sunnuntai 16. elokuuta 2015

Pienen rasian jumala - ja muita novelleja: Anne Leinonen

Pienen rasian jumala - ja muita novelleja: Anne Leinonen. Atena 2015.


"Kiehtova kokoelma kummallisten tarinoiden mestarilta

Tyttö, joka löytää sisältään suden. Poika, joka ei saa rauhaa ennen kuin pystyy muistamaan rakastettunsa. Mies, joka haluaa selvittää, mihin rikokseen hän tulee todennäköisesti syyllistymään. Ja kulkijanainen, joka toivoo, että parkkiintunut iho tuntisi – mitä tahansa.

Pienen rasian jumala kertoo kohtalokkaista rakkauksista, mieltä kaihertavista muistoista ja ihmismielen levottomuudesta. Teos vie tulevaisuuteen, jossa yhteiskunta on romahtanut, ja maailmoihin, joissa kaikki näyttää olevan hyvin, vaikka pinnan alla kihisee. Silti on myös valoa: lapsia, joilla on mahdollisuus muuttaa todellisuutta, ja lapsia, jotka ovat aivan tavallisia ja siksi arvokkaita.

Anne Leinonen ammentaa tarinoihinsa menneisyydestä ja kurottaa samalla tulevaan. Maailma on epävakaa ja muuttuva, mutta perusasiat pysyvät: On luotava nahkansa, jotta voi vapautua. On muistettava, jotta voi antaa anteeksi."

Oma arvio:
Miten minulta meinasi mennä ihan täysin ohi tämä mahtava, todellisen spefi:n ystävän novellipaketti? Onnekseni huomasin tämän toukokuussa ilmestyneen teoksen arvostelun Risingshadow-sivustolla ja kiinnostuin. Muistin taas, miten mukava on välillä lukea novelleja paksujen romaanien sijaan - työmatkalla bussissa ehdin juuri sopivasti aina lukea yhden novellin.

Anne Leinosen novellikokoelma sisältää yhdeksän toinen toistaan milenkiintoisempaa novellia, joissa on ripaus fantasiaa, scifiä, dystopista ja postapokalyptista maailmaa. Kaikista eniten pidin seuraavista novelleista:

Sanojen mahti sijoittuu tulevaisuuteen, jossa osa ihmisistä on perustanut siirtokunnan uudelle planeetalle. Suurlähettiläs van Leeden on saapunut turistiryhmän mukana uudelle planeetalle pyytämään apua Lakatos-nimiseltä mieheltä, joka on saanut erikoisvoimia uudella planeetalla asuessaan. Maahan on tunkeutunut kissankaltaisia olentoja, prosakkeja, jotka tekevät isäntäihmisen elämästä niin täydellisen kuin tämä haluaa. Van Leeden ei pidä sitä hyvänä asiana. Tarina kauhistuttaa, yllättää ja hieman ahdistaa, mutta myös herättää ajatuksia.

Tilastollisesti syyllinen esittelee dystopisen maailmankuvan, jossa kaikesta ja kaikista voidaan tehdä tilastoja seulontojen avulla. Näin voidaan estää onnettomuudet, estää ihmisten sairaudet, karsia rikolliset pois joukosta ja tehdä maailmasta täydellisen vaaraton paikka. Tilastointisysteemi näyttää toteuttavan itseään karmaisevalla tavalla, sen saa päähenkilö Leon huomata.

Oliverin kirja on tarina tulevaisuudesta, jossa kirjat ovat harvinaisuuksia ja niihin ei ole varaa kuin harvoilla ja valituilla. Felix-poikaa kiehtoo kirjat ja hän saakin sellaisen lahjakseen uudelta naapurinrouvalta. Pian alkaa paljastua asioita, jotka muuttavat pienen pojan maailmankuvan täysin.

Suosittelen tätä mahtipontista novellikokoelmaa eritoten kaikille scifin ystäville. Viihdyttävää ja mukavaa luettavaa, kiitos! Arvosanani tälle täydet 5.

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!


2 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Välttelen novelleja kaikin voimin. Blixenin ja Munron kanssa totuttellen. Minun on helpompi keskeyttää romsku ja jatkaa kuin lyhyt tarina. Luin viime vuonna Anne Leinoselta Ilottomien ihmisten kylä ja tilasin nyt kesällä Viivamaalari. Ilottomien ihmisten kylä on erinomainen kirja, sai aivan liian vähän huomiota. Kirjan kansi oli mitätön ja pliisu, se ei herättänyt kiinnostusta. Onneksi löysin tuon kirjan.

Heidi P kirjoitti...

Minäkin olen (tiedostamattomana tosin) vältellyt novelleja, mutta nyt onneksi oppinut niitäkin lukemaan. Kiitos vinkistä, täytyypä lukea joskus myös Ilottomien ihmisten kylä :)