maanantai 27. lokakuuta 2014

Endgame-trilogia: James Frey - Nils Johnson-Shelton

Endgame - Loppupeli: James Frey - Nils Johnson-Shelton. Suomentanut Tero Valkonen. WSOY 2014.



 "12 ikivanhan kansan edustajaa valmistautuu tehtäväänsä, ja ihmiskunnan kohtalo jää toisiaan vastaan taistelevien teini-ikäisten varaan. Eri puolille maailmaa iskeytyvät meteoriitit surmaavat tuhansia. Se on merkki. Loppupeli on alkamassa.Koulunsa priimus Sarah jättää rakkaansa ryhtyäkseen Pelaajaksi. Katujen kasvatti Jago tietää pystyvänsä surmaamaan tulevat vastustajansa. Chiyoko on valmis liittoutumaan vain hyötyäkseen An Liusta. Heillä ja kahdeksalla muulla Pelaajalla on edessään oma tuskainen odysseiansa, aseenaan salaisessa kohtaamispaikassa saatu vihje kätketyistä symboleista.Vain yksi voi voittaa pelissä, jossa ei ole sääntöjä.

20th Century Fox on jo varannut elokuvaoikeudet Endgame-trilogian ensimmäiseen osaan, joka julkaistaan samanaikaisesti yli 30 maassa.

Teokseen liittyy kiinteästi myös Googlen toteuttama kansainvälinen mobiilipeli, jonka pääpalkintona on kulta-aarre. Kilpailuun voi ilmoittautua tästä linkistä."


Oma arvio: Olin hyvin epäileväinen, kun sain tämän teoksen käsiini. Kirjan nimi ja idea muistutti liikaa Nälkäpeliä, ja myös alkuasetelma vaikutti samalta: 12 pelaajaa taistelemassa henkiinjäämisestään keinolla millä hyvänsä. Kirja kuitenkin yllätti minut iloisesti. Tässä seurattiin vuorotellen jokaisen eri pelaajan vaiheita, mikä toi mukavasti vaihtelua. Henkilöistä sai tietää pala palalta lisää, ja useat hahmot saivat lisää syvyyttä tapahtumien edetessä, mutta jotkut jäivät enemmän taustahenkilöiden rooliin.

Päähenkilöinä kirjassa oli Sarah, Jago ja Christopher, ja näistä kolmesta saatiin aikaan herkullinen kolmiodraama. Romantiikka ei päässyt tässä seikkailussa valta-asemaan, mutta oli herkullisena lisämausteena. Lopun tunnelman pystyi jotenkin aistimaan ja Loppupelin alullepanijat, ulkoavaruuden asukkaat, olivat uskottavalla tavalla pelottavia mörköjä siellä jossain. 

Alussa minua häiritsivät lukuisat numerot, joita vilisteli tekstissä kirjaan liittyvän pelin takia, mutta lopulta niihin tottui ja ne rytmittivät tekstiä mukavasti.  Aion todellakin lukea muutkin osat ja elokuvaa odotan innolla. 

Arvosanani tälle 4,5

Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitokseni sinne! 

Endgame - Taivaan avain: James Frey ja Nils Johnson - Shelton. Suomentanut Ulla Selkälä. WSOY 2015.

 Englanninkielinen alkuteos (2015): Sky key

"Loppupelin toinen kierros: panokset kovenevat


Ulkoavaruudesta saapuneiden mahtavien olentojen julistama kilpa maapallon kohtalosta on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Kun ensimmäinen kierros päättyi Maan avaimen löytymiseen, osa 12 ikivanhan sukukunnan pelaajasta oli jo karsiintunut kisasta.


Nyt Sarahin, Jagon ja muiden selviytyjien on ryhdyttävä taisteluun siitä, kuka saa haltuunsa Taivaan avaimen, jonka löytäjä voittaa Loppupelin toisen kierroksen. Kaikki keinot ovat sallittuja – edessä on intohimoinen kilpajuoksu Maan kolkasta kolkkaan..."

Oma arvio:

Edellisen osan lukemisesta oli minulla kulunut jo niin pitkä aika, etten tahtonut muistaa kirjan monia monituisia henkilöhahmoja, varsinkaan kun heitä puhutellaan kirjan sivuilla yhä edelleen välillä heimonimillä. Ainoat, jotka olivat syöpyneet mieleni syövereihin, olivat Sarah, Jago ja pakko-oireista kärsivä An Liu.

Kahdestatoista pelaajasta on jäljellä enää yhdeksän pelaajaa. Tuttuun tapaan tämän hyvin seikkailu- ja toimintapitoisen kirjan sivuilla vuorottelee eri pelaajien näkemykset pelin kulusta ja tarinassa seikkaillaan vaihtelevasti ympäri maailmaa. Pidän juuri erittäin paljon tämän kirjan rakenteesta: vaikka asiaa on paljon ja päähenkilöhahmoja useita, kirjan kappaleet on sopivan lyhyitä ja niitä jakaa erilaiset mustavalkokuvat ja symbolit. 

Välillä kirjaa lukiessani minusta silti tuntuu, että onko tähän ahdettu liikaakin kaikkea? Juoni on sinänsä ihan selkeä: pelaajat yrittävät löytää Sarah Alopayn, joka on saanut ensimmäisessä osassa haltuunsa Maan avaimen, joka täytyy yhdistää sen Taivaan avaimeen. Tämän tehtyään pelaajat käynnistävät Tapahtuman, joka lopulta tuhoaa ihmiskunnan ja jättää jäljelle voittajaheimon. Taivaan avaimeksi on paljastunut Chari Chopran pieni kaksivuotias tytär Alice Chopra, mikä tekee pelistä erityisen julmaa, koska asian valjettua pelaajille he alkavat etsiä tyttöä käsiinsä joko lopettaakseen Loppupelin - tappamalla tämän - tai jatkaakseen loppupelin toiseen vaiheeseen kaappaamalla tytön.

Koska henkilöitä ja toimintaa on niin paljon, keneenkään ei tahdo saada kovin syvällistä tuntumaa. Ainoastaan Sarah ja Jago herättävät minun sympatiani, kuten ensimmäistä osaa lukiessakin. 

 " 'Me emme ole samanlaisia kuin ne', Sarah sanoo voimakkaalla kiihkeällä äänellä.
Hän tarkoittaa toisia pelaajia, keplereitä, kaikkia heidän sairaita ja kieroutuneita ja raakalaismaisia ihmisesi-isiään. Hän tarkoittaa heitä kaikkia. Sarah kaatuu Jagoa vasten, painautuu lujasti häneen kiinni ja laskee leukansa hänen olkapäälleen.
'Sinä olet ihminen', hän kuiskaa silmät täynnä kyyneliä, mieli autuaan levollisena. 'Me emme ole jumalia. Emme ole avaruusolentoja. Me olemme ihmisiä.' " 

 Epämiellyttävimpiä hahmoja on An Liu, joka suree Chiyokon kuolemaa kantamalla tämän ruumiinosia kaulanauhassaan - korvanpalaa, hiustupsua jne. Tämä yksityiskohta tekee hänestä muiden outouksien lisäksi erityisen vastenmielisen. Melkoisen psykopaattisen raa-alta vaikuttaa myös kätensä menettänyt Baitsakhan, joka lyöttäytyy tarinan edetessä Maccabeen seuraan. Maccabee hankkii hänelle erityisvahvan mekaanisen käden, jolla hän rusentaa ihmisten luita huviksensa.

Kirjan loppu kerää tai jäljellä olevat pelaajat yhteen, osa saa surmansa ja vahvimmat jäävät taistelemaan avaruusolentoa, Kepler 22B:tä vastaan. Myös pelin ulkopuolella olevat maan asukkaat saavat tietää Abaddonista, joka on lähempänä kuin kukaan arvasikaan. Seuraavassa osassa siis selviää, mistä Auringon avain löytyy, tuhoutuuko koko ihmiskunta ja selviääkö tarinan pari, Jago ja Sarah hengissä julmasta pelistä.

Arvosanani tälle 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitän!


Muissa blogeissa:

 Kattinkan kirjalista  



Endgame – Pelin säännöt: James Frey ja Nils Johnson-Shelton. Suomentanut Ulla Selkälä. WSOY 2016. 

 Englanninkielinen alkuteos (2016): Rules of The Game – An Endgame Novel

”Loppupelin hyytävä finaali!

Vahvimmat ovat jäljellä.
Viimeinen avain on vielä löytämättä.
Maailman kohtalo on näiden pelaajien käsissä.

Endgame-trilogian polttopisteessä on kaksitoista ikivanhaa sukua. Yksi nuori pelaaja joka suvusta harjoittelee vuorollaan tuhoisaa Loppupeliä varten, jota ei ollut vielä koskaan vielä koettu – ennen koollekutsua. Kun Loppupeli alkoi, pelaajat lähtivät matkaan etsimään kolmea muinaista avainta, joiden avulla sekä heidän oma sukunsa että koko maailma voivat pelastua. Kaksi avainta on nyt löytynyt, ja vielä mukana olevien pelaajien on löydettävä viimeinen avain – ennen kuin Loppupeli tuhoaa kaiken lopullisesti.”


Oma arvio:
Jännittävä Endgame-trilogia on tullut tiensä päähän. Harva kirjasarja on ollut näin tasalaatuinen, niin ettei yksikään osa ole oikeastaan yllättänyt minua suuresti, muttei pettänytkään, vaan tarjonnut sopivasti jännitystä, vaihtelevia juonenkäänteitä ja pahaenteistä tarinan kulkua kohti maailman tuhoa, Abaddonia.


”Loppupeli on pannut minut sekaisin, äiti. Tosi pahasti. Luultavasti minun olisi pitänyt tappaa se pikkutyttö. Taivaan avain. Mutta en pystynyt. Minä vain…en pystynyt.En sen jälkeen kun…” Hän ei pysty sanomaan sitä. (Sarah, s.278)

Endgame - pelin säännöt-kirjan alussa loppupelin pelaajista elossa ovat enää Sarah Alopay, Jago Tlaloc, An Liu, Aisling Kopp, Maccabee Adlai, Shari Chopra ja hänen tyttärensä Alice Chopra sekä Hilal Ibn Isa Al-Salt. Lisäksi tarinaan on tullut muutamia muita henkilöitä mukaan, kuten Ailingin isä Pappa Kopp sekä kaksi loppupelin vastustajaa, Greg Jordan ja Griffin Marrs. An Liun seurassa on Chiyokon entinen kouluttaja ja sisar, Nori Ko, joka on saanut häiriintyneen An Liun luottamuksen saavutettua – ainakin melkein. Nyt kilpailijat eivät enää taistele Loppupelin voitosta, vaan ovat lyöttäytyneet yhteen vastustamaan Tekijöitä ja eritoten Kepler 22:ta, avaruusoliota, joka haluaa jo epätoivoisesti nähdä Loppupelin voittajan. An Liu on ainut, joka kilpailee voitosta ja etsii vielä viimeistä avainta.


Kirjassa seurataan taas vuorotellen kilpailijoiden vaiheita, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Aimmissa osissa tykästyin seuraamaan Sarahin ja Jagon vaiheita ja kammosin eniten An Liuta, jonka keinoilla ei tunnu olevan mitään rajoja. Tässä viimeisessä osassa esiin nousee edukseen myös Maccabee Adlai, joka pelastaa taivaan avaimen Sharin kolmivuotiaan tyttären Alicen. Myös Kepler 22:n näkökulma tuodaan esiin.

Anna anteeksi, Shari Chopra. Minä valehtelin. 
En pysty suojelemaan tytärtäsi. En siltä olennolta. 
En lopussa. 
Tätä on loppupeli.(Maccabee, s.150)

Tarinan taustalla on pahaenteinen tunnelma, Abaddonin, suuren asteroidin odotus ja pelko. Viimein tuo möhkäle iskeytyy maan pinnalle, mutta pelaajat jatkavat kulkuaan kohti loppuratkaisua – osa estämässä loppupeliä, osa voittamassa sitä. Kirjan loppu on täynnä piinaavaa jännitystä ja myös surua, sillä tuttuun tapaan osa henkilöistä saa surmansa. Loppu on kuitenkin toiveikas, vaikka vain kolme pelaajista jää seuraamaan Abaddonin tuhon jälkeistä elämää maapallolla.

Heitä vavistuttaa tuskin havaittava väristys. 
Puunpala putoaa nuotioon. 
”Siinä se nyt oli”, Sarah sanoo. ”Abaddon.” 
”Si.” 
Viidakosta kantautuu petolinnun kirkaisu. 
Hilal sanoo: ”Tämä on uuden ja kammottavan maailman alku.” (s.131)



Kirjan kuvitukset kytkeytyvät tarinaan ainakin jollain tasolla, mutta välillä mietityttää, olisiko niitä tarvinnut olla ollenkaan.
(s. 204)



Endgame-trilogia on ollut ihan viihdyttävää luettavaa, mutta jätän hyvin mielelläni nyt hyvästit sarjalle. Välillä tarinan synkkyys ja raakuus alkoi jo kyllästyttää, mutta onneksi sentään kirjan loppu ei vienyt kaikkea toivoa mennessään.



Arvosanani 3+


Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos.




Samantyylistä luettavaa:

Nälkäpeli-trilogia: Suzanne Collins

Maze Runner -trilogia: James Dashner

Rising moon -sarja: Sarianna Suorsa
Tulenetsijät. Baabel 1: Richard Farr.


Endgame - Pelin säännöt muissa blogeissa:

Unelmien aika


2 kommenttia:

Kattinka J. kirjoitti...

Tykkäsin Loppupelistä hurjan paljon! Hämmensi, kun henkilöistä puhuttiin nimellä ja välillä "heimonimellä". Toivottavasti seuraav osa tulee pian! :

Heidi Petrov kirjoitti...

Joo, sama asia hämmensi minuakin välillä, Kattinka J. Seuraavaa osaa odotellessa! :)