"Neljä nuorta aikuista on lomalla Islannissa, kun heidän jeeppinsä törmää sankassa sumussa mökin seinään keskellä ei mitään. Auto hajoaa ja mökin salaperäiset vanhukset tarjoavat matkalaisille yöpaikan. Puhelimet eivät löydä kenttää, seurueen koira katoaa ja selittämättömät tapahtumat alkavat horjuttaa matkalaisten mieltä. "
Oma arvio:
Tartuin hyvin odottavaisin mielin tähän kirjaan, sillä jo kirjan kansi ja tarina tuntuivat sopivan kammottavalta. Islantilaista kirjallisuutta en ole ikinä lukenut, joten siinäkin mielessä Sumu vaikutti tutustumisen arvoiselta teokselta.
Tarina alkaa siitä, kun Hrafn, Vigdis, Anna ja Egille ajelevat Islannin erämailla ja leikkivät eräänlaista ajatusleikkiä niin innokkaasti, etteivät huomaa eksyneensä tieltä - asiaa ei helpota sumu, joka on laskeutunut heidän ylleen. Tapahtuu outoja asioita, joiden takia Egill loukkaantuu. Onnekseen nämä pariskunnat löytävät ränsistyneen maatilan, jota asuttaa Åsa ja hänen muistisairaudesta kärsivä miehensä. Jotain vanhukset tuntuvat salaavan, eikä heidän lainaansa auto toimi muutamaa metriä kauemmas, joten poispääsy tuntuu erityisen vaikealta. Talon liepeillä vierailee kaksi kettua ja keskellä erämaata on oudosti yksinäinen valopylväs. Tuntuu, että talo on salaisuuksia täynnä.
"...nelinkontin ja hävisi pimeyteen", Hrafn sanoi kuvaillen sitä, mitä oli nähnyt ikkunasta edellisenä iltana.
"Aha, aloit heti nähdä harhoja?"
"En minä kuvitellut mitään. Se laukkasi nelinkontin hietikolle ja hävisi."
Pidän siitä, miten kirjassa rakennetaan kauhun tunteita jättämällä paljon lukijan mielikuvituksen varaan. Taidokkaasti kauhu on mukana tarinan oudoissa sattumuksissa, välillä tunnelmassa. Kovasti minua kuitenkin tarinassa häiritsee henkilöt ja takaumat heidän elämästään. Egillin ja Hrafnin monivaiheinen ystävyys on täynnä katkeruutta, mikä kulminoituu kirjan loppuvaiheilla miesten riitaan. Annan seksiriippuvuus ja menneisyyden kertaus tuntuu myös jotenkin tarinaan kuulumattomalta. Tuntuu, että lukija yritetään päästää henkilöihin syvälle, mutta minusta kaikki henkilöt jäivät irrallisiksi.
---Hän luki uudestaan alimmalla rivillä olevat sanat: "Sillä ei ole sielua." Lause oli alleviivattu kahdesti.
---Millä ei ole sielua?
Välillä kirjan outo tunnelma toi, ihan pienien hetkien ajan vain, mieleen Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian maailman. Twinpeaksimäisyyttä en oikeastaan tunnistanut kirjasta, vaikka kannessa siihen viitattiinkin. Sumun kauhukuvauksessa on kuitenkin mielestäni hiukan uuskumman vaikutteita, ja etenkin loppua kohti tarina onnistui säikäyttämään minut. Loppu jättää sopivasti kaiken avoimeksi eikä lukijalle paljastata koskaan ihan täysin, mistä oli kysymys.
Arvosana 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle
Osallistun samalla tällä kirjalla Ullan Luetut Kirjat -blogin New to You Reading Challenge -haasteeseen, sillä luin ensimmäistä kertaa islantilaisen kirjailijan kirjoittaman kirjan.
Sumu muissa blogeissa:
Rakkaudesta kirjoihin
Kirjataivas
Kirjavaras Rere
Evarian kirjahylly
4 kommenttia:
Tästä tuli kuvauksesi perusteella vähän mieleen Albert Sánchez Piñolin Kylmä iho. Siinä myös hieman samaa tuon Eteläraja-trilogian kanssa. Lyhkäinen teos, jonka luin ollessani lukiossa. Onko tuttu nimi sinulle?
Tämä on ehdottomasti lukulistallani, kuulostaa kiehtovalta!
Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, muttei kuitenkaan liian kauhistuttavalta ainakaan tekstisi perusteella. Islantilaisten kirjailijoiden teoksia ei tule liikaa luettua.
Hei sori kaikille, tää uus Blogger piilottaa nuo tulleet kommentit, enkä ole muistanut niitä julkistaa!
Niina: En ole kuullut tuosta kirjasta, täytyypä käydä googlettamassa :)
Krista: Kyllä, on tämä kiehtova ja lukemisen arvoinen
Jassu: totta, mullekin tosiaan eka islantilainen teos. Lopussa hiukan rupesi hirvittämään, mutta ei tämä nyt ihan räävitöntä kauhua ollut kuitenkaan.
Lähetä kommentti