perjantai 31. heinäkuuta 2015

Klassikkohaaste: Taru Sormusten herrasta -trilogia: J.R.R. Tolkien

Taru Sormusten herrasta (kolmoisnide):  J.R.R. Tolkien. Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot Panu Pekkanen. WSOY 2007 (tarkistettu laitos, uudistettu oikeinkirjoitus).


Englanninkielinen alkuteos (1954, 1966): The Lord of the Rings; The Fellowship of the Ring, The Two Towers & The Return of the King.

"Kaikenikäisten fantasiaklassikko

Taru Sormusten herrasta on tarina joka on tulvillaan seikkailuja, jännitystä ja huumoria. Se sijoittuu Keski-Maahan ja sen muinaisuuteen, jolloin maata asuttivat uljaat haltiat, pelottomat ihmiset, sitkeät kääpiöt - ja hobitit.

Hobitit ovat vähäpätöinen kansa, joka rakastaa elämän yksinkertaisia iloja, maalaisruokaa, olutta ja kessua. He ovat pienikasvuisia ja iloluontoisia, laiskojakin, mutta pohjimmiltaan sisukkaita. Kun tummat pilvet alkavat kerääntyä Keski-Maan taivaalle ja vihollinen uhkaa, pienet ja hiljaisetkin joutuvat tekemään sankaritöitä.

Hobitti Frodo Reppuli saa haltuunsa näkymättömäksi tekevän taikasormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Hänen on lähdettävä pimeyden valtakuntaan Mordoriin tuhoamaan sormus. Pitkälle, vaaralliselle matkalle hän saa seurakseen ystävänsä Samin ja suojakseen saattueen.

Oxfordin yliopiston professorin J. R. R. Tolkienin saaga on saanut huiman suosion myös Peter Jacksonin ohjaamana kolmiosaisena elokuvana. "


Sormuksen ritarit: J.R.R. Tolkien.

"PITKÄ MATKA PIMEYDEN VALTAKUNTAAN

Hobitti nimeltä Frodo Reppuli saa Bilbo-sedältään perinnön. Kohta Frodolle selviää, että hän on saanut haltuunsa Sormusten sormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Petollisten taikavoimien sormus on oitis vietävä tuhottavaksi, ja suojakseen Frodo saa Vapaista kansoista koostuvan yhdeksänhenkisen saattueen. Monia vaaroja on saattueella uhkanaan, kun matka suuntautuu kauas Morian synkkiin kaivoksiin ja haltioiden säihkyviin saleihin."


Oma arvio: 
Mitä tästä mahtavasta fantasiaklassikosta uskallan sanoa ääneen? Tuntuu, kuin olisin pitänyt kädessäni jotain pyhää kirjaa, kun aloin Reader, why Did I marry Him -blogin Klassikko-haasteen innoittamana lukea tätä paksua tiiliskiveä. Voisiko klassikompaa ollakaan kuin Taru Sormusten herrasta?

Niin, minä en tykännyt alussa tästä alkuunkaan. Huokailin ja ähkäilin, kun yritin pitää itseni hereillä ja painaa kaaliini kaikki ne miljoonat oudot nimet - niin Hobittien, ihmisten, velhojen kuin eri paikkojenkin nimistöt. Sitten tajusin, ettei minun ole tarvis syventyä nimistöön, vaan antaa tarinan viedä eteenpäin. Sillä tarina on tässä kirjassa se, joka on tehnyt siitä kaikkien rakastaman klassikon. Tämä varmasti avautuu hyvin eri lailla aikuiselle kuin lapselle. Minä en edes suosittelisi tätä kovin pienille lapsille, sillä jatkuva mustien ratsastajien uhka on melko pelottava mörkö tarinan taustalla. 

Luonnehtisin tätä matkakertomukseksi, jossa vuorottelevat ilo, huoli, pelko ja kauhu. Mahtavat runot rytmittävät tekstiä, vaikka minun on pakko myöntää, että hyppäsin pitkien runo-osuuksien yli. Saatoin vain huokaista helpotuksesta, kun matkaseurue pääsi  aina vaaroista huolimatta seuraavaan majapaikkaan turvaan. 

Haltioiden maa, Lothlórien on kuvattu ihanan kauniiksi, paratiisinomaiseksi paikaksi, ja haltiat virheettömiksi ja ihailtaviksi hahmoiksi. Hobitit ovat verrattomia, joskin hiukan yksinkertaisen oloisia hahmoja. Tässä piilee yksi seikka, minkä takia en ollut ihan innoissani: en pystynyt samaistumaan millään tasolla henkilöhahmoihin, mikä osin haittasi tarinaan uppoutumista. Minulla ei ole kauheana kokemusta korkeasta fantasiasta, joten tämä ongelma johtunee osin siitä. Vaikka Hobitit on ihmisenoloisia, pidän heitä lapsenomaisina höppänöinä, joita ei voi mitenkään ottaa vakavasti.

Tämä tarina on sellainen, joka tulisi lukea useaan kertaan, sillä niin paljon tässä on kerroksia, joita ei yhdellä lukukerralla sisäistä. Välillä tarina kävi liian pitkäveteiseksi ja myönnän nukahtaneeni useaan kertaan tätä lukiessani. Silti sain kuorittua sisältä mainion juonen ja koen olevani nyt osa jotain suurempaa, olenhan lukenut suurimmasta suurimman klassikkoteoksen ensimmäisen osan. 

Ajattelin tätä aloittaessani,  että pianhan lukaisen koko trilogian läpi. Jossain vaiheessa, kun lukujumi iski päälle, ajattelin, että luovutan ensimmäisen osan jälkeen. Nyt en olekaan enää ihan varma. En raski vielä palauttaa tiiliskiveäni kirjastoon, vaan jatkan vielä ainakin toisen osan.Ehkä kolmannenkin.

Suomentajille erityiskiitokset ja taputukset, he ovat tehneet loistavaa työtä käännöksessään!

Ensimmäinen osa saa minulta arvosanan 4.



Kaksi tornia: J.R.R Tolkien 

"SORMUKSEN SOTA SYTTYY

Kaksi tornia jatkaa Sormuksen saattueen polveilevaa tarinaa. Kun saattue hajoaa, Merri ja Pippin joutuvat pelottavan örkkiarmeijan käsiin. Frodo ja Sam puolestaan suuntaavat kohti häämöttäviä varjoja, Mustan ruhtinaan hallitsemaan Mordoriin. Samaan aikaan Rohanin länsilaidalla käydään toista taistelua. Hobittien on nyt todistettava kuuluisa sitkeytensä ilman viisaan Gandalf-velhon suojelusta."


oma arvio:
Olen niin onnellinen, että sain luettua vielä Taru Sormusten herrasta -saagan toisen osan, Kaksi tornia, joka tuo tarinaan paljon enemmän jännitystä ja värisyttäviä juonenkäänteitä. Aloin kypsyä tarinan edetessä - siis hyvällä tavalla - eikä Tolkienin fantasiamaailma tuntunut enää minusta yhtään vieraalta. Aloin myös kiintyä hassuihin, mutta neuvokkaisiin, rohkeisiin ja sympaattisiin Hobitteihin. Etenkin Sam vei sydämeni mennessään.

Hassua kyllä, aloin tuntea myös sympatiaa Klonkku-otusta kohtaan. Lähinnä tunteeni vaihtelivat säälistä myötähäpeään, mutta se on todella mainio hahmo tarinaan - vaikka lopussa hän osoittikin todelliset kyntensä. Olihan se aavistettavissakin.

Lempihahmoni on myös Gandalf, jonka paluusta olin enemmän kuin iloinen. Ensimmäisessä osassa tämä velho jäi minulle vielä etäiseksi, mutta nyt hänestä huokuu suloisen isällistä välittämistä ja arvokkuutta. 

Tarina loppui kammottavan kutkuttavaan kohtaan, mutta jätän viimeisen osan myöhemmäksi. Klassikkohaasteen suorituksestani olen enemmän kuin ylpeä!

Arvosanani tälle on 4,5. 

Lainasin yhteisniteen kirjastosta.

5 kommenttia:

MarikaOksa kirjoitti...

Mukava kuulla, että Taru Sormusten herrasta kääntyi alun nihkeyden jälkeen plussan puolelle. Henkilöitä ja outoa nimistöä kirjassa piisaa, mutta taidan olla itse sille jo hieman 'sokea', kun olen kaikki osat niin monta kertaa lukenut. :) Pidän tästä kirjasta todella paljon, on ollut minulle fantasiakirjojen ykkönen ties miten pitkään. :)

Ulla kirjoitti...

Hienon kirjan olet lukenut. Olen lukenut tämän joskus, kauan sitten.

Suvi kirjoitti...

Näin itse elokuvat ensin, joka varmaan auttoi nimistön muistamisessa. Tolkienin luoma maailma on kuitenkin sen verran laaja, että koin sen jossain vaiheessa jopa haitaksi. Elokuvat ovat silti todella hyviä ja visuaalisesti upeita, ja ehkä kirjatkin luen joku päivä uudestaan.

Heidi P kirjoitti...

Minä olen katsonut elokuvat joskus aiemmin, enkä oikeastaan muista niistä mitään muuta kuin rytinää ja Klonkun ja Gandalfin. Ehkä nyt katson leffasarjan uudestaan, kun tajuan tarinan syvällisemmin :)

Kia/ Luetaanko tämä? kirjoitti...

Kiva lukea, että taidat vielä jatkaa lukemista ainakin kakkososan verran. Minä luin tämän trilogian lukion ensimmäisellä, ja tarina sai minut lumoihinsa - noiden ensimmäisten pitkäpiimäisten sivujen jälkeen. ;)