maanantai 16. heinäkuuta 2018

Every day -sarja: David Levithan

Every day: David Levithan. Electric Monkey 2018 (julkaistu ensimmäisen kerran UK  2013, USA 2012 by Alfred A Knopf)   (Every day #1) Ei suomennettu.



"very day a different body. Every day a different life. Every day in love with the same girl.
There’s never any warning about where it will be or who it will be. A has made peace with that, even established guidelines by which to live: Never get too attached. Avoid being noticed. Do not interfere.


It’s all fine until the morning that A wakes up in the body of Justin and meets Justin’s girlfriend, Rhiannon. From that moment, the rules by which A has been living no longer apply. Because finally A has found someone A wants to be with—day in, day out, day after day. "

Oma arvio: 

Tämä kirja suorastaan pakotti itsensä mukaani Turun Akateemisesta kirjakaupasta, jonka englanninkielisen YA-hyllyn ääreltä mieheni piti melkein raahata minut pois. Olen pitkään halunnut tutustua Levithanin tuottoisaan YA-kirjatarjontaan, sillä olen lukenut häneltä ainoastaan John Greenin kanssa yhteistyössä kirjoittaman Will Grayson, Will Grayson -teoksen, joka on siis ainoa Levithanilta suomennettu, ja josta pidin tosi paljon. Levithan on tunnettu sateenkaarevista nuortenkirjoistaan, ja nyt järjestyksessään toinen hänen romaaneistaan on päätynyt myös valkokankaalle elokuvan muodossa. Siksipä tästä Every day -sarjan aloitusosasta on painettu tämä elokuvakannellinen versio.

"What's your name today?"
"A," I tell her. "For you, it's always A." (s. 203)

Every day -kirjassa on hyvin kiehtova idea: A:ksi itsensä nimennyt nuori elää joka ikisen vuorokautensa aina eri ihmisen ruumiissa. Kirja käy läpi vuorokausi vuorokaudelta läpi A:n elämää aloittaen päivästä 5994 ja päättyen päivään 6033, eli kirja käy läpi reilun kuukauden mittaisen ajanjakson. Tämä ruumiista ruumiiseen vaellus muistuttaa hyvin paljon Elena Madyn The Body Jumper -trilogian ideaa, sillä erotuksella, että A ei ole koskaan voinut jäädä kenenkään ruumiiseen yhtä vuorokautta pidemmäksi. Lisäksi myös Stephenie Meyerin scifiromaanissa Vieras on ulkoavaruudesta tullut sielu vierailemassa Melanien ruumiissa.

I never want to stay. I'm always ready to leave.
But not tonight.
Tonight I'm haunted by the fact that tomorrow he'll be here and I won't be.
I want to stay.
I pray to stay.
I close my eyes and wish to stay. (s. 33)

A on varhaisessa lapsuudessaan tajunnut, ettei tällainen ole normaalia, että joka aamu hänellä on eri koti, eri vanhemmat, eri ystävät, eri opettajat. Jossain vaiheessa hän on oppinut suremaan sitä, ettei hän voi koskaan muodostaa syvää kiintymyssuhdetta vanhempiinsa ja ystäviinsä, ja tultuaan teini-ikään hänelle on valjennut, ettei hän voi koskaan rakastua. Vai voiko?

A sattuu joutumaan tyhjäpäisen Justinin ruumiiseen, jonka tyttöystävällä Rhiannonilla on riipaisevan surumielinen katse. A tajuaa hyvin pian, ettei Justin ole ollut kovin mallikelpoinen poikaystävä, vaan tämä on pitänyt Rhiannonia itsestäänselvyytenä, joten A päättää korjata asian ja antaa Rhiannonille edes yhden ikimuistoisen päivän poikaystävänsä kanssa merenrannalla. Yleensä A kunnioittaa ruumiita ja yrittää elää päivänsä sotkematta näiden omia kuvioita. Hän pystyy onkimaan isäntä/emäntäruumiin muistoja ja rakentamaan päivänsä mahdollisimman uskottaviksi. Tällä kertaa A tekee siis kuitenkin poikkeuksen, hurmaa Rhiannonin ja poistuu sitten seuraavana aamuna seuraavaan ruumiiseen. Ongelma on vain siinä, ettei A saa enää Rhiannonia mielestään ja hänen on saatava nähdä tämä uudestaan. Miten se on mahdollista, kun seuraavana päivänä hän on taas ihan jonkun muun näköinen?
 
Sähköposti on  ainoa keino, jolla A pystyy pitämään yhteyttä ihmisiin, jatkossa lähinnä Rhiannoniin. Hänen on nimittäin pakko tavata Rhiannon ja kertoa tytölle totuus itsestään, jotta heidän suhteensa pääsisi kehittymään.

In my experience, desire is desire, love is love. I have never fallen in love with a gender. I have fallen for individuals. (s. 165)

Every day kätkee taakseen suuren teeman: kuinka paljon ulkokuorella merkitystä, kun on kyse rakkaudesta? A ei koe olevansa poika eikä tyttö; hän on yhtä lailla kotonaan tyttöjen ja poikien ruumiissa, on ihastunut pojan ruumiissa poikaan, tytön ruumiissa tyttöön ja niin edelleen. Nyt hän rakastaa Rhiannonia yhtä lailla, oli hän mallinvartaloinen kaunotar tai liki satakiloinen pojankossi. Rhiannonille tämä ei ole kuitenkaan helppoa: kun A on reippaasti ylipainoisen Finnin ruumiissa, Rhiannon sanoo, ettei voi tuntea mitään häntä kohtaan ulkomuodon vuoksi. Sinä päivänä A ja Rhiannon eivät suutele. Samoin näin käy aina, kun A on tytön ruumiissa.

I really need to speak to you right now. The girl whose body I'm in wants to kill herself. This is not a joke. (s. 148)

Mielenkiintoisinta on se erilaisten elämien kirjo, millaisiin  A tulee osallistuneeksi ja sekaantuneeksi vieraillessaan muiden kehoissa. Hän tulee pelastaneeksi yhden tytön, jonka hän tietää aikovan tehdä itsemurhan. Hän taistelee läpi masentuneen nuoren päivän, on tiukan kotikoulukasvatuksen parissa, on transsukupuolisen nuoren ruumiissa, niin homo- kuin lesbonuoren elämässä, ylipainoisen, kuvankauniin, tietokonenörtin, tajuttoman mukavan ja täyden kusipään ruumiissa. Pian A huomaa, ettei häntä enää kiinnosta niin paljon kuin aiemmin isäntä/emäntäruumiiden elämä, vaan hänen omat tarpeensa alkavat ajaa edelle - tarve nähdä Rhiannon. Aamuisin häntä kiinnostaa vain tieto, kuinka monen tunnin ajomatka hänellä on Rhiannonia tapaamaan, miten hän voi skipata tyylikkäästi ruumiin omistajan päivän ja tekemään omansa. Aina se ei vain mitenkään onnistu, sillä esimerkiksi oman isoisänsä hautajaisista ei ketään voi riistää pois. Isäntä/emäntäruumiit nimittäin voivat muistaa jotakin A:n viettämistä päivistä, ainakin ne tärkeimmät muistot. Onko oikein viedä jonkun ensisuudelma tai eka kerta, tällaisia asioita hän joutuu pohtimaan päivittäin.

Pidän oikein paljon kirjan sielunvaellusideasta ja siitä, miten erilaisia nuoria sen kautta tulee esitellyksi, mutta olen hieman pettynyt Levithanin yksinkertaiseen kirjoitustyyliin. Se tekee kirjasta toki helppolukuisen, mutta hieman tylsähkön ja tönkön. A:n tarina käy lisäksi jossain vaiheessa hieman puuduttavaksi, kun A:n instarakkaus Rhiannoniin täyttää hänen ajatuksensa pakkomielteenomaisesti, eivätkä kaikki isäntä/emäntäruumiit ole niin kiehtovia seurata. Rhiannonin ja A:n rakkaustarina ei oikein ota tuulta alleen minun mittarillani. Rhiannon ei ole minusta kovin fiksu henkilöhahmo, kun on roikkunut jo pitkään Justinin kaltaisen idioottipoikaystävän seurassa ja hermostuu A:n arvostellessa tätä. Kirjan loppu jää kuitenkin kivasti avoimeksi ja jättää yhtä aikaa onnellisen ja haikean olotilan.

Kirjassa ei anneta minkään valtakunnan selityksiä sille, miksi A:n sielu kieppuu ruumiista toiseen. Mistä hän on tullut? Onko muita samanlaisia? Miksi hän siirtyy vain Yhdysvaltojen rajojen sisällä asuvien nuorten ruumiisiin, miksei ympäri maailmaa? Näin tarina olisi saanut uusia ulottuvuuksia, mutta toisaalta tehnyt Rhiannonin ja A:n rakkaustarinasta hankalasti toteutettavan.

Sarjan toinen osa, Another day kertoo saman tarinan Rhiannonin näkökulmasta. Lisäksi tarinaan saadaan jatkoa tänä syksynä osalla Someday. Every day -kirjasta tehty elokuva on julkaistu tänä keväänä (traileri). Sen aion ehdottomasti katsoa, kunhan leffan saa DVD:nä.

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan olen ostanut itselleni.

Muissa blogeissa:

Kirjaneidon tornihuone
Valopolku
Todella vaiheessa

Samantyylistä luettavaa:

The Body Jumper -trilogia: Elena Mady
Vieras: Stephenie Meyer


Lisään tämän YA-lukuhaasteen kohtaan:

Kirjasta on tullut/tulossa elokuva


Lisään tämän Kirjankansibingon kohtaan: 

Valokuva

Ei kommentteja: