torstai 22. helmikuuta 2018

Ilki ihana -sarja: Melissa Marr

Ilki ihana: Melissa Marr.Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY 2008. (Ilki ihana #1)

Englanninkielinen alkuteos ( 2007): Wicked Lovely. Kansikuva: Mark Tucker.

"3. sääntö: Älä tuijota näkymättömiä keijuja.

Aislinn on aina nähnyt keijuja. Suurin osa ihmisistä ei niitä näe, vaikka keijuja liikkuu joukossamme paljonkin. Aislinn pelkää keijujen julmuutta. Hän pelkää, että ne saavat selville hänen kykynsä nähdä näkymätön, ja toivoo, että olisi niiden läsnäololle yhtä sokea kuin muutkin nuoret.

2. sääntö: Älä puhu näkymättömille keijuille.

Vaikka Aislinn yrittää parhaansa mukaan olla herättämättä keijujen huomiota, alkavat ne kuitenkin seurata Aislinnia ja puhua hänelle. Mitä keijut oikein haluavat?

1. sääntö: Älä ikinä herätä keijujen huomiota.

Kammottava ja viehättävä keiju Keenan on kesän kuningas, joka on etsinyt kuningatartaan vuosisatojen ajan. Hän on päättänyt ottaa Aislinnin puolisokseen hinnalla millä hyvänsä - huolimatta Aislinnin omista suunnitelmista tai tahdosta. Aislinnin turvassa pitäneet säännöt eivät kauaa päde, ja hänen vapautensa, henkensä ja paras ystävänsä Sethkin ovat vaarassa..."

Oma arvio:

Olen ostanut tämän kirjan jo aikoja sitten kirjaston poistomyynnistä, mutta koska minun on niin mahdottoman hankala lukea omia kirjojani pois kirjahyllyä lämmittämästä, on tämäkin kirja odotellut lukemistansa jo tovin.

Kirja alkaa hyvin fantasiakirjamaisesti prologilla, joka selittää koko kirjan juonen hengen pääpiireissään: Kesän kuningas ja keiju Keenan yrittää löytää rinnalleen oikean puolison, kesän kuningattaren, valloittamalla naisia toisensa jälkeen vastaamaan tärkeään kysymykseen: uskaltaako rakastunut nuori nainen koskettaa talven kuningattaren sauvaa, sillä jos hän on oikea, mitään ei tapahdu, mutta jos ei ole, hän jäätyy ikuisesti talven kuningattaren armoille. Talven kuningatar Beira  sattuu olemaan Keenanin häijy äiti, joka ei missään nimessä halua pojalleen oikeaa kumppania rinnalleen. Ne nuoret naiset, jotka eivät uskalla ottaa riskiä ja koskettaa sauvaa, jäävät roikkumaan Keenanin keijuhaaremiin kesäntytöiksi.


Aislinn ei ollut koskaan kertonut kenellekään. Puhumattomuus oli yksi mummin rikkumattomista säännöistä: Koskaan ei tiedä, kuka on kuulolla. Koskaan ei tiedä, milloin niitä piileskelee lähettyvillä. (s. 31)

Ilki ihana on urbaania fantasiaa, jonka tarinalinjassa seurataan pääosin mummonsa kanssa asuvaa Aislinnia, jolla on hyvin synkkä salaisuus: hän on aina nähnyt keijuja, mutta hänen täytyy esittää, kuin hän ei näkisi niitä. Kun Keenan pölähtää Donian kanssa hänen tielleen, Aislinnin pasmat menevät sekaisin. Keenan osaa hurmata naisen keijumaisilla konsteillaan, joten Aislinnia kiehtoo oudosti tuo kuvankaunis poika. Donia taas vaikuttaa hyvin tympeältä, ihan kuin ei haluaisi Aislinnin tutustuvan poikaan. Hänellä on siihen pätevät syynsä, nimittäin Beiralle vannomansa vala estää Keenania saamasta Aislinnia koskettamaan kuningattaren sauvaa. Donia ei kuitenkaan ehkä olekaan niin uskollinen pelkäämälleen Beiralle kuin tämä luulee.

Aislinnin paras tuki ja turva on hänen omalaatuinen, lävistetty Seth-ystävänsä, joka asuu vanhassa junavaunussa. Sethin paikka on turvallinen siksikin, etteivät keijut viihdy metallin lähellä. Seth ja Aislinn ovat aina olleet vain ystäviä, vaikka tapaavat flirttailla tuon tuostakin. Aislinn kyllä tuntee jotain muutakin Sethiä kohtaan, muttei halua pilata hyvää ystävyyttä romanssilla. Tuttu kuvio. Empaattinen Seth pian huomaa, että Aislinnin mieltä painaa jokin ja alkaa udella, miksi tämä on ollut viime aikoina niin outo. Pikku hiljaa Aislinn uskaltaa avautua näkemistään asioista ystävälleen, joka kumman auliisti uskoo lähes heti keijukuviot ja alkaa auttaa ystäväänsä.


Kirja olisi ollut viihdyttävä ja romanttinen ilman keijukuninkaallishässäkkää, josta en nyt ollenkaan jaksanut kiinnostua. Keijut sinänsä ovat kirjassa mielenkiintoisia, kiusoittelevia ja härnääviä hahmoja, eivätkä ne ole mitään helinäkeijumaisia kilttejä liihottelijoita. Talven kuningattaren kieroilut sun muut ovat kuitenkin minusta jotenkin liikaa ja vievät sijaa Sethin ja Aislinnin orastavalta romanssilta, joka syvenee tarinan edetessä ja josta olisi saanut enemmän irti. Keenanin viekoittelua en oikein ymmärtänyt enkä ole kirjan lopputuloksesta ollenkaan innoissani. Sinänsä tämä ei ole perus paranormaali romanssi, sillä Keenanin ja Aislinnin välillä ei ole varsinaisesti romanssia.

"Anna minulle tämä tanssi, tämä ilta. Minä annan vastalahjaksi mitä ikinä pyydät, jos se vain on vallassani."(s. 175)

Olen ostanut myös sarjan toisen osan, Salakavala, itselleni, joten täytyy varmaan jatkaa sarjaa vielä yhden kirjan verran. Käsittääkeseni toisessa osassa on taas täysin eri päähenkilöt. Sarja on kaikkiaan viisiosainen, mutta sarjan suomentaminen jäi näihin kahteen osaan. En ehkä ihmettele.

Arvosanani 3-

Tämän kirjan olen ostanut omakseni.

Ilki Ihana muissa blogeissa:



Keijuja  ja romantiikkaa on myös seuraavissa kirjoissa/kirjasarjoissa:

Paranormaali-trilogia: Kiersten White.
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

 42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Lisäksi ruksitan toisen merkintäni YA-lukuhaasteen kohtaan:

Urbaani fantasia


Ei kommentteja: