Päivitys Mila ja Blake -trilogiaan

 Luin Estelle Maskamen Mila ja Blake -trilogian viimeisen osan Ole sinä minun. Klikkaa kansikuvaa ja käy lukemassa arvioni kaikista osista.

Päivitys Kruunun tyttäret -sarjaan

 Luin toisen osan Catherine Doylen ja Katherine Webberin Kruunun tyttäret -sarjasta. Klikkaa kansikuvaa päästäksesi lukemaan arvioni Kirottu kruunu -osasta aiemman osan lisäksi.

Lempipaikka: Emily Henry

 Lempipaikka: Emily Henry. Suomentanut Paula Takio. Karisto 2024

Englanninkielinen alkuteos (2023): Happy Place. Kansi:Sandra Chiu.

"Some-ilmiöksi nousseen suosikkikirjailijan romaanissa rakkaus ja yhteiset muistot marinoidaan viinissä ja jätetään hautumaan lomaviikon lämpöön.

Harriet ja Wyn ovat täydellinen pari. Paitsi että he erosivat jo puoli vuotta sitten eivätkä ole vieläkään kertoneet kenellekään.

Ystäväporukan jo vuosikymmenen onnellisena pakopaikkanaan pitämä mökki on nyt myynnissä, joten Harriet ja Wyn päättävät tarjota ystävilleen mahtavan viimeisen mökkikesän ja teeskennellä, että kaikki on kuten ennenkin.

He jättävät viikoksi uudet elämät taakseen ja nauttivat meri-ilmasta lempi-ihmistensä kanssa. Mutta onnistuvatko he esittämään onnellista paria niille ihmisille, jotka tuntevat heidät parhaiten?" (Karisto)

Oma arvio:

Olen aiemmin lukenut yhden Emily Henryn kirjoista, Lomalla kaikki on toisin, johon hullaannuin täysin. Olen aloitellut myös hänen sittemmin suomennettua Book lovers -nimistä kirjaa, joka on jäänyt minulla kuitenkin junnaamaan alkuvaiheeseen. Lempipaikka voitti ilmestymisvuonnaan 2023 Goodreadsin awardseissa parhaan romanttisen kirjan äänestyksen. Niinpä tartuin odottavaisin mielin tähän pirtsakan fuksianpinkkiin kirjaan.

Harriet on aivokirurgiaan erikoistuva lääketieteen lisensiaatti, joka on matkalla yhteen lempipaikoistansa: Mainen Knotts Harboriin, jossa sijaitsee hänen hyvän ystävänsä Sabrinan suvun hulppea huvila. Heidän kämppäkaveruudesta alkunsa saanut ystäväporukka kokoontuu sinne joka kesä, eikä tänäkään vuonna tehdä poikkeusta. Kaikki muut ovat tulossa, paitsi yksi. Harriet ei ole vielä kertonut ystävilleen, että hän ja Wyn ovat eronneet jo 5 kuukautta sitten. He luulevat, että pariskunta elelee Wyn äidin sairauden takia etäsuhteessa kuten ennenkin. Harriet on aikonut kertoa ystävilleen erosta, mutta jännittää, mitä se tekee heidän väleihinsä. Heitä kun on aina pidetty ihanneparina.

Tämän viikon jälkeen kaikki muuttuu välillämme. Se on väistämätöntä. (s. 134)

Perillä huvilalla Harriet saa kuitenkin järkytyksekseen huomata, että Wyn onkin paikalla. Sabrina ja hänen kihlattunsa Parth ovat halunneet yllättää Harrietin maanittelemalla Wyn mukaan. Heillä on myös oma lehmä ojassa, sillä tämä kerta on oleva hyvin erityinen. Armaksen suku on nimittäin myymässä huvilan, joten tämä olisi heidän viimeinen kesänsä siellä. Sabrina ja Parth ovat päättäneet myös mennä naimisiin viikon päätteeksi ystäviensä läsnäollessa. Siksi kukaan ei saa puuttua.

Hänelle tilanne ei vaikuta lainkaan ongelmalliselta? Ei mitenkään ihmeellistä, että entinen morsian on täällä tai että me majoitumme kuherruskuukautta varten sisustettuun makuuhuoneeseen, jonka joka ikinen taso tuntuu kutsuvan panemaan! (s. 60)

Wyn ja Harriet päättävät teeskennellä koko viikon olevansa yhä yhdessä ja sopivat pelisäännöt siitä, mitä he voivat muiden nähden tehdä ja mitä eivät. Heille on tällä kertaa annettu huvilan hulppein makkari avosuihkuineen, joten yhdessäolo huoneessa on hankalaa. Etenkin, kun suhde ei ilmeisimmin ole päättynyt vetovoiman puutteeseen, pikemminkin moniin selvittämättömiin epäselvyyksiin, joita lukijalle ripotellaan pikku hiljaa kirjan edetessä. Suhteen päättävän puhelun jälkeen pariskunta ei ole puhunut ollenkaan saati kertonut omille vanhemmilleen erosta. Ahdistusta lievittääkseen Harriet muistelee kaikkia lempipaikkojaan, jolloin lukija pääsee kurkkaamaan ystäväjoukon alkulähteille ja Wyn ja Harrietin suhteen alkumetreille.

Ainoa, mikä saa minut sietämään kenenkään rakastamista tässä määrin on varmuus siitä, ettei se koskaan muutu myrkyksi. Tieto siitä, että luovumme toisistamme ennen kuin tuhoamme toisemme. (s. 255)

Emily Henryn vahvuus on selkeästi ihmisten väliset keskustelut. On todella miellyttävää ja viihdyttävää lukea ystäväjoukon lempeää piikittelyä, samoin kuin Harrietin ja Wyn ensin kiusaantuneesta lämpimämmäksi muuttunutta jutustelua, jonka taustalta paistaa syvä rakkaus, jota väärinymmärrykset ovat lianneet. Paljon romanttissävytteisiä viihdekirjoja kesän aikana lukeneena voin sanoa, että Henryn kirjassa on todella monisävyiset henkilöhahmot, draamankaaret on rakennettu huolella eikä pelkkä intohimoisilla kohtauksilla mässäily vie sijaa juonelta, kuten monessa muussa lukemassani. Tästä kirjasta huokuu sellainen selittämätön lämminhenkisyys ja rauha, vaikka se on muuten kepeäsävyinen. Emily Henry voisi olla aikuisten vastine lempikirjailijalleni Holly Bournelle, tai amerikkalaisversio irlantilaiselle Sally Rooneylle (joskin Henryn kirjoissa keskustelut eivät ajaudu ihan niin syvällisiksi kuin Rooneyn.)

Vaikka viihdyin kirjan  parissa, en rakastunut tähän niin syvästi kuin aiemmin mainitsemaani Lomalla kaikki on toisin -romaaniin. Ehkä kirjaa olisi voinut hiukan ensinnäkin tiivistää, ja toiseksi minua  ärsytti tyyppien pössyttely, vapettelu ja sienien nauttiminen, mihin kirjassa suhtaudutaan normaalina, hiukan hassunakin asiana. Minun  kuplassani se ei ole normaalia aikuisen käytöstä, ja sellainen hiukan särähtää silmiin muuten mukavan kirjan seasta. Viinallakin läträiltiin melkoisesti ja jatkuvasti joku ystävyksistä öhisi krapulaansa. Että jos sellaisesta menosta ei tykkää, en suosittele tarttumaan kirjaan.

Lempipaikka tursuaa mielenkiintoisia teemoja. Mitä seuraa siitä, kun ei halua puhua asioistaan kenellekään, vaan uskottelee niin itselle kuin kaikille asioiden olevan hyvin, vaikkeivät ne olekaan? Voiko luopua kaikesta saavuttamastaan sen takia, ettei se tunnukaan oikealta, ja pettää samalla vanhempien odotukset? Pysyykö ystävyys aina yhtä vahvana, vaikka elämä vie eri suuntiin, jos vain edes yksi taistelee ystävyyden puolesta? Saako onnellisen viikon järjestettyä tiukalla aikataululla ja suunnitelmilla? Mitä kaikkea kannattaa uhrata rakkauden vuoksi, vai ovatko ne silloin edes uhrauksia, jos haluat tehdä ne?

Annan arvosanaksi tälle 4

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

--

Samantyylistä:

Lomalla kaikki on toisin: Emily Henry

Odota minua järven rannalla: Carley Fortune

Odota minua järven rannalla: Carley Fortune. Suomentanut Mari Hallivuori. Tammi 2024

Englanninkielinen alkuteos (2023): Meet Me at the Lake. Kansi; Vi-An Nguyen & Elizabeth Lennie

"Yllättävä kohtaaminen. Romanttinen sopimus. Rikottu lupaus.

Odota minua järven rannalla on Tiktok-maineeseen nousseen Carley Fortunen iki-ihana romaani rakkaudesta, petetyistä lupauksista ja uusista mahdollisuuksista.

Kun Fern Brookbanks tapasi Will Baxterin, vetovoima oli kiistaton mutta ajoitus täysin väärä. Silti he solmivat romanttisen sopimuksen: vuoden kuluttua he kohtaisivat Muskokajärven rannalla. Fern saapui paikalle, Will ei. Yhdeksän vuotta myöhemmin Fern ei haluaisi enää muistaa koko miestä, sillä äidiltä perityssä lomakylässä kotiseudulla on riittävästi murehtimista. Kun majataloon astelee tyylikäs pukumies, joka näyttää etäisesti tutulta, Fernin elämä menee aivan sekaisin: voiko tuo tuntematon olla vapaa ja taiteellinen Will – ja miksi hän tulee juuri nyt?" (Tammi)

Lukunäyte

Oma arvio:

Ihastuin ikihyviksi viime kesänä julkaistuu Carley Fortunen esikoisromaaniin Joka ikinen kesä, joten tottahan minun piti lisätä tämän kesän lukulistalleni kirjailijan uusin suomennos Odota minua järven rannalla. Näyttää siltä, että Fortune on kesäkirjojen kirjoittaja ja rakastaa erityisesti järviä, sillä kuten esikoisessa, myös tässäkin ajankohta painottuu kesään ja järven ranta on keskeisin tapahtumapaikka. Nappasin eilisellä kaupunkireissullani mukaani vielä kirjailijan uusimman, vielä suomentamattoman This Summer Will Be Different, joka vaikuttaa jatkavan samaa, hyvin toimivaa linjaa.

Kolmikymppinen Fern on palannut lapsuudenmaisemiinsa, Muskoka-järven rannalla sijaitsevaan Brookbanksin lomakeskukseen ikävissä merkeissä, sillä hänen lomakeskusta johtanut äitinsä on menehtynyt, ja nyt ainoan tyttären on tarkoitus tulla tsekkaamaan lomakeskuksen tilanne - jatkaisiko hän äitinsä jalanjäljissä vai möisikö hän perheyrityksen toteuttaakseen oman unelmansa, oman kahvilansa Torontossa. 

Lomakeskuksessa työskentelee yhä hänen hurmaava ex-poikaystävänsä Jamie sekä liuta äidin uskollisia työntekijöitä, joista osa suhtautuu hyvin epäilevästi tyttäreen, jota ei ole juuri viime vuosina leirikeskuksessa näkynyt. Ferniä kalvaa hänen ja äitinsä viilentyneet välit, jotka saivat alkunsa hänen kapinallisista teinivuosistaan ja kulminoituivat siihen, ettei tämä halunnut enää viettää opiskeluvuosiensa kesiään lomakeskuksessa, vaan jäi kaupungin vilskeeseen toteuttamaan omia haaveitaan.

Kaiken lisäksi Fernin epämukavuutta saapuu lisäämään erikoinen vieras, pitkä ja komea suittu mies, joka osoittautuu erittäin tutuksi. Käy ilmi, että äidin konsulttiavuksi palkkaama herrasmies on Will Baxter, sama tyyppi, jonka kanssa parikymppinen Fern vietti unohtumattoman vuorokauden Torontossa. Hän huomaa, että tuntee yhä sanoinkuvaamatonta vetovoimaa tuota miestä kohtaan, jonka koki jo yhden päivän arviolla omaksi sielunkumppanikseen, ja jonka takia osittain suhde Jamien kanssa tuolloin kymmenen vuotta sitten päättyi. 

"Kun tapaa ihmisen, jota ei luultavasti näe enää koskaan uudelleen, siinä on se hyvä puoli, että voi kertoa itsestään kaiken ilman että tarvitsee pelätä seurauksia." (s. 67)

Fern hämmentyy Willin tulosta, ja hämmennyksestä hieman toivuttuaan on myös hieman hämmentynyt siitä, miksei tämä saapunut sovittuun tapaamiseen vuosia sitten. Tuon ikimuistoisen vuorokauden jälkeen he sopivat nimittäin tapaavansa tasan vuoden kuluttua Brookbanksin lomakeskuksessa järven rannalla. Fern joutui tuolloin kovasti pettymään, ja haluaisi kovasti selityksen siitä, miksei Will kokenutkaan tarpeelliseksi tulla.

"Tuotit pettymyksen, kun et tullut", minä kuiskaan. "Tuntui kuin olisin kuvitellut sen kaiken." (s. 135)

Kirjassa vuorotellaan tuttuun tapaan nykyhetken ja menneisyyden välillä. Kerrotaan siitä, miten Will ja Fern aikoinaan tapasivat, kun tuolloin opintojensa ohessa kuvataiteilijana työskentelevä Will tuli maalaamaan seinämaalausta Fernin työpaikan eli Two Sugars -kahvilan seinälle. Miten heidän nolosti alkanut sanailunsa muuttui leikitteleväksi ja kujeilevaksi, ja miten he päätyivät viettämään loppupäivää kaupunkikierroksen merkeissä. Fern seurusteli tuolloin Jamien kanssa, mutta vannotti, ettei ole pettäjä. Silti hän sortui henkisen pettämisen puolelle, sillä tuo pitkänhuiskea, hauska mutta jotain synkempää lastia mukanaan kantava Will vei hänen sydämensä. Hän teki ratkaisevan päätöksen tuon päivän ja yön aikana, joka vaikutti lopullisesti hänen ja äitinsä väleihin.

Olen yrittänyt työntää pois mielestäni sen, mitä yhdeksän vuotta sitten tapahtui - miten suurilta tunteiltani putosi pohja kertaheitolla. Olen yrittänyt olla ajattelematta sitä, miten paljon voimakkaammiksi ne tunteet ovat nyt kasvaneet. (s. 238)

Pidän kovasti siitä, miten taidokkaasti Fortune saa luotua kuumottavan ja kiusoittelevan vetovoiman kahden ihmisen välille. Minun oli taas ahmittava tämä kirja päivässä, sillä jouduin ikään kuin jonkinlaisen vastustamattoman vetovoiman tilaan lukiessani Willin ja Fernin tarinaa. Seksikohtauksissaan hän on melko yksityiskohtainen, mutta voin vannoa, että olen lukenut tänä kesänä niin monta graafista sekstailukohtausta, ettei tämä enää punastuttele. Erityisesti pidän kuitenkin siitä kiusoittelusta ennen varsinaista hekuman hetkeä. Sen jälkeen tunnelma jopa hetkellisesti läsähtää, mutta onneksi loppuun on vielä saatu ahdettua hiukan, joskin ennalta-arvattavaa, draamaa. 

Hiukan arvosanaani laskee juonen epäuskottavuus, sillä tuntuu, että Fern on muodostanut hyvin vahvan luonneanalyysin miehestä, jonka on tuntenut vain yhden päivän ajan joskus kaksikymppisenä. Hiukan pistää epäilyttämään, kuka parikymppinen odottaisi vuoden ajan jonkin tyypin tapaamista, johon ei ole edes ollut missään yhteyksissä koko aikana? Kyyninen minä nostaa hieman päätään. Olisihan se toki ihanaa ajatella, että joku ihminen tekisi niin lähtemättömän vaikutuksen, että vielä 10 vuoden jälkeenkin samat tunteet nousisivat pintaan hänen lähellään. Vaikka periaatteessa he tuskin tunsivat toisiaan kunnolla. 

Odota minua järven rannalla on ihanan hekumoiva kesän guilty pleasure -kirja, jota ei toki kannata ottaa liian ryppyotsaisesti. Romanttisen juonen lisäksi molemmilla päähenkilöillä on ongelmia elämässään takanaan, joten synkempiäkin teemoja toki löytyy, eli kirja ei ole pelkkää rakkausilottelua. Sivuhahmoista vielä mainittakoon Fernin pitkäaikainen ystävä Whitney, joka suorapuheisuudellaan hätkähdyttää, välillä jopa ärsyttää, mutta osin myös naurattaa.

"Olet vähän turhan nätti ja turhan pitkä, mutta osaat käsitellä vauvoja ja vaikutat fiksulta. Ja jos totta puhutaan, en ole koskaan syönyt yhtä hyvää risottoa. Mutta jos panet ystäväni taas säpäleiksi, tulen Torontoon ja listin sinut." (s. 235)

Villi veikkaukseni on, että kirjailijan seuraava teos ilmestyy suomeksi taas ensi kesän kynnyksellä. Minä aion kuitenkin ottaa varaslähdön ja lukaisen alkukielisen ostokseni vielä jo ennen tätä, koska Fortunen kirjoissa vain on sitä jotakin.

Annan arvosanaksi 4-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

Amman lukuhetki

Samantyylistä:

Joka ikinen kesä: Carley Fortune

Lomalla kaikki on toisin: Emily Henry

Päivitys Rauniara-kirjapariin

 Luin J.S. Meresmaan Rauniara-kirjaparin toisen osan Poika valkean, renki raudan. Klikkaa kansikuvaa lukeaksesi mietteeni molemmista osista.

Päivitys Ihmisenhaltija-sarjaan

 Luin Satu Leiskon Ihmisenhaltija-sarjan toisen osan Varjotarha. Klikkaa kansikuvaa, niin pääset postaukseeni, jossa arvioin molemmat osat.