lauantai 5. joulukuuta 2015

Yksin Marsissa: Andy Weir

Yksin Marsissa: Andy Weir. Suomentanut Kaj Lipponen. Into 2015. 


Englanninkielinen alkuteos (2011 e-kirjana, 2014): The Martian

"OPERAATIO MARSISSA.
KOHTALOKAS ONNETTOMUUS.
ASTRONAUTIN KAMPPAILU HENGESTÄÄN.


Kuusi päivää aiemmin astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hän on varmasti ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä.
 
Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn. Evakuoinnin aikana Markin avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Mark jää yksin karulle planeetalle.

Miten hän saa ilmoitettua Maahan olevansa elossa? Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokansa loppuu kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti Mark ei ehdi edes nääntyä nälkään. Pienikin inhimillinen virhe tai tekninen vika voi johtaa kuolemaan ennen sitä.

Mark turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Mutta riittävätkö ne voittamaan kosmiset esteet?

Yksin Marsissa pohjautuu alusta loppuun nykytieteeseen ja yllättää lukijansa yhä uudestaan. Se on herkeämätön scifi-trilleri, jota lukee kuin tosielämän selviytymiskertomusta."

Oma arvio:

Tämä kirja on ollut työpaikallani kirjastossa melkoinen hitti. Olin hiukan ynseä tarttumaan tähän kirjaan, koska se on luokiteltu kovaan scifiin. Toisaalta suuri intohimoni avaruuteen voitti, ja päätin sittenkin lukea tämän, etenkin kun monet bloggaajat ylistivät tätä.

Alkuun kirjan päähenkilön, Watneyn, tarkka, seikkaperäinen tieteellisten ja teknisten yksityiskohtien kuvailu vieroksutti minua, mutta pääsin siitä melko nopeaa ohi. Nimitin kirjan heti alkuun Kalle Päätalon avaruusseikkailuiksi, sillä jotenkin Watneyn arkisten selvitymiskeinojen kuvailu ja kepeä vitsailu toivat mieleen nuoren Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa. Ja tämä EI OLE loukkaus - Iijoki-sarja on hyvä!

Lokimerkintä: SOL 116
Toinen sadonkorjuu lähestyy.
Hii-haa.
Olisipa olkihattu ja olkaimet.


En ole ikinä lukenut mitään vastaavaa. Tarinan kerrontatyyli nappaa mukaansa, saa nauramaan ja jännittämään Watneyn selviytymistä samaan aikaan. Watneyn pureva huumori on vertaansa vailla! Tarina on niin uskottavasti kuvattu, että se voisi hyvinkin olla totta. Kirjan lopussa purin hampaitani niin paljon yhteen, että leukojani särkee vieläkin. Jännitin Watneyn puolesta ja kiinnyin häneen tarinan edetessä niin, että jo nyt ikävöin häntä. Harvoin kirjassa pääsee näin lähelle päähenkilöä. 


Nyt: ei ääntä, ei mitään. En ollut tajunnut kuinka pohjattoman vaitonainen Mars on. Se on aavikkomaailma, jossa ei oikeastaan ole ääntä kuljettavaa ilmakehää. Kuulin omat sydämenlyöntini.
Eipä heittäydytä liian filosofisiksi.

Kirjan luettuani katselen nyt ihan eri tavalla taivaalle kuin ennen.

Kiitos suomentaja Kaj Lipposelle huolellisesta käännöstyöstä!

En nyt voi muuta enää sanoa, kuin että lukekaa ihmeessä tämä ja että 5+ on arvosanani. 

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Tästä kirjasta on tehty Matt Damonin tähdittämä elokuva Yksin Marsissa (The Martian), joka sai ensi-iltansa Suomessa lokakuussa 2015. Kunhan leffa painetaan DVD:lle, aion ehdottomasti katsoa sen. Tässä herkkupalana elokuvan traileri:





 Muissa blogeissa: Lukutoukan kulttuuriblogi, Järjellä ja tunteella, Yöpöydän kirjat


 

Ei kommentteja: