Kirjapöllön vuosi 2017

Hyvää vuoden 2017 viimeistä päivää!

On aika tehdä blogini vuosikooste, johon sisältyy vuoden lukuelämykseni, tärkeimmät muutokset, kuulumiset, luettujen kirjojen määrä ja lukuhaasteet. Tämän postauksen lopussa on tänään päättyvien lukuhaasteiden koosteet.

Vuonna 2017 ilmestyneiden kirjojen parhaimmisto

Vuonna 2017 ilmestyi valtavan monta hienoa nuorten (aikuisten) kirjaa, joista esille haluan nostaa aika monta.

Käännöskirjoja:

Caraval: Stephanie Garber. Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY. (Caraval #1)

Kaikki kaikessa: Nicola Yoon. Suomentanut Helene Bützow

Oonko ihan normaali?: Holly Bourne. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus. (Normaali #1)

Mikä kaikki voi mennä pieleen?: Holly Bourne. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus. (Normaali #2)

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli. Suomentanut Lotta Sonninen. Otava.

Yksi täydellinen päivä: Jennifer Niven. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto.

Viha jonka kylvät: Angie Thomas. Suomentanut Kaijamari Sivill. Otava.

Will Grayson, Will Grayson: John Green & David Levithan. Suomentanut Helene Bützow. WSOY

Viimeinen valtakunta - Usvasyntyinen 1: Brandon Sanderson. Suomentanut Mika Kivimäki. Jalava (Usvasyntyinen #1)

Kotimaisia:

Hän sanoi nimekseen Aleia: Erika Vik. Gummerus (Kaksosauringot #1)

Seleesian näkijä: Erika Vik. Gummerus. (Kaksosauringot #2)

Kajo: Elina Pitkäkangas. Myllylahti. (Kuura #2)

Muistojenlukija - Väki 1: Elina Rouhiainen. Tammi. (Väki #1)

Pehmolelutyttö: Jukka Behm. WSOY.

Kirjanoita: Anne Leinonen. WSOY. (Kirjanoita #1)






Lastenkirjoista nousee esille muutama. Kuvakirjoja en tänä vuonna juurikaan blogissani esitellyt, vain pidempiä lastenkertomuksia.

Käännöskirjoja:

Mitä sain tietää meduusoista: Ali Benjamin. Suomentanut Marianna Kurtto. Otava.


Kotimaisia: 

Nellyn uudet kuviot: Henna Helmi. Kuvittanut Reetta Niemensivu.Tammi. (Ice Love #1)

Opossumi repussa: Johanna Venho. Kuvittanut Emmi Jormalainen. WSOY.

Kiepaus: Vuokko Hurme. Kuvat Susanna Iivanainen. S&S. (Huimaa #1)

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti. Kuvittanut Harri Oksanen. Lukupalat-sarja. WSO. (Lätkä-Lauri #1)






Aikuisille suunnattuja romaaneja (ja elämäkertoja) luin joitakuita. Niistä esille nostan nämä:

Käännöskirjoja:

Orjattaresi: Margaret Atwood. Suomentanut Matti Kannosto. Tammi (korjattu painos.) Ensimmäinen painos Kirjayhtymä Oy 1986.

Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus.



Melkein tosi tarina: Mattias Edvardsson. Suomentanut Tiina Ohinmaa. Like.

Kotimaisia:

Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä: Ritva Ylönen. SKS.

Käärmeiden kaupunki: Katri Alatalo. Gummerus. 


Luin toki myös muitakin kuin uutuuskirjoja, joista eniten innostuin näistä:

Fangirl: Rainbow Rowell. St Martin's Griffin 2013.

A Million Worlds With You: Claudia Gray. HarperTeen 2016.

Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). WSOY 2003 (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1922) 











 Lukuisia kirjoja, lukemattomia kirjoja  

Luin vuonna 2017 yhteensä 120 kirjaa, eli Goodreadsissa asettamani tavoite tuli täyteen prikulleen. Kuten ennenkin, bloggasin lähes kaikista lukemistani kirjoista, mutta muutamia sellaisia on, joista tein merkinnän vain Goodreadsiin. Ensi vuodeksi taidan hilata tavoitetta hiukan alemmas, tasan pyöreään sataan.

Tein viime keväänä tarkan lukutilaston lukemistani kirjoista, sen voit lukea tästä linkistä. Siinä kerron myös kuulumiseni keväältä, joita en siis tässä enää kertaa. Tilastoin lukemiseni myös kesältä, ja hiukan syksyn alusta, mutta työn aloitus sotki harrastuskuvioni pahasti eikä siis tilastointini koostetta ole nyt tulossa tältä syksyltä (eikä kesältä.) Elämä on, ja varsinkin työelämä on :) Goodreads kuitenkin tilastoi vuoden ajalta puolestani seuraavaa:

Luin 120 kirjaa
33 883 sivua
Lyhyin kirja 31 sivua
Pisin kirja 686 sivua
Keskiarvosanani kirjoille 3.9

Jos haluat nähdä tarkemmin Goodreads-koosteen, tästä linkistä se onnistuu.


 Syksyn kuulumisia

Poikani aloitti syksyllä koulun ja tyttäreni siirtyi kolmannelle luokalle eri kouluun. Hiukan siis muutoksia tuli taas meidän arkeen, mutta onneksi sain olla kotona lasteni koulunaloitukset, joten kaikki alkoi sujua mallikkaasti.

Syksyn alussa unelmani toteutui, kun matkustin elokuussa nuorten aikuisten kirjallisuusfestareille, Hel-YA -festeille Helsinkiin. Siitä tarkempi raportti löytyy tästä linkistä.

Tutustuin syksyllä myös äänikirjojen maailmaan, kun etsin hyviä porkkanoita lenkkeilyyn. Tästä linkistä pääset lukemaan äänikirjapostaukseni.

Suurin muutos blogissani oli syksyinen nimen ja ulkoasun muutos. Ennen Dysphoriana tunnettu blogi muuttui Kirjapöllön huhuiluja -nimiseksi ja blogin ulkoasu sai hillityn harmaavalkoisen värimaailman sekä uuden pöllöaiheisen logon.

Lokakuun alussa aloitin työt kirjastovirkailijana kotikaupunkini pääkirjastossa. Sijaisuus kestää maaliskuun alkuun, joten tulevaisuus on arvoitus. Lukeminen jäi hiukan vähemmälle työelämään siirtymisen jälkeen, muttei suinkaan väistynyt kokonaan. Lukemiselle löytää kyllä aina aikaa, samoin kuin niin rakkaalle ja antoisalle bloggaamiselle.

Joulun alla rakas kissavanhuksemme Adalmiina piti nukuttaa ikiuneen, kun hän sai sairaskohtauksen ilmeisesti elinten pettäessä. Onneksi meille jäi 3-vuotias kollipoika Sameli lohduttamaan kissaikävää, ja onpa meille tulossa tammikuun lopulla uusi pentu Sampan kaveriksi ja meidän ikävää liennyttämään. 

Lepää rauhassa, Adalmiina-rakas!

Lukuhaasteita rennolla otteella

Kesään lukuhaasteita en kertaa, sillä ne on käyty läpi jo keväään koosteessa. Voit lukaista niistä tästä linkistä.

Kesällä olin mukana muutamissa kiintoisissa lukuhaasteissa.

Prideviikon-lukutempaukseen (Yöpöydän kirjat 26.6.-2.7.2017) luin Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi -yhteisniteen(Tammi 2015) sekä

teoksen Valoa valoa valoa: Vilja-Tuulia Huotarinen.( Karisto 2011).

Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin Naistenviikkohaasteeseen (18.-24.7.2017) luin teokset Agnes: Minna Canth. (Weilin+Göös 1990, 1. painos 1987); Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). (WSOY 2003, ilm. suomeksi ensimmäisen kerran 1922.) sekä Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. (WSOY 1996, 1. painos 1942).

Heinäkuussa bloggasin myös Kirjabloggaajien klassikkohaasteesta (osa 5), johon luin tällä kertaa kirjan Eläinten vallankumous: George Orwell.
Sain samalla kunnian vetää seuraavaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on järjestyksessään kuudes. Siihen voi muuten vielä osallistua, klikkaappa tästä.

Elokuussa päättyi Lapsuuteni kirjasuosikit -haaste (Luetaanko tämä? 1.2.-31.8.2017), johon luin vain yhden kirjan.

Sivutiellä-blogissa oli hauska Keväisen kesäinen kansikuvahaaste (16.5.-31.12.2017), johon tekemäni kansikuva-analyysin voit lukea tästä.

Olen ollut mukana myös seuraavissa vuoden loppuun asti kestävissä lukuhaasteissa, joiden koonti tulee tähän yhteyteen:

Runohaaste 6.1.-31.12.2017 (Reader, why did I marry him -blogissa)

Luin haasteeseen viisi runoteosta:

Siniset vuodet - Blue Years: Tekla Inari. Kääntänyt englanniksi Kasper Salonen. Kosmos 2017.

Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. WSOY 1996 (1. painos julkaistu 1942)
 
Elukat: Roald Dahl. Kuvittanut Quentin Blake. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Art House 2017. 

Pönttö: Kirsti Kuronen. Säeromaani. Karisto 2017.

Kirje maalta - Kootut runot: Eeva Heilala. Tammi 2000.




 Kiitos kivasta lukuhaasteestä, Omppu Martin!




Uudelleen Luettua 1.1.-31.12.2017 (Yöpöydän kirjat -blogissa)

Noloa, mutta enpäs juuri lukenut paljon mitään uudelleen. Ehkä se vain kertoo mentaliteetistani, että haluan aina mennä eteenpäin ja uutta kohti, eli luen enimmäkseen uusia ja ennen lukemattomia teoksia kuin palaisin vanhoihin. Toki olisi ihana lukea monia lempikirjojani uusiksi, mutta kun ei ole aikaa. Seitsemän kirjaa sain kuitenkin tähän haasteeseen eli saavutin tason: "Kertaus on opintojen äiti"

Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). WSOY 2003 (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1922)

Pikkuponi Tuisku: Marie Louise Rudolfsson. Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1988. (Tuisku #1)

Tuisku ja Nopsa: Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1990. (Tuisku #2) (tästä vain Goodreads-arvio)

Tuisku ja Tähti: Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1988. (Tuisku #3) (tästä vain Goodreads-arvio)

Tuisku oppii hyppäämään:  Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1980. (Tuisku #4) (tästä vain Goodreads-arvio)

 Langennut: Lauren Kate. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2017. (Tämän olen lukenut aikaisemmin englanniksi)

Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. WSOY 1996 (1. painos julkaistu 1942)

Kiitos kivasta haasteesta, Niina T!


Helmet-haaste 2017 1.1.-31.12.2017 ( Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen oma 50-kohtainen lukuhaaste)

Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helmet-haasteeseen, ja olen yllättynyt, että sain lähes kaikki 50 kohtaa täytettyä. Lähdin mukaan sillä periaatteella, etten ala väkisillä räätälöimään kohtiin sopivia kirjoja, mutta toki katselen luettaviani sillä silmällä, jos niistä joku osuisi sopivaan kohtaan. Tässä Helmet-haasteeseen merkitsemäni kirjat:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Verso: Tuomo Jäntti
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Juoksuhaudantie: Kari Hotakainen
3. Suomalainen klassikkokirja
Agnes: Minna Canth
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Suomen lasten luontokirja: Lasse J. Laine ja Iiris Kalliola
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Mörköreitti: Tuutikki Tolonen
6. Kirjassa on monta kertojaa
Ihme: R.J. Palacio
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Eläinten vallankumous: George Orwell
8. Suomen historiasta kertova kirja
Uppalan kartanon aarre: Mervi Heikkilä & Marjo Nygård
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Pohjolan porteilla: Mervi Heikkilä
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Lasinen miekka: Victoria Aveyard
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Kirje maalta - kootut runot: Eeva Heilala
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Uinuvat jättiläiset: Sylvain Neuvel
13. Kirja "kertoo sinusta"
Kun enkelit katsovat muualle: Salla Simukka
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Hyvä naapuri: Shari Lapena
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Fangirl: Rainbow Rowell. 
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Bridget Jones - Vauvapäiväkirjat: Helen Fieldings. (Goodreads-arvio)
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Herra Gummi ja kirsikkapuu: Andy Stanton
19. Yhdenpäivänromaani
Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta: Jukka-Pekka Palviainen
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey.
21. Sankaritarina
Puolikas sotaa: Joe Abercrompie.
22. Kuvitettu kirja
Pieni urheilukirja: Mauri Kunnas
23. Käännöskirja
Pimeää ainetta: Blake Crouch
24. Kirjassa selvitetään rikos
Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
My True Love Gave To Me: Stephanie Perkins (edit.)
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
Hotellien henget - kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista: Tiina Hautala.28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Rising Moon. Omnipotent - Kaikkivaltias: Sarianna Suorsa.
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Kirjanoita: Anne Leinonen
30. Kirjan nimessä on tunne
Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen
31. Fantasiakirja
Hän sanoi nimekseen Aleia: Erika Vik
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
Kaikki kaikessa: Nicola Yoon
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Apinoiden planeetta: Pierre Boulle.
35. Kirjan nimessä on erisnimi
Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti. Kuvittanut Harri Oksanen.
36. Elämäkerta tai muistelmateos
Kalle Päätalo - kirjailijan elämä: Ritva Ylönen.
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Elukat: Roald Dahl
38. Kirjassa mennään naimisiin
Ainoa: Kiera Cass
39. Ikääntymisestä kertova kirja
Aika-arkku: Andri Snær Magnason 
 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Mistä tavarat tulevat: Oldřich Ružička & Alexandra Hetmerová  
41. Kirjan kannessa on eläin
Maailman merkillisimmät kummitustarinat: Mervi Koski
42. Esikoisteos
Caraval: Stephanie Garber
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Pretties: Scott Westerfeld
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
Langennut: Lauren Kate
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
Oonko ihan normaali?: Holly Bourne
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Tassu-trio - Kuriton koiranpentu: Helena Meripaasi
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Viillot: Veronica Roth
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Ester & Isak: Jessica Schiefauer
 

Täyttämättä jäi siis vain kohdat:

26. Sukutarina,
33. Kirja kertoo Intiasta,
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja ja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Aika hassua, sillä esimerkiksi tuo kohta 45 olisi ollut tosi helppo täyttää. Olen silti hyvin tyytyväinen. Osallistun tietenkin myös ensi vuoden Helmet-haasteeseen, jota voit kurkata tästä.

Blogin medianäkyvyys

Vaikka blogi on minulle tällainen oma pieni harrastus, ei sovi sivuuttaa sitä, että se on kuitenkin julkinen, kaikkien luettavissa oleva julkaisu -  ja lukijoitakin on nyt huikeat 105. Kiva, että jaksatte roikkua mukana!

Facebook-sivuillani on 87 seuraajaa, Twitterissa blogiani seuraa 294 ja Instagramissa kuviani katselee 234 (Insta-tilini on yhdistelmä omaa ykstityiselämääni ja blogejani, joten seuraajista osa on ystäviäni tai kavereitani yksityiselämästä.)

Myös muussa kuin sosiaalisessa mediassa on blogini näkynyt.  Helsingin Sanomat haastatteli minua toukokuussa YA-kirjallisuusjuttuun:

https://www.hs.fi/paivanlehti/26062017/art-2000005267746.html
(valitettavasti vain tilaajille, mutta kirjastossa pääset lukemaan jutun epressin kautta)

(edit)Kirjapöllön huhuiluja oli myös Lukujonossa-blogin haastattelussa:

https://lukujonossa.fi/2017/09/vieraana-kirjabloggaaja-kirjapollon-huhuiluja/

Joulukuun Stiiknafuulia-lehdessä on myös juttua kirjablogistani:

https://issuu.com/stiiknafuulia/docs/stiiknafuulia_23 (s.14-16)

Eikä sovi unohtaa näkyvyyttäni vuoden alusta alkaneessa YLE Kirjojen Suomi -kampanjassa, jonka  Kirjablogit ja 101 -kirjaa kampanjan kautta bloggaukseni pääsi esille. Mukana on myös 100 muuta mahtavaa bloggausta, kannatta lukea!

https://yle.fi/aihe/kirjojen-suomi/kirjablogit-ja-101-kirjaa

Haluan toivottaa lukijoilleni ja kanssabloggaajilleni oikein onnekasta ja lukuintoista uuttavuotta 2018!

Naistenviikkohaaste ~ Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen

Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). WSOY 2003 (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1922, tämän suomennoksen 1. painos 1947, tarkistettu 11. painos 1996)

Englanninkielinen alkuteos (1813): Pride and Prejudice. Kansi: M. Hankama

" 'Englannin hilpein klassikko' 

Jane Austen (1775-1817) piirtää herkullisin vedoin näkyviin 1700-luvun loppupuolen pikkuporvarisperheen: sarkastista huumoria viljelevän, kohtaloonsa alistuneen isä Bennetin, hänen hössöttävän vaimonsa ja heidän viisi kaunista, naimaikäistä tytärtään. Kaiken keskustana on älykäs, nokkelasanainen, vastustamatonta viehätysvoimaa säteilevä Elizabeth Bennet, jolle rakkaus valmistaa todellisen yllätyksen. "

Oma arvio:

"Hän on siedettävä, mutta ei kyllin kaunis houkutellakseen minua; en ole nyt sellaisella tuulella, että kiinnittäisin huomiota toisten miesten väheksymiin nuoriin naisiin.---" (Herra Darcy Bingleylle, s. 249)

Mikäpä voisi sopia paremmin naistenviikon luettavaksi kuin  1800-luvun englantilainen klassikko, Ylpeys ja ennakkoluulo. Eilen tuli kuluneeksi  200 vuotta sen kirjoittajan, Jane Austenin kuolemasta, joten tämä kirja on senkin osalta nappivalinta. 

Kuva: Pixabay

Hämmästyn taas jälleen siitä, miten hyvin nykyaikana voi viihdyttää niinkin vanha kuin 1800-luvulla julkaistu teos, jolloin tavat ja asenteet ovat olleet täysin erilaiset kuin nykyään: esimerkiksi fyysistä läheisyyttä ennen avioliittoa ei ole ollut soveliasta osoittaa, joten kävelylenkit rinnatusten ja lähekkäin istuminen ruokapöydässä olivat omiaan virittämään  vetovoimaa naisen ja miehen välillä. Juuri tämä seikka tekee Darcyn ja Elizabethin romanssista niin kuuman - kun voi aistia heidän välillä syttyvät tunteet, tunnistaa rakkauden Darcyn kauniista puheista, lämpimästä äänensävystä ja vakavista mutta intensiivisistä katseista. Kuinka ihanan vienosti Elizabeth punastuu, kun huomaa tunteensa Darcya kohtaan lämmenneen. Kirjan pääparin rakkaus syttyy teoista, ajatuksista, sanoista, ehkä myös ulkoisista ulkonäköseikoistakin, vaikka Elizabeth ei muiden naisten tavoin lankeakaan heti ensi tapaamiselle komean herra Darcyn pauloihin, koska hänen ylpeä käytöksensä rumentaa hänet.

"Oikeastaan ei ole ihme, että noin komea nuori mies, joka on hienosta perheestä ja rikas ja jolla on kaikki edut puolellaan, onkin hiukan olevinaan. Henellä on jonkinlainen oikeus olla ylpeä, mikäli niin saa sanoa."(Charlotte Elizabethille, s. 254-255)

Austen ottaa sarkastisella otteella vaivihkaa kantaa sen ajan naiskuvaan henkilöhahmojen perusteellisissa dialogeissa. Milloin hämmästellään naisten etevyyttä käsitöissä ja musiikissa, milloin korostetaan kauneuden merkitystä, milloin vähätellään omien ajatusten esille tuomista (kuten arvon Lady Catherine De Bourgh kommenteissaan.) Elizabeth edustaa kuitenkin erilaista naiskuvaa: hän on sanavalmis, nokkela, hän on sivistänyt itseään lukemalla kirjoja, hän ei kumartele ylempiarvoisilleen, jos he eivät ansaitse kunnioitusta. Elizabeth ei halua mennä naimisiin varallisuuden takia, vaan hän haluaa löytää miehen, joka aidosti rakastaa häntä ja jota hän rakastaa.

"Se vielä puuttuisi! Sehän olisi kaikkein suurin onnettomuus. Huomata, että mies, jota on päättänyt vihata, onkin miellyttävä! Älä toivota minulle mitään niin pahaa." (Elizabeth Charlottelle, s. 302)

Vaikka Elizabeth luulee perustaneensa kaikki ajatuksensa järjelle, hän kuitenkin itsekin sortuu ennakkoluuloihin - herra Darcy ei ole oikeasti ylpeä, vaan sosiaalisesti taitamaton. Nyt voitaisiin sanoa, että Darcy on introvertti luonne, mutta 1800-luvulla ei tuollaisia määritteitä ollut - oli vain hyvin ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Elizabeth myös sortuu uskomaan Wickhamin pahoja sanoja Darcystä, koska tämä osaa voittaa naisen puolelleen miellyttävällä ja hurmaavalla käytöksellään - ilmiselvä narsistinen luonne siis. Elizabeth kuitenkin osaa viimein niellä ylpeytensä ja vaihtaa ennakkoluulonsa oikeaan tietoon. Hän saa huomata, miten myös Darcy voi muuttaa käytöstään, sillä kukaan ei ole aiemmin uskaltanut sanoa tälle suoraan, miten huonosti hän välillä toimii ihmisten kanssa.

"Olkoon minusta kaukana, että paheksuisin tuollaisia huveja. Epäilemättä ne ovat naisten enemmistön mielen mukaisia. Mutta tunnustan, etteivät ne pysty viehättämään minua. Paljon mieluummin luen." (Mary Lydialle, s. 387)

Mitä tulee Bennetin perheen muihin naisiin, heissä jokaisessa on jotain äärimmäsyyksiin vietyjä piirteitä, joita voisi heikkouksiksi kutsua: Kirjoja ahkerasti lukeva Mary karsastaa hauskanpitoa ja on tämän vuoksi jäykkä, liian sovinnainen ja epäkiinnostavaa seuraa. Lydia, perheen nuorimmainen, on sopimattoman äänekäs, riehakas ja turhan innokas Merytoniin tulleista sotilaista. Tämä johtaakin lopulta nuoren naisen vaikeuksiin. Kitty, toiseksi nuorin, on pikkusiskonsa tapaan turhan riehakas ja mukailee liikaa hänen tapaansa toimia. Tarinan lopussa Elizabeth ja Jane kuitenkin ottavat Kittyn kasvatuksesta vastuun ja yrittävät ehkäistä uuden katastrofin syntymistä perhepiirissä. Ja sitten Jane - voi, niin kauhean myötämielinen, ennakkoluuloton ja kaikista hyvää ajatteleva Jane, jonka kasvoilta ei näy tunteen heilahdukset. Tämän takia hänen taattuna pidetty avioliitto Bingleyn kanssa meinaa mennä mönkään, sillä hän ei osoita vastarakkauttaan tarpeeksi näkyvästi. 

"Niin, tiedäthän, että olet taipuvainen pitämään ihmisistä yleensä. Ethän sinä koskaan näe vikoja kenessäkään. Sinun silmissäsi koko maailma on hyvä ja miellyttävä. En ole koskaan kuullut sinun puhuvan pahaa kenestäkään ihmisestä." (Elisabeth Janelle: s. 251)

Elizabethin ystävä Charlotte Lucas ei häikäise kauneudellaan, mutta hän on käytökseltään sopivan tyyni ja mukava. Hänen avioliittonsa Collinsin kanssa perustuu pelkästään järkeen, sillä Charlotte ei välitä sellaisista asioista kuin rakkaus. Tämä aiheuttaa alkuun ystävättärien välille ristiriitoja, sillä Elizabeth ajattelee asioista täysin päinvastaisesti.

"Luetteko todella mieluummin, kuin pelaatte?" hän kysyi. "Sepä varsin merkillinen maku."

"Neiti Elizabeth halveksii kortteja", sanoi neiti Bingley." Hän on lukutoukka, eikä häntä huvita mikään muu." (s 267)

Darcyyn ihastunut Bingleyn sisar taas edustaa juuri sellaista naistyyppiä, joka yrittää voittaa miehen puolelleen kehumalla, mielistelemällä ja myötäilemällä tätä. Hän myös yrittää epäsuorin vihjauksin mustamaalata jatkuvasti Elizabethiä ja tämän perhettä, jotta Darcy unohtaisi tämän, mutta turhaan. Darcyyn ei tuollainen hännystely pure, vaan hän nauttii Elizabethin haasteellisesta luonteesta.

Vaikka hänen arvosteleva katseensa oli havainnut useita vikoja tytön ulkonaisessa olemuksessa, hänen oli pakko myöntää, että tyttö oli sittenkin kepeä ja viehättävä. Ja vaikka Darcy totesi, että Elizabeth Bennet ei suinkaan noudattanut hienon maailman tapoja, häntä viehätti tämän leikillisyys. (s. 257)

"Voit yhtä hyvin nimittää sitä nenäkkyydeksi. Tuskin se muuta oli. Tosiasia lienee, että olit perinpohjin kyllästynyt kohteliaisuuteen, myöntyväisyyteen ja liialliseen huomaavaisuuteen. Sinä olit saanut tarpeeksesi naisista, jotka aina puhuivbat, esiintyivät ja ajattelivat vain saavuttaakseen sinun hyväksymisesi. Minä kiinnostin sinua ja herätin huomiotasi, koska olin niin erilainen kuin he.---" (Elizabeth Darcylle, s. 491)

Kuva: Pixabay

Perheen äiti on oikea karikatyyri, oikea heikkouksien sekamelska: hän on kateellinen, ennakkoluuloinen, töksäyttelevä, ailahteleva, tunteisiin vetoava marttyyri, jonka suurin huoli on saada naitettua tyttärensä mahdollisimman rikkaille sulhoille. Koska hänen oma avioliittonsa on täysin rakkaudeton, ei hän osaa ajatella sellaisen asian tärkeyttä. Kun tyttärien serkku, pappi Collins kosii Elisabethiä, äiti ei voi millään tajuta, miksi hänen tyttärensä kieltäytyy noin mahtavasta tarjouksesta. Elizabethin isä taas vaatii, että hänen lempityttönsä on menevä naimisiin rakkaudesta, koska hän itse on elänyt rakkaudettoman avioliiton kurimuksessa.

"Erehdyt kultaseni. Kunnioitan suuresti hermojasi. Nehän ovat vanhoja tuttujani. Olen kuullut sinun vetoavan niihin ainakin kahdenkymmenen viime vuoden ajan!" (Herra Bennet Rouva Bennetille, s. 244) 

"Lavertelustanne päätellen te olette tämän maan tyhmimmät tyttölapset. Olen sitä jo jonkin aikaa epäillytkin, mutta nyt olen siitä varma." (Herra Bennet Kittylle ja Lydialle, s 261)

Minun täytyy sanoa, että vaikka ymmärrän herra Bennetin tölväisyissä sisältyvän sarkasmin, en voi pitää hänestä. Hän on suorastaan kamala isä: hän pitää suosikkityttärinään Janea ja Elizabethiä, ja muita tyttöjään hän (muka) sarkasminsa suojassa voi haukkua tyhmiksi. Hän ivailee ja irvailee muka-hauskasti vaimollensa jatkuvasti, sanoo viimeisen sanansa ja vetäytyy kirjastoonsa. Hän ei pidä mitään kuria nuorimmaisiin tyttäriinsä, vaikka Elizabeth välillä varoittelee ja vaatii isäänsä estämään Lydiaa. Kun Lydia karkaa Wichamin kanssa, isän on nieltävä sarkasminsa ja myönnettävä, että hänen olisi pitänyt uskoa Elisabethiä ja olla Lydialle ankarampi. Oppia ikä kaikki. Herra Bennetin ja Elizabethin läheiset välit ovat toki ihastuttava seikka, sillä kun hänen äitinsä on niin epävakaa, on hyvä että hänellä on noin rakastava isä.

Kuva: Pixabay

 "Turhaan olen koettanut taistella vastaan. Siitä ei tule mitään. En kykene tukahduttamaan tunteitani. Teidän täytyy sallia minun sanoa teille, miten suuresti ihailen ja rakastan teitä." (Darcy Elizabethille, s. 365)

Ylpeys ja ennakkoluulo paranee joka kerta, kun olen sen uudelleen lukenut, ja saan yhä uudelleen sydämentykytyksiä Darcyn kauniista, rakkaudentäyttämistä puheista Elizabethille. Uskallan väittää, että tarina on  esikuvana suurimmalle osalle haters-to-lovers-tarinoille, esimerkiksi Helen Fieldingin Bridget Jones - elämäni sinkkuna -kirjalle.

Suosittelen katsomaan myös BBC:n tekemän kuusiosaisen sarjan, jossa Darcynä on ainoa oikea Colin Firth. Myös Keira Knightleyn tähdittämä elokuvaversio on ihan ok. (Olen koonnut kaikki kirjoista tehdyt leffat ja sarjat yhteen luetteloon, jonka läydät tästä linkistä.)

Arvosanani 5+

Tämä kirja on omasta hyllystäni.

Muissa blogeissa:

Toinen ulottuvuus
Maailmankirjat
Tarinoiden syvyydet
Jokken kirjanurkka
Kirjavarkaan tunnustuksia
P.S. Rakastan kirjoja
Kirsin book club
Book Hunter

Lisään tämän Tuijata.kulttuuripohdintoja-blogin naistenviikkohaasteen lisäksi Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -haasteeseen sekä Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

30. Kirjan nimessä on tunne

Lisäksi osallistun kirjan kansikuvalla Sivutiellä-blogin Keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, johon teen postauksen elokuun lopulla.

Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaaste ~ Pikkuponi Tuisku: Marie Louise Rudolfsson

Luetaanko tämä? -blogissa on ollut käynnissä jo helmikuun alusta Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaaste, jossa nimensä mukaisesti luetaan oman lapsuusajan lempikirjoja. Nyt minunkin on viimein aika tarttua tähän kiehtovaan haasteeseen. Haaste jatkuu elokuun loppuun, joten vielä ehtii mukaan!

Pikkuponi Tuisku: Marie Louise Rudolfsson. Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä. Lastenkertomus. 94 sivua. Karisto 1988.

Ruotsinkielinen alkuteos (1980): Vimos det lilla russet. Kansi Eino Tepponen.

"Eräänä kesäpäivänä syntyi Lojstan metsikön villiponien joukossa pikkuinen, kullanhohtoinen ponipoika, joka sai nimen Tuisku. Vanha Maija, iäkkäin ja viisain poniäideistä, ennusti että Tuiskusta oli joskus tuleva kaikkien maailman ponien kuningas. Muut ponit pitivät moista ennustusta suurena pilana, mutta Tuisku itse oli aivan varma, että mahtava tulevaisuus odotti häntä!

Toistaiseksi päivät olivat kuitenkin täynnä leikkejä ja jännittäviä seikkailuja, joista pikkuinen Tuisku nautti täysin siemauksin parhaimman ystävänsä Nopsan sekä oravanpoikasten Niken ja Naken kanssa."

Tuisku-sarja:

Pikkuponi Tuisku

Tuisku ja Nopsa

Tuisku ja Tähti

Tuisku oppii hyppäämään.

Tuiskun uusi ystävä

Tuisku saa mitalin

Tuiskun talvipuuhia

Tuisku ja Salama-Santtu

Tuisku yrittää lentää

Tuisku heittää kuperkeikkaa

Oma arvio: 

Luimme tämän kirjan yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa.

Kun mietin, mikä lapsuuteni kirjasarja on jäänyt vahvimpana mieleen, muistin heti Tuiskun! Olin ekaluokkalainen lukutoukka, joka ahmi Tuisku-kirjan toisensa perään. Muistan yhä jopa kirjastoni lastenpuolelta sen hyllyn, missä Tuisku-kirjat olivat.

Onhan Tuisku hellyyttävä pieni poni. Hän syntyy hiukan erivärisenä kuin muut Gotlantilaiset russ-ponit, kellertävänsävyisenä, ja siitäkö muut ponivarsat ja jopa -äidit saavat aihetta ivailuun. Vaikka muut ponit kiusaavat Tuiskua, hänen äitinsä patistaa ponipoikaa yhä uudelleen muiden joukkoon, kunnes eräänä päivänä Tuisku näyttää muille oman päättäväisyytensä ja kiusaaminen loppuu siihen. Pian Tuisku ystävystyykin ponivarsojen johtajan, Nopsan kanssa. 

Tuiskussa on jotain tavattoman samaistuttavaa: vaikka hän on herkkä, ja ottaa itseensä muiden ponien haukut, hän on silti tajuttoman jääräpäinen, päättäväinen ja utelias. Ponin uteliaisuus ajaa hänet moniin vaaroihin ja vaikeuksiin. Tuisku myös todistaa kaikille, ettei talliin joutuminen ole niin kamalaa kuin luullaan. Tuisku ihailee omaa isäänsä ja rakastaa omaa, lämpöistä ja turvallista äitiään yli kaiken, mutta unohtaa välillä äidin säännöt. Tuiskuun ei voi olla ihastumatta!

Tyttäreni mielestä Pikkuponi Tuisku on hauska, hupsu ja kiinnostava kirja, jossa olisi kuitenkin saanut olla enemmän kuvia. Kirjan mustavalkokuvia hän luonnehtii hauskoiksi, kiinnostaviksi mutta toisaalta synkiksi. Mieluisin kirjan hahmo on tietenkin Tuisku, koska se joutuu aina hassuihin tilanteisiin. Mukavinta kirjassa on, kun Tuisku ja Nopsa ystävystyvät. Tympeintä taas on se, kun kaikki alussa haukkuvat Tuiskua. Tarina loppuu mieluisasti. Tyttäreni suosittelee kirjaa 6-12-vuotiaille tytöille, koska tytöt kuulemma pitää enemmän poneista kuin pojat. Jatko-osat hän haluaa lukea ehdottomasti. 

Tyttäreni arvosana 4,5

minun arvosanani 4

Yhteensä arvosanamme on siis 4+

 Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Samantyylistä luettavaa:

Liian pieni Putti: Ingrid Flygare (ponit, kiusaaminen)

Lisään tämän myös Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -haasteeseen.

Langennut-sarja: Lauren Kate

Langennut: Lauren Kate. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2009): Fallen

"Mitä jos elämäsi rakkaus olisi hän, jota et voi saada?

Luce Pricen epäillään sytyttäneen tulipalon, jossa hänen poikaystävänsä kuoli, ja rangaistukseksi hän joutuu tiukan vartioinnin sisäoppilaitokseen, missä kaikki muut oppilaat vaikuttavat sosiopaateilta. Uudessa koulussa Luce kohtaa Danielin, arvoituksellisen, etäällä pysyttelevän pojan, joka vetää tyttöä puoleensa kuin magneetti.

Luce haluaa selvittää Danielin mysteerin hinnalla millä hyvänsä. Totuuden tavoittelu vie hänet osalliseksi sielua ravistelevaan draamaan, eikä mikään ole enää sitä miltä näyttää..."



Oma arvio:

Olen lukenut tämän kirjan englanniksi (Fallen) kolmisen vuotta sitten, ja arvioni siitä ja sarjan toisesta osasta Torment löytyy tästä linkistä. Halusin kuitenkin kirjoittaa ihan oman arvioni tästä Inka Parpolan suomentamasta kirjasta, sillä minulle jäi melko paljon asioita ymmärtämättä englanninkielisestä versiosta.

Ensinnäkin en ole kovin  innoissani elokuvakannesta, sillä rakastuin alkuperäiseen kansikuvaan. Elokuvakannessa on toki tavoiteltu samaa synkkämielistä, goottimaista tunnelmaa, mutta ei vedä vertoja sille ensimmäiselle, ainoalle ja oikealle.

Kirjan päähenkilö, Lucinda eli Luce saapuu Sword & Cross -nimiseen sisäoppilaitokseen (kiva, ettei suomentaja ole kääntänyt koulun nimeä!) suruissaan siitä, että hänen vanhempansa ovat halunneet hänet pois silmistään. Itse koulu rakennuksineen muistuttaa ränsistynyttä vankilaa, jossa oppilaiden liikkeitä seuraavat "punaiset" eli valvontakamerat, ja jonka pihapiiriin kuuluu ikivanha hautausmaa ja  uima-allas on rakennettu vanhan kirkon sisään. Luce tutustuu heti räväkkään Arrianeen sekä persoonalliseen, isänsä menettäneeseen Penniin. Lucea alkaa myös heti piirittää komea, tumma Cam, joka saa tytön pään helposti pyörälle.

"Voisin vaikka vannoa, että me olemme tavanneet aiemminkin", hän sanoi. "Olenko minä järjiltäni?"

"Järjiltäsi? Etkös sinä sitä varten täällä ole?" Daniel vastasi sivuuttaen välinpitämättömästi hänen kysymyksensä. (s.146.)

Luce tuskin ehtii toipua Camin aiheuttamista sydämentykytyksistä, kun hänen katseensa lukkiutuu vaaleahiuksiseen poikaan - tyttö ei vielä arvaakaan, miksi ja miten Dalien Grigori saa hänet niin pakkomielteiseksi, että hän alkaa tutkia tämän taustoja muun muassa koulun tiedostoista. Vaikka Daniel on melkoisen tyly Lucelle, hänellä on syynsä yrittää karkottaa Luce luotaan. Hän tekee sen vain  suojellakseen itseään ja tyttöä. Danielin ja Lucen kohtalona on kirous, joka saa heidät rakastumaan toisiinsa yhä uudelleen ja uudelleen. Luce ilmaantuu aina seitsemäntoista vuoden välein uudelleen ja rakastuu joka kerta Danieliin. Heidän ei ole kuitenkaan mahdollista olla yhdessä. Tällä kertaa kuitenkin tapahtuu toisin, ja Daniel on ihmeissään, miksei Luce  katoakaan häneltä suudelman jälkeen. Mikä on rikkonut tapahtumaketjun?

Entä mitä ovat nuo Lucen näkemät pahaenteiset varjot?

Kukaan ei tiennyt hämäristä hahmoista, joita hän joskus näki pimeydessä. Ne olivat aina tulleet hänen luokseen. ne olivat tulleet ja menneet niin kauan, ettei Luce enää edes pystynyt muistamaan ensimmäistä kertaa, kun oli nähnyt ne. Mutta hän muisti ensimmäisen kerran, kun oli tajunnut, etteivät varjot tulleet kaikkien luo - tai itse asiassa kekenkään muun  kuin hänen luokseen. (s. 33.)

Luce on  nähnyt koko elämänsä ajan kummallisia varjoja, jotka aina ilmestyvät jostain ja katoavat taas jonnekin. Ne päästelevät omituisia ääniä ja jopa koskettavat Lucea, eikä niitä tietenkään kukaan muu näe. Lopussa Daniel valaisee Lucelle varjojen merkityksen, mutta niiden täydellinen merkitys ei vielä täysin selviä lukijalle.

Lucinda on joutunut Sword & Crossiin pääosin aiempien tapahtumien vuoksi, jossa hänen poikaystävänsä Trevor on menehtynyt epämääräisissä olosuhteissa. Nuo epämääräiset olosuhteet ovat tulipalo, jonka syttymissyytä Luce ei kunnolla muista. Tämä tapahtuma ei oikein missään vaiheessa avaudu, mutta lopussa lukijan on ikään kuin itse rivien välistä pääteltävä, mitä tuolloin olisi voinut sattua - tai kuka siitä olisi voinut olla vastuussa. Luce pelkää, että muut sisäoppilaitoksen oppilaat pitävät häntä pyromaanimurhaajana, vaikka sisimmässään hän tietää olevansa syytön. Asiaa ei helpota se, että myös Sword & Crossin kirjastossa syttyy tulipalo ihan yllättäin, kun Luce ja Penn ovat siellä tutkimassa Danielin sukujuuria.

"Hyvä uutinen on" - hän piti tauon valiten sanansa huolellisesti - "minä suutelin sinua, ja sinä olet yhä siinä." (s. 362.)

Minusta Langennut on esimerkillisen mainio paranormaali romanssi, johon yhdistyy myös luontevasti urbaania fantasiaa,  kauhua ja goottimaista tunnelmaa. Paljon yhtäläisyyksiä toki on Stephenie Meyerin Twilightin kanssa, sekä tarina muistuttaa myös Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli -sarjaa, mutta se ei oikeastaan minua häiritse. Olisin ehkä kaivannut hiukan syvällisempää ja intohimoisempaa romantiikan kuvausta Lucen ja Danielin välille, sillä heidän väliset kohtaamiset tuntuivat hiukan kesyiltä ja valjuiltakin. (Lakkasin muuten laskemasta, kuinka monesti Daniel "kupersi kätensä Lucen kasvojen ympärille.") Jotenkin muistelin, että heidän välillään olisi ollut säkenöivämpää. Kirjan jännittävimmät tapahtumat sijoittuvat melko loppuun, joten joillekin enemmän toimintaa kaipaaville kirja voi tuntua jopa hiukan tylsältä. Loppusähinät ja -taistelut tuntuvat minusta jopa kirjan muuhun tunnelmaan verrattuna hieman irrallisilta. Minä nautin kuitenkin suuresti kirjan verkkaisesta juonenkuljettelusta ja  hiipivää kauhua henkivästä tunnelmasta.

Toivon mukaan koko sarja suomennettaisiin, sillä toisessa osassa alkaa tapahtua mielenkiintoisia asioita Lucen näkemiin varjoihin liittyen.

Suomennos on mielestäni toimiva. Annan kirjalle saman arvosanan kuin olen englanninkieliselle teoksellekin antanut, 

4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Langennut muissa blogeissa:

Kirjasähkökäyrä
Lukunurkka

Samantyylistä luettavaa: 

Twiligt-saaga: Stephenie Meyer
Langennut enkeli -sarja: Becca Fitzpatrick
Kuolemattomat-sarja: Alyson Noël

________________________

Lisään tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta

Osallistun tällä myös Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.