Englanninkielinen alkuteos (2019): With the Fire on High.
"Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokalan työntekijä ja
pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Kun luokkatoverit katsovat jo
tulevaisuuteen, Emonin vaihtoehdot ovat rajatut. Keittiö onkin ainoa
paikka, jossa hän voi päästää irti huolistaan. Keittiössä hän saa aikaan
taikoja. Kun koulussa alkaa ruoanlaittokurssi, Emoni haluaa osallistua,
vaikkei hänellä ole varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Hän
päättää kuitenkin murehtia sitä myöhemmin. Lähipiirin sekä inspiroivan
opettajan kannustuksen avulla Emonille aukeaa uusia, odottamattomia
polkuja.
Palkitun runoilijan uutuusromaani on lämminhenkinen lukupala ja
antaa äänen nuorille naisille, joiden tarinoista usein vaietaan." (Karisto)
Oma arvio:
Rakastan Elisabeth Acevedon aikaisempaa säeromaania Runoilija X, ja jotenkin oletin tämän uutukaisen Kaikilla mausteilla olevan samanlainen muodoltaan. Melkein yhtä helppolukuinen tämä romaanimuotoinen kirja kuitenkin on, sillä sen erikoisuutena on superlyhyet luvut, jotka on lisäksi otsikoitu nasevasti. Lisäksi kirjan kaikki kolme osaa on teemoitettu makuaistimusten mukaan ja ne alkavat Emonin omilla resepteillä. Lukija voi siis kokeilla vaikkapa sitruunaverbena-temblequeta kirjan ohjeella. Kansikuva on mielestäni hyvin onnistunut kirjan teemaa ajatellen; siinä on väriä, päähenkilön näköinen nuori nainen, hedelmiä ja yrttejä, jotka viittaavat päähenkilön harrastukseen, eli ruuanlaittoon. Houkutteleva paketti siis kerta kaikkiaan!
Mä olen aina ollut pieni: koska mä olin fyysisesti hento, ihmiset luuli, että mä olin pieni myös persoonaltani. Ja sitten, ihan yhtäkkiä mä olinkin kävelevä hätätiedote: paisunut teini-ikäinen varoitusmerkki, joka vei ihan liikaa tilaa ja vaati ihan liikaa huomiota. (s. 26)
Kirjan päähenkilö, 17-vuotias ja lukion viimeistä luokkaa käyvä Emoni asuu Philadelphiassa mumminsa ja parivuotiaan tyttärensä Emman, tai tuttavallisemmin Babygirlin kanssa. Välit tyttären isään Tyroneen ovat ihan ok, vaikka parannettavaakin olisi. Emonin isoäiti käytännössä hoitaa Emmaa suurimman osan ajasta, jotta Emoni voi käydä koulunsa loppuun ja työskennellä iltaisin Burger Joint -pikaruokalassa. Rahallista apua tytön isältä ei juuri heru, mutta tämä kuitenkin hakee tytön aina joka toinen viikonloppu luokseen. Emoni ei kuitenkaan hihku riemusta ja lähde tuolloin bilettämään, vaan on kotona 'Buelansa kanssa, tekee hyvää ruokaa ja ikävöi tytärtään. Pojille hän ei suo ajatustakaan - yksi pettymys Tyronen kanssa riitti hänelle. Poika kun lupasi aikoinaan kuut ja taivaat Emonille, mutta menetti sitten mielenkiintonsa, kun oli harrastanut tämän kanssa (suojaamatonta) seksiä.
Joskus musta tuntuu, että mä olen pahemmin levällään kuin Babygirlin lelut. (s. 172)
Emoni on erittäin lahjakas ruuanlaittaja ja tämän hän uskoo perineen edesmenneeltä äidiltään. Välillä Emoni viestittelee ja vaihtaa reseptejä Sarah-tätinsä kanssa ja soittaa velvollisuudentuntuisia puheluita kampaajaisälleen Juliolle, joka on palannut asumaan Puerto Ricossa Emonin äidin kuoleman jälkeen. Emoni on hiukan katkera siitä, ettei isä kyennyt huolehtimaan hänestä äidin kuoltua vaan muutti takaisin synnyinmaahansa ja jätti tyttärensä äitinsä hoiviin. Emoni palvoo ja rakastaa mummiaan, mutta on huolissaan tämän jaksamisesta, sillä hänellä alkaa jo olla ikää.
"Sulla on kiva nauru", mä sanon ja näytän varmaan yhtä yllättyneeltä kuin Malachikin, kun sanat on päässeet mun suusta. "Mutta ei me silti kavereita olla. Mä en tiedä, miksi mä sanoin noin."(s. 88)
Kun koulussa ilmoitetaan uusista valinnaisaineista, ja listalla on gastronomiakurssi, johon kuuluu opintomatka Espanjaan, Emoni ei ole pysyä housuissaan. Pitkän soutamisen ja suopaamisen jälkeen Emoni osallistuu unelmiensa kurssille, jonka myös koulun uusi oppilas, tumma ja pitkä Malachi on valinnut. Malachi on selvästi kiinnostunut Emonista, mutta tyttö tekee pojalle selväksi, ettei halua olla edes kaveri tämän kanssa. Pikku hiljaa Emonin suojaus kuitenkin murtuu ja hän päästää kuin huomaamattaan mukavan pojan lähipiiriinsä. Kokkikurssilla Emoni meinaa joutua vaikeuksiin, sillä soveltavana kokkaajana hän ei ole tottunut noudattamaan reseptejä. Lisäksi häntä huolettaa, miten hän saisi rahat kasaan opintomatkaa varten, kun kaikki tienestit menevät Babygirlin elättämiseen.
Mutta sitten se hymyilee. Sen molempiin poskiin ilmestyy hymykuopat, kuin riemun mainostaulut, ja mä olen kompastua omiin jalkoihini. Ei helvetti, tuommoisesta hymystä pitäisi tulla triggerivaroitus. (s. 63)
Kaikilla mausteilla on mielestäni aidon elämänmakuinen, värikäs ja ehdottomasti herkullinen kirja. Kannattaa varata syötävää lähettyville, sillä Emonin kokkailut saavat veden herahtamaan kielelle. Minulle tulee tästä hieman mieleen Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti, jossa myös ruualla saadaan aikaan erilaisia tunteita ja parannetaan suruja ja murheita. Emoni pohtii tosissaan, mikä hänen roolinsa tässä maailmassa on ja mihin hän on kykeneväinen pienen lapsen teiniäitinä olosuhteissa, joihin hän ei voi vaikuttaa. Lapsen isä, Tyrone, toisaalta herättää Emonissa kaipuun jostakin, mitä heillä joskus on ollut, mutta toisaalta saa tytön raivon partaalle, etenkin siinä vaiheessa, kun Tyrone alkaa puuttua Emonin mieskuvioihin. Emoni haluaisi työskennellä ravintolassa, mutta ei ole varma, riittävätkö hänen suoristuspisteensä hyvään kouluun, jossa voisi alaa opiskella. Hän on luonnonlahjakkuus ruuanlaitossa, mutta koulumenestys tökkii erilaisten oppimishäiriöiden takia (joita ei kuitenkaan kirjassa sen kummemmin selitetä eikä alleviivailla). Tämän takia hänen on hankala noudattaa sääntöjä gastronomiakurssillakin - hän on tottunut soveltamaan. Hänen itsetuntonsa saa kuitenkin kirjan edetessä suitsutusta, kun hänen taitonsa huomataan.
Mä työnnän syrjään, tai ehkä tuonnemmaksi, kaikki tunteet, jotka velloo mun sisällä. Suuttumus siitä, että mun täytyy antaa Babygirl pois joka toinen viikonloppu. Että mun täytyy pukea tyttö nukeksi ennen kuin sen isoäiti voi rakastaa sitä. Ristiriitaiset fiilikset siitä hemmetin valinnaisaineesta, jonka mä ylipuhuin itseni ottamaan mutta josta on nyt tullut mun työläin kurssi. Kiukku rasvankäryisestä duunista, jossa mä joudun tarjoilemaan tylsää bulkkiruokaa ja jossa pienimmätkin virheet tietää hankaluuksia. (s. 82-83)
Emoni kaipaa myös isäänsä Juliota, vaikka mummin luona onkin hyvä asua. Koska Emoni on joutunut niin monesti pettymään, on hänen hankala päästää ketään lähelleen. Hänellä on kuitenkin hyvä ystävä Angelica, joka on täysin tyttöystävänsä Lauran lumoissa, mutta osaa arvostaa Emonin ruokia ja kannustaa tätä eteenpäin. Emonin maine on kärsinyt teiniraskauden myötä ja hän on edelleen hiukan varuillaan, mitä hänestä puhutaan, mutta on kuitenkin ylpeä omasta tyttärestään. Malachista tulee myös hyvin tärkeä tukipilari Emonille. Näiden kahden välinen, ystävyydestä hiljaa romanssiksi hiipivä suhde on kuvattu luontevasti ja uskottavasti. Hetken meinaan jo hieman vaipua epätoivoon, että noinko Emoni luopuu heti omista periaatteistaan, mutta ei - hän osaa myös soveltaa ihmissuhteissa. Kirja onkin hieno osoitus siitä, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista, vaan jokainen voi soveltaa oman polkunsa.
Ja että vaikka kaikki muu menisi pieleen, niin pieni loraus limettimehua ja pullollinen chilikastiketta ei ole koskaan ollut pahitteeksi. (s.21)
En ole tainnut törmätä vielä yhteenkään YA-romaaniin, jossa päähenkilöllä olisi ollut lapsi. Raskauksia, abortteja ja aborttien tekemättä jättämisiä nuortenkirjoissa on viime vuosina ollut jonkin verran, mutta äitiyden ja lukio-opiskelun yhdistämistä kirjan aiheena ei ole tainnut liiemmin olla. Siksi tämä tuokin uutta, raikasta ja tarpeellista näkökulmaa nuortenkirjallisuuteen.
Tässä muuten ehdottoman hyvä joululahjavinkki yläkoulu/lukio/ammattikouluikäiselle nuorelle naiselle, joka tykkää realistisista ja todenmakuisista kirjoista. Tämä voisi toimia lukuhalun sytyttäjänä vähemmän lukeneelle nuorelle, sillä kirjan rakenne tekee siitä hyvin helppolukuisen.
Arvosanani 4,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti