen sinä olet ollut, ------. Tarvitsin sen, mitä olet ollut. Nielaisen sen, mitä olet ollut.
Valo voimistuu, kunnes se ei voi enää muuttua kirkkaammaksi.
--- Kuolemattomuus on minun.
---Sillä koen ylösnousemuksen nyt,
hajoan,
haihdun
nyt 
nyt 
nyt
----
taivaan kirkkaisiin kirkkaisiin metkuihin."



Suosittelen tätä sarjaa sellaisille, jotka kaipaavat tasaista jännitystä, mysteerien ja arvoitusten ratkontaa ja mukaansatempaavaa tarinaa ilman romanttista sivujuonnetta. Romantiikan ystäville tämä ensimmäinen kirja ei nimittäin anna juuri mitään. Mielenkiinnolla odotan jatkoa sarjaan!

Arvosanani 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: James Frey - Nils Johnson-Shelton: Endgame-trilogia

Muissa blogeissa: Kulje kaksi kuuta





 

Ei kommentteja: