sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Baabel-trilogia: Richard Farr

Tulenetsijät. Baabel 1: Richard Farr. Suomentanut Peikko Pitkänen. Otava 2015.


 Englanninkielinen alkuteos (2014): The Fire Seekers

"Ihmisiä katoaa ympäri maailmaa. Ihmiskunta tuhoutuu, julistaa uskonlahko. Mihin tai kehen voi uskoa? Trillerimäinen sarja alkaa!

17-vuotiaan Danielin elämä mullistuu, kun äiti kuolee kiipeilyonnettomuudessa. Ja yhtäkkiä Danielin muinaisia kieliä tutkiva isä katoaa.

Liittyvätkö tapahtumat jotenkin Kreetalta löytyneeseen Faistoksen kiekkoon, jonka mystisiä kirjoitusmerkkejä Danielin isä on yrittänyt tulkita? Onko niillä jokin yhteys uskonlahkoon, jonka johtaja julistaa ihmiskunnan historian lähestyvän pian päätepistettään?

Daniel ryhtyy etsimään isäänsä ystäviensä Moragin ja Roskon kanssa. Kuka on vihollinen, jota vastaan nuorten pitää taistella?"

Oma arvio:

Tämä Baabel-jännitystrilogian avausosa sisältää paljon minua kiinnostavia ilmiöitä ja elementtejä, kuten jännitystä, antiikin Kreikan mytologiaa, ateismia ja kielitiedettä. Tarina alkaa jokseenkin nihkeästi, enkä meinaa millään saada selkoa päähenkilö Danielista. Hän jääkin melko etäiseksi hahmoksi siihen saakka, kunnes hän menettää äitinsä ja päästää lukijan sisälleen kokemaan surunsa. Tarina imaisee minut lopulta mukaansa.


"Minun pitäisi kai olla murheen murtama. Tai minun pitäisi tuntea jotain paljon tutumpaa, kuten surua tai järkytystä. Tuntea kivistystä rinnassa, itkeä silmät päästä, kokea voimakas, kaiken lävistävä henkinen tuska. Mutta en tunne mitään sellaista. Oloni on kauhea, mutta se muistuttaa - miten sitä voisi edes kuvailla? Sanotaan, että jonkun sydän on revitty rinnasta. Tunnen jotain sen tapaista."

Jännitystä kirja tarjoaa tasaiseen tahtiin, eikä mitään kamalaa jännityspiikkiä tule oikeastaan missään vaiheessa. Lopussa on tietysti "tapahtumien tapahtuma", jossa rytisee, tapahtuu kirkastumisia ja selviää eräs ennalta-arvaamaton juonenkäänne, mutta en minä mitenkään hervottomana jännittänyt sitäkään lukiessani.

Läpi kirjan pohdiskellaan sivumennen jumalan olemassaoloa, kukin omalla tavallaan. Danielin kielitieteilijäisä, joka tutkii Faustoksen kiekkojen salaperäistä merkkijärjestelmää, on ateisti, kuten apurinsa Morag. Daniel ja Morag ihmettelevät, miksi pastori-Quinnin johtaman Serafi-uskonlahkon jäsenet uskovat niin vahvasti pääsevänsä astumaan taivaaseen ja liittymään osaksi jumaluutta - ja minne he oikein katoavat? Ja minne Danielin äidillä oli niin kiire ennen kuolemaansa? Onko Arkkitehdiksi kutsuttu jumalhahmo sittenkin olemassa, ja kutsuiko hän Danielin äidinkin taivaaseen?

--- Totta puhuen tahtoisin tarttua hänen kannattajiaan kauluksesta, ravistella heitä ja sanoa 'Missä te oikein olitte, kun hölynpölytunnistimia jaettiin?' Mutta jos on jo lapsesta saakka tottunut uskomaan Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään ja yhtäkkiä Quinn ilmoittaakin, ettei kysymys ole niinkään siitä,  että hyvyydellä pääsee taivaaseen vaan itse jumalaksi, ymmärrän, miksi se uppoaa miljooniin ihmisiin." (Morag)

Tapahtumat lähtevät kunnolla käyntiin, kun Danielin isä katoaa Rooman reissullaan. Daniel, hänen ystävänsä Rosko ja Morag lähtevät etsimään häntä. Seuraa seikkailuja Välimeren saaristossa, ikäviä sattumuksia ja lopulta pitkä automatka Ararat-vuorelle, missä tulee olemaan serafien suuri joukkokokoontuminen ja taivaaseenastuminen.

Minulle tulee kirjan jumalhahmoista kovasti mieleen Endgame-trilogian (James Frey - Nils Johnson-Shelton) ulkoavaruudesta tulleet keplerit, mutta Baabel-sarjan  jumalhahmo vaikuttaa kuitenkin hieman lempeämmältä, vaikka nielaiseekin ihmisten muistot ja tietoisuuden itselleen jättäen jälkeensä pelkän ruumiin.

"Aivan kuin Arkkitehti sanoisi minulle: Tällainen sinä olet ollut, ------. Tarvitsin sen, mitä olet ollut. Nielaisen sen, mitä olet ollut.
Valo voimistuu, kunnes se ei voi enää muuttua kirkkaammaksi.
--- Kuolemattomuus on minun.
---Sillä koen ylösnousemuksen nyt,
hajoan,
haihdun
nyt 
nyt 
nyt
----
taivaan kirkkaisiin kirkkaisiin metkuihin."



Suosittelen tätä sarjaa sellaisille, jotka kaipaavat tasaista jännitystä, mysteerien ja arvoitusten ratkontaa ja mukaansatempaavaa tarinaa ilman romanttista sivujuonnetta. Romantiikan ystäville tämä ensimmäinen kirja ei nimittäin anna juuri mitään. Mielenkiinnolla odotan jatkoa sarjaan!

Arvosanani 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Muissa blogeissa: 

Kulje kaksi kuuta


Henkien metsä. Baabel 2: Richard Farr. Suomentanut Peikko Pitkänen. Otava 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2016): Ghost in the Machine. The Babel Trilogy, Book Two.

 "Miksi jumalolentojen kaltaiset Arkkitehdit ovat riistäneet mielen nuorelta Danielilta? Trillerimäinen sarja jatkuu.

Morag Chen ei usko yliluonnolliseen. Mutta kun Arkkitehdit ilmestyvät huippuälykkään tytön silmien eteen kirkkaalta taivaalta, hän alkaa epäröidä. Arkkitehdit ovat pelottavia mutta puoleensavetäviä. Ovatko ne muinaisia jumalia vai maailmaa valloittavia avaruusolentoja? Miksi ne ovat riistäneet mielen Moragin parhaalta ystävältä Danielilta?

Vähitellen Morag oivaltaa, että Arkkitehtien arvoituksen ratkaisu piilee Danielin näyissä, joita hän ei pysty ilmaisemaan ymmärrettävästi. Hiljaa herää toivo, että nuoret löytävät vastauksen, jonkin keinon jolla pelastaa ihmiskunta. (Otava)"

Oma arvio:

Baabel-trilogian toinen osa Henkien metsä odotutti niin kauan, että meinasin jo unohtaa jo koko sarjan olemassaolon. Aika pian kuitenkin mieleeni palautui ensimmäisen osan tapahtumat ja etenkin sen traaginen ja dramaattinen loppunäytös, jossa päähenkilö Danielin tietoisuus kaapattiin mystisten Arkkitehtien mukaan, mutta neuvokas kielilläpuhuja Rosko sai pelastettua pojan viime hetkellä, etteivät Arkkitehdit vieneet häntä kokonaan.

Kuva: Pixabay
Tässä osassa tarinan päähenkilöksi on nyt vaihtunut Morag, superälykäs ja kieliä taitava Danielin ystävä, kuin hänen oma siskonsa. Morag puhuttelee kertojaäänenä Danielia läpi tapahtumien, aivan kuin raportoisi hänelle jatkuvasti, mitä tapahtuu. Daniel on elossa, mutta hänen tietoisuutensa on jossain muualla. Hän osaa toimia joten kuten, muttei hänen kanssaan voi kommunikoida kuin alkeellisella tasolla. Hän ei tunnu muistavan omaa itseään, vaan lähinnä hän kokee kuolleen äitinsä muistikuvia ja välillä heittää kommentteja niistä ystävilleen. Moragilla on raskas tie kuljettavanaan, toisaalta Danielin "katoamisen" takia ja toisaalta Arkkitehtien mysteerin ratkaisemisen toivottomuudessa. Moragin omat vanhemmatkin ovat kateissa jossain. Lisäksi hän alkaa tuntea kummallisen kuplivia tunteita Danielin ihastusta, Kitiä kohtaan.

Kit katsoi minua vieno hymy huulillaan. Hän tuijotti järkähtämättä silmiini ja siveli kämmensyrjääni peukalollaan.
"Pyörryn kohta", sanoin.
"Muista hengittää", hän kuiskasi. "Muista hengittää." (s. 96)

Henkien metsä on tasaisesti mielenkiintoa ylläpitävä kirja, jossa on vastavuoroisesti jännitystä, seikkailuhenkisyyttä, mysteeriä ja tietoa. Tässä osassa on myös toivomaani romantiikkaa, kun Moragin ja Kitin välillä alkaa tapahtua. Valitettavasti lupaavan hekumallisen alun jälkeen tyttöjen välinen kemia jää melko vaisuksi ja sivurooliin. Kirja pitää otteessaan minua  hiukkasen paremmin kuin sarjan ensimmäinen osa. Kirjan loppuvaiheilla seikkaillaan niin Hawaijilla kuin Papua uuden-Guinean sademetsissä, mikä tuo hitusen eksotiikkaa muuten niin yksitoikkoisen miljöön lisäksi. Minä nautin kaikista kirjan huolellisesti pohjustetuista mytologian, kielen ja kulttuurin yksityiskohdista, mutta epäilen, että jotkut nuoret lukijat voivat kokea kirjan liian raskassoutuiseksi luettavaksi näiden tieteellisten (tai sepite-tieteellisten) herkuttelujen takia.

Jotta voisimme paljastaa todellisen luontomme ja kohtalomme, meidän on keskityttävä yhdenlaiseen tietoon: Arkkitehtien kieleen, joka on tie mielen vapauteen. Kaikki muu johtaa kauas totuudesta. Puhu vain vähän. Unohda menneisyytesi, kulttuurisi ja kielesi: niistä ei ole enää hyötyä. Ne joutavat romukoppaan. Jätä ne taaksesi ja valmistaudu. (s.50)

Arkkitehtien utuinen arvoitus on läsnä läpi tapahtumien ja tekee lukemisesta kutkuttavan elämyksen. Kiihkoilevat Serafit riehuvat joka puolella maailmaa polttaen kirjastoja ja kaikkea sitä, joka edustaa väärää kulttuuriperimää. Ateistinen Morag joutuu tarkistamaan vankkumatonta mielipidettään yliluonnollisen olemattomuudesta ja hämmästelemään Arkkitehtien toimintaa. Silti he ja maapallon asukkaiden kohtalo jäävät vielä osin mysteeriksi, mikä saa minut tarttumaan uteliain odotuksin trilogian päätösosaan.


Arvosanani 4+


Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa: 

En löytänyt muita bloggauksia kirjasta.




Samantyylisiä kirjoja/sarjoja:  

James Frey - Nils Johnson-Shelton: Endgame-trilogia

Ei kommentteja: