lauantai 22. elokuuta 2015

Eteläraja-trilogia: Jeff VanderMeer

Hävitys. Eteläraja-trilogia 1: Jeff VanderMeer. Suomentanut Niko Aula. Like 2015.

Englanninkielinen alkuteos (2014): Annihilation. Book 1 of the Southern Reach Trilogy.

"Alue X on joutunut vuosikymmeniä sitten tuntemattoman voiman eristämäksi. Sinne lähetetyille retkikunnille on aina käynyt huonosti. Nyt retkikunta 12 yrittää saada selvyyttä rajan takaisesta todellisuudesta. Alue ylittää kuitenkin heidän hurjimmatkin odotuksensa. Herää kysymys, onko retkikunnalle valehdeltu alusta lähtien.

Nebula-palkinto 2014. Locus-palkintoehdokas 2015 (koko trilogia), World Fantasy -palkintoehdokas 2015 (koko trilogia)."

Oma arvio:
Ihan ensimmäiseksi annan suuret taputukset kauniille, osin hohtavalle kannen kuviolle, joka ei pääse ihan tässä nettikuvassa oikeuksiinsa. Kannen kuvituksesta vastaa Eric Nyquist.  Jaksan aina jauhaa siitä, miten suuri merkitys minulle on kirjan kannella.

Mutta itse kirjaan: tämä nappasi minut mukaansa heti kirjan alkusivuilta lähtien. Kirja on kirjoitettu ikään kuin se olisi yhden retkikuntalaisen, naispuolisen biologin raportti hänen kokemuksistaan alue X:llä. Välillä hän ottaa lukijan osalliseksi puhuttelemalla tätä ja asettamalla tälle kysymyksiä tarinan kulusta. Sillä on melkoinen teho jännityksen määrään, ainakin minun kohdallani.

Se, ettei kenelläkään retkikunnassa ollut omia nimiä, vaan heitä puhuteltiin ammattiensa mukaan, toi toisaalta etäisyyttä henkilöihin. Oli biologia, maanmittaria, psykologia, kielitieteilijää. Päähenkilö kertoo välillä takaumia omasta elämästään ennen alueelle menoaan, mutta muuten kirjassa keskitytään seuraamaan jännityksestä pinkeänä, mitä on edessä tällä oudolla alueelle, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään.

Seuraava osa Hallinta ilmestynee suomeksi lokakuussa, joten jään nyt jännittyneenä odottamaan, miten tarina jatkuu. 

Arvosanani tälle 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitokset kustantajalle! 

Hallinta. Eteläraja-trilogia 2: Jeff VanderMeer. Suomentanut Einari Aaltonen. Like 2015.

 Englanninkielinen alkuteos (2014): Authority



" Alue X:n salaisuus raottuu

Etelärajaan, hallituksen salaiseen laitokseen, tuodaan pahamaineiselta Alue X:ltä palanneen retkikunnan selviytyjät. Laitosta johtava agentti kuulustelee heitä raottaakseen näkymättömän rajan taakse kätkeytyvän maailman mysteeriä. Hän kuulee pelkoa herättäviä, ristiriitaisia vihjailuja, että raja liikkuisi vääjäämättä kohti laitosta, mutta huomaa, ettei voi luottaa saamiinsa tietoihin. Sabotoiko joku hänen työtään peitelläkseen totuutta Alue X:n ja retkikuntien kohtalosta?"

Oma arvio:

Eteläraja-trilogian kakkososan kannessa hohtaa maanisen näköinen pupujussi ääriviivoiltaan kauniin sinisenä hehkuen. Maaninen pupu kuvastaakin kirjan tunnelmaan mainiosti: Hallinta on maanisen piinaava, arvuutteleva, omituinen, ahdistava, kauhunsekainen tarina.

Tällä kertaa alue X:n kanssa tekemisiin joutuu Controliksi nimetty John, joka nimetään Eteläraja-keskuksen johtajaksi edesmenneen, eli ensimmäisestä osasta tutuksi tulleen psykologin tilalle. Hän kohtaa tutkimuksissaan suoranaisen omituisuuksien vyyhdin. Lopulta hän alkaa nähdä asioiden todellisen laidan, menettää osin mielensä hallinnan ja  - järkyttyy. Niin myös lukijakin!

Välillä minua rupesi kyllästyttämään Controlin juupas-eipäs-pähkäilyt, kun tuntui, ettei tutkimukset tuottaneet tulosta eikä mitään suoranaisen jännittävää käännettä tapahtunut. Vaan auta armias, kun kirja lähenee loppuaan - Jeff VanderMeer loihtii sellaista psykologista kauhua, että minulla ihan selkäpiitä karmii. En taas tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan sarjan kolmannessa osassa Hyväksyntä. Ei auta kuin odotella ensi vuoden puolelle...

Arvosanani tälle osalle 4,5

Tämäkin on arvostelukappale, kiitän! 

Hyväksyntä. Eteläraja-trilogia 3: Jeff VanderMeer. Suomentanut Einari Aaltonen. Like 2016.

 Englanninkielinen alkuteos (2014): Acceptance

"Salaisuudet paljastuvat

Alue X on haudannut alleen hallituksen salaisen Eteläraja-laitoksen. Ryhmä tuhosta selviytyneitä agentteja etsii totuutta mystisen alueen synnystä ja maailmaamme uhkaavasta laajentumisesta."

Oma arvio:

Näin tuli päätökseen tämäkin omalaatuinen scifitrilogia, ja tämän viimeisen osan myötä mieleni myllertää sekaisissa ja lähes pöllämystyneissä tunnelmissa. Miten joku kirja voikaan olla näin hämy? Jeff VanderMeer osaa pistää lukijansa pään pyörälle!

Hyväksyntä on mallikelpoinen trilogian päätösosa: siinä valotetaan nyt aikoja ennen trilogian ensimmäisen Hävitys-osan tapahtumia, ihan siitä ajasta kun Alue X:llä alkaa tapahtua kummia ja Henry ja Suzanne ("Valopääosasto", kuten majakanvartija-Saul on heidät nimennyt) saapuvat majakan läheisyyteen tutkimaan näitä kummallisuuksia. Pääsen tutustumaan silloisen majakanvartijan, Saulin, elämään, ja samalla selviää, kuinka tuhoisasti Alue X häneen vaikuttaa. Mukana tarinassa on myös majakalla viihtyvä Gloria, pieni näsäviisasteleva tyttö, josta tulee aikuisena Etelärajan johtaja, sama joka on myös mukana kahdennentoista retkikunnan psykologina. 

Myös ihmisruumiit saattoivat olla loistoja, Saul tiesi. Majakka oli kiinteä loisto, jolla oli määrätty tehtävä. Henkilö oli liikkuva loisto. Ihmiset kuitenkin hohtivat valoa omalla tavallaan, he loimottivat kilometrien päähän varoittavasti, kutsuvasti tai toimivat merkkivaloina ---

Kirjassa vuorottelevat  Majakanvartijan, Johtajan (joka on kahdennentoista retkikunnan psykologi, aiemmin Gloria, myöhemmin Cynthia), viimeisimmän Etelärajan johtajan Controlin ja Haamulinnun (joka on kahdennentoista retkikunnan biologin klooni) näkökulmat. Control ja Haamulintu palaavat yhdessä alue X:lle sen jälkeen, kun raja on alkanut levitä ja peittänyt alleen myös Eteläraja-rakennuksen. He löytävät alueelta monia kummallisuuksia, selityksiä mutta myös yllättävän henkilön. 

Haamulintu oli kieltäytynyt hengityssuojaimesta ja sen mukana ajatuksesta, että alue X esiintyi täällä tiivistyneessä muodossa, tässä ahtaassa tilassa, näillä portailla ja hohtavissa sanoissa, joista oli tullut hänelle turhan tuttuja. Alue X ympäröi heitä kaikkialla. Alue X ei tiivistynyt yhteen paikkaan eikä yhteen hahmoon- - -

Kirjassa saan selville, mitä tapahtuu psykologin ja Whitbyn salaisilla reissuilla Alue X:llä. Whitby, joka sekoaakin trilogian toisessa osassa Hallinta, ei koskaan toivu näkemästään. Psykologi saa todistaa omin silmin, mitä tapahtui majakanvartija Saulille. Tarinan myötä valkenee myös, kuinka häikäilemätön tyyppi Lowry on.

Kirja pyörittää ja sekoittaa päätäni niin, että jossain välissä meinaan väsyä siihen. Silti palan halusta lukea sen loppuun. Kirjan lopussa olen sekä pettynyt että tavallaan huojentunut - lopullista selvyyttä Alue X:n syntyyn ei anneta vieläkään, eikä Controlin ja Haamulinnun jatkosta ole mitään hajua.

Ai niin, ja tämä on ehdottomasti kaunein kirjan kansi ikinä! 

Arvosanani tälle myös 4,5

Tämä on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Sunnuntaisatuja, Kirjan vuoksi


 





Ei kommentteja: