perjantai 6. tammikuuta 2017

Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey

Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey. Suomentanut Juha Ahokas. Like 2016.

Englanninkielinen alkuteos (2014): The Girl with All the Gifts
 
"Melanie on hyvin erityinen pikkutyttö.

Joka aamu Melanie istuu huoneessaan odottamassa. Kun häntä tullaan hakemaan luokkaan, kersantti osoittaa Melanieta aseellaan samalla kun kaksi muuta sotilasta sitoo tytön pyörätuoliin. Melaniesta tuntuu, etteivät he pidä hänestä. Hän vitsailee, ettei pure, mutta he eivät naura.

Maailman lahjakkain tyttö on zombipainajainen, jollaista et ole vielä lukenut. Kaikki zombit eivät olekaan vain tahdottomia hirviöitä, vaan osa heistä saattaa kirjoittaa uusiksi ihmiskunnan tulevaisuuden.(Like)"

Oma arvio:

Hän on aina ollut kiltti tyttö. Mutta hän söi paloja kahdesta miehestä ja luultavasti tappoi heidät molemmat. Tappoi heidät hampaillaan. (s. 127)

En ole koskaan ollut erityisemmin zombieleffojen saati -kirjojen ystävä, mutta aavistelin, että tässä kirjassa olisi jotain muutakin sisältöä kuin aivottomia zombeja melskaamassa. Olin oikeassa. Oletin, että tämän kirjan henkilöhahmot olisivat kirjan vahvuus, mutta lopulta kiinnostavinta minusta oli seurata kirjan retkueen selviytymistaistelua maailmassa, jossa ihmisiä ei juuri enää ollut ja lähes kaikki ravinto oli joko pilaatunutta tai mennyt parempiin suihin. 

Tarina alkaa tutkimuskeskuksesta, jossa tartunnan saaneita lapsia tutkitaan. Saalistajat tekevät yllättäin tutkimuskeskukseen hyökkäyksen, jonka seurauksena tutkimuskeskuksesta on paettava. Sen myötä tarinan keskeisistä henkilöistä koostuva retkue ajautuu yhteen, kuten tartunnan saanut Melanie ja hänen opettajansa Helen Justineau, jota kymmenvuotias tyttö ihailee ja palvoo yli kaiken. Lisäksi räjähtäneestä tutkimuskeskuksesta pelastuvat kersantti Parks, sotilas Callagher sekä tutkimustyötä tehnyt lääkäri Caldwell, joka juuri ennen räjähdystä oli aikeissa viipaloida Melanien aivot tutkimustaan varten. 

Luonnollisestikin retkueessa vallitsee jännite: Melanie pelkää ja inhoaa Caldwelliä, jonka mielestä Melanie ei ole varsinaisesti elävä. Melanien aivoissa loisii sieni nimeltä Ophiocordyceps, joka saa isäntäruumiin käyttäytymään tahtonsa alla - eli ruokkimaan sieniloiseläjää ihmislihalla. Caldwell on kiinnostunut löytämään parannuskeinon tuota loiseläjää vastaan ja uskoo, että on pienempi paha uhrata siihen sairastuneita lapsia, sillä hän ei pidä näitä enää elävinä. Lapsiin kiintynyt, tutkimuslaitoksen opettajaksi palkattu Justineau on eri mieltä, sillä opettaessaan tartunnan saaneita lapsia hän on huomannut, miten älykkäitä ja inhimillisiä nämä ovat. Erityisesti tiedonjanoiseen ja herkkään Melanieen hän on kiintynyt. Niinpä Justineuaukaan ei juuri luota Caldwelliin, saati muihinkaan pelastuneisiin.

Kersantti Parks ja sotilas Callagher ovat alkuun hyvin epäileväisiä sen suhteen, että heidän pitäisi ottaa Melanie mukaan, mutta Justineuau pitää päänsä - hän ei voi hylätä lasta autioon kaupunkiin. Melanie alkaa matkan aikana tiedostaa oman erilaisuutensa ja sen, että hän voi olla myös rakkaalle opettajalleen vaarallinen, vaikka ei haluaisi. Tyttö osaa kuitenkin tiedostaa, milloin on pysyttävä kaukana ihmisistä. Tämä kiinnostaa eri toten lääkäri Caldwelliä ja häntä syyhyttäisi päästä tutkimaan Melanien aivoja.

Jotain aukeaa hänen sisällään, kuin suu, joka aukeaa yhä leveämmäksi ja leveämmäksi ja kirkuu koko ajan - ei pelosta vaan halusta. Melanie arvelee, että hänellä on nyt sana sille, vaikka se on edelleenkin hänelle täysin uusi tunne. Nälkä. (s.67)

Pidän kovasti siitä, millaisiksi tämän kirjan zombit on kuvattu. Silloin, kun he eivät saalista, he ovat menneet ikään kuin pois päältä ja seisovat paikallaan. Tarinan zombiet eivät aina reagoi suoranaisesti niinkään ihmisten hajuun, vaan myös koviin ääniin. Tämä tekeekin retkueen tiedusteluretkistä raastavan jännittävää seurata, kun he hiippailevat tyhminä paikallaan seisoskelevien zombien seassa varoen päästämästä kovia ääniä. Toki myös veren ja ihmisten feromonien hajut houkuttelevat näitä nälkäisiksi kutsuttuja ympärilleen. He ovat kuitenkin sen verran tyhmiä, etteivät osaa avata ovia eivätkä tunkeutua seinien lävitse ihmisten perässä, joten retkue pelastautuu mihin tahansa suljettuun tilaan, jossa on ovi.

Nälkäisillä on kaksi tilaa. Ne ovat jähmettyneet paikoilleen suurimman osan ajasta, seisovat vain niillä sijoillaan kuin eivät aikoisi enää liikahtaakaan. Sitten ne haistavat saaliin, aistivat sen lämmön tai näkevät siitä vilauksen ja syöksyvät pelottavalle tuonelan pikamatkalle. Ei verryttelyä ja varoituksia. Poimunopeus 9. (s.74)

Osa nälkäisistä ovat kuitenkin erilaisia kuin muut, eri toten lapset tuntuvat olevan paljon älykkäämpiä ja ihmismäisempiä kuin aikuisena tartunnan saaneet. Mielenkiintoisemmaksi menee vielä, kun retkue huomaa maahan kaatuneista nälkäisistä kasvavia valkoisia versoja, joissa on kummia itiöpesäkkeitä. Nämä itiöversot nousevat melko keskeiseen osaan tarinan kannalta.

Pidän myös siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat vaihteeksi muualle kuin Yhdysvaltoihin, nimittäin tarinassa seikkaillaan tuhotuneen Lontoon raunioissa.  

Hiukan minulle jäi epäselväksi, mitä olivat nuo tutkimuskeskukseen hyökänneet saalistajat, sillä heihin ei oikeastaan koskaan enää törmätty. Minua jäi myös hämäämään, mikä oli tuo mystinen Majakka, missä kaikkien jäljelle jääneiden ihmisten sanottiin elävän. Oliko sitä lopulta enää olemassakaan? Samoin jäin miettimään, mikä oli ihmiskunnan lopullinen kohtalo, kun lopulta itiöpesäkkeet aukenivat levittääkseen siemenet ympäri maailman. Ei kovin hyvä, sen voi aavistella. Valitettavasti en päässyt kovin syvälle henkilöihin enkä ollut erityisemmin liikuttunut kenenkään kohtalosta, mutta nautin muuten kirjasta kovasti.

Jos aiot lukea elämäsi aikana vain yhden zombikirjan, lue tämä!

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Maailman lahjakkain tyttö muissa blogeissa:

Taikakirjaimet
Järjellä ja tunteella
Kirjasähkökäyrä
Kirjaston kummitus
Arca Fabulorum - Tarina-arkku

Samantyylistä luettavaa:

Kevätuhrit: K.K. Alongi.
Maze Runner - trilogia: James Dashner 
A Matter of Days: Amber Kizer.
Persefone-trilogia: Michelle Gagnon 
Wayward Pines -trilogia: Blake Crouch

Kirjasta on ilmestynyt viime marraskuussa 2016 Colm McCarthyn ohjaama elokuva. Aion ostaa DVD:n itselleni, kunhan se keväällä julkaistaan.

Traileri: http://www.imdb.com/title/tt4547056/videoplayer/vi3426661913?ref_=tt_ov_vi

Sain ensimmäisen kohdan ruksittua Helmet-lukuhaasteeseen:

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

Ei kommentteja: