perjantai 27. marraskuuta 2015

Supernova. Uusien kirjoittajien antologia: toim. Mia Myllymäki, Katri Alatalo, Leila Paananen ja Shimo Suntila

Supernova. Uusien kirjoittajien antologia: toim. Mia Myllymäki, Katri Alatalo, Leila Paananen ja Shimo Suntila. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry 2015.

  • Marko Järvinen: Tuuleton taivas, seisovat vedet
  • Liisa Näsi: Koiratalo
  • Santeri Lanér: Limiaika
  • Rami Helosmaa: Huomaamaton kohtaaminen
  • Pyry Palermo: Kuolemantanssi
  • Mikko Rauhala: Höyryväki
  • Hanna Hohenthal: Kuolleena syntynyt
  • Aino-Kaisa Koistinen: Tullivirkailija
  • Anna Salonen: Kahdeksanjalkaisia
  • Mia Myllymäki: Talven lapset
”Se oli kuin valtava varjo ja se kulki vihellellen. Tuuli seurasi sitä kuin koira, ja lumi lauloi sille.
Näissä novelleissa venytetään todellisuuksien rajoja ja koetaan eriskummallisia kohtaamisia. Aamu- ja iltaihmiset elävät kahdessa eri ajassa ja kohtaavat toisensa vain tiettyyn aikaan päivästä. Kirpeänä pakkasyönä mies ajaa moottorikelkallaan todellisuuteen, jonka vain harvat näkevät. Kissa kulkee rinnakkaisten maailmojen välillä ja houkuttelee ihmisiä mukaansa. Tutkija tähyilee Lapin yötaivaalle eikä tiedä, että jokin taivaalla tähyilee puolestaan häntä.

Supernova on Stk:n uusien kirjoittajien antologia. Nyt estradille nousee kotimaisen spekulatiivisen fiktion tulevaisuuden tekijöitä, jotka tarjoavat lukijoille tuoreita ideoita ja monipuolisen lukuelämyksen: hersyvää huumoria, puhuttelevaa dystopiaa ja mielikuvituksellista scifiä. Kun kotitonttu toimii höyryvoimalla, taideteoksen biomassa herää henkiin ja jättiläishämähäkit ovat kammottavampia kuin koskaan, voi todella sanoa, että spefissä kaikki on mahdollista."

Oma arvio:

Mielenkiinnolla tartuin tähän Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien tuoreimpaan antologiaan, joka pitää sisällään tosi monipuolisesti erityyppistä spefiä. Lukiessani hymistelin tyytyväisyyttäni, koska tekstit ovat niin hyvin loppuun hiottuja, että tätä oli ilo lukea.

Todellinen helmi on Aino-Kaisa Koistisen Tullivirkailija, jonka dystopisessa maailmassa aurinko on ihmisille vaarallinen ja ihmiset on jaettu eri kerroksiin arvonsa mukaan. Tarinan päähenkilö, eräänlaisen Täti-statuksen saanut H vierailee yläkerrassa hankkimassa alakertaan ruokatarvikkeita ja tuntee outoa vetoa tullivirkailijaan. Heidän välilleen kehittyykin yhteys, ja lopussa virkailija paljastaa H:lle totuuden itsestään ja maailmasta, jossa he elävät. 

Santeri Lanenin Limiaika kertoo ihmisistä, jotka elävät eri ajassa - toiset hitaammassa, toiset nopeammassa. Minusta tämä on loistavasti oivallettu aihe ja tarinaa olisi voitu jatkaa vieläkin pidemmälle.

Marko Järvisen Tuuleton taivas, seisovat vedet kuvaa karmaisevalla tavalla sen, miltä tuntuu, kun huomaa olevansa eri ulottuvuudessa muun maailman muretessa pikku hiljaa ympäriltään. Tämä on myös yksi suosikeistani. Tarinassa kulkee mukana mystinen kissa, jolla on yhteys toiseen ulottuvuuteen.

Pyry Palermon Kuolemantanssi on mahtavalla tavalla kummallinen ja karmea kirjoitus. Tarinassa taiteilija Launis tekee kyseenalaista taidetta kotonaan ja palkkaa avustajakseen pahaa aavistamattoman Janin. Pian totuus Launiksen suurimmasta taideprojektista paljastuu hänelle. Lopussa asiat kääntyvät päälaelleen ja Launis joutuu vastaamaan teoistaan.

Ihan kaikki tarinat eivät avautuneet minulle, kuten Mikko Rauhalan Höyryväki, Liisa Näsin Koiratalo ja Hanna Hohenthalin Kuolleena syntynyt, mutta sehän se antologoiden idea onkin - jokaiselle jotakin.

Tämä on mukava välipalakirja spefin, etenkin uuskumman ystäville. Odotan kovasti seuraavia STK:n julkaisuja!

Arvosanani tälle antologialle 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Loihtijakronikka-sarja: Kami Garcia & Margaret Stohl

Lumoava kirous: Kami Garcia & Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2013.

Englanninkielinen alkuteos (2009): Beautiful Creatures 

"Rakkautta ennen ensisilmäystä

Gatlinin uneliaassa pikku kylässä kuka tahansa uusi tyttö herättäisi huomiota. Lena Duchannes ei edes ole kuka tahansa, ja Ethan Watelle hän on jotain vielä enemmän. Lena on tyttö, josta Ethan on nähnyt unia. Tyttö, jonka putoamista hän ei voi estää.

Lenalla ja Ethanilla on yhteys, jota kumpikaan ei voi hallita. Yhdessä he nousevat yhteisön ennakkoluuloja vastaan ja astuvat maailmaan, johon kuolevaiset eivät ole astuneet. Salaisuus, lumoava kirous, on valmis nousemaan esiin, vaientamaan kylässä huutaneen hiljaisuuden."

Oma arvio:

Minulta on jotenkin päässyt menemään tämä Lohtijakronikka-sarja ihan kokonaan ohi. Muistelen, ettei tästä tehty elokuva ollut hirmuinen menestys, enkä sen takia ole ottanut tätä lukulistalleni. Voitin kuitenkin viime kesänä Ullan luetut kirjat -blogin arvonnassa sarjan kolmannen osan, Lumoava kaaos, ja päätin aloittaa Loihtijakronikan lukemisen joku päivä alusta alkaen. Onneksi aloitin, sillä tämähän on varsin viihdyttävää urbaania fantasiaa.

Tätä sarjaa on verrattu niin Stephenie Meyerin Twilightiin kuin Charlaine Harrisin True Blood -sarjaan. Tässä on kyllä paljon samaa tunnelmaa kuin Twilight-saagassa, mutta Ethanin ja Lenan rakkaus ei yllä ihan niin intensiivisen intohimoiselle tasolle, eikä yliluonnollisia kykyjä omaavat henkilöhahmot tässä ole vampyyrejä, vaan loihtijoita, eräänlaisia noitia. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että kertojana ja tarinan kokevana osapuolena on totutusta poiketen nuori mies, Ethan Wate. 

Kaikin puolin tämä on viihdyttävää luettavaa. Ethanin ja Lenan rakkaus ei mene silmänräräyksessä äärimmäisiin rakkauden roihuihin, vaan etenee luonnolliseen ja uskottavaan tahtiin pikku hiljaa syvemmäksi tunteiden paloksi. Tarinan lopussa sattuu ja tapahtuu dramaattisia käänteitä, jotka eivät sinänsä yllätä minua, eivätkä jätä hirveänä janoamaan jatko-osien lukemista. Mielenkiinnosta kuitenkin jatkan sarjaa, sillä haluan tietää, miten Ethanin ja Lenan mahdottoman rakkauden lopulta käy.

Arvosanani tälle 4-

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: Stephenie Meyer: Twilight-sarja, Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren: Engelsfors-trilogia,
Sally Green: Half bad -trilogia 

Muissa blogeissa: Lukunurkka, Todella vaiheessa, L'amie de'l ABC

Lumoava pimeys: Kami Garcia ja Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2010): Beautiful Darkness

" 'Missä sinä olet, L?'

 
Eeppisen noitasaagan kakkososa tarjoilee goottihenkistä kauhuromantiikkaa ja syvän Etelän charmia.

Aluksi suru näyttää yhdistävän äitinsä menettäneen Ethanin ja rakkaan enonsa hiljattain haudanneen Lenan muiden pikkumaisuuksia vastaan. Lena, Ethanin unelmien tyttö, alkaa kuitenkin käyttäytyä oudosti ja vetäytyä kaipaavan sylin ulottuvilta. Samaan aikaan omituiset näyt piinaavat Ethania, joka ajautuu yhä syvemmälle Gatlinin pikkukaupungin salaisuuksiin.

Mutta onko tavallisen kuolevaisen ja yliluonnollisuuksiin taipuvan tytön rakkaus sittenkään mahdollinen? Säröä suhteeseen luo salaperäinen John, jonka seuraa Lena ei näytä kohta enää edes haluavan vastustaa."

Oma arvio:
Olipas tämä nyt työläs ja - noh, tympeä - luettava! Tässä Loihtijakronikan kakkososassa Ethan alkaa käydä todella rasittavaksi, kun hän haikailee ja huokailee Lenan perään. Mukaan tarinaan on nakattu myös soppaa sekoittamaan vaalea, tavallinen kuolevainen Liv, jonka kanssa Ethanilla on pientä sutinaa, mutta siihen se jääkin. 

Ethan ei jaksa uskoa, että Lena voisi lipua hänen käsistään noin vain ja lähteä hybridi (puoliksi loihtija, puoliksi inkubus) Johnin mukaan.

" Ei tämä ole sitä, mitä sinä luulet.
Mitä minä sitten  luulen?
Lena työnsi Johnin kauemmas, kun minä menin
tanssilattian poikki. John kääntyi ympäri silmät mustina ja
uhkaavina. Sitten hän hymyili antaakseen minun ymmärtää,
ettei pitänyt minua uhkana."

 No, oikeassa Ethan onkin, että jotain on vialla Lenan suhteen. Siitä alkaa Lenan jäljittäminen mystisten loihtijatunneleiden kautta. Mukana sopassa ovat lopulta myös seireeniserkku Ridley sekä Ethanin ärsyttävä, juntti ystävä Link.

En minä nyt oikein jaksanut innostua enää Lenan ja Ethanin tarinasta saati muistakaan henkilöistä. Onhan tässä ihan kepeä kerronta, jota on mukava seurata. En silti ehkä hetkeen jatka tämän sarjan lukemista.

Arvosanani 3.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


Muissa blogeissa: Kirjaneidon tornihuone, Kirjavinkit,
Lukunurkka 

****************** 

Lumoava kaaos: Kami Garcia & Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2015.

 Englanninkielinen alkuteos (2011): Beautiful Chaos

"Jotkin valinnat ovat vaikeita – toiset koituvat kuolemaksi. 

Tämä kesä muuttaa sekä loihtijoiden että kuolevaisten maailman.

Gatlinin pikkukaupunki on kaaoksen kourissa: heinäsirkkaparvia, sietämättömiä helleaaltoja ja yliluonnollisia hirmumyrskyjä seuraa toisensa perään. Niin pelottavaa kuin kaaos onkin, Ethanille se merkitsee myös tervetullutta katkosta yhä pahempien painajaisten keskelle – painajaisten, jotka seuraavat häntä jo unen ulkopuolelle.
Loihtijatyttö Lenan ja kuolevaisen Ethanin rakkaudelle ei ole kirjoitettu onnellista loppua."

Oma arvio:

Suurin mielenkiintoni Lenan ja Ethanin kirottuun rakkaustarinaan ja Gatlinin kylän kiemuroihin alkoi jo hiipua Loihtikronikan toista osaa lukiessani, eikä kyllä nyt tämä kolmas osa Lumoava kaaos saanut minua sytytettyä liekkeihin edelleenkään. 

Gatlinin kylää riepottelee omituiset vitsaukset, joilla viitataan Raamatun vastaaviin: on heinäsirkkoja, kuumuutta, vedenpaisumustakin pelätään. Loihtijat ovat menettämässä voimiaan. 

Hätäännyin hetkeksi. Kahdeksastoista kuu oli lähellä, mutta me olimme menossa Jacksonin lukion tanssiaisiin. Se tuntui typerältä, mutta niin toisaalta sekin, että olisi jäänyt kotiin murehtimaan maailmanloppua, kun ei sille kerran mitään voinut. Ehkä kaikkein typerintä oli, että kuvittelin voivani jotenkin estää sen.

Lenan ja Ethanin suhteeseen olisin kaivannut  jotain käännettä, sillä joo, tiedetään, etteivät he voi koskaan olla kunnolla yhdessä, koska Ethan alkaa kärsiä poltteesta ja rytmihäiriöistä jo heidän suudellessaan, mutta kun sitä samaa virttä veisataan koko kirjan ajan. Lena Duchannes on kamalan tylsistyttävä ja ärsyttävä henkilöhahmo tässä(kin) osassa, jotenkin vain niin mitäänsanomaton. Ethanista pidän, ja hänen takiaan jaksoin tarpoa kirjan läpi. Hänelle tapahtuu jotain outoa ja saakin todeta, ettei hän ole ihan entisensä. Hän myös joutuu hyvästelemään hänelle hyvin rakkaan ihmisen.


Entisissä unissani olin yrittänyt estää Lenaa putoamasta.Nykyään minä putosin itse.Mitä se tarkoitti? Miksi minä heräsin keskellä yötä tunteeseen, että olin jo pudonnut?

Ethanin rasittava kaveri Link saa tässä osassa uusia ulottuvuuksia, koska hän on muuntunut osittain incubukseksi ja saanut uudenlaisia voimia. Hänen osuutensa jää kuitenkin melko valjuksi surpervoimien esittelyksi - hän on kirjan pelle, joka ei kuitenkaan jaksa naurattaa minua. Hän haikailee Ridleyn perään, muttei tee asialle mitään vaan vehtailee koulun cheerleader-pissisten kanssa. 

Edes Liv ei onnistu pelastamaan tarinaa, vaan hän jää ihan liian sivuosaan. Harmi, sillä hän olisi voinut tuoda hiukan säpinää. Loihtijakronikka-sarjassa on kuitenkin ihan jännittävä ja kekseliäs juoni, jonka takia jaksan seurata sarjan loppuun: tuleeko vielä yhdeksästoista kuu ja miten Ethanin ja Gatlinin kylän käy? Kirja loppuu ovelasti, joten odotan viimeiseltä osalta Lumoava Totuus todella paljon. Toivottavasti se saa minut enemmän innostumaan.

Arvosanani 2,5.

Voitin tämän kirjan Ullan luetut kirjat -blogin arvonnasta viime kesänä.

Lumoava totuus: Kami Garcia & Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2016.

 Englanninkielinen alkuteos (2012): Beautiful Redemption


"Onko kuolema kaiken loppu... vai kaiken alku?

Goottihenkisen noitasaagan hengästyttävä loppunäytös: vielä kerran on loihtijoiden ja kuolevaisten tehtävä yhteistyötä.
Ethan Wate on koko ikänsä odottanut poispääsyä umpitylsästä Gatlinista. Mutta tavattuaan Lena Duchannesin hän oppi tuntemaan kaupungin kirotun salaisuuden, loihtijoiden maailman, joka on ollut aina piilossa hänen silmiensä edessä.
Lumoavan kaaoksen lopussa Ethan uhrasi itsensä estääkseen maailman tuhoutumisen. Nyt hän vaeltaa toisella puolella ja etsii keinoa, jolla vielä kerran kumota kohtalonsa ja palata rakastettunsa luo.
Lenan taas on luotettava vanhoihin vihollisiinsa Ethania auttaakseen."
 
Oma arvio:

Tahmeaa, tahmeaa, niin kovin tahmeaa oli minulle tämänkin Loihtikronikka-osan lukeminen. Alussa meinasin jo innostua, että tämä sarjan päätösosa olisi ollut edeltäjiänsä vetävämpi, mutta niin vain minulla meni suurin osa yli hilseen.

Ethan hyppäsi kolmannen osan lopussa vesitornista alas estäen samalla kuolevaisten maailman tuhon. Hän saa todeta, että kuolleena oleminen ei ole helppoa, vaikka hän pääsee takaisin äitinsä ja muiden kuolleiden sukulaistensa luo. Pian hän saa kuulla, että  hänen kuolemansa onkin ollut virhe ja että hänellä on mahdollisuus korjata asia. Näin hän pääsisi takaisin rakkaidensa luo muutenkin kuin haamuna. Tehtävä ei tietenkään ole helpoin mahdollinen.

Aina kun suljin silmäni, minut vallitsi lannistava, musertava pelko siitä, että olin kuollut ja kuopattu. Että olin mennyttä enkä olisi olemassa enää missään muualla kuin maassa vesitornin alla.
En kotona. 
En Lenan luona. 

Lumoava totuus tuo välillä minulle mieleen kasarileffa Beetlejuicen - eikä tämä ole kohteliaisuus. Ethanin seikkailu kuolleiden maailmassa vaikuttaa monessa kohtaa minusta lähinnä koomiselta. Ethanin tapaama lepakonsiipinen Xavier aarteineen tuo vahvasti mieleen Taru Sormusten herrasta -saagan Klonkun, tosin Xavier osoittautuu paljon reilummaksi tapaukseksi.

Miten kauan Ethan oli ollut poissa? Viikkojako? Vai kuukausia? Kaikki oli sumeaa kuin aika olisi pysähtynyt, kun hän lähti.
Kaikki oli pysähtynyt. 

Kirjan parasta antia on se osio, jossa Lena pääsee viimeinkin kertojaääneksi. Olen odottanut koko sarjan ajan, milloin pääsisin lukemaan tarinaa myös Lenan näkökulmasta. Kuitenkaan Lenan ja Ethanin päättymätön rakkaustarina ei saa minun sydäntään sykähtämään. Tämä ei nyt vain ollut minun teekupposeni.

Arvosanani  on 2-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
   

maanantai 9. marraskuuta 2015

Vaskinainen: Anne Leinonen

Vaskinainen: Anne Leinonen. Osuuskumma 2015.


"Kun maailma on tuhoutumassa, omiensa hylkäämistä tulee sankareita.

Tuonelan ikiaikainen pyörä on rikkoutunut ja vaikutukset heijastuvat niin eläviin kuin kuolleisiin. Joet ovat ehtyneet ja naiset ovat hedelmättömiä, vainajat eivät pääse tuonpuoleiseen.

Niilas, kuolleita näkevä nuorimies saa tehtävän: hänen on löydettävä kaupungista apua, ennen kuin kotikylä autioituu.

Ulpukka, suolle vangittu noitanainen, on vapautunut, mutta kulkee ilman päämäärää ja anteeksiantoa. Kohtalon oikusta hän päätyy Niilaksen matkakumppaniksi.
Vaskinainen, joka on koko elämänsä komentanut alisen vaskisia siskoksia ja korjannut Vainajalan pyörää, ajetaan pois Tuonelasta. Hän päätyy maan päälle mestarisepän mielihalujen kohteeksi ja ennustajaksi, joka jakaa tuonpuoleista tietämystään kuolevaisille.

Yhdessä heidän kolmen on ratkaistava, mikä on rikkonut elämän ja kuoleman kierron. Heidän on mentävä Tuonelaan ja korjattava tapahtunut, ennen kuin on liian myöhäistä.

Vaskinainen on romaani elämän ja kuoleman kierrosta, luottamuksesta ja rakkaudesta. Se yhdistelee suomalaista kansanperinnettä, antiikin myyttejä ja luontokuvausta maagiseksi kokonaisuudeksi."


Oma arvio:
Vaskinainen on kirja, joka yllättää omalaatuisuudellaan, sillä en oikein osaa päättää, onko kirja nuorten- vai aikuistenromaani, onko se fantasiaa, kansantarua vai mitä ihmettä lajiltaan. Jos uuskumma ei sovi tämän kirjan tyylilajin määrittelyyn, ei sitten minkään muunkaan.

Tarinassa yhdistyy suomalaisten kansantarujen, pääasiassa Kalevalan ja Kantelettaren, kaiut sekä  fantasia.  Ihmeellinen Vaskinainen aloittaa tarinan ja myös päättää sen. Hän onkin minusta kirjan vahvin henkilöhahmo. Keskisen maailman päähenkilöt Niilas ja Ulpukka vain jäävät minulle harmittavan etäiseksi. 

Kuolema on kirjassa vahvasti läsnä, sillä Vaskinainen on osa Tuonelan väkeä, joka päättävät sielujen kohtaloista. Rakkaus ja siitä seurannut mustasukkaisuus koituu hänen kohtalokseen ja hänet karkotetaan Alisesta maailmasta Keskiseen maailmaan, ihmisten pariin. Ennen karkotustaan hän tulee rikkoneeksi suuren, pyörivän koneen, jota käytetään sielujen lajitteluun. Sen tähden Keskisessä maailmassa alkaa tapahtuu tuhon enteitä. Vaskinainen pääsee Sepän hoiviin, mutta huomaa pian olevansa tämän orja ja vallankäytön uhri. 

Tämä kirja ei ollut kovin kauheasti minun makuuni, mutta nautin todella Anne Leinosen kirjoitustyylistä ja loppuun asti hiotuista sanavalinnoistaan. Kirjan tarina on kokonaisuudessaan todella ainutlaatuinen ja vaiheikas, jokseenkin synkkä mutta lopussa toivoa antava. Seppä saa onneksi opetuksen, kun alkaa himoita valtaa liikaa ja luulee voivansa vangita Vaskinaisen orjakseen.

Lisäpisteitä annan E.Lappalaisen suunnittelemalle, järjettömän kauniille ulkoasulle!

Arvosanaksi annan 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitän!


lauantai 7. marraskuuta 2015

Päivitys Unien kirjat -trilogiaan

Luin Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian toisen osan Vala - Unien toinen kirja. Käy katsomassa tästä linkistä, mitä pidin.


Uusia blogihaasteita

Uusia blogihaasteita on taas tulossa. Olen mukana Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin emännöimässä Klassikkohaasteen toisessa osassa, johon aion lukea J.K. Rowlingin teoksen Harry Potter ja viisasten kivi. Olen nolostellut monesti tätä aukkoa sivistyksessäni, sillä lähes kaikkihan ovat lukeneet Harrypotterit! Postilaatikkooni tupsahtikin sopivasti arvostelukappale tuoreesta Tammen julkaisemasta kuvitetusta versiosta, josta olen enemmän kuin innoissani. Katsokaa nyt, kuinka kaunis jo kansikuvakin on:


Klassikkohaasteen ohjeistus:

Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi Klassikkohaaste-postauksen kommenttikenttään.

2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2016. Linkitä postauksesi Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin koontipostaukseen, jonka Tuija julkaisee blogissaan samaisena päivänä.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä, useasti.



Olin tänä kesänä mukana Reader, why did i marry him? -blogin emännöimässä Klassikkohaasteen ensimmäisessä osassa, johon sain luettua J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta -trilogian kaksi ensimmäistä osaa, Sormusten ritarit ja Kaksi tornia. Kolmas osa vielä odotuttaa lukemistaan. Voit lukea mietteeni tuosta tiiliskivestä tästä linkistä.

Toinen blogihaaste, johon osallistun, on pitkäkestoisempi, sillä se on voimassa kokonaisen vuoden. Orfeuksen kääntöpiiri -blogissa on menossa 3.11.2015 - 2.11.2016 kauhukirjallisuuteen liittyvä haaste Hämärän jälkeen, johon liittyy myös arvonta.




 Haastetasot ovat seuraavat:

Haudankaivaja (1 kirja)
Aave (3 kirjaa)
Ihmissusi (5 kirjaa)
Vampyyri (7 kirjaa)
Zombie (9 kirjaa)
Noitapiiri (11 kirjaa)

Pyrin lukemaan kauhukirjan sieltä, toisen täältä. Kyseinen genre ei ole minulle kauhean tuttu, vaikka joitakin kauhuteoksia olen toki lukenut, joten on mukava tutustua erityyppisiin kauhuteoksiin. Suvin blogista löytyy tosi kattava vinkkilista, jossa on myös tietokirjallisuutta, sarjakuvia ja lasten ja nuorten kauhukirjallisuutta.

Aloitan omat kauhulukemiseni tänä syksynä ilmestyneellä kauhukokoelmalla Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia (Jalava) ja nappailen sitten silloin tällöin myös Suvin listalta sopivia luettavakseni. Pyrin lukemaan ainakin viisi kauhugenreen kuuluvaa teosta haasteen aikana.

Tämän vuoden loppuun asti olen vielä mukana Goodreadsin 2015 Reading Challenge -lukuhaasteessa, jossa olen lupautunut lukemaan 64 kirjaa vuoden aikana. Tällä hetkellä olen lukenut 58 teosta, joten uskoisin selvityväni tavoitteestani.

Lisäksi olen mukana niin ikään Goodreadsin I Spy Challenge -haasteessa, jossa keräillään tietynlaisia kirjan nimiä. Tästä linkistä näet edistymiseni.



sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Twin Peaks - Laura Palmerin salainen päiväkirja: Jennifer Lynch

Twin Peaks - Laura Palmerin salainen päiväkirja: Jennifer Lynch. Suomentanut Irmeli Ruuska. WSOY 1992.

Englanninkielinen alkuteos (1990): The Secret Diary of Laura Palmer.

"Miksi hänet murhattiin? Kuka hän oli – Laura Palmer, tyttö jota kukaan ei oikeastaan tuntenut? Koulun herttaisin tyttö, pidetty, tarmokas ja älykäs.

Kun hänen ruumiinsa löytyy eräänä aikaisena aamuna rannasta, vapisee koko Twin Peaks. Murha lamaannuttaa ja noituu rauhallisen kaupungin – ja kaikki piilossa olleet synkät salaisuudet pakotetaan nyt päivänvaloon…

Lauralla oli myös salaisuutensa – ne hän paljasti vain päiväkirjalleen. Päiväkirjan sivuilla elää aivan toisenlainen tyttö – mutkikas, julkea ja uhmakas. Tyttö, joka elää vaarallista elämää…"

Oma arvio:

Olin 1990-luvun varhaisteininä suuri Twin Peaks -fani. Katsoin kaikki telkusta tulevat sarjan osat, vaikka ei olisi ehkä minun iässäni kannattanut, sillä pelkäsin iltaisin nurkissa vaanivaa BOBia. Luin silloin myös tämän Jennifer Lynchin kirjoittaman kirjan, joka perustuu tapahtumiin ennen sarjan alkua. Täytyy sanoa, etten silloin ymmärtänyt ihan kaikkea, ja kirjan roisit seksikohtaukset eivät ehkä välttämättä olleet nuorelle tytönalulle sopivaa luettavaa. Kun törmäsin tähän kirjaan kirjastossa, halusin päivittää muistoni tästä kirjasta.

Päiväkirjamuotoon kirjoitetussa kirjassa seurataan nuoren Laura Palmerin elämää neljän vuoden ajalta hänen ollessa 12-16-vuotias. Kirja alkaa hyvin leppoisissa tunnelmissa: tavallista perhe-elämää elävä Laura-tyttö viettää syntymäpäiviään ja saa lahjaksi Troy-ponin, josta tulee hänelle hyvin tärkeä. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa ja Laura tuntuu olevan hyvin rakastettu henkilö, mutta pikku hiljaa varjo alkaa hiipiä hänen elämäänsä. Alkuun Laura  mainitsee vain sivulausessa BOBIN, tuon pahuuden ruumiillistuman, joka hiipii hänen huoneeseensa ja lopulta myös mieleensä. Loppua kohti Lauran elämä alkaa suistua raiteiltaan ja hän alkaa sekoilla huumeiden ja seksiorgioiden parissa. BOB tunkeutuu hänen elämäänsä ja saa Lauran vihaamaan itseään ja kyltymätöntä seksuaalisuuttaan.

En heti oikein hahmottanut, mikä tai kuka BOB on: onko hän vain Lauran mielikuvituksen keksimä tuote, onko hän todellinen henkilö vai paha henki. Sarjaa katsoneena ja kirjan uudelleen luettuani tulkitsen, että BOB on Twin Peaksin metsissä vaaniva paha henki, joka asettuu johonkin pahaa-aavistamattomaan isäntähahmoon. En halua spoilata kenenkään lukukokemusta, mutta jokainen, joka on katsonut Twin Peaks -tv-sarjan, tietää, kenessä BOB on ja kuka siis Lauran murhaaja lopulta onkaan. Lauran päiväkirjan lopusta on revitty sivuja, joissa hän kertoo uudesta rakkaudestaan Jamesiin sekä epäilyistään siitä, kuka BOB todellisuudessa on - tai kenessä hän on. Päiväkirja päättyy yhtä äkkiä kuin Lauran elämäkin.

Ahdistava, surullinen... En voi oikein muuten kuvailla tätä kirjaa. On jotenkin kamala lukea, miten iloisen nuoren tytön elämä alkaa mennä kohti alamäkeä, kuinka hänen käsityksensä itsestään synkkenee, kuinka BOB piinaa häntä ja kuinka hän hakee seksistä lohtua ja hyväksyntää, vaikka hän on ilman sitäkin rakastettu tyttö: hän auttaa vanhuksia ateriapalvelussa, pitää seuraa Hornen jälkeenjääneelle pojalle Johnnylle ja opettaa englantia Josielle. Mikään ei tunnu riittävän.

En oikein osaa sanoa, pidinkö tästä vai en. Jos en olisi katsonut tv-sarjaa, tajuaisinko koko BOB-kuviosta yhtään mitään? Onko tämä "vain faneille"-kirja?

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Twin Peaks -kaupungin tapahtumista kertoo myös Scott Frostyn kirjoittama kirja Twin Peaks - Dale Cooperin omaelämäkerta (WSOY 1992), joka seuraa agentti Cooperin elämää ennen hänen tutkimuksiaan Twin Peaksissa ja päättyy siihen, kun hän saa ilmoituksen Laura Palmerin murhasta. En ole vielä varma, jaksanko lukea tätä kirjaa, joka on siis koottu hänen Diana-nauhurilleen sanelemista viesteistä.

Suosittelen katsomaan myös David Lynchin ohjaaman elokuvan Twin Peaks - Tuli kulje kanssani (1992), jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Lauran murhaa, ja näyttävät lopulta hänen viimeiset elinhetkensä. Tämä elokuva on jopa vielä vinksahtaneempi kuin itse tv-sarja.