keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Varjojen kaupungit -sarja: Cassandra Clare.

Luukaupunki: Cassandra Clare.  Suomentanut Terhi Leskinen. Otava. 2009.

 Englanninkielinen alkuteos (2007): City of Bones


"15-vuotias newyorkilainen Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi. Hän näkee teini-ikäisen pojan surmattavan klubilla, hänen kotiinsa hyökkää hirviö ja hänen äitinsä kaapataan.Tapahtumien myötä hän tutustuu Varjometsästäjiin, jotka pitävät yllä järjestystä yliluonnollisten olentojen maailmassa. Kaupungin arkisen todellisuuden laitamilla, tavalliselta kansalta näkymättömissä, elävät kiihkeää elämäänsä haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.Jace Wayland on Varjometsästäjien yksinäinen susi, jonka kanssa Clarylla alkaa heti kipinöidä. Yhdessä he ryhtyvät rohkeasti etsimään Claryn äitiä ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta taikaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin voi olla kohtalokasta..."

Oma arvio
Minä taidan nyt olla ihan virallisesti hitaasti syttyvää tyyppiä, sillä en meinaa päästä moneenkaan kirjaan jyvälle kuin vasta puolivälissä. Luukaupunki-kirjassa alkoivat onnekseni tapahtumat rullata heti alusta alkaen. Koppava Jace ei alussa oikein saanut minulta sympatiapointseja, varsinkaan kun alussa luulin häntä tytöksi. Noloa. Kuitenkin hänen ja Claryn väliset kipinöinnit saivat minut jatkamaan lukemista. Lopulta ahmin kirjaa maanisesti loppua kohti, kun jännittävät käänteet tiivistyivät tiivistymistään. 

Tarinan lopussa tuli eteen sellainen paljastus, josta en oikein tykännyt, mutta toisaalta se oli myös melko mielenkiintoinen ja erikoinen ratkaisu. 
Siksi jatkan mielelläni sarjan lukemista ja annan arvosanaksi 4,5. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.




Tuhkakaupunki: Cassandra Clare. Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2010.

 Englanninkielinen alkuteos (2009): City of Ashes

"Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa.

Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin..."


Oma arvio
Tätä kirjaa aloittaessani olin jo valmiiksi Varjometsästäjien ja Claryn ja Jacen tarinan lumoissa, että pääsin heti hyvin lukemisen makuun. Tarina eteni taas hyvin soljuvasti ja pääparin kielletyt tunteet oli ihana lisä tälle kaikelle. Välillä olin ihan pökerryksissäni kirjailijan mielikuvituksen määrästä, sen verran monipuolisen kammottavan ällöttäviä demoneja hän on kirjaansa luonut. 

Tarina tuo mukanaan uusia yllätyksiä, kuten myös toivonkipinää ja aavistusta tulevista käänteistä. Kaikkea ei tietenkään kerrota vielä. Aloin pitää Jacesta luku luvulta enemmän, enkä malta odottaa, että saan lukea jatkoa. Kesäni on pelastettu! Arvosanani 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Lasikaupunki: Cassandra Clare. Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2011. 

 Englanninkielinen alkuteos (2009): City of Glass

"  ´Rakkaus ei tehnyt sinusta heikkoa´, Jace sanoi. ´Se teki sinusta vahvemman.´

Pelastaakseen äitinsä hengen Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin, Idrisin Lasikaupunkiin, ja uhmaa henkensä kaupalla näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea, jota kielletty rakkaus ja palava halu piinaavat pahemmin kuin hän olisi ikinä voinut uskoa.
Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän liittolaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin. Valentinen kerätessä voimia Varjometsästäjien tuhoamiseksi näiden ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Mutta ehtiikö Clary ottaa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä? Ja mikä onkaan salaperäisistä kohtalon välineistä kolmas?"

Oma arvio:
 Tämä mukaansatempaava Varjometsästäjien ja Alamaailman asukkien roolittama tarina valloittaa minut osa osalta enemmän. Pidän kovasti Lasikaupungin tarinan miljööstä, lasikaupunki Idrisistä, joka ei ollu onneksi mitenkään liian yliluonnollinen valtakunta. Uudet henkilöt olivat uskottavia ja mielenkiintoisia, ja mahtavia juonenkäänteitä seurasi loppua kohti. 

Claryn ja Jacen tarina sai lopussa toivomani (ja aavistelemani) täyskäännöksen. Pidin myös kovasti Simonin hahmosta, vaikka edellisissä osissa en niinkään hänestä pitänyt. Lopussa oli äksöniä niin paljon, että välillä meinasi päätäni huimata, mutta hyvä niin - en juurikaan haukotellut tätä lukiessani. 
Arvosanani tälle 5-.

Tämänkin kirjan lainasin kirjastosta. 

Langenneiden enkelten kaupunki: Cassandra Clare.  Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2012. 

 Englanninkielinen alkuteos (2011): City of Fallen Angels

"Sota on ohi, ja Clary Fray on palannut New Yorkiin. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen Varjometsästäjäksi, ja Jacesta on vihdoin tullut virallisesti hänen poikaystävänsä. Mutta sitten joku alkaa murhata Valentinen joukkoihin kuuluvia Varjometsästäjiä, ja uhkana on uusi sota. Lisäksi Clary sysää tahtomattaan liikkeelle tapahtumaketjun, jonka vuoksi hän voi menettää kaiken mitä rakastaa. Myös Jacen"

Oma arvio
Turhaan pelkäsin, että Claryn ja Jacen suhde olisi ollut tässäkään osassa auvoisen mutkaton ja huoleton rakkaussuhde. Intohimoa ja kaipuuta tihkuva oli tämä kirjasarjan neljäs osa Langenneiden enkelten kaupunki. Pidin paljon siitä, että Simon pääsi tässä osassa enemmän esille, ja myös uudet sivuhahmot olivat mieluisia ja tervetulleita mukaan tarinaan. 

Karmaisevia pahiksiakin tässä oli ja loppua kohti sen verran säpinää, että en meinannut perässä pysyä. Loppukohtaus oli mielestäni nyt entistäkin karmivampi ja taidokkaasti kuvailtu toimintapläjäys. Loppu jätti minut pelkäämään ja arvailemaan seuraavan kirjan tapahtumia...
 Arvosanani tälle 4,5.

Tämäkin osa on lainattu kirjastosta. 

Kadotettujen sielujen kaupunki: Cassandra Clare.  Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2013.

Englanninkielinen alkuteos (2012): City of Lost Souls

"Rakkaus. Veri. Petos. Kosto. Miten paljon Clary on valmis maksamaan pelastaakseen poikaystävänsä?

Kun Clary Fray saa vihdoin tavata poikaystävänsä Jacen, hän huomaa kauhukseen, että Lilith-demoni on kietonut Jacen ja Claryn ilkeän veljen Sebastianin kohtalot yhteen, ja että Jacesta on tullut pahuuden palvelija.

Clary on valmis tekemään mitä tahansa rakkaansa puolesta, hän on valmis jopa kuolemaan - mutta voiko hän lunastaa Jacen hengen antamalla tämän sielun joutua kadotukseen?"



Oma arvio
Olin jo hieman epäileväinen, saisiko Cassandra Clare pidettyä minun jännitystä ja mielenkiintoa yllä koko tämän viidennen osan ajan, mutta turhaan. Sarjalle uskolliseen tapaan Kadotettujen sielujen kaupunki -kirjassa syvennyttiin muidenkin henkilöiden kuin Clarissan ja Jacen elämään. Tässä osassa ei onneksi myöskään mässäilty liikaa demoneilla, vaan juoni eteni verkkaisesti eteenpäin seuraten Jacen ja Sebastianin hyytäviä suunnitelmia. Oli mukava päästä syventymään myös Jordanin ja Maian yhteenpalaamiseen sekä Simonin ja Isabellen orastavaan rakkauteen.

Lopussa kaikki päättyi hyvin kaikkien paitsi Alecin ja Magnuksen osalta. Yhä vaan Clare sai minut pidettyä tämän sarjan koukussa, sillä palan enemmän kuin halusta lukea viimeisestä osasta, pääseekö Jace eroon taivaallisesta tulesta ja kokoaako Sebastian viimein armeijansa?
Arvosanani tälle 4,5.

Tämänkin lainasin kirjastosta.

Taivaallisen tulen kaupunki: Cassandra Clare. Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2014. 

 Englanninkielinen alkuteos (2014): City of Heavenly Fire 
 
"Clary Fray joutuu taistelemaan vaarallisinta vihollistaan - omaa veljeään - vastaan.

Claryn kostonhimoinen veli Sebastian muuttaa varjometsästäjiä epäinhimillisiksi teurastajiksi, jotka eivät anna armoa edes rakkaimmilleen. Sebastian on tekemässä totta Claryn pahimmasta painajaisesta, hänen on suostuttava veljensä pimeisiin suunnitelmiin tai annettava kaikkien läheistensä lisäksi koko maailman tuhoutua. Mutta voiko Clary hyväksyä kohtalon, jota parempi olisi kuolla?"

Oma arvio
Olipas tämä sarjan päätösosa melkoisen muhkea lukupakkaus. Välillä meinasi jo tulla epätoivo, saanko kirjaa koskaan luettua. Ei sillä, että kirja olisi ollut tylsä. Jacen ja Claryn tuskaillessa sitä, etteivät he voineet lempiä Jacessa kipinöivän taivaallisen tulen takia, seurattiin myös Simonin ja Isabellen määrittelemätöntä rakkaussuhdetta sekä sivussa myös Maian ja Jordanin surkean traagista kohtaloa. Oli mukava saada myös uusia henkilöitä tarinaan mukaan, kuten Emma ja Julian sisaruksineen. Magnuksen ja Alecin suhde taas ei oikein ottanut tulta alleen.

Olin hyvin tyytyväinen siitä, että tässä kirjassa ei mässäilty hirveästi erilaisten demonien teurastuksella. Pimennetyt sotilaat olivat sopivan hyytäviä vihollisia. Parasta antia oli se, kun Simon, Isabelle, Clary, Jace ja Alec matkasivat demoniulottuvuuteen Edomiin etsimään Jocelyniä, Lukea, Magnusta ja Rafaelia. Paikan karuus oli kuvattu hyvin todentuntuisesti ja Sebastianin julmuus kävi hyvin ilmi hänen sairaalloisista teoistaan. 

Jacen ja Claryn rakkaus sai huipentumansa Edomin luolan järvellä, ja pääparin hellä hetki oli hekumoivan romanttisesti kuvattu. Kohtaus muistutti minusta paljonkin samalta kuin Veronica Rossin Yhä sininen taivas -kirjassa, jossa myös pääpari oli lemmiskelemässä luolassa ja veden äärellä.

Loppu hyvin kaikki hyvin tässä tarinassa lähes kaikkien osalta, paitsi tietenkin Jonathanin, joka viimein vapauduttuaan Sebastian-kirouksestaan menehtyi. Simonin kohtalo meinasi loppurytinöissä riipaista sydäntäni, mutta lopulta hänenkin asiat kääntyivät parhain päin. Magnus ja Alec saivat toisensa, Jace ja Clary saivat rauhan suhteelleen ja Isabelle ja Simon saivat uuden alkunsa hyvin käyntiin. Maia ja Batkin lähentyivät. Tämä oli hyvä päätös loistavalle kirjasarjalle, kiitos! 
Arvosanani tälle 4,5

Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitos ja kumarrus!

Varjojen Kaupungit : Luukaupunki - DVD. Valmistusvuosi 2013.



Elokuvan traileri:



Tämä Harald Zwartin ohjaama elokuva oli suuri pettymys minulle. Kyllä, pidin Jamie Campbell Bowerista Jacena, mutta Lily Collins ei toiminut minusta yhtään Clarena. Plussaa oli näyttelijöiden brittiaksentti! 

Alkuun elokuva vaikutti hyvältä, mutta sitten monet keskeiset tapahtumat eivät noudattaneet yhtään alkuperäistä kirjan tarinaa, ja se ärsytti minua suunnattomasti. Okei, Jacen ja Claryn demonienergialla toimivalla moottoripyörällä lentäminen olisi voinut olla elokuvassa toteutettuna aika korni, mutta olisin halunnut nähdä silti sen kohtauksen. 

Toivon silti, että jatkoa seuraa joskus, sillä on mukava katsella lempikirjaansa elokuvana, oli se kuinka huonosti toteutettu tahansa. Arvosanani tälle on 3-

Tämän DVD:n ostin itselleni.


Varjojen kaupungit jatkuu sarjana?

Suomalaiselta sarjan fanisivustolta The Mortal Instruments löysin ilahduttavan tiedon, että kirjasarjasta tehtäisiin tv-sarja, ja sen kuvaukset aloitettaneen jo tänä vuonna. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta :)

 

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kuolemattomat-sarja: Alyson Noël

Punaiset tulppaanit: Alyson Noël.  Suomentanut Sirpa Meripaasi. Otava 2011.

 Englanninkielinen alkuteos (2009): Evermore

"Tapa, jolla hän suuteli minua, oli toisesta maailmasta. Jotain niin täydellistä ja ylivertaista kokee vain kerran elämässään.

Ever on menettänyt kaiken, perheensäkin, mutta saanut mystisen kyvyn: hän kuulee ihmisten ajatukset, näkee heidän auransa ja aistii heidän elämäntarinansa pelkästä kosketuksesta. Kyky sulkee tytön yksinäisyyteen. Tai niin hän luulee, kunnes kouluun ilmestyy Damen, jonka ajatuksia ja auraa Ever ei yllättäen pysty näkemään. Komea, salaperäinen poika vetää Everiä vastustamattomasti puoleensa, pois kalifornialaisesta high school -elämästä ja yhä syvemmälle mukaansa toiseen todellisuuteen: mysteerien ja taikuuden kiehtovaan maailmaan, missä mikään ei näytä olevan mahdotonta. Mutta kuka tai mikä Damen todellisuudessa on? Ja mikä on Damenin esiin taikomien punaisten tulppaanien viesti?"



Oma arvio
Ajattelin lukea vaihteeksi paranormaalia romantiikkaa, kun on tullut nyt sukellettua niin monesti dystopioiden maailmaan. Punaiset tulppaanit -kirjan alkuasetelma muistutti erehdyttävästi Meyerin Twilightia ja Fitzpatrickin Hush hush -sarjaa: kouluun putkahtaa outo nuori mies ja tietysti hän menee päähenkilön Everin viereen istumaan heti ensimmäisellä tunnilla aiheuttaen hämmennystä. On kirjassa myös hiukan samaa kuin lukemissani Whiten Paranormaali-sarjan kirjoissa, kuten Everin haaveilu normaalin nuoren elämästä, sillä Everin yliluonnolliset kyvyt ovat hänelle rasite. 

Everin vanhemmat eivät ole elossa, mikä näyttää olevan yleistä näissä muissakin saman lajin kirjoissa. Lisäksi löysin yhteneväisyyksiä Katen Fallen-sarjan kanssa, sillä siinäkin on päähenkilön riesana jatkuva uudestisyntyminen ja ikuinen, päättymätön rakkaus. Kun viimein annoin tälle mahdollisuuden ja lakkasin vertailemasta muihin teoksiin, oli tätä ihan mukava lukea. 

Luonnollisesti on pitkälti kirjailijan taidoista kiinni, kuinka sykähdyttävän romanttisia kohtauksia kirjassa on, ja minusta Noël ei yltänyt Meyerin eikä Fitztpatrickin tasolle romanttisten kohtausten kuvauksessa. En nyt oikein mitenkään vakuuttunut enkä innostunut Everin Ja Damenin suurenmoisesta rakkaudesta. Sivuhenkilöt myös jäivät minulle melko etäisiksi. 
Kaiken kaikkiaan tämä oli ihan ok, siksi annan arvosanan 3,5 ja aion lukea ainakin seuraavan osan.


Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Sininen kuu: Alyson Noël.  Suomentanut Sirpa Meripaasi. Otava 2011.

Englanninkielinen alkuteos (2009): Blue Moon

 "Juuri kuin Ever on alkanut päästä sisään Damenin viettelevään maailmaan, nuorukaisen maagiset voimat alkavat hiipua. Mystinen sairaus ajaa Everin etsimään vastauksia Valonmaasta, ulottuvuudesta elämän ja kuoleman välillä. Voiko vuosisatoja kestänyt rakkaus voittaa tielleen tulevat uudet esteet?"

Oma arvio
Pakko se on myöntää, ettäen minä nyt vain innostu näistä niin paljon kuin ajattelin. Noëlin tyyli kirjoittaa on minusta jotenkin...kökkö ja ehkä tämä sopisi paremmin varhaisnuorelle lukijalle. Tämä kakkososa oli minusta parempi kuin ensimmäinen, mutta esimerkiksi seikkailut Valonmaassa olivat minulle liikaa. 

Onneksi ärsyttävä pikkusisko Riley oli poissa kuvioista. Ava oli minusta myöskin täysin yhdentekevä sivuhenkilö. Loppuratkaisu oli kuitenkin sen verran ovela, että päätin vielä jatkaa sarjan lukemista, Onhan Everin ja Damenin välillä kuitenkin ihan mukava kipinöinti. Arvosana tälle 3,5. 

Tämänkin kirjan lainasin kirjastosta.

Jätin tämän kirjasarjan toistaiseksi kesken, sillä mielenkiinto ei riittänyt tämän kahlaamiseen. Kolmatta osaa yritin lukea, mutta jotenkin se tuntui niin väkinäiseltä, että päätin luovuttaa.


perjantai 2. toukokuuta 2014

Todellisen Divergent-fanin korut

En tiedä, olenko nyt ihan täysin höpertynyt Divergentiin, sillä tilasin itselleni nettikaupasta teemaan sopivat korut: nämä muistuttaa erehdyttävästi Sopuisien merkkiä. Sopuisa on vieläpä Uskaliaiden ohella minun lempiporukkani kirjasarjassa, joten sattuipa hyvin :)



Luku-urakkani Allegiantin kanssa on loppusuoralla. Teos on kaikista kolmesta paksuin, enkä ihmettele yhtään ratkaisua tehdä tästä trilogian päätösosasta kaksi erillistä elokuvaa. Lukeminen on ollut välillä aika hidasta, mutta toisaalta on mukava herkutella päätösosan kanssa pidempään, jottei tarina ihan vielä - niisk - päättyisi. Onneksi suomennosta pukkaa Insurgentista toukokuussa, joten pääsen vielä mukaan tarinaan omalla äidinkielelläni luettuna ;)