Blogistanian kirjallisuuspalkintojen 2016 voittajat

Nyt on laskettu Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksen 2016 pisteet.

Avoin verkkoäänestys järjestettiin eilen eli 27. tammikuuta, ja siihen osallistui lähes 50 bloggaajaa. Ehdokkuuksia sai yhteensä 193 kirjaa neljässä eri kategoriassa. Bloggaajat

antoivat ääniä kotimaisille kirjoille Finlandiassa, käännöskirjoille Globaliassa, lasten- ja nuortenkirjoille Kuopuksessa ja tietokirjoille Tiedossa. Tästä linkistä näet minun antamani pisteet.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Minna Rytisalon Lempi (Gummerus).

Toiseksi tuli Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi) ja kolmanneksi Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin
kaupungista (Gummerus).

 Globalia-palkinnon voitti Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava, suom. Marianna Kurtto).

 Toiseksi sijoittui Elena Ferranten Loistava ystäväni (WSOY, suom. Helinä Kangas), ja kolmannen sijan vei Colm Tóibínin Nora Webster (Tammi, suom. Kaijamari Sivill).

Kuopus-palkinnon voittaja on Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava). (linkki omaan blogiarviooni kirjasta)

Toiseksi tuli Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin Kepler62 Kirja kolme: Matka (WSOY). Jaetulle kolmannelle sijalle sijoittuivat Janne Kukkosen Voro (Like) ja Seita Vuorelan Lumi (WSOY) (linkki omaan blogiarviooni kirjasta).

Tieto-palkinnon voitti Mari Mannisen Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja
hylätyt tyttäret (Atena).

Toiseksi sijoittui Yuval Noah Hararin Sapiens: ihmisen lyhyt historia (Bazar,suom. Jaana Iso-Markku) ja kolmannelle sijalle äänestettiin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna
mennä! Opas hauskempaan elämään (S&S).

Kuten tuloksista huomaa, yksikään minun äänestämäni kirja ei päässyt tänä vuonna palkintosijoille. Mitä äkkiseltään katsoin, suurin osa pisteyttämistäni kirjoista, olivat saaneet pisteen tai pisteitä vain minulta. Tämä johtunee melko varmasti siitä, että äänestin Globaliassa ja Finlandiassa suurimmalta osin vain spefiä, mikä ei yleensä ääniä saa. Finlandia-voittajasta, Minna Rytisalon Lempi, on ollut paljon pöhinää blogeissa, ja mielenkiinnosta haluaisin vielä lukea sen. Samoin minua kiinnostaa kovasti Globalian voittaja, Sadie Jonesin Kotiinpaluu. Muut Globalia-voittajat ovat minulle ihan outoja. Tieto-sarjan kärkikolmikko on minulle tuttuja silmämääräisesti, mutta koska luen aika vähän ja valikoidusti tietokirjallisuutta, tuskin tartun näihin teoksiin koskaan.

Minulle oli kaikkein vaikeinta ja tuskallisinta valita Kuopus-ehdokkaani, sillä valinnanvaraa on paljon ihan siitä syystä, että luen enimmäkseen lanu-kirjallisuutta. Jos minä itse saisin päättää, nuortenkirjoista ja lastenkirjoista äänestettäisiin ihan omissa kategorioissa (ja lisäksi aikuisten spefille pitäisi olla ihan oma kilpailunsa). Kuopuksen voittajakirja yllättää minut. Vaikka Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin on hieno, ajatuksia herättävä kirja, ei se minusta ole paras vuoden 2016 kirjoista. Myöskään Seita Vuorelan Lumi ei ollut minun kärkijoukossani. Timo Parvelan Kepler-kirjat minulta on lukematta, mutta ne kiinnostavat kyllä, varsinkin kun olen kuullut niistä pelkkää hyvää. Kolmanneksi tullutta Janne Kukkosen Voro-sarjakuvaa yritin viime syksynä lukea, mutten jaksanut keskittyä niin pitkään sarjakuvaan. Hieno teos ja mukava tarina kuitenkin! 

Blogistanian kirjallisuuspalkintovoittajat kukitetaan maaliskuussa. Ilmoitan tarkemman päivämäärän ja paikan lähempänä ajankohtaa. Itse en luonnollisestikaan pääse kukitustilaisuuteen, sillä se järjestetään toisella puolen Suomea. Oikein paljon onnea voittajalle ja nyt ahkerasti lukemaan, sillä tänäkin vuonna ilmestynee loistavaa kotimaista ja käännöskirjallisuutta, joista sitten äänestämme taas ensi vuoden alussa.

Pienen rasian jumala - ja muita novelleja: Anne Leinonen

Pienen rasian jumala - ja muita novelleja: Anne Leinonen. Atena 2015.

"Kiehtova kokoelma kummallisten tarinoiden mestarilta

Tyttö, joka löytää sisältään suden. Poika, joka ei saa rauhaa ennen kuin pystyy muistamaan rakastettunsa. Mies, joka haluaa selvittää, mihin rikokseen hän tulee todennäköisesti syyllistymään. Ja kulkijanainen, joka toivoo, että parkkiintunut iho tuntisi – mitä tahansa.

Pienen rasian jumala kertoo kohtalokkaista rakkauksista, mieltä kaihertavista muistoista ja ihmismielen levottomuudesta. Teos vie tulevaisuuteen, jossa yhteiskunta on romahtanut, ja maailmoihin, joissa kaikki näyttää olevan hyvin, vaikka pinnan alla kihisee. Silti on myös valoa: lapsia, joilla on mahdollisuus muuttaa todellisuutta, ja lapsia, jotka ovat aivan tavallisia ja siksi arvokkaita.

Anne Leinonen ammentaa tarinoihinsa menneisyydestä ja kurottaa samalla tulevaan. Maailma on epävakaa ja muuttuva, mutta perusasiat pysyvät: On luotava nahkansa, jotta voi vapautua. On muistettava, jotta voi antaa anteeksi."

Oma arvio:
Miten minulta meinasi mennä ihan täysin ohi tämä mahtava, todellisen spefi:n ystävän novellipaketti? Onnekseni huomasin tämän toukokuussa ilmestyneen teoksen arvostelun Risingshadow-sivustolla ja kiinnostuin. Muistin taas, miten mukava on välillä lukea novelleja paksujen romaanien sijaan - työmatkalla bussissa ehdin juuri sopivasti aina lukea yhden novellin.

Anne Leinosen novellikokoelma sisältää yhdeksän toinen toistaan milenkiintoisempaa novellia, joissa on ripaus fantasiaa, scifiä, dystopista ja postapokalyptista maailmaa. Kaikista eniten pidin seuraavista novelleista:

Sanojen mahti sijoittuu tulevaisuuteen, jossa osa ihmisistä on perustanut siirtokunnan uudelle planeetalle. Suurlähettiläs van Leeden on saapunut turistiryhmän mukana uudelle planeetalle pyytämään apua Lakatos-nimiseltä mieheltä, joka on saanut erikoisvoimia uudella planeetalla asuessaan. Maahan on tunkeutunut kissankaltaisia olentoja, prosakkeja, jotka tekevät isäntäihmisen elämästä niin täydellisen kuin tämä haluaa. Van Leeden ei pidä sitä hyvänä asiana. Tarina kauhistuttaa, yllättää ja hieman ahdistaa, mutta myös herättää ajatuksia.

Tilastollisesti syyllinen esittelee dystopisen maailmankuvan, jossa kaikesta ja kaikista voidaan tehdä tilastoja seulontojen avulla. Näin voidaan estää onnettomuudet, estää ihmisten sairaudet, karsia rikolliset pois joukosta ja tehdä maailmasta täydellisen vaaraton paikka. Tilastointisysteemi näyttää toteuttavan itseään karmaisevalla tavalla, sen saa päähenkilö Leon huomata.

Oliverin kirja on tarina tulevaisuudesta, jossa kirjat ovat harvinaisuuksia ja niihin ei ole varaa kuin harvoilla ja valituilla. Felix-poikaa kiehtoo kirjat ja hän saakin sellaisen lahjakseen uudelta naapurinrouvalta. Pian alkaa paljastua asioita, jotka muuttavat pienen pojan maailmankuvan täysin.

Suosittelen tätä mahtipontista novellikokoelmaa eritoten kaikille scifin ystäville. Viihdyttävää ja mukavaa luettavaa, kiitos! Arvosanani tälle täydet 5.

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!