keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Päivitys Endgame-trilogiaan
Luin James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin Endgame-trilogian toisen osan Endgame - Taivaan avain. Klikkaa kansikuvasta, niin pääset lukemaan mietteeni kirjasta.
lauantai 5. joulukuuta 2015
Yksin Marsissa: Andy Weir
Yksin Marsissa: Andy Weir. Suomentanut Kaj Lipponen. Into 2015.
Englanninkielinen alkuteos (2011 e-kirjana, 2014): The Martian
"OPERAATIO MARSISSA.
KOHTALOKAS ONNETTOMUUS.
ASTRONAUTIN KAMPPAILU HENGESTÄÄN.
Kuusi päivää aiemmin astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hän on varmasti ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä.
Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn. Evakuoinnin aikana Markin avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Mark jää yksin karulle planeetalle.
Miten hän saa ilmoitettua Maahan olevansa elossa? Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokansa loppuu kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti Mark ei ehdi edes nääntyä nälkään. Pienikin inhimillinen virhe tai tekninen vika voi johtaa kuolemaan ennen sitä.
Mark turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Mutta riittävätkö ne voittamaan kosmiset esteet?
Yksin Marsissa pohjautuu alusta loppuun nykytieteeseen ja yllättää lukijansa yhä uudestaan. Se on herkeämätön scifi-trilleri, jota lukee kuin tosielämän selviytymiskertomusta."
Oma arvio:
Tämä kirja on ollut työpaikallani kirjastossa melkoinen hitti. Olin hiukan ynseä tarttumaan tähän kirjaan, koska se on luokiteltu kovaan scifiin. Toisaalta suuri intohimoni avaruuteen voitti, ja päätin sittenkin lukea tämän, etenkin kun monet bloggaajat ylistivät tätä.
Alkuun kirjan päähenkilön, Watneyn, tarkka, seikkaperäinen tieteellisten ja teknisten yksityiskohtien kuvailu vieroksutti minua, mutta pääsin siitä melko nopeaa ohi. Nimitin kirjan heti alkuun Kalle Päätalon avaruusseikkailuiksi, sillä jotenkin Watneyn arkisten selvitymiskeinojen kuvailu ja kepeä vitsailu toivat mieleen nuoren Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa. Ja tämä EI OLE loukkaus - Iijoki-sarja on hyvä!
En ole ikinä lukenut mitään vastaavaa. Tarinan kerrontatyyli nappaa mukaansa, saa nauramaan ja jännittämään Watneyn selviytymistä samaan aikaan. Watneyn pureva huumori on vertaansa vailla! Tarina on niin uskottavasti kuvattu, että se voisi hyvinkin olla totta. Kirjan lopussa purin hampaitani niin paljon yhteen, että leukojani särkee vieläkin. Jännitin Watneyn puolesta ja kiinnyin häneen tarinan edetessä niin, että jo nyt ikävöin häntä. Harvoin kirjassa pääsee näin lähelle päähenkilöä.
Kirjan luettuani katselen nyt ihan eri tavalla taivaalle kuin ennen.
Kiitos suomentaja Kaj Lipposelle huolellisesta käännöstyöstä!
En nyt voi muuta enää sanoa, kuin että lukekaa ihmeessä tämä ja että 5+ on arvosanani.
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Tästä kirjasta on tehty Matt Damonin tähdittämä elokuva Yksin Marsissa (The Martian), joka sai ensi-iltansa Suomessa lokakuussa 2015. Kunhan leffa painetaan DVD:lle, aion ehdottomasti katsoa sen. Tässä herkkupalana elokuvan traileri:
Muissa blogeissa: Lukutoukan kulttuuriblogi, Järjellä ja tunteella, Yöpöydän kirjat
"OPERAATIO MARSISSA.
KOHTALOKAS ONNETTOMUUS.
ASTRONAUTIN KAMPPAILU HENGESTÄÄN.
Kuusi päivää aiemmin astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hän on varmasti ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä.
Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn. Evakuoinnin aikana Markin avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Mark jää yksin karulle planeetalle.
Miten hän saa ilmoitettua Maahan olevansa elossa? Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokansa loppuu kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti Mark ei ehdi edes nääntyä nälkään. Pienikin inhimillinen virhe tai tekninen vika voi johtaa kuolemaan ennen sitä.
Mark turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Mutta riittävätkö ne voittamaan kosmiset esteet?
Yksin Marsissa pohjautuu alusta loppuun nykytieteeseen ja yllättää lukijansa yhä uudestaan. Se on herkeämätön scifi-trilleri, jota lukee kuin tosielämän selviytymiskertomusta."
Oma arvio:
Tämä kirja on ollut työpaikallani kirjastossa melkoinen hitti. Olin hiukan ynseä tarttumaan tähän kirjaan, koska se on luokiteltu kovaan scifiin. Toisaalta suuri intohimoni avaruuteen voitti, ja päätin sittenkin lukea tämän, etenkin kun monet bloggaajat ylistivät tätä.
Alkuun kirjan päähenkilön, Watneyn, tarkka, seikkaperäinen tieteellisten ja teknisten yksityiskohtien kuvailu vieroksutti minua, mutta pääsin siitä melko nopeaa ohi. Nimitin kirjan heti alkuun Kalle Päätalon avaruusseikkailuiksi, sillä jotenkin Watneyn arkisten selvitymiskeinojen kuvailu ja kepeä vitsailu toivat mieleen nuoren Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa. Ja tämä EI OLE loukkaus - Iijoki-sarja on hyvä!
Lokimerkintä: SOL 116
Toinen sadonkorjuu lähestyy.
Hii-haa.
Olisipa olkihattu ja olkaimet.
En ole ikinä lukenut mitään vastaavaa. Tarinan kerrontatyyli nappaa mukaansa, saa nauramaan ja jännittämään Watneyn selviytymistä samaan aikaan. Watneyn pureva huumori on vertaansa vailla! Tarina on niin uskottavasti kuvattu, että se voisi hyvinkin olla totta. Kirjan lopussa purin hampaitani niin paljon yhteen, että leukojani särkee vieläkin. Jännitin Watneyn puolesta ja kiinnyin häneen tarinan edetessä niin, että jo nyt ikävöin häntä. Harvoin kirjassa pääsee näin lähelle päähenkilöä.
Nyt: ei ääntä, ei mitään. En ollut tajunnut kuinka pohjattoman vaitonainen Mars on. Se on aavikkomaailma, jossa ei oikeastaan ole ääntä kuljettavaa ilmakehää. Kuulin omat sydämenlyöntini.
Eipä heittäydytä liian filosofisiksi.
Kirjan luettuani katselen nyt ihan eri tavalla taivaalle kuin ennen.
Kiitos suomentaja Kaj Lipposelle huolellisesta käännöstyöstä!
En nyt voi muuta enää sanoa, kuin että lukekaa ihmeessä tämä ja että 5+ on arvosanani.
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Tästä kirjasta on tehty Matt Damonin tähdittämä elokuva Yksin Marsissa (The Martian), joka sai ensi-iltansa Suomessa lokakuussa 2015. Kunhan leffa painetaan DVD:lle, aion ehdottomasti katsoa sen. Tässä herkkupalana elokuvan traileri:
Muissa blogeissa: Lukutoukan kulttuuriblogi, Järjellä ja tunteella, Yöpöydän kirjat
perjantai 4. joulukuuta 2015
Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2015
Osallistun ensimmäistä kertaa Blogistanian kirjallisuuspalkintojen äänestykseen blogissani. Aion asettaa omat ehdokkaani sarjoissa Blogistanian Finlandia 2015, Blogistanian Globalia 2015 sekä Blogistanian Kuopus 2015.
Lisäksi asetan ehdolle omat suosikkini Blogistanian Tieto 2015 -sarjassa Cinnamonum-blogissani.
Ohessa lisää tietoa Blogistanian kilpailusta ja sen säännöistä:
Blogistanian Finlandia 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.
Äänestys järjestetään viidettä kertaa. Aiemmin on palkittu Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus 2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (Gummerus 2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (Siltala 2012) ja Katja Ketun Kätilö (WSOY 2011). Finlandiaa emännöi Kulttuuri kukoistaa -blogi.
Blogistanian Globalia 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.
Äänestys järjestetään viidettä kertaa. Aiemmin on palkittu Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus), Haruki Murakamin 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä) ja Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow). Globaliaa emännöi Kirjallisena. Minna -blogi.
Blogistanian Kuopus 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lastenja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa.
Äänestys järjestetään neljättä kertaa. Aiemmin on palkittu Jenna Kosteen (Kostet) Lautturi (Robustos 2014), Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (WSOY 2013) ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY 2012). Blogistanian Kuopusta emännöi Luetaanko tämä? -blogi.
Blogistanian Tieto 2015 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2015 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2015 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa.
Äänestys järjestetään kolmatta kertaa. Aiemmin on palkittu Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava 2014) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi 2011). Blogistanian Tietoa emännöi Les! Lue! -blogi.
Osallistumisohjeet
Ehdolle asettamisen edellytys on, että bloggaaja on lukenut nimeämänsä teokset ja kirjoittanut niistä blogiinsa. Ehdokaslistan kirjat on linkitettävä niiden blogiarvioihin. Osallistuja julkaisee listan blogissaan keskiviikkona 13.1.2016 klo 10.00 ja käy linkittämässä listansa emäntäblogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään.
Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin emäntäblogissa viikkoa ennen itse äänestystä (6.1.2016). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa listan julkaistavaksi etukäteen. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä listoja ei huomioida eikä listaa saa julkaista etukäteen
perjantai 27. marraskuuta 2015
Supernova. Uusien kirjoittajien antologia: toim. Mia Myllymäki, Katri Alatalo, Leila Paananen ja Shimo Suntila
Supernova. Uusien kirjoittajien antologia: toim. Mia Myllymäki, Katri Alatalo, Leila Paananen ja Shimo Suntila. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry 2015.
Näissä novelleissa venytetään todellisuuksien rajoja ja koetaan eriskummallisia kohtaamisia. Aamu- ja iltaihmiset elävät kahdessa eri ajassa ja kohtaavat toisensa vain tiettyyn aikaan päivästä. Kirpeänä pakkasyönä mies ajaa moottorikelkallaan todellisuuteen, jonka vain harvat näkevät. Kissa kulkee rinnakkaisten maailmojen välillä ja houkuttelee ihmisiä mukaansa. Tutkija tähyilee Lapin yötaivaalle eikä tiedä, että jokin taivaalla tähyilee puolestaan häntä.
Supernova on Stk:n uusien kirjoittajien antologia. Nyt estradille nousee kotimaisen spekulatiivisen fiktion tulevaisuuden tekijöitä, jotka tarjoavat lukijoille tuoreita ideoita ja monipuolisen lukuelämyksen: hersyvää huumoria, puhuttelevaa dystopiaa ja mielikuvituksellista scifiä. Kun kotitonttu toimii höyryvoimalla, taideteoksen biomassa herää henkiin ja jättiläishämähäkit ovat kammottavampia kuin koskaan, voi todella sanoa, että spefissä kaikki on mahdollista."
Oma arvio:
Mielenkiinnolla tartuin tähän Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien tuoreimpaan antologiaan, joka pitää sisällään tosi monipuolisesti erityyppistä spefiä. Lukiessani hymistelin tyytyväisyyttäni, koska tekstit ovat niin hyvin loppuun hiottuja, että tätä oli ilo lukea.
Todellinen helmi on Aino-Kaisa Koistisen Tullivirkailija, jonka dystopisessa maailmassa aurinko on ihmisille vaarallinen ja ihmiset on jaettu eri kerroksiin arvonsa mukaan. Tarinan päähenkilö, eräänlaisen Täti-statuksen saanut H vierailee yläkerrassa hankkimassa alakertaan ruokatarvikkeita ja tuntee outoa vetoa tullivirkailijaan. Heidän välilleen kehittyykin yhteys, ja lopussa virkailija paljastaa H:lle totuuden itsestään ja maailmasta, jossa he elävät.
Santeri Lanenin Limiaika kertoo ihmisistä, jotka elävät eri ajassa - toiset hitaammassa, toiset nopeammassa. Minusta tämä on loistavasti oivallettu aihe ja tarinaa olisi voitu jatkaa vieläkin pidemmälle.
Marko Järvisen Tuuleton taivas, seisovat vedet kuvaa karmaisevalla tavalla sen, miltä tuntuu, kun huomaa olevansa eri ulottuvuudessa muun maailman muretessa pikku hiljaa ympäriltään. Tämä on myös yksi suosikeistani. Tarinassa kulkee mukana mystinen kissa, jolla on yhteys toiseen ulottuvuuteen.
Pyry Palermon Kuolemantanssi on mahtavalla tavalla kummallinen ja karmea kirjoitus. Tarinassa taiteilija Launis tekee kyseenalaista taidetta kotonaan ja palkkaa avustajakseen pahaa aavistamattoman Janin. Pian totuus Launiksen suurimmasta taideprojektista paljastuu hänelle. Lopussa asiat kääntyvät päälaelleen ja Launis joutuu vastaamaan teoistaan.
Ihan kaikki tarinat eivät avautuneet minulle, kuten Mikko Rauhalan Höyryväki, Liisa Näsin Koiratalo ja Hanna Hohenthalin Kuolleena syntynyt, mutta sehän se antologoiden idea onkin - jokaiselle jotakin.
Tämä on mukava välipalakirja spefin, etenkin uuskumman ystäville. Odotan kovasti seuraavia STK:n julkaisuja!
Arvosanani tälle antologialle 4-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
- Marko Järvinen: Tuuleton taivas, seisovat vedet
- Liisa Näsi: Koiratalo
- Santeri Lanér: Limiaika
- Rami Helosmaa: Huomaamaton kohtaaminen
- Pyry Palermo: Kuolemantanssi
- Mikko Rauhala: Höyryväki
- Hanna Hohenthal: Kuolleena syntynyt
- Aino-Kaisa Koistinen: Tullivirkailija
- Anna Salonen: Kahdeksanjalkaisia
- Mia Myllymäki: Talven lapset
Näissä novelleissa venytetään todellisuuksien rajoja ja koetaan eriskummallisia kohtaamisia. Aamu- ja iltaihmiset elävät kahdessa eri ajassa ja kohtaavat toisensa vain tiettyyn aikaan päivästä. Kirpeänä pakkasyönä mies ajaa moottorikelkallaan todellisuuteen, jonka vain harvat näkevät. Kissa kulkee rinnakkaisten maailmojen välillä ja houkuttelee ihmisiä mukaansa. Tutkija tähyilee Lapin yötaivaalle eikä tiedä, että jokin taivaalla tähyilee puolestaan häntä.
Supernova on Stk:n uusien kirjoittajien antologia. Nyt estradille nousee kotimaisen spekulatiivisen fiktion tulevaisuuden tekijöitä, jotka tarjoavat lukijoille tuoreita ideoita ja monipuolisen lukuelämyksen: hersyvää huumoria, puhuttelevaa dystopiaa ja mielikuvituksellista scifiä. Kun kotitonttu toimii höyryvoimalla, taideteoksen biomassa herää henkiin ja jättiläishämähäkit ovat kammottavampia kuin koskaan, voi todella sanoa, että spefissä kaikki on mahdollista."
Oma arvio:
Mielenkiinnolla tartuin tähän Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien tuoreimpaan antologiaan, joka pitää sisällään tosi monipuolisesti erityyppistä spefiä. Lukiessani hymistelin tyytyväisyyttäni, koska tekstit ovat niin hyvin loppuun hiottuja, että tätä oli ilo lukea.
Todellinen helmi on Aino-Kaisa Koistisen Tullivirkailija, jonka dystopisessa maailmassa aurinko on ihmisille vaarallinen ja ihmiset on jaettu eri kerroksiin arvonsa mukaan. Tarinan päähenkilö, eräänlaisen Täti-statuksen saanut H vierailee yläkerrassa hankkimassa alakertaan ruokatarvikkeita ja tuntee outoa vetoa tullivirkailijaan. Heidän välilleen kehittyykin yhteys, ja lopussa virkailija paljastaa H:lle totuuden itsestään ja maailmasta, jossa he elävät.
Santeri Lanenin Limiaika kertoo ihmisistä, jotka elävät eri ajassa - toiset hitaammassa, toiset nopeammassa. Minusta tämä on loistavasti oivallettu aihe ja tarinaa olisi voitu jatkaa vieläkin pidemmälle.
Marko Järvisen Tuuleton taivas, seisovat vedet kuvaa karmaisevalla tavalla sen, miltä tuntuu, kun huomaa olevansa eri ulottuvuudessa muun maailman muretessa pikku hiljaa ympäriltään. Tämä on myös yksi suosikeistani. Tarinassa kulkee mukana mystinen kissa, jolla on yhteys toiseen ulottuvuuteen.
Pyry Palermon Kuolemantanssi on mahtavalla tavalla kummallinen ja karmea kirjoitus. Tarinassa taiteilija Launis tekee kyseenalaista taidetta kotonaan ja palkkaa avustajakseen pahaa aavistamattoman Janin. Pian totuus Launiksen suurimmasta taideprojektista paljastuu hänelle. Lopussa asiat kääntyvät päälaelleen ja Launis joutuu vastaamaan teoistaan.
Ihan kaikki tarinat eivät avautuneet minulle, kuten Mikko Rauhalan Höyryväki, Liisa Näsin Koiratalo ja Hanna Hohenthalin Kuolleena syntynyt, mutta sehän se antologoiden idea onkin - jokaiselle jotakin.
Tämä on mukava välipalakirja spefin, etenkin uuskumman ystäville. Odotan kovasti seuraavia STK:n julkaisuja!
Arvosanani tälle antologialle 4-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Päivitys Persef0ne-trilogiaan
Luin Michelle Gaganonin Persef0ne-trilogian toisen osan Don't look now. Lue tästä linkistä, mitä pidin.
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Loihtijakronikka-sarja: Kami Garcia & Margaret Stohl
Lumoava kirous: Kami Garcia & Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2013.
Englanninkielinen alkuteos (2009): Beautiful Creatures
"Rakkautta ennen ensisilmäystä
Gatlinin uneliaassa pikku kylässä kuka tahansa uusi tyttö herättäisi huomiota. Lena Duchannes ei edes ole kuka tahansa, ja Ethan Watelle hän on jotain vielä enemmän. Lena on tyttö, josta Ethan on nähnyt unia. Tyttö, jonka putoamista hän ei voi estää.
Lenalla ja Ethanilla on yhteys, jota kumpikaan ei voi hallita. Yhdessä he nousevat yhteisön ennakkoluuloja vastaan ja astuvat maailmaan, johon kuolevaiset eivät ole astuneet. Salaisuus, lumoava kirous, on valmis nousemaan esiin, vaientamaan kylässä huutaneen hiljaisuuden."
Oma arvio:
Minulta on jotenkin päässyt menemään tämä Lohtijakronikka-sarja ihan kokonaan ohi. Muistelen, ettei tästä tehty elokuva ollut hirmuinen menestys, enkä sen takia ole ottanut tätä lukulistalleni. Voitin kuitenkin viime kesänä Ullan luetut kirjat -blogin arvonnassa sarjan kolmannen osan, Lumoava kaaos, ja päätin aloittaa Loihtijakronikan lukemisen joku päivä alusta alkaen. Onneksi aloitin, sillä tämähän on varsin viihdyttävää urbaania fantasiaa.
Tätä sarjaa on verrattu niin Stephenie Meyerin Twilightiin kuin Charlaine Harrisin True Blood -sarjaan. Tässä on kyllä paljon samaa tunnelmaa kuin Twilight-saagassa, mutta Ethanin ja Lenan rakkaus ei yllä ihan niin intensiivisen intohimoiselle tasolle, eikä yliluonnollisia kykyjä omaavat henkilöhahmot tässä ole vampyyrejä, vaan loihtijoita, eräänlaisia noitia. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että kertojana ja tarinan kokevana osapuolena on totutusta poiketen nuori mies, Ethan Wate.
Kaikin puolin tämä on viihdyttävää luettavaa. Ethanin ja Lenan rakkaus ei mene silmänräräyksessä äärimmäisiin rakkauden roihuihin, vaan etenee luonnolliseen ja uskottavaan tahtiin pikku hiljaa syvemmäksi tunteiden paloksi. Tarinan lopussa sattuu ja tapahtuu dramaattisia käänteitä, jotka eivät sinänsä yllätä minua, eivätkä jätä hirveänä janoamaan jatko-osien lukemista. Mielenkiinnosta kuitenkin jatkan sarjaa, sillä haluan tietää, miten Ethanin ja Lenan mahdottoman rakkauden lopulta käy.
Arvosanani tälle 4-
Lainasin tämän kirjan kirjastosta.
Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: Stephenie Meyer: Twilight-sarja, Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren: Engelsfors-trilogia,
Sally Green: Half bad -trilogia
Muissa blogeissa: Lukunurkka, Todella vaiheessa, L'amie de'l ABC
Lumoava pimeys: Kami Garcia ja Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2014.
Englanninkielinen alkuteos (2010): Beautiful Darkness
" 'Missä sinä olet, L?'
Eeppisen noitasaagan kakkososa tarjoilee goottihenkistä kauhuromantiikkaa ja syvän Etelän charmia.
Aluksi suru näyttää yhdistävän äitinsä menettäneen Ethanin ja rakkaan enonsa hiljattain haudanneen Lenan muiden pikkumaisuuksia vastaan. Lena, Ethanin unelmien tyttö, alkaa kuitenkin käyttäytyä oudosti ja vetäytyä kaipaavan sylin ulottuvilta. Samaan aikaan omituiset näyt piinaavat Ethania, joka ajautuu yhä syvemmälle Gatlinin pikkukaupungin salaisuuksiin.
Mutta onko tavallisen kuolevaisen ja yliluonnollisuuksiin taipuvan tytön rakkaus sittenkään mahdollinen? Säröä suhteeseen luo salaperäinen John, jonka seuraa Lena ei näytä kohta enää edes haluavan vastustaa."
Oma arvio:
Olipas tämä nyt työläs ja - noh, tympeä - luettava! Tässä Loihtijakronikan kakkososassa Ethan alkaa käydä todella rasittavaksi, kun hän haikailee ja huokailee Lenan perään. Mukaan tarinaan on nakattu myös soppaa sekoittamaan vaalea, tavallinen kuolevainen Liv, jonka kanssa Ethanilla on pientä sutinaa, mutta siihen se jääkin.
Ethan ei jaksa uskoa, että Lena voisi lipua hänen käsistään noin vain ja lähteä hybridi (puoliksi loihtija, puoliksi inkubus) Johnin mukaan.
No, oikeassa Ethan onkin, että jotain on vialla Lenan suhteen. Siitä alkaa Lenan jäljittäminen mystisten loihtijatunneleiden kautta. Mukana sopassa ovat lopulta myös seireeniserkku Ridley sekä Ethanin ärsyttävä, juntti ystävä Link.
En minä nyt oikein jaksanut innostua enää Lenan ja Ethanin tarinasta saati muistakaan henkilöistä. Onhan tässä ihan kepeä kerronta, jota on mukava seurata. En silti ehkä hetkeen jatka tämän sarjan lukemista.
Arvosanani 3.
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa: Kirjaneidon tornihuone, Kirjavinkit,
Lukunurkka
******************
Lumoava kaaos: Kami Garcia & Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2015.
Englanninkielinen alkuteos (2011): Beautiful Chaos
"Jotkin valinnat ovat vaikeita – toiset koituvat kuolemaksi.
Tämä kesä muuttaa sekä loihtijoiden että kuolevaisten maailman.
Oma arvio:
Suurin mielenkiintoni Lenan ja Ethanin kirottuun rakkaustarinaan ja Gatlinin kylän kiemuroihin alkoi jo hiipua Loihtikronikan toista osaa lukiessani, eikä kyllä nyt tämä kolmas osa Lumoava kaaos saanut minua sytytettyä liekkeihin edelleenkään.
Gatlinin kylää riepottelee omituiset vitsaukset, joilla viitataan Raamatun vastaaviin: on heinäsirkkoja, kuumuutta, vedenpaisumustakin pelätään. Loihtijat ovat menettämässä voimiaan.
Lenan ja Ethanin suhteeseen olisin kaivannut jotain käännettä, sillä joo, tiedetään, etteivät he voi koskaan olla kunnolla yhdessä, koska Ethan alkaa kärsiä poltteesta ja rytmihäiriöistä jo heidän suudellessaan, mutta kun sitä samaa virttä veisataan koko kirjan ajan. Lena Duchannes on kamalan tylsistyttävä ja ärsyttävä henkilöhahmo tässä(kin) osassa, jotenkin vain niin mitäänsanomaton. Ethanista pidän, ja hänen takiaan jaksoin tarpoa kirjan läpi. Hänelle tapahtuu jotain outoa ja saakin todeta, ettei hän ole ihan entisensä. Hän myös joutuu hyvästelemään hänelle hyvin rakkaan ihmisen.
Ethanin rasittava kaveri Link saa tässä osassa uusia ulottuvuuksia, koska hän on muuntunut osittain incubukseksi ja saanut uudenlaisia voimia. Hänen osuutensa jää kuitenkin melko valjuksi surpervoimien esittelyksi - hän on kirjan pelle, joka ei kuitenkaan jaksa naurattaa minua. Hän haikailee Ridleyn perään, muttei tee asialle mitään vaan vehtailee koulun cheerleader-pissisten kanssa.
Edes Liv ei onnistu pelastamaan tarinaa, vaan hän jää ihan liian sivuosaan. Harmi, sillä hän olisi voinut tuoda hiukan säpinää. Loihtijakronikka-sarjassa on kuitenkin ihan jännittävä ja kekseliäs juoni, jonka takia jaksan seurata sarjan loppuun: tuleeko vielä yhdeksästoista kuu ja miten Ethanin ja Gatlinin kylän käy? Kirja loppuu ovelasti, joten odotan viimeiseltä osalta Lumoava Totuus todella paljon. Toivottavasti se saa minut enemmän innostumaan.
Arvosanani 2,5.
Voitin tämän kirjan Ullan luetut kirjat -blogin arvonnasta viime kesänä.
Lumoava totuus: Kami Garcia & Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2016.
Englanninkielinen alkuteos (2012): Beautiful Redemption
"Onko kuolema kaiken loppu... vai kaiken alku?
Goottihenkisen noitasaagan hengästyttävä loppunäytös: vielä kerran on loihtijoiden ja kuolevaisten tehtävä yhteistyötä.
Oma arvio:
Tahmeaa, tahmeaa, niin kovin tahmeaa oli minulle tämänkin Loihtikronikka-osan lukeminen. Alussa meinasin jo innostua, että tämä sarjan päätösosa olisi ollut edeltäjiänsä vetävämpi, mutta niin vain minulla meni suurin osa yli hilseen.
Ethan hyppäsi kolmannen osan lopussa vesitornista alas estäen samalla kuolevaisten maailman tuhon. Hän saa todeta, että kuolleena oleminen ei ole helppoa, vaikka hän pääsee takaisin äitinsä ja muiden kuolleiden sukulaistensa luo. Pian hän saa kuulla, että hänen kuolemansa onkin ollut virhe ja että hänellä on mahdollisuus korjata asia. Näin hän pääsisi takaisin rakkaidensa luo muutenkin kuin haamuna. Tehtävä ei tietenkään ole helpoin mahdollinen.
Lumoava totuus tuo välillä minulle mieleen kasarileffa Beetlejuicen - eikä tämä ole kohteliaisuus. Ethanin seikkailu kuolleiden maailmassa vaikuttaa monessa kohtaa minusta lähinnä koomiselta. Ethanin tapaama lepakonsiipinen Xavier aarteineen tuo vahvasti mieleen Taru Sormusten herrasta -saagan Klonkun, tosin Xavier osoittautuu paljon reilummaksi tapaukseksi.
Kirjan parasta antia on se osio, jossa Lena pääsee viimeinkin kertojaääneksi. Olen odottanut koko sarjan ajan, milloin pääsisin lukemaan tarinaa myös Lenan näkökulmasta. Kuitenkaan Lenan ja Ethanin päättymätön rakkaustarina ei saa minun sydäntään sykähtämään. Tämä ei nyt vain ollut minun teekupposeni.
Arvosanani on 2-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
"Rakkautta ennen ensisilmäystä
Gatlinin uneliaassa pikku kylässä kuka tahansa uusi tyttö herättäisi huomiota. Lena Duchannes ei edes ole kuka tahansa, ja Ethan Watelle hän on jotain vielä enemmän. Lena on tyttö, josta Ethan on nähnyt unia. Tyttö, jonka putoamista hän ei voi estää.
Lenalla ja Ethanilla on yhteys, jota kumpikaan ei voi hallita. Yhdessä he nousevat yhteisön ennakkoluuloja vastaan ja astuvat maailmaan, johon kuolevaiset eivät ole astuneet. Salaisuus, lumoava kirous, on valmis nousemaan esiin, vaientamaan kylässä huutaneen hiljaisuuden."
Oma arvio:
Minulta on jotenkin päässyt menemään tämä Lohtijakronikka-sarja ihan kokonaan ohi. Muistelen, ettei tästä tehty elokuva ollut hirmuinen menestys, enkä sen takia ole ottanut tätä lukulistalleni. Voitin kuitenkin viime kesänä Ullan luetut kirjat -blogin arvonnassa sarjan kolmannen osan, Lumoava kaaos, ja päätin aloittaa Loihtijakronikan lukemisen joku päivä alusta alkaen. Onneksi aloitin, sillä tämähän on varsin viihdyttävää urbaania fantasiaa.
Tätä sarjaa on verrattu niin Stephenie Meyerin Twilightiin kuin Charlaine Harrisin True Blood -sarjaan. Tässä on kyllä paljon samaa tunnelmaa kuin Twilight-saagassa, mutta Ethanin ja Lenan rakkaus ei yllä ihan niin intensiivisen intohimoiselle tasolle, eikä yliluonnollisia kykyjä omaavat henkilöhahmot tässä ole vampyyrejä, vaan loihtijoita, eräänlaisia noitia. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että kertojana ja tarinan kokevana osapuolena on totutusta poiketen nuori mies, Ethan Wate.
Kaikin puolin tämä on viihdyttävää luettavaa. Ethanin ja Lenan rakkaus ei mene silmänräräyksessä äärimmäisiin rakkauden roihuihin, vaan etenee luonnolliseen ja uskottavaan tahtiin pikku hiljaa syvemmäksi tunteiden paloksi. Tarinan lopussa sattuu ja tapahtuu dramaattisia käänteitä, jotka eivät sinänsä yllätä minua, eivätkä jätä hirveänä janoamaan jatko-osien lukemista. Mielenkiinnosta kuitenkin jatkan sarjaa, sillä haluan tietää, miten Ethanin ja Lenan mahdottoman rakkauden lopulta käy.
Arvosanani tälle 4-
Lainasin tämän kirjan kirjastosta.
Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: Stephenie Meyer: Twilight-sarja, Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren: Engelsfors-trilogia,
Sally Green: Half bad -trilogia
Muissa blogeissa: Lukunurkka, Todella vaiheessa, L'amie de'l ABC
Lumoava pimeys: Kami Garcia ja Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2014.
" 'Missä sinä olet, L?'
Eeppisen noitasaagan kakkososa tarjoilee goottihenkistä kauhuromantiikkaa ja syvän Etelän charmia.
Aluksi suru näyttää yhdistävän äitinsä menettäneen Ethanin ja rakkaan enonsa hiljattain haudanneen Lenan muiden pikkumaisuuksia vastaan. Lena, Ethanin unelmien tyttö, alkaa kuitenkin käyttäytyä oudosti ja vetäytyä kaipaavan sylin ulottuvilta. Samaan aikaan omituiset näyt piinaavat Ethania, joka ajautuu yhä syvemmälle Gatlinin pikkukaupungin salaisuuksiin.
Mutta onko tavallisen kuolevaisen ja yliluonnollisuuksiin taipuvan tytön rakkaus sittenkään mahdollinen? Säröä suhteeseen luo salaperäinen John, jonka seuraa Lena ei näytä kohta enää edes haluavan vastustaa."
Oma arvio:
Olipas tämä nyt työläs ja - noh, tympeä - luettava! Tässä Loihtijakronikan kakkososassa Ethan alkaa käydä todella rasittavaksi, kun hän haikailee ja huokailee Lenan perään. Mukaan tarinaan on nakattu myös soppaa sekoittamaan vaalea, tavallinen kuolevainen Liv, jonka kanssa Ethanilla on pientä sutinaa, mutta siihen se jääkin.
Ethan ei jaksa uskoa, että Lena voisi lipua hänen käsistään noin vain ja lähteä hybridi (puoliksi loihtija, puoliksi inkubus) Johnin mukaan.
" Ei tämä ole sitä, mitä sinä luulet.
Mitä minä sitten luulen?
Lena työnsi Johnin kauemmas, kun minä menin
tanssilattian poikki. John kääntyi ympäri silmät mustina ja
uhkaavina. Sitten hän hymyili antaakseen minun ymmärtää,
ettei pitänyt minua uhkana."
En minä nyt oikein jaksanut innostua enää Lenan ja Ethanin tarinasta saati muistakaan henkilöistä. Onhan tässä ihan kepeä kerronta, jota on mukava seurata. En silti ehkä hetkeen jatka tämän sarjan lukemista.
Arvosanani 3.
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa: Kirjaneidon tornihuone, Kirjavinkit,
Lukunurkka
******************
Lumoava kaaos: Kami Garcia & Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2015.
"Jotkin valinnat ovat vaikeita – toiset koituvat kuolemaksi.
Tämä kesä muuttaa sekä loihtijoiden että kuolevaisten maailman.
Gatlinin pikkukaupunki on kaaoksen kourissa:
heinäsirkkaparvia, sietämättömiä helleaaltoja ja yliluonnollisia
hirmumyrskyjä seuraa toisensa perään. Niin pelottavaa kuin kaaos onkin,
Ethanille se merkitsee myös tervetullutta katkosta yhä pahempien
painajaisten keskelle – painajaisten, jotka seuraavat häntä jo unen
ulkopuolelle.
Loihtijatyttö Lenan ja kuolevaisen Ethanin rakkaudelle ei ole kirjoitettu onnellista loppua."Oma arvio:
Suurin mielenkiintoni Lenan ja Ethanin kirottuun rakkaustarinaan ja Gatlinin kylän kiemuroihin alkoi jo hiipua Loihtikronikan toista osaa lukiessani, eikä kyllä nyt tämä kolmas osa Lumoava kaaos saanut minua sytytettyä liekkeihin edelleenkään.
Gatlinin kylää riepottelee omituiset vitsaukset, joilla viitataan Raamatun vastaaviin: on heinäsirkkoja, kuumuutta, vedenpaisumustakin pelätään. Loihtijat ovat menettämässä voimiaan.
Hätäännyin hetkeksi. Kahdeksastoista kuu oli lähellä, mutta me olimme menossa Jacksonin lukion tanssiaisiin. Se tuntui typerältä, mutta niin toisaalta sekin, että olisi jäänyt kotiin murehtimaan maailmanloppua, kun ei sille kerran mitään voinut. Ehkä kaikkein typerintä oli, että kuvittelin voivani jotenkin estää sen.
Lenan ja Ethanin suhteeseen olisin kaivannut jotain käännettä, sillä joo, tiedetään, etteivät he voi koskaan olla kunnolla yhdessä, koska Ethan alkaa kärsiä poltteesta ja rytmihäiriöistä jo heidän suudellessaan, mutta kun sitä samaa virttä veisataan koko kirjan ajan. Lena Duchannes on kamalan tylsistyttävä ja ärsyttävä henkilöhahmo tässä(kin) osassa, jotenkin vain niin mitäänsanomaton. Ethanista pidän, ja hänen takiaan jaksoin tarpoa kirjan läpi. Hänelle tapahtuu jotain outoa ja saakin todeta, ettei hän ole ihan entisensä. Hän myös joutuu hyvästelemään hänelle hyvin rakkaan ihmisen.
Entisissä unissani olin yrittänyt estää Lenaa putoamasta.Nykyään minä putosin itse.Mitä se tarkoitti? Miksi minä heräsin keskellä yötä tunteeseen, että olin jo pudonnut?
Ethanin rasittava kaveri Link saa tässä osassa uusia ulottuvuuksia, koska hän on muuntunut osittain incubukseksi ja saanut uudenlaisia voimia. Hänen osuutensa jää kuitenkin melko valjuksi surpervoimien esittelyksi - hän on kirjan pelle, joka ei kuitenkaan jaksa naurattaa minua. Hän haikailee Ridleyn perään, muttei tee asialle mitään vaan vehtailee koulun cheerleader-pissisten kanssa.
Edes Liv ei onnistu pelastamaan tarinaa, vaan hän jää ihan liian sivuosaan. Harmi, sillä hän olisi voinut tuoda hiukan säpinää. Loihtijakronikka-sarjassa on kuitenkin ihan jännittävä ja kekseliäs juoni, jonka takia jaksan seurata sarjan loppuun: tuleeko vielä yhdeksästoista kuu ja miten Ethanin ja Gatlinin kylän käy? Kirja loppuu ovelasti, joten odotan viimeiseltä osalta Lumoava Totuus todella paljon. Toivottavasti se saa minut enemmän innostumaan.
Arvosanani 2,5.
Voitin tämän kirjan Ullan luetut kirjat -blogin arvonnasta viime kesänä.
Lumoava totuus: Kami Garcia & Margaret Stohl. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2016.
"Onko kuolema kaiken loppu... vai kaiken alku?
Goottihenkisen noitasaagan hengästyttävä loppunäytös: vielä kerran on loihtijoiden ja kuolevaisten tehtävä yhteistyötä.
Ethan Wate on koko ikänsä odottanut
poispääsyä umpitylsästä Gatlinista. Mutta tavattuaan Lena Duchannesin
hän oppi tuntemaan kaupungin kirotun salaisuuden, loihtijoiden maailman,
joka on ollut aina piilossa hänen silmiensä edessä.
Lumoavan kaaoksen lopussa Ethan
uhrasi itsensä estääkseen maailman tuhoutumisen. Nyt hän vaeltaa
toisella puolella ja etsii keinoa, jolla vielä kerran kumota kohtalonsa
ja palata rakastettunsa luo.
Lenan taas on luotettava vanhoihin vihollisiinsa Ethania auttaakseen."
Oma arvio:
Tahmeaa, tahmeaa, niin kovin tahmeaa oli minulle tämänkin Loihtikronikka-osan lukeminen. Alussa meinasin jo innostua, että tämä sarjan päätösosa olisi ollut edeltäjiänsä vetävämpi, mutta niin vain minulla meni suurin osa yli hilseen.
Ethan hyppäsi kolmannen osan lopussa vesitornista alas estäen samalla kuolevaisten maailman tuhon. Hän saa todeta, että kuolleena oleminen ei ole helppoa, vaikka hän pääsee takaisin äitinsä ja muiden kuolleiden sukulaistensa luo. Pian hän saa kuulla, että hänen kuolemansa onkin ollut virhe ja että hänellä on mahdollisuus korjata asia. Näin hän pääsisi takaisin rakkaidensa luo muutenkin kuin haamuna. Tehtävä ei tietenkään ole helpoin mahdollinen.
Aina kun suljin silmäni, minut vallitsi lannistava, musertava pelko siitä, että olin kuollut ja kuopattu. Että olin mennyttä enkä olisi olemassa enää missään muualla kuin maassa vesitornin alla.
En kotona.
En Lenan luona.
Lumoava totuus tuo välillä minulle mieleen kasarileffa Beetlejuicen - eikä tämä ole kohteliaisuus. Ethanin seikkailu kuolleiden maailmassa vaikuttaa monessa kohtaa minusta lähinnä koomiselta. Ethanin tapaama lepakonsiipinen Xavier aarteineen tuo vahvasti mieleen Taru Sormusten herrasta -saagan Klonkun, tosin Xavier osoittautuu paljon reilummaksi tapaukseksi.
Miten kauan Ethan oli ollut poissa? Viikkojako? Vai kuukausia? Kaikki oli sumeaa kuin aika olisi pysähtynyt, kun hän lähti.
Kaikki oli pysähtynyt.
Kirjan parasta antia on se osio, jossa Lena pääsee viimeinkin kertojaääneksi. Olen odottanut koko sarjan ajan, milloin pääsisin lukemaan tarinaa myös Lenan näkökulmasta. Kuitenkaan Lenan ja Ethanin päättymätön rakkaustarina ei saa minun sydäntään sykähtämään. Tämä ei nyt vain ollut minun teekupposeni.
Arvosanani on 2-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)