Neljä askelta murhaan: Karen M. McManus. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2023
Oma arvio:
"Dekkarimestarin tähän mennessä paras kirja", luvataan McManusin kuudennen YA-jännärin takakannessa. Noinkohan? Tästä täytyy ottaa selvää. Ainakin eräs seiskaluokkalainen minulle tätä kehui kovasti tiedonhaun opetuksen yhteydessä.
Tässäkin kirjassa pysytellään lukiolaismaailmassa. Alkuasetelma on hyvin samantapainen kuin Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaoppaassa: neljä vuotta sitten on tapahtunut murha, jota lukiolaistyttö Brynn Gallagher alkaa selvittää osana harjoitteluaan true crime -podcastaajana. Näkökulmahenkilöitä on vain kaksi, joten McManus on alkanut ilmeisesti vähentää päähenkilöiden määrää kirja kirjalta. Hänen ensimmäisissä teoksissa kun keskeisiä henkilöitä oli jopa hiukan liikaa.
Brynn on juuri muuttanut Chigacosta takaisin synnyinkaupunkiinsa Sturgisiin ja on aloittamassa viimeistä lukiovuottaan Saint Ambrosessa. Häntä jäi vaivaamaan neljä vuotta sitten tapahtunut opettaja Larkinin murha, johon ei löydetty koskaan syyllistä. Kuitenkin kolme koulun oppilasta, Tripp, Charlotte ja Shane, löysivät opettajan tuolloin koulun takana olevasta metsästä, eikä ketään muita nähty tuolla main. Kuitenkin nuo rikkaista perheistä olevat nuoret pääsivät pälkähästä ja surmaajaksi epäiltiin kylillä tuohon aikaan nähtyä kulkuria. Brynn haluaa selvittää, kuka iski koulun mukavimman opettajan takaraivoon isolla kivellä niin, että tämä kuoli. Hän hakee työharjoitteluun suosittuun true crime -podcastiin Motiveen ja ehdottaa heti alkuun tapaus Larkinia. Motiven juontaja Carly Diaz innostuu heti ja palkkaa innokkaan lukiolaisen.
Me emme koskaan, ikinä, puhu siitä, mitä metsässä sinä päivänä tapahtui. (s.34)
Tripp ei ole ollut entisellään sen jälkeen, kun he löysivät neljä vuotta sitten Shanen ja Charlotten kanssa opettajan Larkinin ruumiin metsästä. Shane ja Tripp eivät tuolloin olleet ystäviä, vaan heidät ajoi metsään biologian tunnin lehtinäytteiden keruu. Shane ja Charlotte ovat seurustelleet tuosta saakka ja ovat erittäin läheisiä yhä. Tosin Charlotte tuntuu olevan liiankin ripustautunut Shaneen, joka kaipaisi välillä tilaa hengittää. Tripp työskentelee lukion ohella Brightside Bakery -leipomossa, jonka omistaja Regina on kuin oma äiti hänelle. Trippin ja hänen puuseppäisänsä välit ovat olleet hyvin etäiset ja oudot oikeastaan tuosta opettajan Larkinin surmayöstä alkaen. Suhde äitiin on vielä ongelmallisempi, sillä äiti on yksinkertaisesti häippäissyt Trippin ollessa pieni - ja yrittää nyt välillä tavata poikaansa, joka on yhä vihainen äidilleen.
Vaikka Tripp kuuluu koulun niin sanottuun eliittiporukkaan, hän ei tule kovin vakavaraisesta perheestä. Koska hänen täytyisi saada ehdottomasti tulevia jatko-opintoja ajatellen Kendrick-stipendi, Regina kehottaa tätä osallistumaan Larkinin muistopuutarhakomiteaan, jotta hänen mahdollisuutensa paranisivat. Tripp ei ole innostunut, sillä Larkinin muistelu toisi hänen mieleensä vain menneisyyden kauhut. Hän on joutunut kantamaan aika monta salaisuutta tuosta päivästä lähtien.
Viesti on tuntemattomasta numerosta ja koostuu yhdestä ainoasta sanasta.
Murhaaja. (s. 64)
Brynnillä ja Trippillä on yhteinen historia, sillä he olivat todella hyviä ystäviä vielä vähän ennen Larkinin surmayötä. Molemmat olivat myös ihastuneita toisiinsa, mutta kumpikaan ei tehnyt aloitetta. Sitten yhtäkkiä Tripp oli nolannut Brynnin liikkatunnilla kaikkien edessä väittäen tämän stalkkaavan tätä. Brynn oli ymmällään ystävänsä oudosta käänteestä ja toki hyvin loukkaantunut. Kun nyt sekä Tripp että Brynn osallistuvat opettaja Larkinin muistopuutarhakomiteaan, heidän pitää päästä tuon välikohtauksen ohi ja alkaa tehdä yhteistyötä. Sitä Tripp ei tiedä, että Brynn osallistui koko juttuun vain edistääkseen podcast-tutkimuksiaan. Itse asiassa kukaan Brynnin ystävistä ei tiedä, miksi hän on yhä niin kiinnostunut opettajan surmasta. Pikku hiljaa Brynnille alkaa selvitä, ettei opettaja Larkin välttämättä ollutkaan kaikkien mielestä niin mukava.
"Minun piti saada sinut vihaamaan minua." (s. 128)
Kyllähän tämä on tavattoman vetäväjuoninen ja viihdyttävä jännäri, kuten kaikki McManusit ovat tähän asti olleet. Jälleen kerran minun piti ahmia kirja nopeasti loppuun saakka, jotta saisin selvyyden Larkinin tapaukseen. Romantiikkaa on juuri sopivasti, niin ettei se kuitenkaan aja mysteerin selvittelyn edelle. Paljon kirjailijan kirjoja lukeneena alkaa toki huomata, että tietyt asiat toistuvat, kuten suvun ja perheen vaietut salaisuudet, eri taloudellisista taustoista tulevien oppilaiden luokkajaot lukiossa ja ongelmalliset perheolot, mutta toisaalta kaikissa hänen kirjoissaan on ollut oma uniikki mysteeri taustallaan.
Tarina, jonka neljä vuotta sitten kyhäsin kasaan, oli juuri sitä - pelkkä tarina. (s. 232)
Neljä askelta murhaan on minusta yksi parhaimmista McManusin kirjoista, mutta täyttä vitosta en anna arvosanaksi, sillä tunnelma hieman lässähti ennen viimeisiä loppurytinöitä, ja olin jopa hetken ennen loppukoitosta hiukan pitkästynyt. Lisäksi Trippin suhde sekoilevaan äitiin meni minusta hiukan epäuskottavan puolelle. Loppuratkaisu on toki ihan tyydyttävä ja hyvin rakennettu, enkä osannut kyllä arvata surmaajaa oikein. Siksi ja siitä huolimatta...
...annan arvosanaksi 4,5
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Muualla:
--
Samantyylistä luettavaa:
Karen M. McManusin aiemmat kirjat: Yksi meistä valehtelee, Yksi meistä on seuraava, Kaksi voi säilyttää salaisuuden, Kolme pahan perii ja You'll Be the Death of Me.
Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti