tiistai 17. lokakuuta 2017

Harry Potter -sarja: J. K. Rowling

Harry Potter ja viisasten kivi: J.K.Rowling. Suomentanut Jaana Kapari. Kuvittanut Jim Kay. Tammi 2015 (kuvitettu painos.)

Englanninkielinen alkuteos (1997, 2015 kuvitettu painos): Harry Potter and the Philosophers's Stone

"Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Tosin hän asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun.


Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! 

Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkomaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Wesleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka...
----------

Kate Greenway -mitalilla palkitun Jim Kayn häikäisevä nelivärikuvitus on hieno tulkinta Tylypahkan maagisesta maailmasta. Kayn kuvissa on herkkyyttä, huumoria ja voimaa. Maalauksellisuus ja tarkkaan harkitut yksityiskohdat tekevät oikeutta Rowlingin ajattomalle klassikolle. Nyt myös nuoremmat lukijat voivat tarttua Rowlingin teossarjaan ja vanhemmille faneille tarjolla on nyt jotain aivan uutta! Näyttävä ja suurikokoinen lahjakirja."

Oma arvio:


Minun kirjallisessa sivistyksessäni on aina ollut Harry Potterien kokoinen aukko, ja se on hiukan hävettänyt minua. Kerran nuorempana yritin lukea tätä ensimmäistä osaa, mutta jotenkin se tuntui liian vaikealta. En ollut juurikaan silloin lukenut fantasiakirjallisuutta, ja olin kovin tottumaton kaikkeen sellaiseen kirjallisuudessa. Nyt minua arvelutti, tuntuisiko Harry Potterit liian lapselliselta minun makuuni, kun päähenkilö on vasta 11-vuotias poika. Olen nuortenkirjoja valitessani pitänyt itselleni sellaista rajaa, että päähenkilön on oltava vähintään 15-vuotias.

"Ongelma oli se, että Harryn lähettyvillä tapahtui usein kummia, eikä auttanut vaikka hän kuinka , ettei hän niitä kummia pannut tapahtumaan."

Tarina imaisi minut alkukankeuden jälkeen melko nopeaa mukaansa. Minä en oikein jaksanut innostua vielä Harryn alkuvaiheista Dursleyn perheessä, mutta kun Hagrid tulee hakemaan Harryä mukaansa, vie hänet erilaisiin velhotarvikekauppoihin ja Harry viimein lähtee matkaan kohti velhokoulua, nautin lukemastani suuresti. Minulle jäi kirjasta sellainen mukava suutuntuma, niin mukavasti luettavaa tekstiä J.K.Rowling kirjoittaa. Jim Kayn hienot kuvitukset ovat aivan hengästyttävän hienoja, joita voisin jäädä tuijottelemaan tunneiksi. Jaana Kapari on myös tehnyt hienoa, perusteellista käännöstyötä.

" 'Hermione, montako kertaa elämässä kukaan saa nähdä kun lohikäärme kuoriutuu?' "

Harry on lempeä, fiksu henkilöhahmo, josta ei voi olla pitämättä. Hän joutuu sijaiskodissaan kiusatuksi, mutta osaa antaa kamalalle Dudley-serkulleen takaisin hyvin älykkäällä tavalla. Pahansuopa hän ei ole siis lainkaan, mutta pitää puolensa.


 Harryn ensiaskelia noitakoulussa on mukava seurata, etenkin kun siihen kuuluu niin paljon kaikkea erikoista: huispauspelit, tupajärjestykset, kirjeitä lähettävät pöllöt, erikoiset oppitunnit.  Harry ystävystyy jo junassa Ron Weasleyn kanssa. Myöhemmin hän tutustuu myös Nevilleen ja Hermioneen - viimeksi mainittu saa pojat alussa raivon partaalle. Niin myös minutkin. En voi alkuun sietää koko viisastelevaa tyttöä, mutta onneksi hänestä tulee tarinann edetessä sisedettävämpi. Tottakai noitakoulussa on ärsyttäviä kiusanhenkiä, kuten Malfoy ystävineen, jotka ottavat Harryn  silmätikukseen. Onneksi oveluus voittaa aina ilkeyden, ja typerykset saavat nenilleen.

"Ron haukkoi henkeä.
'Mitä?' Harry sanoi. 
'Sinä sanoit tiedät-kai-kenen nimen!' Ron parahti kuulostaen sekä järkyttyneeltä ja ihailevalta. 'Olisin kuvitellut, että sinä kaikista ihmisistä-' "  

Tarinan taustalla piilee uhka kamalasta Voldemortista, joka on Harry Potterin ja Viisasten kiven perässä. Myös omituisesti kyräilevä professori Kalkaros saa Harryn ystävineen epäilemään, että hänellä olisi pahat aikeet mielessään.
Lopussa kuitenkin tulee järisyttävä juonenkäänne, joka saa lapset muuttamaan epäilystensä suuntaa.   

Lempeä ja hiukan hölmö Hagrid on kirjan lempihahmoni. Hän on aina Harryn ja hänen ystäviensä puolella. 

Olen ylpeä itsestäni, että luin viimeinkin ensimmäisen Harry Potterini. Kyllä tämä on ehdottomasti kaiken ikäisille sopiva kirja. Poikani sai tämän saman kuvitetun painoksen kuusivuotislahjaksi kummisedältään, ja olemme aloittaneet kirjan luvun myös hänen kanssan yhdessä. Aion myös jatkaa sarjan lukemista eteenpäin vielä jossain vaiheessa, ehkäpä kesällä.
 
Arvosanani tälle kirjalle 4,5  

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!


Harry Potter ja Viisasten kivi muissa blogeissa: 
  
Kirjojen keskellä
Luettua elämää
Kirjoista
Yöpöydän kirjat
Sininen keskitie
Kirjasähkökäyrä
Kirjakaapissa

Harry Potter ja salaisuuksien kammio: J. K. Rowling. Suomentanut Jaana Kapari. Kuvittanut Jim Kay. Tammi 2016 (Kuvitettu painos) 


Englanninkielinen alkuteos (1998, kuv. painos 2015): Harry Potter and the Chamber of Secrets 


"Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet pois lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä.

Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule?(Tammi)"

Oma arvio: 

Minulla kesti harmillisen pitkään, ennen kuin jatkoin Harry Potter -sarjan lukemista. Osittain se johtui siitä, että halusin odottaa seuraavan kuvitetun painoksen saapumista. Kun olen jo niin rakastunut Jim Kayn huikeisiin kuvituksiin, en voi enää lukea kirjoja ilman niitä.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio alkaa taas siitä, mistä ensimmäinen osakin: Harry on taas ikävien sukulaistensa luona, joutuu sietämään rasittavaa Dudley-serkkuaan ja saa osakseen vähättelyä ja pilkkaa. Harryn täti ja setä eivät halua kuulla puhuttavankaan taikuudesta, joten he vahtivat Harryä alituiseen, ettei hän käyttäisi taikavoimia heidän talossaan. Harry on kuitenkin luonteeltaan hiukan uhmakas ja haluaa hiukan kiusoitella sijaisperhettään.

Kun Harryn huoneeseen tupsahtaa varsin omituinen kotitonttu Dobby, joka vannottaa Harryä palaamasta Tylypahkaan, poika ei ota tontun höpinöitä kuuleviin korviinsakaan. Vielä kun Vernon-setä päättää ilkeyttään vielä lukita pojan huoneeseensa, ettei tämä pääse takaisin kouluun aloittamaan uutta lukuvuotta, Harry on epätoivon partaalla. Onneksi nokkelat Weasleyn veljekset tulevat pelastamaan Harryn heidän isänsä lentävällä autolla. Vaikka pojilla on melkoisia mutkia matkassa, pääsevät he viimein takaisin Tylypahkaan, ihmeelliseen opinahjoonsa.

"Sinä opetat suojautumista pimeyden voimilta!" Harry sanoi. "Sinä et voi lähteä nyt! Et kun pimeyden voimat ovat valloillaan!" (s. 224)

Toisena lukuvuotenaan Harry saa uuden ihailijan, tai oikeastaan kaksi. Koulun uusi, omahyväinen opettaja, Gilderoy Lockhart, vaikuttaa olevan suuri Harry Potter -fani, vaikka hänen ylitsevuotava omakehunsa ja itserakkautensa meinaakin hieman jättää sen varjoonsa. Gilderoy puhuu paljon, mutta tekee hyvin vähän. Aivan mainion pöhkö hahmo minun mielestäni. Lisäksi Weasleyn perheen tytär Ginny aloittaa nyt Tylypahkan velhokoulun, ja hän on silminnähden ihastunut Harryyn. Tämä sekä nolottaa että ärsyttää Harryä, etenkin kun häntä aina pilkkaava Draco Malfoy saa siitä lisää pontta ivailuun.

Jim Kayn näkemys Gilderoy Lockhartista
Tässä osassa pääsee tutustumaan myös professori Verson johdatuksella Alruunoihin, maassa juuresten tapaan kasvaviin pikkuotuksiin, tyttöjen vessassa asuvaan haamuun, murjottavaa Myrttiin sekä hirmuiseen basiliskiin. Harry käy Tylypahkan kummajaisten juhlissa, joissa on mitä ällöttävimmät tarjoilut. Rowlingin mielikuvitus on päässyt tosissaan lentoon kirjaa kirjoittaessa.

Professori Verso ja Alruunat
Harry ystävineen yrittävät selvittää Tylypahkan mysteeriä, kun opinahjossa alkaa sattua kamalia onnettomuuksia. He ottavat ohjat omiin käsiinsä ja laittavat taikajuomanvalmistustaitonsa koetukselle. Näsäviisas Hermione pääsee tietenkin johtamaan liemen valmistusta. Harry myös huomaa itsessään kyvyn, joka saa hänet miettimään, valitsiko Lajitteluhattu hänelle sittenkään oikeaa tupaa. Mitä jos hän onkin Luihuinen? Kirjan lopussa paljastuu hyytäviä asioita, mutta Harry ja ystävät selviävät taas kaikesta kuten pitääkin. Arvoitus jää silti ilmaan roikkumaan: saako Voldemort vielä Harryn satimeen?

SALAISUUKSIEN KAMMIO 
ON AVATTU. 
VAROKAA, PERILLISEN VIHOLLISET. (s. 107)

Tämä oli taas vertaansa vailla oleva lukunautinto. Annoin vain tarinan ja tunnelman viedä, ihastelin kauniita kuvia ja nautiskelin lukemastani. Seuraava osa, kuvitettuna painoksena tietenkin, odottaakin jo minua kirjaston varaushyllyssä.

"Mutta miksi hänen täytyi mennä kirjastoon?"
"Koska niin Hermione tekee" Ron sanoi ja kohautti olkiaan. "Jos olet epätietoinen, mene kirjastoon." (s. 194)

Arvosanani 4,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta (kuten Hermionekin tekisi.)

Harry Potter ja salaisuuksien kammio muissa blogeissa:


Harry Potter ja Azkabanin vanki: J.K. Rowling. Suomentanut Jaana Kapari. Kuvittanut Jim Kay. Tammi 2017 (kuvitettu painos)

Englanninkielinen alkuteos (1999): Harry Potter and the Prisoner of Azkaban

"Harry Potterin kolmas lukuvuosi Tylypahkassa alkaa jännittävästi: vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry Potter luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? "(Tammi)

Oma arvio:

Sain viimein joululomallani viimeisteltyä Harry Potter -sarjan kolmannen osan. Tämä kuvitettujen painosten lukeminen on ollut minulle niin antoisaa, että aion sinnillä odotella aina seuraavaa osaa enkä aio tarttua aiempiin painoksiin. Jim Kayn kuvat tuovat niin paljon lisää tarinaan, ja myös kirjan koko on täydellinen - sitä on mahtava lukea aamu- ja iltapalalla pöydässä, kun taas normaali kirja meinaa läpsähtää aina kiinni heti, kun irrottaa siitä otteensa.

Kirjan alussa Harry viettää taas tuttuun tapaansa ankeaa kesälomaansa kamalien Dursleyn perheessä. Ronin lomamatkalta lähettämät kortit ja Hermionen lähettämä syntymäpäivälahja piristävät hiukan, mutta kun kammottava Marge-täti tulee vieraisille, Harryn mitta on täynnä. Hänen on pakko ihan vähäsen käyttää taikavoimia, mutta sitten tuleekin kiire pakoon vihaista Vernon-setää. Onneksi poimittaislinja ottaa kadulla harhailevan Harryn kyytiin, eikä hänen enää tarvitse palata tätinsä ja setänsä luo. Pian uusi lukuvuosi alkaa.

"Tänä iltana ei tehdä kuin yksi murha---" (s. 255)

Tarina saa yhä synkempiä sävyjä, kun vankikarkuri Sirius Musta hiippailee Tylypahkan lähistöllä. Lisäksi Harrylle näyttäytyvä kammottava kalmankoira, koulun vartioivat ankeuttajat ja professori Punurmion oudot ennustukset Harryn kohtalosta varjostavat kolmasluokkalaisen pojan koulunkäyntiä. Kaiken huipuksi Malfoyn takia Hagridin rakas hevoskotka Hiinokka meinaa joutua teloitettavaksi, ja Harry, Hermione ja Ron ovat tästä hyvin huolissaan. Hermionen käytös on myös omituista. Hän haalii itselleen kohtuuttoman määrän koulutöitä ja lisää lukujärjestykseensä jopa päällekkäisiä kursseja. Hän myös etääntyy kavereistaan ja on tavallista kireämpi. Mikä on Hermionen salaisuus?


Ei Harryn kolmas kouluvuosi Tylypahkassa ole suinkaan pelkästään synkkyyttä ja pelkoa pullollaan. Hän saa postissa uutukaisen Tulisalaman, mahtavimman huispausluudan, joka tekee kaikki muut kateelliseksi - etenkin Malfoyn kätyreineen. Uudet mielenkiintoiset oppiaineet piristävät, etenkin kun Hagrid pääsee opettamaan lapsille  taikaolentojen hoitoa. Myös uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, professori Lupin vaikuttaa mukavalta ja erittäin kannustavalta opettajalta. Harryn harmiksi hän on ainut, joka pääsee vierailemaan Tylyahon kaupungissa, mutta ystävykset keksivät keinon, miten Harry saadaan kermakaljalle muiden kanssa.



Pidän kovasti tästä osasta, enkä tiedä, johtuuko se siitä, että alan päästä sisälle Harry Potter -maailmaan, vai siitä, että tarina alkaa synkistyä ja  Harry varttua isommaksi. Minusta tämän kirjan parhaita puolia ovat lopussa tapahtuvat juonenkäänteet, jotka liittyvät Sirius Mustaan ja Hermionen outoon käytökseen.

Annan arvosanaksi 4,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja

Muissa blogeissa:

Mielikuvituksen melodiat
Yöpöydän kirjat
Tarinoiden syvyydet
Ikuinen lukutoukka
Unelmien aika

Ei kommentteja: