"Kuusitoistavuotias Evie haluaisi olla ihan tavallinen nuori. Mutta normaalielämä on hieman hankalaa, kun ex-poikaystävä on keiju, Evie on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan, ja hänen työnään on yliluonnollisten olentojen kiinni ottaminen.
Eviellä on oma erityinen kykynsä: hän näkee vampyyrien, ihmissusien, noitien ja muiden olentojen naamioiden läpi. Yhtäkkiä olentoja alkaa kuolla ja kaikki todisteet viittaisivat siihen, että Evie on muinaisen ennustuksen keskiössä. Se siitä tavallisesta elämästä..."
Oma arvio:
Tempaisin tämän kirjan mukaani kirjastosta ihan hetken mielijohteesta, kun odottelin postista saapuvaksi Insurgentia (Veronica Roth), enkä osannut kuitenkaan olla lukematta mitään. Minulla ei ole aiemmin ollut tapanani lukea kahta kirjaa rinnakkain, mutta jatkoin tämän lukemista Insurgentin ohessa.
Alussa minua karsasti kirjan runsaat fantasiaelementit: oli keijuja, peikkoja, merenneitoja, vesinoitia... Jossain vaiheessa tarina kuitenkin tempaisi minut mukaansa ja huomasin, että olin lukenut tämän kirjan yhdessä hujauksessa. Tarinassa oli tietenkin myös kaipaamaani romantiikkaa mukana, mutta myös arvoituksia ja mukavaa satumaisuutta - ei kuitenkaan liikaa minulle tottumattomalle! Romantiikkaakin oli kohtuuden rajoissa, ettei mennyt ihan ällö-överiksi.
Kaikin puolin tätä oli mukava lukea, ja aion hakea kirjastosta tähän jatko-osat. Tämä oli iloinen yllätys!
Arvosanaksi annan 4,5.
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Yliluonnollisesti: Kiersten White. Suomentanut Leena Perttula. Gummerus 2012.
"Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän huomaa, että tavallinen elämä voi olla... ...aika tylsää. Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.
Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että meneillään on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja kaiken keskiössä on Evie itse."
Oma arvio:
Voi hyvänen aika! Oliko tämän teoksen tarkoitus kerätä vain kattava esittely erilaisista paranormaaleista olennoista? Sen verran monipuolisesti sivuilla vilisi peikkoja, sylfejä, vetehisiä sun muita olentoja, että ihan puistatti. Minusta tämä kakkososa Yliluonnollisesti oli melkoinen friikkisirkus.
Evie henkilönä ei oikein antanut minulle mitään, eli hän todellakin oli pelkkä tyhjä kuori. Lend vaikutti lähinnä sivuhenkilöltä, vaikka ensimmäisessä osassa hän tuntui minusta moniulotteisemmalta persoonalta. Ilmeisesti enkelien kasvattama Jack oli tarkoituksellisesti nostettu tässä teoksessa enemmän esille, ja siitä syystä kolmiodraamaa oli vaarassa syntyä - muttei sitten syntynytkään. Onneksi, koska Jack vaikutti minusta vain rasittavalta ipanalta.
Jos jotain hyvää tästä pitäisi keksiä, minua kiehtoivat keijujen maa ja keijupolut. Jostain syystä pidin myös Rethistä, ja toivoisin Evien lopulta antavan tälle mahdollisuuden! En nyt mitenkään hingu lukemaan kolmososaa, mutta kyllä minä annan sille mahdollisuuden ja uteliaisuudesta luen joskus senkin. Ehkä.
Arvosana tälle 2,5
Lainasin tämän kirjan kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti