Kirjablogit ja 101 kirjaa

Lupasin kertoa  lisää  Kirjablogit ja 101 kirjaa -hankkeesta, joka kuuluu osana koko tämän vuoden 2017 kestävää Kirjojen Suomi -hanketta. Kerroinkin jo aiemmassa postauksessani hieman, mitä tuo hanke tulee pitämään sisällään. Tässä vielä tarkennusta:



Kirjojen Suomi on Ylen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 suuri kirjallisuushanke, joka tarjoaa kaikille suomalaisille yli 100 radio-ohjelmaa, 111 tv-ohjelmaa, joukon kirjallisuus-podcasteja sekä laajan nettisivuston yle.fi/kirjojensuomi. Kaikki ohjelmat, audiot ja videot löytyvät aikanaan myös Yle Areenasta. Kirjojen Suomi on Suomi100-hanke.

Kotimaiset kirjablogit osallistuvat Ylen Kirjojen Suomi -hankkeeseen bloggaamalla ja nostamalla suomalaisia kirjoja esille blogeissaan.

Osana Ylen Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa -sarjoja kirjabloggaajat, joita on mukana 81, lukevat sata suomalaista kirjaa, yhden jokaiselta itsenäisyyden vuodelta, ja kirjoittavat siitä blogitekstin. Tekstit julkaistaan kahden kappaleen viikkovauhtia. Lisäksi kirjabloggaajia osallistuu kirjat esitteleviin Aamu-tv:n ja Yle Radio 1:n lähetyksiin.

Vuoden lopussa Kirjablogit ja 101 kirjaa -blogitekstejä on koossa sata, ja hanke huipentuu vuoden 2017 kirjan esittelyyn.


Suomalaisissa kirjablogeissa julkaistaan vuosittain tuhansia kirja-arvioita, jotka tavoittavat satojatuhansia lukijoita. Kirjablogeja pitävät sekä lukuharrastajat että kirja-alan ammattilaiset. Kirjablogit tekevät yhteistyötä muun muassa myöntämällä Blogistanian parhaiden kirjojen tunnustukset vuosittain. 

Kotimaisten kirjablogien lista löytyy kaikille avoimelta Facebook-sivulta  nimellä Kotimaiset kirjablogit, sekä voit myös seurata juuri avautunutta Kotimaiset kirjablogit -blogia, josta näkee muun muassa tuoreimmat kirjablogien postaukset.

Hankkeen tarkoitus on yllyttää suomalaisia lukemaan lisää kaunokirjallisuutta. Kaikki kirjat kertovat Suomesta jotain kiinnostavaa ja tuovat esille uusia näkökulmia, joista myös kirjablogit kertovat, kukin omalla tavallaan.


Kaikki kirjojen ystävät voivat osallistua hankkeeseen seuraamalla kirjablogeja, hankkeen Facebook-sivustoa ja Ylen ohjelmistoa. Samoja kirjoja pääsee vapaasti lukemaan yle.fi/kirjojensuomi-nettisivuston kautta Kirjojen Suomi -verkkokirjastosta.Nyt siis kirjojen ystäviä hemmotellaan oikein kunnolla!

Vaikka ylläolevasta linkistä pääsee katsomaan lopullisen kirjalistan, jonka ovat koonneet Seppo Puttonen ja Nadja Nowak, laitan kirjalistan myös tähän blogiini katsottavaksi. Minusta lista näyttää äkkiseltään katsottuna hyvin monipuoliselta. Olen tyytyväinen, että listalta löytyvät muun muassa teokset Kalle Päätalon Hyvästi Iijoki, Edith Söregranin Maa jota ei ole, Mika Walterin Sinuhe Egyptiläinen, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Ymmärrän, miten vaikea on ollut valita yksi teos joka vuodelle, mutta harmituksekseni nuortenkirjoja on listalla hyvin onnettomasti. Ainoat näyttivät olevan vuoden 1961 kirja Tiinalla on hyvä sydän (Anni Polva) sekä vuoden 1921 kirja Pikkupappilassa (Anni Swan). Nuortenkirjaksi laskettaneen myös vuoden 1950 kirja, Tove Janssonin Muumipapan urotyöt. Muutaman lastenkirja on ilokseni kelpuutettu mukaan: Vuoden 1997 kirjaksi Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko ja 1957 kirjaksi Kirsi Kunnaksen runoteos Tiitiäisen tarinoita.

2010-luku

• 2016 Ilkka Remeksen Kiirastuli
• 2015 Elina Hirvosen Kun aika loppuu
• 2014 Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia
• 2013 Pauliina Rauhalan Taivaslaulu
• 2012 Juha Seppälän Mr. Smith
• 2011 Rosa Liksomin Hytti nro 6
• 2010 Markus Nummen Karkkipäivä

2000-luku

• 2009 Maarit Verrosen Normaalia elämää
• 2008 Sofi Oksasen Puhdistus
• 2007 Risto Isomäen Litium 6
• 2006 Leena Krohnin Mehiläispaviljonki
• 2005 Arto Salmisen Kalavale
• 2004 Reko Lundánin Rinnakkain
• 2003 Lars Sundin Erikin kirja
• 2002 Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie
• 2001 Jari Tervon Suomemme heimo
• 2000 Jusa Peltoniemen Jäähyväiset sukuromaanille

1990-luku

• 1999 Veronica Pimenoffin Maa ilman vettä
• 1998 Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu
• 1997 Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko
• 1996 Kreetta Onkelin Ilonen talo
• 1995 Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki
• 1994 Matti Paloheimon Valkoinen Mandela
• 1993 Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rakkauden nälkä
• 1992 Daniel Katzin Saksalainen sikakoira
• 1991 Erno Paasilinnan Kauppamiehet isänmaan asialla
• 1990 Olli Jalosen Isäksi ja tyttäreksi

1980-luku

• 1989 Annika Idströmin Kirjeitä Trinidadiin
• 1988 Kari Kontion ja Tuomas Nevanlinnan Kirjava lehmä
• 1987 Eeva Kilven Animalia
• 1986 Antti Tuurin Ameriikan raitti
• 1985 Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema
• 1984 Pirkko Saision Kainin tytär
• 1983 Joni Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja
• 1982 Kaari Utrion Ruusulaakso
• 1981 Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä
• 1980 Kauko Röyhkän Tien laidalla Waterloo

1970-luku

• 1979 Asikaisen, Mellerin ja Vuennon Pete Q
• 1978 Juhani Peltosen Elmo
• 1977 Paavo Haavikon Kansakunnan linja
• 1976 Risto Rasan Kaksi seppää
• 1975 Jussi Kylätaskun Revari
• 1974 Veijo Meren Kuviteltu kuolema
• 1973 Heikki Turusen Simpauttaja
• 1972 Arto Paasilinnan Operaatio Finlandia
• 1971 Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä
• 1970 Lassi Sinkkosen Solveigin laulu

1960-luku

• 1969 Jarkko Laineen Niin kulki Kolumbus
• 1968 Tytti Parraksen Jojo
• 1967 Hannu Salaman Minä, Olli ja Orvokki
• 1966 Arvo Salon Lapualaisooppera
• 1965 Timo K. Mukan Tabu
• 1964 Marja-Leena Mikkolan Tyttö kuin kitara
• 1963 Paavo Rintalan Sissiluutnantti
• 1962 Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella?
• 1961 Anni Polvan Tiinalla on hyvä sydän
• 1960 Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia

1950-luku

• 1959 Anders Cleven Katukiviä
• 1958 Aapelin Pikku Pietarin piha
• 1957 Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tarinoita
• 1956 Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia
• 1955 Rauha S. Virtasen Seljan tytöt
• 1954 Väinö Linnan Tuntematon sotilas
• 1953 Aino Räsäsen Näkemiin, Helena!
• 1952 Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija
• 1951 Yrjö Kokon Sudenhampainen kaulanauha
• 1950 Tove Janssonin Muumipapan urotyöt

1940-luku

• 1949 Valentinin Ruma Elsa
• 1948 Elvi Sinervon Vuorelle nousu
• 1947 Outsiderin Kilroy oli täällä
• 1946 Jussi Talven Tällaista oli palata
• 1945 Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
• 1944 Armas J. Pullan "Jees, leskiyli-insinöörskä!" sanoi vääpeli Ryhmy
• 1943 Matti Hällin Suopursu kukkii
• 1942 Eila Pennasen Ennen sotaa oli nuoruus
• 1941 Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä
• 1940 Erkki Palolammen Kollaa kestää

1930-luku

• 1939 Hella Wuolijoen Niskavuoren leipä
• 1938 Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi
• 1937 Martti Laineen Kulu
• 1936 Sally Salmisen Katriina
• 1935 Saima Harmajan Sateen jälkeen
• 1934 Katri Valan Paluu
• 1933 Joel Lehtosen Henkien taistelu
• 1932 Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa
• 1931 Pentti Haanpään Noitaympyrä
• 1930 Iris Uurron Ruumiin ikävä

1920-luku

• 1929 Aarno Karimon Kumpujen yöstä
• 1928 Aino Kallaksen Sudenmorsian
• 1927 Unto Seppäsen Taakankantajat
• 1926 Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili
• 1925 Edith Södergranin Maa jota ei ole
• 1924 Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva
• 1923 Kaarlo Hännisen Kiveliön karkurit
• 1922 Anni Swanin Pikkupappilassa
• 1921 Ollin Mustapartainen mies herättää pahennusta
• 1920 Juhani Ahon Muistatko?

1910-luku

• 1919 Frans Emil Sillanpään Hurskas kurjuus
• 1918 Eino Leinon Vapauden kirja
• 1917 Konrad Lehtimäen Ylös helvetistä

Minun lienee aika paljastaa kirja, jonka itse aion lukea ja josta teen bloggauksen. Se on vuoden 2002 teos Juoksuhaudantie, jonka on kirjoittanut Kari Hotakainen (WSOY). Kirjaa en ole koskaan lukenut, joten sitä suuremmalla innolla tartun siihen, sillä ainakin takakansitekstin perusteella aihe vaikuttaa kiehtovalta. Kirjasta on myös tehty Veikko Aaltosen ohjaama elokuva vuonna 2004, ja sen ajattelin mielenkiinnosta katsoa kirjan lukemisen jälkeen. Näillä näkymin blogitekstini tästä teoksesta tulee näkyviin 28.2.2017.

Nyt siis kaikki seuraamaan kiehtovia ja kattavia kirjallisuusohjelmia! Yle Areenassa on jo nyt nähtävillä 50 ensimmäistä ohjelmaa kirjalistan teoksista uusimmasta vanhimpaan. Minä aion ainakin tuijottaa niitä aina, kun opiskeluiltani ja bloggaamiselta ehdin. 

Mukavaa kirjavuotta 2017!

Vuosi 2016 koottuna

Näin on taas tullut aika heittää hyvästit (kirja)vuodelle 2016. Tänä vuonna bloggaamiseni on päässyt kunnolla vauhtiin:  paransin huimasti luettujen kirjojen lukumäärää, osallistuin todella moneen lukuhaasteeseen ja sain muutaman uuden lukijankin. Opin myös panostamaan enemmän sosiaaliseen mediaan, kun perustin blogilleni oman Facebook-tilin sekä syksyllä myös Twitter- ja Instagram-tilin. Blogini täytty viime vuonna kaksi vuotta ja ensi vuonna onkin vuorossa kolmivuotissynttärit. Yritän keksiä jotain kivaa siis ensi helmikuulle sen kunniaksi!

Goodreads Reading Challenge 2016 lopputulos

Osallistuin toista kertaa Goodreads-sivuston Reading Challengeen, jonka mukaan tätä kirjoittaessa 85 kirjan lukutavoitteeni rikkoutui 105 luetulla kirjalla. (Itse asiassa vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi 70, mutta kun huomasin sen olevan liian alhainen, hilasin sitä vielä syksyllä tuohon 85:en. Tähän haasteeseen ilmoitin mukaan vain noin 100-sivuiset kirjat ja yli,  joten kaikkia lastenkirjoja mukana ei ole. Jos ne laskettaisiin, luettujen kirjojen määrä nousisi vielä reilusti.) Onnea minä!

Luin noin 32 668 sivua ja pisin kirja oli Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Avain (885 sivua). Suosituin lukemani kirja oli J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi (4,574,669 muuta lukijaa), kun taas vähiten suosittu oli Antti Aarnion Aavepoika Aapeli ja mörkölinnan salaisuus, jonka oli lukenut lisäkseni vain 5 muuta.


Minun Goodreads-arvosanojeni keskiarvo oli 3,8 eli melko hyviä arvioita annoin kirjoille. Kaikista parhaimpia arvosanoja (kaikilta lukijoita yhteensä) sai Siri Pettersenin Mahti, ja kunnia menee kyllä mielestäni oikealle kirjalle!

Lukuhaasteita ja kirjallisuuspalkintoja

Olen ollut kuluvana vuotena mukana seuraavissa lukuhaasteissa:

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 2 (Tuijata.kulttuuripohdintoja)
- luin teoksen J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 3 (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
- luin teoksen Lewis Carroll: Liisan seikkailut Ihmemaassa

Roald Dahl -lukuhaaste (Yöpöydän kirjat)
- luin teokset: Iso kiltti jätti, Nilviöt, Kekseliäs kettu, Jali ja suklaaehdas sekä Ilmarin ihmelääke.

Halloween lukuhaaste (Yöpöydän kirjat)
- luin teokset: Hanna Morre: Tuonen tahto ja Mats Strandberg: Risteily

Hämärän jälkeen -lukuhaaste (Orfeuksen kääntöpiiri)
- luin teokset: Markku Sadelehto (toim.): Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia, Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja, Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta, Marko Hautala: Kuiskaava tyttö, Mats Strandberg: Risteily ja Hanna Morre: Tuonen tahto.

New To You Reading Challenge (Ullan luetut kirjat)
- luin teokset: Steinar Bragi: Sumu,  Marko Hautala & Broci: Varpaat sekä Antti Arvaja & Tuomas Mustikainen: Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin.


Lisäksi aloitin seuraavat haasteet, jotka päättyvät ensi vuoden puolella:

Kirjavat kissat -lukuhaaste (Katvealue)

Apinan vuosi -lukuhaaste( Evarian kirjahylly)

BFF-lukuhaaste (Arca Fabulorum - Tarina-arkku)

Novellihaaste ( Reader Why Did I Marry Him)

Haasteiden myötä blogini lukemisto on muuttunut hiukan. Kun aiemmin painotin bloggaavani vain ja ainoastaan nuorten (aikuisten) scifi- ja fantasiakirjallisuudesta, on blogiini hivuttautunut myös muunlaisia teoksia, pääasiassa aikuisille suunnattua kauhukirjallisuutta ja psykologista jännitystä. Lisäksi lastenkirjallisuuden osuus on kasvanut huomattavasti, ja olen myös lukenut ja blogannut myös sellaisia nuortenkirjoja, jotka eivät kuulu scifi- eikä fantasiagenreen. Ensimmäisen sarjakuvan esittelin loppuvuodesta (Marko Hautala & Broci: Varpaat) ja yritän nyt ehtiä vielä ennen vuoden vaihtumista blogata ensimmäistä kertaa elämäkerrallisesta teoksesta (Antti Arvaja & Tuomas Mustikainen: Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin), mutta voi olla, että se lipsahtaa ensi vuoden puolelle. Joitakin teoksia olen pisteyttänyt ainoastaan Goodreadsin puolella, mutta pääosin tavoitteeni on tehdä kaikista lukemistani teoksista bloggaus.

Vuoden 2016 alussa osallistuin ensimmäistä kertaa myös Blogistanian kirjallisuuspalkintojen 2015 raatiin. Tästä voit käydä katsomassa, mitkä kirjat voittivat omissa kategorioissaan.

Minulla oli myös joulukuussa ensimmäistä kertaa  oma joulukalenterin luukku Kirjabloggaajien joulukalenterissa. Tästä linkistä voit käydä kurkkaamassa minun joulukuun 11. päivän joulukalenteripostaukseni.

Instagramin puolella osallistuin joulukuussa #kirjakuvapäivässä-kuvahaasteeseen, johon kuvasin kiltisti kirjakuvia joka päivä. Tässä suosikkini:

Kirjakuva päivässä 4: sukkasunnuntai

Kirjakuva päivässä 5: Talvinen kansikuva

Kirjakuva päivässä 17: Glögiä ja piparia

Kirjakuva päivässä 20: Kirja ja rakkain joulukoriste / Minusta nää hörselöpuuhkat on ihania!

Jos haluat nähdä kaikki kuvat, klikkaa tästä.

Tilastointia luetuista kirjoista 

Monet kirjabloggaajat tilastoivat lukemansa kirjat, mutta minä en ole sellaista harrastanut, vaikka kaikenlaisia tilastoja ja taulukoita rakastankin. Nyt virisi mielessäni, pitäisikö ensi vuonna kunnostautua ja tehdä tilastot. Näin vuosikatsauksen tekokin olisi helpompaa. Nämä puolivillaiset tilastoni olen nyt tehnyt laskemalla Goodreadsin ja blogini teoksista, ja pidätän oikeuden virheisiin.

 Olen tehnyt vuoden aikana 119 postausta, joista suurin osa on kirja-arvioita, mutta osa liittyy haasteisiin tai tuleviin kirjoihin.  Ensimmäinen postaus vuonna 2016 oli Richard Farrin Tulenetsijät - Baabel 1 -kirjasta ja viimeisin uudenvuodenaattona tekemäni arvio on kirjasta Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin: Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen.


Lukemistoni vuonna 2016 koostuu suurinpiirtein tällaisista teoksista:

56 nuorten ja nuorten aikuisten kirjaa (19 englanniksi luettuna)
- 18 fantasiaa
- 18 scifiä/dystopiaa
- 5 romantiikkaa
- 2 jännitystä

38 lasten kirjaa
- 19 lasten kertomusta
- 2 tietokirjaa
- 17 kuvakirjaa ja helppolukuista

(lastenkirjoja luen hyvin paljon enemmän, mutten lähellekään kaikista bloggaa)

31 aikuisten kirjaa 
- 8 kauhua (yksi antologia, yksi tarinakokoelma),
- 9 scifiä (2 novellikokoelmaa),
- 3 fantasiaa (1 novellikokoelma),
- 3 elämäkertaa/muistelmaa,
- 1 romantiikka,
- 1 psykologinen jännitys,
- 1 dekkari,
- 2 elämänhoito-opusta,
- 1 sarjakuva


Lukemistani kirjoista käännöskirjoja on noin 56 ja 48 kirjaa kuuluu osana trilogiaa tai pidempää kirjasarjaa.

Vuoden 2017 haasteet 

Heti vuoden alussa on taas aika alkaa miettiä omia kirjallisuuspalkintoehdokkaita, kun Blogistanian kirjallisuuspalkinnot jaetaan neljässä kategoriassa: Finlandia, Globalia, Tieto ja Kuopus.

Järjestyksessään neljäs Kirjabloggaajien klassikkohaaste päättyy tammikuun lopussa, ja siihen aion lukea Pierre Boullen Apinoiden planeetta -klassikon. Tätä haastetta emännöi Yöpöydän kirjat. Kesällä on varmaankin sitten vuorossa viides klassikkohaaste, johon en ole vielä miettinyt sopivaa teosta.

Saan kunnian olla ensi vuonna  mukana Kirjojen Suomi -kirjallisuushankkeessa, jonka tiimoilta YLE esittää  tv- ja radio-ohjelmia.

"Kirjojen Suomi kertoo, millainen Suomi kotimaisesta kaunokirjallisuudesta välittyy sadan vuoden ajalta ja miten maamme on muuttunut (SuomiFinland100)."

Radiosarja Sadan vuoden kirjat alkaa tiistaina 10.1.2017 Yle Radio 1:ssä ja 101 kirjaa Yle TV1:n Aamu-tv.ssä. Molempien sarjojen 50 ensimmäistä osaa julkaistaan Yle Areenassa jo 3.1.2017. Kaikki sata kirjaa on luettavissa verkossa ilmaiseksi (YLE).

Kirjojen suomi -hankkeessa on mukana paljon eri tahoja, muun muassa kirjastoja, ja tietenkin lukuisin määrin myös meitä bloggaajia. En saa vielä paljastaa lopullista kirjalistaa enkä sitä, kuka bloggaaja kirjoittaa mistäkin kirjasta, mutta 3.1. kaikki selviää. Aiheesta tiedottava verkkosivu Http://yle.fi/kirjojensuomi avautuu myös tuolloin.

Ensimmäistä kertaa osallistun myös HelMet-lukuhaasteeseen, joka vaikuttaa erityisen hauskalta:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Monia muita haasteita tulee varmasti eteen, mutta yritän nyt haalia itselleni lukuhaasteita harkitummin (you wish...)

Helmet-lukuhaasteen sivulle on myös nostettu hienosti esille osallistuvia blogeja.( Klikkaa tästä, jos haluat kurkata. Kyllä, myös Dysphoria on siellä.) Myös oma Facebook-ryhmä löytyy!

Toivotan kaikille oikein hyvää kirjavuotta 2017!

 

Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin: Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen

Topi Sorsakoski -  Viimeiseen korttiin: Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen. Johnny Kniga 2016.

"Topi Sorsakoski (1952-2011) oli yksi suomalaisen iskelmän ikonisimpia ääniä.
Topi Sorsakoski toi Agents-yhtyeen kanssa maaseudun tanssilavamusiikin kaupunkien rock-klubeille 1980-luvulla ja nousi samalla satumaiseen menestykseen, joka ei koskaan laantunut.

Sorsakoskella oli lapsuudestaan asti synnynnäinen taito joutua pulaan, mutta myös taito hankkia ympärilleen ihmisiä, joihin hän saattoi vaikeina aikoina nojata. Sorsakoski oli myös klassisen musiikin ja kirjallisuuden ystävä, joka tiesi tarkalleen, miten myyttiä renttutaiteilijasta pidetään yllä.

Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen ovat päässeet perikunnan siunauksella perehtymään Sorsakosken laajaan kotiarkistoon, demoihin, julkaisemattomiin sanoituksiin, dokumentteihin ja harvinaiseen videomateriaaliin. Noin sadan haastattelun pohjalta on syntynyt poikkeuksellinen muusikkoelämäkerta, joka maalaa karhean humoristisen ja paikoin resuisen kokokuvan Sorsakoskesta hänen traagiseen loppuunsa saakka.

Tätä tarinaa ei ole aiemmin kuultu. Mukana ovat kaikki keskeiset kollegat, ystävät, sukulaiset, naiset ja fanit. Moni heistä kertoo tarinansa Sorsakosken lesken tapaan ensimmäisen ja viimeisen kerran - vain tässä kirjassa."

Oma arvio:

Heti alkuun linkitän arvioni alkuun tekemäni Spotify-soittolistan, johon olen koonnut kirjassa siteeratut kappaleet (ne, jotka olivat saatavilla).

https://open.spotify.com/user/1136265330/playlist/7BgWNSpNPvRIaNziKTJG95

Ennen Topin ja Agentsin nousua iskelmällä ja rockilla oli omat kannattajakuntansa; rock oli kaupunkilaisten musiikkia ja elämänasennetta, sen sijaan iskelmä kuvasti maaseudun perinteistä elämäntapaa. Lopulta nämä kaksi musiikkilajia vaihtoivat 1980-luvulla tavallaan paikkaa: iskelmää alettiin esittää kaupungeissa, lähiöissä ja kapakoissa lohduksi juuriltaan muuttaneille, kun rock valtasi syrjäseudut ja houkutteli mukaansa nuoria, jotka olivat jääneet juurilleen. (s.102)

Tätä kirjaa lukiessa kuuntelin paljon Topi Sorsakoskea. Kun kirjan myötä esiteltiin jokin minulle tuntematon albumi, laitoin sen yleensä soimaan lukemisen taustalle. Suuri osa Topi Sorsakosken ja Agentsin tuotannosta on minulle tuttua, mutta Topin soolotuotanto on minulle vieraampaa. Toki sieltäkin ne muutamat hitit, kuten Hurmio ja Olet kaikki ovat syöpyneet mieleeni.

Tämä on kaikkiaan ensimmäinen elämäkertateos, jonka arvioin blogissani. Olen kyllä muutaman sellaisen ennenkin lukenut,  ja yleensä kimmokkeena lukemiseen on ollut jonkinasteinen fanitus kyseistä henkilöä kohtaan. Sama syy oli myös siihen, miksi halusin lukea Topi Sorsakosken elämästä ja musiikkituotannosta kertovan teoksen - suuri, syvä kunnioitus ja fanitus kyseistä tummaäänistä artistia kohtaan. Mitä lopulta tiesin Topi Sorsakoskesta? En juuri mitään, ja vielä vähemmän Pekka Tammilehdosta, joka kietoutuu mystisesti tuon artistinimen, tai sanotaanko kuvitteellisen hahmon, taakse. 

Minun isäni on kuunnellut Topi Sorsakosken ja Agentsin levyjä ja tartuttanut fanituksen minuun jo lapsesta saakka. Agentsin rautalankasoundit ovat kiehtovia eivätkä mielestäni yhtään niin elähtäneitä kuin perinteinen tanssimusiikki. Kaiken kruunaa Topin uniikki laulutyyli, joka on täynnä elämää, surua, kaihoa ja karheutta.

---Kiiruhdin salin puolelle katsomaan, minkälaisesta ihmisestä saattoi lähteä tuollainen ääni. Kun pääsin sisään ja näin Topin, menivät aivoni hetkellisesti solmuun. Ryhditön olemus, roikkuvat haivenet, rööki ja tuijotus lattiaan eivät osuneet siihen julamaiseen ääneen mitenkään. Olin totaalisen ällikällä - vielä senkin jälkeen kun omin silmin saatoin todeta, että enkelimäisen äänen ja ulkomuodon välinen ristiriita oli melkoinen. Ulkomusiikilliset seikat jäivät kuitenkin pian omaan arvoonsa, sillä musiikillinen anti oli lumoava ja vaikutus lähtemätön. (Mari Hatakka, Agentsin GO-GO-tanssija, s.78)

Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen esittelee Topin musiikkituotannon ihan alkulähteiltä saakka viimeiseen levyyn saakka. Jokaisen levyn tekovaiheista saa kattavan kuvan. Minulle oli  hyvin valaisevaa tutustua koko tuotantoon, ja tietenkin erityistä mielihyvää minulle tuotti lukea juuri niiden minulle tärkeiden kappaleiden syntyvaiheista. Topi Sorsakosken viimeiseksi levyksi jääneen Tummansinisen sävelen (jonka ostin muuten vinyyliversiona isälleni joululahjaksi) suosikkibiisini, Viimeiseen korttiin, on hämmästyksekseni Jonne Aaronin säveltämä.

Topi Sorsakoski oli jonkinlainen sekoitus samaania, nurkkabaarin perällä istunutta Kaurismäen Suomen kantapeikkoa ja heleä-äänistä Olavi Virtaa - kaikin tavoin epätodennäköinen tangolaulajan perikuva. (s.154)

Eniten nautin kuitenkin niistä osuuksista, joissa avataan Topi Sorsakosken persoonaa. Pidän siitä, miten kirjassa käytetään hyvin paljon eri henkilöiden suoria sitaatteja, joissa Topia ja hänen tekemisiään kommentoidaan, ja siitä, miten lukija itse saa koota nämä mielipiteet kokonaisuudeksi. Näin mitään suoraa mielipidettä kirja ei Topista muodosta. Vaikka kaikilla on oma tapansa luonnehtia Topia, niistä muotoutuu yhtenäinen, selkeä kuva tuosta herkästä ja ujosta taiteilijasta, joka kätkeytyi yleensä humalatilansa taakse. Mukana vilahtelee paljon viihdemaailmasta tuttuja nimiä, kuten TT Purontaka, Simo Silmu, Vicky Rosti, Kauko Simonen, Pedro Hietanen ja luonnollisesti kaikki, jotka soittivat Topin kulloisessakin taustabändissä. Myös entiset tyttöystävät saavat äänensä kuuluviin, joskin melko sivuavassa roolissa, ja myös Topin vaimo Heli sanoo muutaman sanasen, vaikka ei ole aiemmin julkisuudessa juuri ollut esillä. Hänen kerrontansa on hyvin kaunistelemattoman suoraa.

Pekka kuitenkin oli ihminen, jolle ei vain voinut olla pitkään vihainen. Ihmistähän ei voi muuttaa eikä varsinkaan luonnonlasta. (Cita Högnabba- Lumikero, s. 47)

Keikkaelämän kuvaus on hyvin suorasukaista ja peittelemätöntä. Vaikka viina virtaa keikoilla, Topi hoitaa lauluosuutensa - ainakin enimmäkseen. Joitakin surullisenhupaisia toikkarointeja sattuu matkan varrelle, mutta yleiskuva artistista on sympaattinen, hauska - ja erittäin älykäs. Hänen kerrotaan lukeneen paljon, niin kaunokirjallisuutta kuin elektroniikkalehtiä, sillä hänellä oli hirveän suuri kiinnostus kaikkeen elektroniseen näpertelyyn. Hän korjasi rikkoutuneet Vox-äänentoistolaitteet ja kaukosäätimet, ja jopa sairasvuoteellaan hän mietti happikoneen toimintamekanismia. Lisäksi Topia kiinnosti yhteiskunnalliset asia ja lähes kaikki ympärillään tapahtuva: useissa sitaateissa häntä luonnehditaan tarkkailijaksi ja tiedonkerääjäksi. Tarinankertoja hän oli henkeen ja vereen, ja juuri hänen mielikuvitustarinoissaan syntyi fiktiivinen hahmo Topi Sorsakoski, jolle aina sattui ja tapahtui. Nimi jäi elämään hänessä ihan itsestään.

"Haluaisin kirjoittaa."

"Elämänkertasiko?"

"En saakeli varmaan mitään niin tylsää. Minua kiehtoo synkkä metsä, kun ajamme tuolla yöllä keikkabussilla. Mitä jänisrukka tekee siellä pimeässä? Pelkää. Ja miten se nauttii päivällä lumella elämästään!" (Topi, s.147)

Mielestäni Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen ovat koonneet onnistuneesti kirjaan kaiken oleellisen, mitä tulee tietää Pekka Tammilehdosta aka Topi Sorsakoskesta. Se kunnioittaa hänen muistoaan ja on hieno johdatus ylipäänsä suomalaiseen musiikkituotantoon ja keikkakulttuuriin 1980-1990-luvuilla. Kirja ei valista eikä anna suoria totuuksia, vaan herättää lukijaansa tekemään omia johtopäätöksiä.

---Oltiin Topin kanssa pihalla tupakalla, kun kun hän taputti minua veljellisesti olkapäähän ja sanoi, että minun tekstejäni on ollut aina niin hyvä laulaa. Se oli reilun jätkän kaunis kiitos. Sen kummallisempia filosofioita ei ihmisten kesken lopulta tarvita. (Jukka Itkonen, s.274)

Kirjan kahdessa kuvaliitteessä on kuvia niin perheenjäsenten albumeista kuin ammattilaisvalokuvaajien arkistoista. 

Kirjassa oleva kuva: Stefan Bremer. Kuvassa myös oma levyni Topi Sorsakoski & Agents: Surujen kitata - 32 Greatest hits.

Kirjasta välittyy aidonoloinen kuva Topi Sorsakoskesta, joka suorasukaisuudessaan ja tietynlaisessa kroonisessa alakuloisuudessaan ja ujoudessaan edustaa juuri sellaista mieskuvaa, jollaiseen olen lapsuudestani saakka tottunut. Olen miettinyt, miksi tunnen niin voimakasta yhteyttä tuohon hampuusimaisesti pukeutuneeseen, välillä hyvin jätättävään laulutyyliin ja erikoisiin maneereihin sortuvaan laulajaan, joka ei muuten edusta sitä musiikkityyliä, mitä enimmäkseen kuuntelen. Hänessä on jotain, mikä on aina vetänyt puoleensa. Hänen keikalleen en ole koskaan päässyt, mutta onneksi Topin musiikki on jäänyt elämään. Kun kirjan lopussa tulee Topin viimeiset sanat vaimolleen Helille, en voi välttyä kyyneleiltä. En olisi halunnut hyvästellä vielä tätä kirjaa ja sen päähenkilöä.

"Nukutaan vielä vähän, nukutaanhan?"(s. 334)

Arvosanani 5-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin muissa blogeissa:

Esa Mäkijärvi (Image) 
Kohtaamisia - kulttuuriblogi
Elma Susanna (Suomi lukee)
Kirjan vuoksi - kulttuuriblogi

 Linkki Topi Sorsakosken viralliselle fanisivulle:
  http://www.topisorsakoski.net/

Omat suosikkini Topin tuotannosta:

Levyt: 

Besame Mucho
Tummansininen sävel

Kappaleet:

Varjojen yö
Viimeiseen korttiin
Surujen kitara
Olet kaikki
Levoton mieli
Tyhjää
Kuin yö
Paras päivä
Yksinäinen merimies


 Tällä kirjalla osallistun viime tingassa Ullan luetut kirjat -blogin New To You Reading Challengeen, sillä tämä on ensimmäinen elämäkertateos blogissani.