Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Villi vuosi: Laura Kay

 Villi vuosi: Laura Kay. Suomentanut Jade Haapasalo. Bazar 2024

Englanninkielinen alkuteos (2023): Wild Things. Kansi: Hilla Semeri

"Kaksi bestistä. Monta villiä asiaa. Vuosi, joka muuttaa kaiken.

Laura Kayn hyvänmielenromaani Villi vuosi on riemastuttavan rönsyilevä kertomus rohkeudesta tavoitella omannäköistä elämää.

Eleanor Evans on jumissa. Työ on niin tylsää, että hän vetäytyy tuntikausiksi kopiointihuoneeseen ilman että kukaan edes huomaa mitään. Kämppiksellä on tapana jättää jääkaapin oveen passiivisaggressiivisia lappusia, ja mikä traagisinta, Eleanor on kuolettavan rakastunut parhaaseen ystäväänsä Ramonaan.

Kaiken on muututtava. Eleanor lupaa itselleen, että tekee vuoden ajan villejä asioita. Ne voivat olla pieniä, kuten minikokoinen perhostatuointi, tai valtavia, kuten muutto maalle yhteiseen taloon ystävien kanssa. Tai ihan oikeasti elämää mullistavia...

Laura Kayn Villi vuosi on rakkauskirje ystävyydelle, uusille aluille ja riskien ottamisen ilolle. Varoitus! Kirja saa sinutkin suunnittelemaan omaa villiä irtiottoasi." (Bazar)

Oma arvio:

Bazarilta ilmestyy säännölliseen tahtiin Hyvän mielen kirjat -sarjan romaaneja, jossa on niin käännettyä kuin kotimaistakin viihdekirjallisuutta. Laura Kayn Villi vuosi taitaa olla ensimmäinen tämän otsikon alla oleva kirja, jonka arvostelen blogissani. Ihastuin Hilla Semerin suunnittelemaan kirjan kanteen jo katalogia selatessani, ja kirjan kuvauksen luettuani kiinnostuin tästä lisää. Mietin, olisiko tämän kirjan postaus säästää kesäkuun puolelle, jolloin Yöpöydän kirjat -blogissa on taas tuttuun tapaan menossa Pride-lukuhaaste, mutta en nyt malttanut odotella sinne asti.

Kirjan päähenkilönä on reilut parikymppinen Eleanor eli El, joka kokee elämänsä junnaavan paikallaan monestakin syystä. Hänen työpaikkansa lehden toimituksessa ei ole sitä, mitä hän haluaisi, sillä hän lähinnä kopioi papereita ja täyttelee Excel-taulukoita. Yhtään juttua hän ei ole saanut viiden vuoden aikana kirjoittaa. Hän asuu rasittavan Amelian kämppäkaverina ja on toivottoman rakastunut työkaveriinsa Ramonaan eli Rayhin, joka ei kuitenkaan todennäköisesti tunne samoin. Raylla on sitäpäitsi on-off-suhde Kirstyn kanssa. Niinpä El joutuu vain kärvistelemään tunteidensa kanssa heidän hengaillessa yhdessä Jamien ja Willin kanssa Lontoon baareissa ja kahviloissa. Eräällä reissulla El on saanut idean viettää villiä vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on tehtävä joka kuukausi jotakin villiä. Oli se sitten tatuoinnin ottaminen, ryhmäseksin harrastaminen tai  yhteisen omakotitalon ostaminen maaseudulta Jamien, Rayn ja Willin kanssa.

Viisi vuotta, ja edelleen sydämeni lähtee laukalle tuon naisen vuoksi. Ryhdistäydynkö minä koskaan?(s. 36)

Kyllä vain, kun Willillä tulee ero tyttöystävänsä kanssa ja heidän talonostosuunnitelmat kariutuvat sitä myöten, tämä pääsosin sateenkaareva nelikko saa päähänsä ostaa kimpassa talon maaseudulta. Talo ei ole mitä parhaimmassa kunnossa, mutta toimelias porukka laittaa hihat heilumaan, enemmän tai vähemmän siinä onnistuen. Kylän väki tulee tutuksi, kuten lähitalon vanharouva Sally, kylän homopariskunta Rafe ja Jim ja Lontoosta kipeän eron jälkeen vanhempiensa pubissa paossa oleva Rachel. Jamie saa hommattua heille jopa kanoja, joiden nimeksi tulee Twilight-saagan innoittamana Edward, Bella ja Jacob. Olen erityisen ihastunut tästä yksityiskohdasta!

Tiedätköhän sinä, minä mietin, Tiedätköhän sinä, että peruisin kaiken silmänräpäyksessä, jos saisin olla sinun kanssasi. (s. 154)

Kirjan keskiössä on ystävysten kommuunin muotoutuminen maalle sen iloineen mutta myös hankaluuksineen. Päämääränä on suuret tuparit, johon on kutsuttu koko kylän väki ja muutama harva valittu muu, kuten Jamieen ihastunut, työpaikalta tuttu viiksi-Kyle. Tärkeässä roolissa on toki myös Eleanorin alati kytevät tunteet Rayta kohtaan ja se kipu, mitä niiden tukahduttaminen hänessä aiheuttaa. Eleanor saa voimaa toimiessaan tukihenkilönä 18-vuotiaalle Rozálialle, jonka perhe on hyljännyt hänet kaapistatulon jälkeen. Välillä on tosin epäselvää, kumpi on kumman tukihenkilö. Eleanorilla on myös Rob ja Polly, hänen rakas veljensä vaimoineen, joita hän pitää esikuvinaan ihannepariskunnasta. Eleanorin vanhemmat taas ovat aina menossa reissuillaan ja ovat yleensä vähän turhankin hilpeitä. Välittävätkö he oikeasti, mitä heidän jälkikasvulleen kuuluu?

Villi vuosi on hyvän mielen kirja jos mikä! Tässä on niin monenlaisia, ihastuttavia henkilöhahmoja, jotka jokainen tuovat omalla tavallaan lusikkansa soppaan. Kaikki sympatiat ovat päähenkilö Elin puolella, jolla on vielä kovin tekemistä itsetuntonsa kanssa, mutta joka kasvaa tarinan edetessä. Elin ja Rayn suhde noudattaa perinteistä friend-to-lovers-trooppia. Minä lhykertelin onnesta kirjaa lukiessani, niin täydellisesti siinä loksahtelivat palaset kohdalleen. Kaikki ei aina mene täydellisesti, mutta ystävyys ja rakkaus kaikissa muodoissaan on tässä kirjassa kantavin voima.

Silloin käännyn katsomaan häntä. Olemme molemmat hetken hiljaa. Hän katsoo minua silmät suurina, eikä ymmärrä, mikä minulla on hätänä.
"Olen satuttanut itseni", sanon lopulta kuin kaikuna. (s. 244)

Kirjasta tulee hiukan mieleen Sally Rooneyn kirjat, mutta tässä ei ole niin paljon syvällisiä, lähes filosofisia keskusteluja, vaan tyyli on keveämpi ja hivenen humoristisempi. Minä tykkään!

Jos haluat osallistua Pride-lukuhaasteeseen, pidä mielessä ainakin tämä kirja!

Arvosanaksi annan lähes täydellisyyttä hipovat 5-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla: 

--

Samantyylistä luettavaa:


sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Muistoja hänestä: Colleen Hoover

Muistoja hänestä: Colleen Hoover. Suomentanut Sirpa Parviainen. WSOY 2024

                       

Englanninkielinen alkuteos (2022): Reminders of Him. Kansi: Caroline Johnson

"Vankilasta vapauduttuaan Kenna Rowanin ainoa toive on saada vihdoin olla äiti pienelle tyttärelleen. Tyttären kotikaupungin asukkaista ainoastaan baarinpitäjä Ledger suostuu edes puhumaan Kennalle, ja vastoin kaikkia hyviä aikeitaan Kenna ei voi vastustaa miehen vetovoimaa. Tunteiden syventyessä Kennan on löydettävä keino hyvittää menneisyyden erheet hinnalla millä hyvänsä. Voiko uuden tulevaisuuden rakentaa silkalle toivolle ja rakkaudelle?" (WSOY)

Oma arvio:

Tuntuu siltä, että olisi huomattavasti trendikkäämpää olla tykkäämättä suosikkikirjailija Colleen Hooverin teoksista, mutta trendikkyys ei ole koskaan ollut minua varten. Olen tähän kirjaan mennessä lukenut kirjailijalta Lily&Atlas-kirjaparin eli Se päättyy meihin ja Se alkaa meistä, ja pidin oikein kovasti molemmista. Muistoja hänestä on yksittäinen romaani, eli tälle ei tietääkseni ole jatkoa luvassa.

Minun kaltaiseni tytöt eivät tuntuneet sopivan minkäänlaiseen perheeseen. (s. 176)

Jos olet lusinut viisi vuotta nuoren aikuisen elämästäsi vankilassa, elämän aloittaminen vapaudessa ei ole helppoa. Tämän näkökulman tuo kirjan 26-vuotias päähenkilö Kenna, joka palaa kotikaupunkiinsa rähjäiseen ensiasuntoonsa, mukanaan kamalat muistot siitä illasta, kun hänen rakas poikaystävänsä Scotty menehtyi kamalassa kolarissa. Ja johon syyllinen oli  parikymppinen, kännipäissään autoa ajanut Kenna. Ja jonka takia hänet tuomittiin vankilaan. Miksi ihmeessä hän palaa sitten tuohon kaupunkiin, jossa hän ei haluaisi tulla tunnistetuksi? Koska hänen vankila-aikansa alkutaipaleella synnyttämänsä lapsi, nyt viisivuotias Diem, on siellä Scottun vanhempien hoivassa. He taistelivat lapsen huoltajuuden itselleen ja vaativat, ettei heidän poikansa surmannut Kenna saisi enää koskaan tavata tyttöä. Kenna haluaisi nyt kuitenkin nähdä oman lapsensa, ja on suunnitellut lähestyvänsä Gracea ja Patrickia sopivalla hetkellä. 

Huolimatta kaikesta tuhosta, joka seuraa vanavedessäni, en ole paha ihminen. En ole paha ihminen. (s. 380)

Kenna törmää heti kotiinpaluunsa jälkeen komeaan baarimikkoon Ledgeriin, jonka kanssa hän melkein päätyy heiluttelemaan peittoa - tai paremminkin pölyyttämään auton penkkejä - heti ensi metreillä, mutta Kenna perääntyy viime hetkellä, vaikka tuntee suunnatonta vetoa tuota karskia komistusta kohtaan. Kennalle nimittäin valkenee melko pian, että Ledger on juuri se Scottyn paras ystävä, jota hän ei koskaan päässyt livenä tapaamaan. Ledger ihmettelee Kennan säikkyä käytöstä, mutta ei osaa vielä yhdistää palasia paikalleen, vaan kuvittelee vain naisen olevan pettynyt rakkaudessa tai jotain. Kenna päättää, että hänen on unohdettava Ledger heti alkuunsa, mutta helpommin sanottu kuin tehty

Haluan, että hänelle tapahtuu vain hyviä asioita, koska minusta alkaa vaikuttaa siltä, että hänelle ei ole pitkiin aikoihin tapahtunut mitään hyvää. (s. 30)

Ilmenee, että Ledger on ollut Diemin elämässä todella kiinteästi läsnä. Hän asuu Gracen ja Patrickin naapurissa, osallistuu pikkutytön hoitoon tuon tuosta ja kuskaa tätä treeneihin. Mitä tapahtuu, jos hän saa tietää, kuka Nicoleksi esittäytynyt Kenna oikeasti on? Pariskunta ei pysty vastustamaan vetovoimaansa toisiaan kohtaan, mutta jossain vaiheessa Ledgerille tulee paljastumaan Kennan todellinen henkilöllisyys. Silloin toisessa vaakakupissa on Ledgerin tarve suojella Gracea, Patrickia ja Diemiä kaikelta pahalta ja hämmennykseltä, ja toisessa taas pikku hiljaa tärkeämmäksi muodostunut nuori nainen, josta hän ei pysty pysymään erossa vihastaan huolimatta. Onko Kenna vaaraksi Diemille? Onko Kennalla oikeus tulla sotkemaan Gracen ja Patrickin elämä? 

Mutta entä jos me halusimmekin syyttää jotakuta vain koska meihin itseemme sattuu niin paljon? (s. 178)

Kennalla olisi paljonkin kerrottavaa tuosta onnettomuusyöstä, mutta hän pitää kaiken itsellään. Lukijalle kaikki kerrotaan kuitenkin kirjeissä, joita Kenna kirjoittaa yhä säännöllisesti elämänsä rakkaudelle eli Scottylle. Mikä on totuus, eli jättikö päihdepöllyissään oleva Kenna todellakin kituvan poikaystävänsä tien varteen ja meni itse nukkumaan päänsä selväksi? Olisiko Ledger valmis kuuntelemaan Kennan version tarinasta, tai pikemminkin lukemaan sen Scottylle osoitetusta kirjeestä?

Muistoja hänestä on moniulotteinen rakkaustarina, jossa on mielenkiintoinen vankilasta vapautuneen nuoren äidin näkökulma ja tärkeä sanoma siitä, miten ennakkoluulot ja väärät uskomukset jatkavat elämistään, jos asioita ei selvennetä. Kenna käy muistoissaan läpi myös omaa lapsuuttaan välinpitämättömän äitinsä huollettavana. Hän tietää, millainen hyvä äiti ei ainakaan ole. Hän on ehkä hiukan itsekäs ajatellessaan noin vain voivan pölähtää tyttärensä elämään varoittamatta, mutta niin kova palo hänellä on nähdä oma rakas lapsensa, joka häneltä vietiin heti synnytyksen jälkeen.

Tiedän kokemuksesta,että jos varttuu epätäydellisen äidin kanssa, on parempi varttua tietoisena siitä, että epätäydellinen äitisi taistelee sinusta, kuin tietäen ettei hän välitä paskaakaan. (s. 135)

Hooverin tyyliin sekstailukohtauksissa on ytyä, mutta kovin intensiivisen graafikseksi hän ei niissä heittäydy. Muutama asia jää vähän mietityttämään, kuten se, miten muka kaikki oikeudet tavata lastaan voidaan viedä äidiltä? Myös Ledgerin käytöksen täyskäännös hänen kuultuaan, kuka Nicole oikeasti onkaan, on vähän liioiteltua. Ymmärrettävää on toki, että jos joku on tekeytynyt joksikin muuksi ja sitten paljastuukin parhaan ystävän tuomituksi surmaajaksi, jolla ei huhupuheiden mukaan ole omaatuntoa ollenkaan (kirjassa puhutaan paljon siitä, miten ilmeetön ja tunteeton nuori Kenna oli oikeussalissa), että se suututtaa. Tulee petetty olo. Onneksi Ledgerillä on järjen äänenä hänen baarissaan työskentelevä Grady, joka pistää tämän miettimään käytöstään ja sitä, että Kennakin on tunteva ihminen. Ledger jopa tarjoaa Kennalle tiskaajan töitä ravintolassaan, mutta vain siksi, että tämä saisi rahaa kokoon ja voisi matkustaa mahdollisimman kauas Diemistä. Mutta haluaako Ledger, että Kenna matkustaa pois?

Lopussa tulee taas aimo annos ällöimelyyttä ja -onnellisuutta, mutta mitäs sitä muutakaan kannattaisi odottaa. Muutaman onnenkyyneleen pyyhkäisin silmäkulmastani jopa minäkin. Mukava, tunteita herättävä lukupaketti siis jälleen tämä Hooverin uusin. 

Annan arvosanaksi tälle 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:


Samantyylistä:

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

The Inheritance Games -sarja: Jennifer Lynn Barnes

The Inheritance Games - Salainen perijätär: Jennifer Lynn Barnes. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2024 (The Inheritance Games #1)

Englanninkielinen alkuteos (2020): The Inheritance Games. Kansi: Katt Phatt, Karina Granda & Hachette Book Group, inc.

"Tuntematon tyttö – Upporikas perhe – Kohtalokas peli voi alkaa

Miksi mysteerinen miljardööri valitsi Avery Grambsin pelinappulakseen? Jennifer Lynn Barnesin viettelevän YA-trilleritrilogian avaus on täydellistä luettavaa Yksi meistä valehtelee -sarjan ja Knives Out -elokuvien ystäville!

Äitinsä menettäneen Avery Grambsin elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän kesken koulupäivän saa kutsun miljardööri Tobias Hawthornen testamentin lukuun. Käy ilmi, että omalaatuinen, arvoituksia rakastanut Hawthorne on jättänyt koko jättiomaisuutensa Averylle – sillä ehdolla, että tämä asuu vuoden ylellisessä ja valtavassa kartanossa perinnöttä jääneiden sukulaisten kanssa. Kartanossa asuvat myös neljä harmillisen komeaa veljestä, jotka eivät katso hyvällä tuntematonta perijätärtä. Avery ei kuitenkaan antaudu rikkauden tuoman helpon elämän viettelemäksi, vaan alkaa selvittää mysteeriä: miksi eksentrikko Hawthorne valitsi juuri hänet pelinappulakseen? (WSOY)


Oma arvio:

Arvoituksia ja salaisuuksia, miljoonaperintö ja hulppea kartano, komeat veljekset, romantiikan ripauksia ja vähän jännitystäkin. Jennifer Lynn Barnesin The Inheritance Games -sarjan avausosan ainekset ovat niin herkulliset, että tiesin jo kirjan aloittaessani, että tästä tulisi minulle täydellisen viihdyttävä lukukokemus. Sarjaan on ilmestynyt alkukielellä jo neljä osaa ja viidettä odotellaan tälle vuotta. Sarjan seuraavaa osaa suomeksi ei tarvitse odotella kauhean kauaa, sillä toinen osa Hawthornen arvoitus ilmestyy jo tämän syksyn alussa.

17-vuotias Avery Grambs on asunut äitinsä kuoleman jälkeen häntä seitsemän vuotta vanhemman Libby-isosiskonsa huollettavana. Elämä heillä on hyvin vaatimatonta, ja Avery joutuu tekemään iltaisin töitä koulun jälkeen, jotta he pärjäisivät. Avery menestyy koulussa erinomaisesti, jopa liiankin, sillä rehtori on aivan varma, että tämä on huijannut kokeessa saadakseen täydellisen tuloksen. Max-ystävän kanssa Avery pitää yhteyttä viesteillä ja puheluilla, sillä tämä on muuttanut harmillisen kauas - ja tiukan uskonnolliset vanhemmat rajoittavat välillä heidän viestittelyään, jos Max on tehnyt heidän mielestään syntiä. Huolta aiheuttaa myös Libbyn toksinen Drake-poikaystävä, jonka isosisko ottaa aina uudelleen takaisin, vaikka on luvannut Averylle olla tekemättä niin. Välillä Avery joutuu nukkumaan yönsä autossa, koska ei mahdu saman katon alle Draken kanssa.

Ja sitten kaikki muuttuu. Komea ja tyylikäs nuorimies, Grayson Hawthorne, ilmestyy Averyn koululle, pyytää tätä mukanaan Hawthornen kartanoon, jossa tyrmistynyt Avery saa kuulla perineensä valtavan, miljoonien perinnön hänelle tuntemattomalta Tobias Hawthornelta - mutta vain tietyin ehdoin. Hänen on asuttava vuosi Hawtrornen kartanossa, joka on Teksasin suurin kartano. Onnekseen hän saa Libbyn seurakseen, joka tuntuu olevan perinnöstä enemmän innoissaan kuin Avery, joka on lähinnä ahdistunut.

"Hän jätti sinulle omaisuuden, Avery, mutta meille hän vain sinut." (s. 89)

Kuulostaa helpolta ehdolta, mutta sitä se ei ole: kartanossa, omissa siivissään asuvat myös Tobias Hawthornen neljä veljenpoikaa, pitkänhuiskea ja puhelias Alexander, 17, vaaroja janoava Jameson, 18, tyylitajuinen Grayson, 19, ja vanhin Nash, 25, jolla on toisten pelastaminen verissään. Huikentelevainen Skye-äiti, joka on tehnyt kaikki pojat eri miehille, on ihan yhtä käärmeissään yllättävän perijättären saapumisesta kuin poikien Zara-täti. Näyttää siltä, että Avery saa taistella hengestään tuon vuoden ajan. Onneksi hän on perinyt myös Tobiaksen uskollisen, vakaan henkivartijan, Orenin, joka lupaa suojella Averyä kaikin voimin.

"Voisin vaikka lyödä vetoa, että lähdet viikon sisällä."  (s. 127)

Tobias on jättänyt kaikille neljälle veljekselle ja Averylle kirjeen. Averyn kirjeessä lukee vain pahoittelut ja allekirjoitus, eikä hän ymmärrä enää mistään mitään. Grayson tekee selväksi, että hän paljastaa vielä Averyn huijaavan jotenkin. Zara yrittää keksiä keinoa, jolla perinnönjako saadaan kumottua. Aika pian lehdistö saa tietää Averyn tarinan ja paparazzit alkavat piirittää tätä. Ainoa asia, mitä Avery miettii tämän kaiken keskellä, on se, liittyykö Tobias jotekin äitiin. Äiti sanoi eläessään, että Averyn syntymään liittyy salaisuus. 

En halunnut olla lasiballerina tai veitsi. Halusin todistaa edes itselleni olevani jotain. (s. 347)

Avery saa kuitenkin yllättävän liittolaisen Jamesonista, joka kertoo isoisänsä rakastaneen arvoituksia ja järjestäneensä sellaisia pojanpojilleen jatkuvasti. Hän uskoo kirjeisiin kätkeytyvän jonkin vihjeen. Avery ja Jameson alkavat etsiä yhdessä johtolankoja, ja jossakin vaiheessa Graysonkin sotkeutuu peliin mukaan. Avery tuntee vetoa jännityshakuiseen Jamesoniin, mutta onko poika tosissaan, vai pitääkö hän vain Averyä pelinappulana? Grayson alkaa lämmetä Averylle, kun tajuaa, ettei tämä ole tuhlailemassa perintöään, vaan jatkaa vaatimatonta elämäntyyliään, tosin miljoonakartanossa asuen. Averyä huolettaa isosiskonsa, joka yhä saa Drakelta viestejä. Sitten tapahtuu kamala läheltä-piti-onnettomuus, jonka jälkeen Avery tajuaa, että hänellä voi olla hengenlähtö lähellä, jos hän ei osaa pitää varaansa.

"Me emme ole normaaleja. Tämä paikka ei ole normaali, etkä sinä ole pelaaja, ipana. Sinä olet se lasiballerina. Tai veitsi." (s. 167)

Ai että pidin tästä kirjasta! Toisiaan seuraavat vihjeet ja arvoitukset, komeat Hawthornen pojat, jotka kaikki ovat omia persooniaan, fiksu Avery, jolla on jalat maassa perinnöstä huolimatta sekä mieletön, salakäytäviä täynnä oleva kartano, jonne Tobias Hawthorne on kuuleman mukaan rakennuttanut joka vuosi yhden huoneen lisää. Mukaansatempaavan juonen lisäksi kirjan mukavalukuisuutta lisäävät lyhyet luvut. Romantiikkapuoleen olisi toki saanut satsata hiukan lisää, ja Averyn päättämättömyys kahden pojan välillä on vähän rasittavaakin, mutta senkin annan anteeksi. 

Nyt sitten odottelemaan kuumeisesti jatko-osaa!

Arvosanaksi annan tälle 5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:



The Inheritance Games - Hawthornen arvoitus: Jennifer Lynn Barnes. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2024 (The Inheritance Games #2)

Englanninkielinen alkuteos (2021): The Hawthorne Legacy. Kansi: Katt Phatt (kuva), Karina Granda (suunnittelu), Hachette Book Group, inc.

"Tappava peli – Silmänkääntötemppu – Panoksena perintö

Perhesalaisuuksien ja romantiikan pyörre, miljardien arvoisen omaisuuden kohtalo – Hawthornen arvoitus kehrää auki suvun mysteeriä.

The Inheritance Games -sarjan ensimmäinen kirja Salaperäinen perijätär päättyi odottamattomaan uutispommiin. Nyt Averyn on löydettävä mies menneisyydestä, ”Harry”, jonka Avery uskoo tietävän syyn siihen, miksi Tobias Hawthorne jätti omaisuutensa tuntemattomalle eikä tyttärilleen tai lapsenlapsilleen. DNA-testin tuloksena Avery tietää nyt, ettei hän ole Hawthornien verisukulainen, mutta uudet tiedonjyvät ja ratkenneet arvoitukset viittaavat siihen, että hän kytkeytyy sukuun jonkin syvän yhteyden myötä. Ja mysteerin auetessa kaksi nuorta Hawthornea, Jameson ja Grayson, tuntuvat vetävän Averyä puoleensa magneetin lailla, mutta eri suuntiin. Joku taas on päättänyt poistaa Averyn pelistä keinoja kaihtamatta, lopullisesti." (WSOY)

Oma arvio:

Olipas mukavaa, kun keväällä ilmestynyt The Inheritance Games - Salainen perijätär sai suomennetun jatko-osan heti saman vuoden syksyllä! Minulla tosin oli alkuinnostuksen jälkeen hiukan käynnistymisvaikeuksia tämän kakkososan kanssa. Pääsinkö silti vauhtiin? No pääsin, pääsin!

Varoitus: tämä arvio sisältää spoilereita edellisestä osasta ja hiukan tästäkin.

Hawthornen arvoitus jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Avery on hämmentynyt kahden Hawthornen pojan seurassa: ylienergisen Jamesonin suudelmat paljastuivatkin pelkäksi peliksi, ja vakaa Grayson päätti väistyä pikkuveljensä tieltä. Avery yrittää elää miljoonaperijättären roolissa, käyttäytyä odotetulla tavalla erinäisissä tilaisuuksissa ja selvitellä yhä ratkaisematonta mysteeriä, jonka Tobias Hawthorne jätti perijöilleen. Nyt kartanosta on kuitenkin häädetty poikien petollinen äiti Skye ja heidän tätinsä Zara, jotka eivät suhtautuneet suopeudella tuntemattomaan perijättäreen.

"Luotatko sinä minuun, Perijätär?" Jamesonilla oli yllään nahkatakki. Hän näytti pojalta, joka tietää hankaluuksia. Mutta hyvällä tavalla.
"En vähääkään", vastasin, mutta otin kypärän hänen kädestään ja kiipesin hänen taakseen, kun hän oli hypännyt moottoripyörän selkään. (s. 106)

Xander, Jameson ja Grayson löytävät kartanosta salaisen siiven, joka on kuulunut tuhoisassa tulipalossa menehtyneelle Toby Hawthornelle, poikien enolle. Averylle tosin selvisi, että Toby onkin yhä elossa: hän on sama kulkuri Harry, jonka kanssa Avery pelasi kadulla shakkia äitinsä kuoleman jälkeen. Tobyn asunnosta löytyvät vihjeet mullistavat Averyn maailman totisesti. Jameson ja Grayson haluavat suojella ja turvata Averyä tosissaan, ja tuntuupa molemmilla olevan lämpimiä tunteita tyttöä kohtaan. Averyn pää on pyörällä. Averyn iloksi ja hämmästykseksi hänen ystävänsä Max ilmestyy kartanolle ja on vaitelias väleistään vanhempiensa kanssa. Hän yrittää sinnikkäästi, omalla hauskalla tavallaan auttaa Averyä sekalaisten tunteidensa setvimisessä.

Minulla on salaisuus... Miten monta kertaa minä ja äiti olimme leikkineet tuota leikkiä? Miten monta tilaisuutta hänellä oli ollut kertoa minulle totuus. (s. 293)

Lisää arvoituksia alkaa sadella samalla, kun Avery saa kiristellä hampaitaan hänen julkisuuteen ponnahtaneen hulttioisänsä, Ricky Grambsin takia, joka vieläpä lyöttäytyy yhteen katkeran Skyen kanssa. Huhutaan jopa, että Ricky yrittää saada takaisin tyttärensä huoltajuuden, joka kuuluu vielä isosisko Libbylle. Hawthornejen turvallisuuspäällikkö Oren ja edunvalvoja Alisa ovat hermoraunioita, koska Avery haluaa selvittää arvoituksia vaaroista välittämättä. Luvassa on muun muassa yhden yön reissu yhdelle Tobiaksen perintönä jättämälle vuoristomökille, jossa saattaisi olla yksi vihje lisää. Sekin reissu tosin päättyy pikaiseen paluuseen kartanolle, kun jokin epämääräinen hiippari keskeyttää Jamesonin ja Averyn kuumat hetket poreammeessa.

Loppua kohti arvoituksia ja vaarallisia tilanteita satelee hengästymiseen asti. Jos luulit, että suurimmat mysteerit ratkesivat ensimmäisessä osassa, erehdyit pahasti. Hyvin yllättäviä paljastuksia ja juonenkäänteitä tarjoaa tämä toinenkin osa. Romantiikka näyttelee pientä roolia arvoitusten ratkomisten välissä, mutta eivät ole pääroolissa. Ihanan pieniä, lyhyitä, kiltin kuumottavia kohtauksia ja lupauksia tulevista sellaisista. Averyllä on mietittävänään, kumpi Hawthornen pojista, Jameson vai Grayson, on hänelle se oikea. 

Kuvittele itsesi jyrkänteelle meren rannalla. Tuuli tuivertaa hiuksiasi. Aurinko laskee. Kaipaat joka solullasi ja sielullasi yhtä asiaa. Yhtä ihmistä. Takaa kuuluu askelia. Sinä käännyt.
Kuka siinä seisoo? (s. 340)

Averylla on ollut tapana työntää kaikki omat tunteensa syrjään - tämän hän uskoo oppineensa äidiltään - mutta lopulta hän alkaa saada kosketuksen omiin tunteisiin ja kammottavan onnettomuuden myötä hänelle hahmottuu se, kumpi pojista saa hänen sydämensä. Äidin rakkauselämästäkin Avery saa tietää yllättäviä asioita. En silti ihan täysin usko, että tämä Jameson-Avery-Grayson-kolmiodraama oli vielä tässä, onhan vielä sarjaan tulossa kaksi osaa lisää. Seuraava osa, Viimeinen siirto, ilmestyy ensi vuonna eli 2025.

Alkutahmeuden jälkeen imeydyin taas täysin tämän mysteerin pauloihin ja tykkäsin myös romanttisista kuvioista, jotka nekin jättivät vielä hiukan arvauksia ilmaan. Nyt sitten vain odottelemaan seuraavaa suomennettua osaa, ellen sitten malttamattomana lue enkunkielisenä ennen sitä.

Annan arvosanaksi 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla: 

---

Samantyylistä luettavaa:

lauantai 4. toukokuuta 2024

Päivitys Royalteen-sarjaan

 Luin neljännen osan Anne Gunn Halvorsenin ja Randi Fuglehaugin Royalteen-sarjasta. Klikkaa kuvaa päästäksesi lukemaan ajatukseni sarjan kaikista osista, myös tästä neljännestä osasta Royalteen - Teidän majesteettinne.