Kaunein YA-kansi 2021 äänestys

 Muistattekos vielä viimevuotisen Kaunein YA-kirjakansi 2020 äänestyksen blogissani? Lupailin viime vuonna, että järjestäisin samanlaisen tänäkin vuonna, joten saamanne pitää. Äänestysohjeet ovat samat kuin viime vuonna, eli äänestää voit ainoastaan tämän postauksen kommentteihin, jotka julkaisen vasta äänestysajan loputtua. Näin muiden äänet pysyvät salassa :) 

 

Ehdokaskansikuvat ovat äänestysohjeiden alla kuvakollaaseina ja jokaiselle kuvalle on annettu numero. Kannet eivät pääse oikeuksiinsa pieninä kuvina, joten suosittelen tutkimaan isompia kansikuvia blogissani tai esim. googlettamalla, jos haluatte saada paremmin selkoa kansikuvista ja niiden upeista yksityiskohdista. Etenkään tummasävyiset kannet eivät oikein erotu edukseen minikuvina, mikä on harmi. Koska ehdokkaita on paljon, 51 kantta, ei minulla kuitenkaan ollut mahdollisuutta laittaa kaikista suurta kuvaa tähän, tai postaus olisi ollut kilometrin mittainen. (Oletan myös, että suurin osa äänestäjistä on YA-lukijakuplan sisältä ja on jo nähnyt suurimman osan kansista livenä.)

Olen yrittänyt löytää kaikki suomennetut kirjat, jotka voi mieltää YA-kirjallisuudeksi, mutta pahoittelen, jos joku on jäänyt pois. Kaikki eivät välttämättä miellä kaikkia YA-kirjoiksi, mutta sillä tuskin on äänestyksen kannalta merkitystä. Äänestys on leikkimielinen, joten mitään tästä ei kannata ottaa vakasti. Tavoitteenani on tuoda arvostusta myös kirjankansien kuvittajille, sillä he tekevät todella tärkeää työtä kirjailijan, kustannustoimittajien ja kääntäjien ohella sen eteen, että kirja on toimiva kokonaisuus ja houkuttaa lukemaan. Olen merkinnyt luetteloihin myös kannen tekijän nimen, jos se on ollut helposti löydettävissä. Jos en tiedä kannen tekijää, olen laittanut niihin kohtiin kysymysmerkin. (Jos tiedät kuvittajan, jota minä en ole merkinnyt, saa huikata, niin korjaan!)

Tänä vuonna äänestykseen ei kytkeydy arvontaa. Järjestän arvonnan blogissani erikseen helmikuussa, kun blogini täyttää kahdeksan vuotta. Tähän äänestykseen osallistuneet saavat kyseisessä arvonnassa sitten kaksi arpaa yhden sijasta, jos muistavat huikata minulle asiasta.

Äänestysohjeet:

1. Kansikuvaa voit äänestää ainoastaan tämän postauksen kommentteihin. Kommenteissa on tarkistus päällä, ja aion julkistaa kaikki äänet samaan aikaan sunnuntaina 9.1.2021 klo 12.00 jälkeen, joten kommenttiasi ei tule näkyville sitä ennen.

2. Ääniä voit antaa kolmelle (3) kauneimmalle kannelle seuraavasti: kauneimmalle 5 ääntä, toiseksi kauneimmalle 3 ääntä ja kolmanneksi kauneimmalle 1 ääni. Voit äänestää myös vain yhtä tai kahta kantta, jos haluat. Jos äänestät kahta, annat 5 ääntä kauneimmalle ja 3 ääntä toiseksi kauneimmalle. Äänestäessäsi vain yhtä kantta, annat kauneimmalle 5 pistettä. Voit ilmoittaa pelkän kansikuvan numeron ja sen perään antamasi äänet.

3. Äänestysaika päättyy sunnuntaina 9.1. 2021 klo 12.00.

4. Julkistan Kaunein YA-kansi 2021 -äänestystulokset sunnuntain 9.1.2022 aikana, todennäköisesti myöhään illalla.

5. Äänestys on minun, vaatimattoman harrastuksekseen kirjabloggaavan järjestämä, eikä siinä ole mukana ulkopuolisia tahoja. Kauneimpien kansikuvien Top 10:lle on luvassa kunniaa ja suitsutusta blogissani ja sen somekanavissa, mutta sen kummempaa palkintotilaisuutta en pysty järjestämään :)

6. Äänestäkää ahkerasti!

7. Ps. Myös äänestyksen järjestäjä itse saa osallistua äänestykseen.

 1. Jenny Han: Aina ja ikuisesti Lara Jean. (suom. Antti Hulkkonen) Kansi: @ Netflix, Riikka Turkulainen (suunnittelu)

2. Katherine McGee: Amerikan kuninkaalliset - Majesteetti. (suom. Outi Järvinen) Kansi: Johanna Junkala, Adobestock

3. Angie Thomas: Betoniruusu. (suom. Terhi Kuusisto) Kansi: Cathy Charles

4.Aiden Thomas: Hautausmaan pojat. (suom. Inka Parpola) Kansi: Mars Lauderbaugh (kuvitus), Liz Dresner (suunnittelu)

5. Ilkka Auer: Hornantuli. Kansi: Ilkka Auer

6. Juno Dawson: Ihmemaa. (suom. Aura Nurmi) Kansi: ?

7. Siri Kolu: Iltasatuja maailmanpalosta. Kansi: ?

8. Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin. (suom. Leena Ojalatva) Kansi: Stephanie Yang (suunnittelu), Michael Frost (kuva)

9. Holly Bourne: Vuosikirja. (suom. Kristiina Vaara) Kansi: ?

10. Magdalena Hai: Isetin solmu. Royaumen aikakirjat 2. Kansi: Nina von Rüdiger

11. Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään. Kansi: Mirella Mäkilä

12. Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu. Kansi: Päivi Puustinen

13.Anniina Mikama: Myrrys. Kansi: Riikka Turkulainen, iStockphoto

14. Kati-Annika Ansas: Tuhkataivas. Kansi: ?

15. J.S.Meresmaa: Khimaira. Kansi: Karin Niemi

16. Emiko Jean: Tokion prinsessa. (suom. Susanna Sjöman) Kansi: ?

17. Marika Riikonen ja Päivi Haanpää (toim.): Likainen tusina - novelleja. Kansi: Samppa Ranta / Punavuoren Folio Oy

18. Anne Muhonen: Älä unohda minua - sarjakuvaromaani. Kansi: Anne Muhonen

19. Leigh Bardugo: Tuho ja roihu. (suom. Meri Kapari) Kansi: April Ward

20. Nadja Sumanen: Sade on kaikille sama. Kansi: Emmi Kyytsönen

21. Marja-Leena Tiainen: Musta enkeli. Kansi: @Alexander Krivitskiy / Unsplash

22. Mintie Das: Kuolleetkin ghostaa. (suom. Kristiina Vaara) Kansi.Eveliina Rusanen, iStock

23. Siri Pettersen: Rautasusi. (suom. Eeva-Liisa Nyqvist) Kansi: Siri Pettersen

24. Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö unelmoi. (suom. Katja Laaksonen) Kansi: Theresa Evangelista

25. Salla Simukka: Matalapaine/korkeapaine. Kansi: Laura Lyytinen, Istockphoto

26. Emma Luoma: Perhosten aika. Kansi: Kaisu Sandberg

27. Marja Aho: Lasienkeli. Kansi: Kaisu Sandberg

28. Sally Green: Maailmojen tulet. (suom. Meri Kapari) Kansi: ?

29. Hank Green: Loistavan hullu hanke. (suom. Kaisa Kattelus) Kansi: Laura Lyytinen, iStockphoto

30. Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle. (suom. Leena Ojalatva) Kansi: Bijou Karman (kuvitus), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)

31. Riina Mattila: Silmät avatessa on edelleen pimeää. Kansi: Riikka Turkulainen

32. Sini Helminen: Hurme. Kansi: Karin Niemi

33. Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus. (suom. Niko Toiskallio) Kansi: Juho Toiskallio (suunnittelu ja käsintekstaus). Kuvat; iStock/ Adam Smigielski, Violetastock, Sergei Dubrovskii.

34. Karen M.Mcmanus: Kaksi voi säilyttää salaisuuden. (suom. Inka Parpola) Kansi: Melissa Four, iStockphoto LP

35. Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu. Kansi: Saara Helkala (suunnittelu), Gabriele Ribeiro (kuva)

36. E. Lockhart: Me olimme valehtelijoita. (suom. Riina Vuokko) Kansi:iStockphoto/Piola666

37. Anne Lukkarila: Pelletaivas. Kansi: Tiia Javanainen/ Purotie Design

38. Sarah J. Maas: Siiveniskujen valtakunta. (suom. Sarianna Silvonen) Kansi: ?

39. Elisabeth Lim: Tyttö ja lasikenkä. (suom. Susanna Hirvikorpi) Kansi: Laura Lyytinen

40. Sarah J. Maas: Aamunkoiton torni (suom. Sarianna Silvonen) Kansi: Shutterstock

41. TJ Kline: Talo taivaansinisellä merellä. (suom. Mika Kivimäki) Kansi: ?

42. Lee MacKenzi: Loki - petoksen nuori jumala. (suom. Antti Hulkkonen) Kansi: Laura Lyytinen

43. Liz Braswell: Syntymättömyyspäivä. (suom. Tuulia Tipa). Kansi: Tarja Vettersten.

44. Salla Simukka ja Siri Kolu (toim.): Satalatva - Kalevala uusin silmin. Kansi: Laura Lyytinen

45. Maureen Johnson: Hei, julma maailma. (suom. Jenni Rapelo) Kansi: ?

46. Joanna Heinonen: Veren väki. Kansi: ?

47. Zoe Sugg ja Amy McCulloch: The Magpie society - Siivenisku. (suom. Inka Parpola) Kansi: ?

48. Heidi Silvan: Tyhmästi tehty. Kansi: Karin Niemi

49. Victoria Aveyard: Maailmojen murtaja. (suom. Jussi Korhonen) Kansi: ?

50. Sonja Heikkilä: Real me. Kansi: Sonja Heikkilä

51. Dess Terentjeva: Ihana. Kansi: Riikka Turkulainen

Päivitys The Magpie Society -sarjaan

 Luin Zoe Suggin ja Amy McCullochin The Magpie Society -sarjan toisen osan, joka päättää sarjan. Voit lukea arvioni osasta Siivenisku ja aiemmasta osasta kuvaa klikkaamalla.

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021: Luukku 23

Lukeminen harrastuksena ja elämäntapana – kuinka rakasta lukuharrastusta voi syventää?

Oikein hyvää jouluaatonaattoa sinulle! Olen mukana Kirjabloggaajien joulukalenterissa, ja minun vuoroni on paljastaa blogissani 23. luukku. Edellisen luukun nro 22 löydät  Kirjakko ruispellossa -blogista ja huomenna, jouluaattona avautuu 24. luukku Amman lukuhetki -blogissa. Koko kalenterin näet Kirjamies-blogissa.

Kuva: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat

Ajattelin höpötellä teille aiheesta lukeminen harrastuksena ja elämäntapana. Tämä kattaa hyvin paljon asioita allensa, mutta yritän pysyä kohtuudessa, ettei kirjoituksestani tule romaanin mittainen sepustus.

Mikä tekee sinusta lukijan? Voiko lukemista pitää harrastuksena, vai onko se enemmänkin olemisen tapa? Mitä kaikkea lukuharrastuksen ympärille voi kietoutua? Voiko liiasta lukemisesta olla haittaa?

Kirjapöllön huhuiluja -blogini täyttää parin kuukauden päästä jo kahdeksan vuotta, ja monenmoista on tapahtunut Dysphoria-nimellä aloittaneen blogini historiassa. Olen ylpeä siitä, että yhä edelleen blogini olemassaoloni perustuu rakkauteeni kirjoihin, etenkin nuorten aikuisten sellaisiin. Blogini pääpaino onkin edelleen YA-kirjallisuusarvioissa. Olen ollut mukana monissa tempauksissa, lukuhaasteissa, vetänyt sellaisia itsekin, ja käynyt erilaisissa kirjallisuustapahtumissa. Pian onkin taas aika tehdä kooste tämän vuoden lukuhaasteista, joissa olen ollut mukana, ja alkaa listata uusia ensi vuodelle.

Lukuhaasteet houkuttavat kokeilemaan erilaista

Lukuhaasteet ovat mainioita, jos kaipaa lukuharrastukseensa monipuolisuutta. Erilaisia lukuhaasteita voi löytää esimerkiksi kirjastojen nettisivuilta, Instagramin kirjayhteisöstä ja muutenkin netin syövereistä googlaamalla. Tunnetuin kirjaston lukuhaaste on Helsingin kirjastojen 50-kohtainen Helmet-lukuhaaste, jossa olen ollut mukana jo ties kuinka monta vuotta. Uusi, ensi vuoden haaste julkistetaan 29.12, joten jännitys tiivistyy. Jotta pelaisin myös kotiinpäin, OUTI-kirjastoilla on myös omansa, Pohjoinen lukuhaaste, joka on Helmetiä hieman lempeämpi versio, sillä siinä on vain 25 haastekohtaa. (En ole varma, tuleeko tänä vuonna uutta lukuhaastetta.) Meillä on myös uutta luettavaa etsiville Kirjametro (joka uudistuu ensi vuonna), Sarjakuvametro ja Nuorten kirjametro. Kannattaa tutkailla jokaisen, etenkin isompien kirjastojen nettisivuja haasteita etsiessä. 

Olen myös osallistunut ulkomaisiin lukuhaasteisiin, joita pitää erilaiset verkkojulkaisut ja -yhteisöt. Popsugar Reading Challenge on hauska lukuhaaste, jossa on 40 + 10 haastekohtaa. Viime vuonna kokeilin myös Booklist Queen -lukuhaastetta, joka oli hieman haastavampi, 52-kohtainen lukuhaaste. Lisää bloggaajien omia lukuhaasteita voit löytää Haastavaa lukemista -blogista sekä Kirjagramista etsimällä #lukuhaaste -hashtagilla.

Mitä jos 25-50 kirjan lukeminen vuodessa tuntuu kohtuuttomalta, lukemisessasi on ehkä haasteita (lukivaikeutta tms.) tai kaipaisit jotain kevyempää kannustetta lukemiseen kuin nämä, jotka ovat suunnattu yleensä enemmän lukeville? Jokaiseen lukuhaasteeseen voit toki osallistua omalla tavallasi: voit lukea haastekohtiin selkokirjoja, sarjakuvia, novelleja tai vaikka lasten kuvakirjoja, voit merkitä yhden kirjan useampaan haastekohtaan tai voit suorittaa haasteen kuuntelemalla äänikirjoja. Helmet-lukuhaasteperheeseen kuuluvat myös elokuvahaaste niin lapsille kuin aikuisille, pieni Helmet-lukuhaaste (lapsille) ja pelihaaste. Tarvittaisiinko mielestäsi kuitenkin lisää helppoja lukuhaasteita?

Lukupiireistä yhteisöllisyyttä

Lukupiiri on myös mainio lisä lukuharrastuksen ympärille. Lukupiirejä järjestetään kautta maan useimmissa kirjastoissa, joten niistä saat parhaiten tietoa oman kirjastosi kautta. Lukupiiriin voi liittyä, vaikkei olisi lukenut kirjaa ollenkaan. On kiintoisaa kuunnella muiden kokemuksia kirjoista ja sen teemoista, ja kiinnostus lukea kirja voi tulla myös sitä kautta. Lukupiirin voi myös perustaa itse. Paras opas tähän on tänä syksynä 2021 ilmestynyt teos Lukupiiri – Kirjoista keskustelemisen elämää mullistava taika, jonka on kirjoittanut Kirsin Book Clubin perustajajäsen Kirsi Ranin. Myös verkkolukupiiri voi olla hyvä vaihtoehto, varsinkin tällaisena aikana, kun liikoja kontakteja tulisi välttää. Esimerksi Oulun kaupunginkirjaston verkkolukupiiri kokoontuu Teamsissa kerran kuussa. Itse en ole koskaan ollut lukupiirissä saati vetänyt sellaista, sillä en ole kokenut tarvetta kirjakeskusteluun porukalla. Saan kaiken tarvitsemani keskustelun somessa. Lukupiirit sopivat sellaisille, jotka haluavat lukuharrastuksensa mausteeksi lukukokemusten jakamista muiden ihmisten kanssa kasvokkain tai haluavat vain kuunnella muiden kokemuksia kirjasta.

Pitäisitkö omaa kirjablogia, vai olisiko lukupäiväkirja sinua varten?

Minulla kirjabloggaaminen ja -sometus on tullut jäädäkseen lukuharrastukseni syventäjänä ja rikastuttajana. Suosittelen sitä sydämellisesti kaikille, jotka pitävät kirjoittamisesta ja oman lukukokemuksen avaamisesta kirjoitetussa muodossa. Aloitin bloggaamisen vuonna 2014, hieman sen jälkeen, kun olin löytänyt YA-kirjat, ja halusin heti erottua nimenomaan nuortenkirjallisuusblogina. Bloggaamisen myötä olen päässyt mukaan suureen, ystävällishenkiseen someyhteisöön, joka koostuu perinteisistä bloggaajista, kirjagrammaajista, vloggaajista ja näiden yhdistelmistä. Todella monet bloggaajana aloittaneet ovat pikkuhiljaa siirtyneet yhä enemmän Instan ja Youtuben puolelle, mutta meitä muutamia jääräpäisiä sinnikkäitä vielä on, jotka uskovat perinteiseen blogiin. Toki minäkin toimin myös muissa somekanavissa ja ymmärrän niiden suosion ja tehokkuuden, mutta haluan silti ylläpitää tätä niin rakasta blogiani, jonne on kertynyt arkistoa kaikista kahdeksan vuoden aikana lukemistani (ja kuuntelemistani) kirjoista, katsomistani leffoista, lukuhaasteista, joissa olen ollut mukana tai emännöimässä ja kaikesta muusta pöhinästä kirjojen ja lukemisen ympärillä. 

 

Jotkut pitävät myös ihan perinteistä lukupäiväkirjaa, joko vaatimattomampaan vihkotyyliin, tai sitten bullet journal eli bujotyyliin tyyliteltynä ja koristeltuna, lähes taiteen omaisena lukupäiväkirjana. Kirjakaupoissa myydään myön valmiita lukupäiväkirjoja, jos oman sellaisen aloittaminen tuntuu hankalalta. 

Somen lisäksi mainio tapa pitää lukua omasta lukemisestaan ja jakaa kokemuksiaan ja arvioitaan, on lukijoiden oma naamakirja eli Goodreads. Suosittelen liittymään sinne, jos haluat esimerkiksi asettaa itsellesi vuositavoitteen lukemiesi kirjojen määrästä, etsiä uutta luettavaa, merkitä muistiin kirjoja, joita haluat lukea tai lähettää kysymyksiä yhteisön parviälylle jostain kirjasta. Saat myös vuoden lopussa vuosikoosteen lukemistasi kirjoista, sivumääristä ja muista mielenkiintoisista yksityiskohdista. Spekulatiivisen fiktion ystäville suosittelen myös Risingshadow-nettisivustoa, jonne ilmestyvät kaikki vuoden aikana suomennetut spefikirjat ja jonne myös jäsenet saavat kirjoittaa omia arvioita.

Kirjallisuustapahtumia moneen lähtöön

Kun edes kerran elämässään pääsee kirjamessuille, olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Kirjoja, kirjoja, kaikkialla kirjoja. Lempikirjailijani puhuu tuolla, ja tuolla nurkassa on huikea kirja-ale, josta voin raahata kassikaupalla kotiin lisää luettavaa!

Kuva: Heidi Petrov
 

Erilaiset kirjallisuustapahtumat ovat lukuharrastuksen suola ja sokeri. Helsingin, Turun ja Jyväskylän kirjamessut lienee ne tunnetuimmat ja suurimmat, mutta nyt myös tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Tampereen kirjafestarit. Myös pienempiä kirjatapahtumia ja -messuja on ympäri Suomea, esimerkiksi Uusi kirjallisuusfestivaali Oulussa. Kirjastojen tapahtumakalentereita kannattaakin katsoa sillä silmällä, sillä isommissa kirjastoissa tapaa käydä kirjailijavierailijoita pitkin vuotta sekä  voit lisäksi löytää erilaisia tapahtumia. Kirjallisuuspalkintojenjakotilaisuuksissa kannattaa myös käydä, jos haluaa olla siellä missä on kirjapöhinää. Science fictionin ystäville erilaiset conit ovat täydellisiä tapahtumia kohdata samoista asioista kiinnostuneita. Suomen suurin tapahtuma Finncon kerää vuosittain isot joukot scifin ystäviä saman katon alle. Meillä Oulussa on oma vuotuinen Kummacon, jossa on edustettuna kirjallisuus, cosplay, länsimainen ja japanilainen sarjakuva, science fiction sekä pelit. Jännityskirjallisuuden ystäville on omat Dekkarifestivaalinsa. Koronavuosina yhä useammat festarit ja messut ovat tarjonneet mahdollisuuden osallistua virtuaalisti, joten kauempaakin on helppo osallistua.

Lukeminen on kaikkea

Mikä on parasta lukemisessa: Onko se eskapismia vai tiedonjanoa, mielikuvituksen ja tiedonjanon tyydyttämistä, kokemuksien kartuttamista, tunteiden herättämistä vai jotain muuta? Ehkä se on vähän kaikkea, riippuen tilanteesta. Joskus haluan olla mielikuvituksissani jossain ihan muualla, mutta aina lukeminen ei ole todellisuuspakoa, vaan erilaisten elämysten janoa. Lukeminen on niin helppo, halpa ja vaivaton tapa matkustaa eri paikkoihin, tutustua erilaisiin ihmisiin, rikkoa todellisuuden rajoja, pelätä hirviöitä, joita ei oikeasti ole, nähdä monenlaisia todellisuuksia ja maailmoja ja kokea erilaisia tunteita – kotisohvallaan. 

Meidän perheemme ei juurikaan matkustele emmekä muutenkaan vietä sosiaalista elämää vapaa-ajallamme, joten kirjat täyttävät minulle monenlaisia tarpeita. Mikään ei ole ihanampaa kuin se, että tietää pöydällä minua odottelevan kirjan, joka on juuri jäänyt kesken jännittävään, ihanaan tai karmeaan kohtaan. Kun saan avata sen ja jatkaa siitä mihin jäin, minut täyttää hetkeksi suuri onni. Kirja ei karkaa mihinkään! Hyvän kirjan loppuminen saattaa myös aiheuttaa hetkellisen surun ja ahdistuksen tunteen: löydänkö enää koskaan yhtä mahtavaa lukukokemusta. Aina olen kuitenkin löytänyt!

Liika on liikaa, myös lukemisessa

Kysyin aiemmin, voiko liika lukeminen olla haitallista? Kaikissa asioissahan voi mennä liiallisuuksiin, myös lukemisessa. Olen itse soimannut välillä itseäni siitä, että olen lukenut koko päivän sohvalla niin, että olen saanut migreenin ja niskajumin. Toisaalta ei sellaisia päiviä usein ole, lähinnä loma-aikoina tai viikonloppuisin, joten ehkä sellaisetkin sallitaan. Jos lukeminen ei ole liikunnan harrastamisen ja muiden ihmisten huomioimisen tiellä (kröhm, joskus kyllä voi minulla olla), ei siitä ole kenelläkään nokan koputtamista. Kaikkea kohtuudella ja sopivasti. Voihan vaikka välillä laittaa korvanapit korville, äänikirjan soimaan ja lähteä kävelylle. Myös siivoaminen on hyvä hyödyntää äänikirjoja kuuntelemalla. Itse olen ainakin huomannut, että teen paljon siistimpää jälkeä, jos minulla on hyvä äänikirja kuuntelussa. Tai kävelen hitusta pidemmän lenkin. Ja joskus on ihan hyvä vain olla, tuijottaa tyhjyyteen tai laittaa silmät hetkeksi kiinni, antaa silmien ja ajatusten levätä ja olla siinä hetkessä.

Lukutottumukset vaihtelevat elämäntilanteen mukaan

Vaikka rakastan lukemista, en ole (nykyään) sellainen ihminen, että minulla olisi ihan joka paikassa kirja mukana. En lue hammaslääkärin odotushuoneessa, kylässä, bussissa (matkapahoinvoinnin takia) enkä ottanut tässä vasta työmatkalle kirjaa ollenkaan mukaan. Osasyynä voi olla sekin, että en nykyään osaa oikein keskittyä lukemiseen missään yleisissä tiloissa, vaan vaadin rauhallisen tilan lukemiseen. Joskus jopa musiikki taustalla voi häiritä keskittymistäni. 

 

En ole myöskään aina ollut viimeisen päälle lukutoukka. Esimerkiksi nuorena aikuisena luin hyvin vähän, sillä minulla oli kaikkea muuta: kirjoitin itse tarinoita, maalasin, katsoin TV-sarjoja ja leffoja, kirjoitin sydäntä raastavaa päiväkirjaa, olin kavereiden kanssa ja kuuntelin ja lauloin biisejä. Siinä mielessä tavallaan ymmärrän sitä, miksei nuoria (aikuisia) välttämättä kiinnosta lukeminen kaiken muun ohella, koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa. Löysin lapsuudessa syntyneen lukuvimmani vasta myöhemmin, opiskelujeni jälkeen, vakiinnuttuani ja saatuani kaksi lasta. Uskonkin, että jos lapsuudessa saa lukukipinän, se voi hyvin syttyä jossain vaiheessa uudelleen.

Täytyy siis hyväksyä myös se, että erilaisissa elämän vaiheissa lukeminen voi muuttaa muotoaan. Lukujumi voi alkaa vaivata, tai joku sairaus voi vaikeuttaa lukemisen intoa. Silloin täytyy olla armollinen itselleen ja olla toiveikas, että lukuinto vielä jostain palailee, kunhan aika on sopiva. Monilukutaidon aikana voi myös muistaa sen, että kirjassa tärkeintä on tarina, ja tarinoitahan on meillä kaikkialla muuallakin, kuin kirjoissa: elokuvissa, peleissä, ihmisten puheissa, taiteessa.

Tämän pohdinnan myötä haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua ja toiveikasta uutta vuotta 2022! Muistakaa kurkata vielä huominen Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku täältä.

Luen mielelläni kommenteissa sinun ajatuksiasi lukemisesta ja lukuharrastuksesta yleensä. Mitä lieveilmiöitä sinulla on syntynyt lukemisen ympärille? Mitä lukeminen sinulle merkitsee? Onko sinulla ollut aikoja, jolloin lukeminen ei maistunut, ja miten pääsit sen yli? Onko lukeminen sinulle vaikeaa? Onko sinulla vinkata minulle ja muille kiintoisaa lukuhaastetta, josta voisin olla kiinnostunut?

 

Oliivipuu: Lucinda Riley

Oliivipuu: Lucinda Riley. Suomentanut Tuukka Pennanen. Bazar 2021

Englanninkielinen alkuteos (2016): The Olive tree. Kansi: Laura Noponen (suunnittelu), Unsplash ja Shutterstock (kuvat)

"Auringonpaahteinen Kypros, oliivipuiden viileät varjot, huima rakastumisen tunne

Huippusuositun Lucinda Rileyn romaanissa Oliivipuu ensirakkaus puhkeaa kukkaan. Sen herkissä terälehdissä tuoksuvat onnenhuuma ja sydämeen sattuvat salaisuudet.

Kaikki paikalliset tuntevat vanhan Pandora-talon. Legendan mukaan siellä ensimmäistä kertaa vierailevat kohtaavat ensirakkautensa. Kolmetoistavuotiaan Alexin mielessä on kuitenkin jotakin aivan muuta kuin rakkaus, kun hän saapuu Kyprokselle kesällä 2006. Hän kerää rohkeutta esittääkseen Helena-äidilleen suuren kysymyksen.

Helena järjestelee Pandoraa kuntoon tuleville vierailleen. Arkiset askareet keskeytyvät, kun hänen ensirakkautensa vuosien takaa ilmestyy paikalle. Enää Alexin äiti ei voi ohittaa kysymyksiä menneisyydestään. Pian Pandoran lipas olisi avattava, vaikka se tuhoaisi hänen perheensä.

Oliivipuu on kertomus perheestä, ystävistä ja rakastetuista, auringonkultaisista kesäpäivistä ja salaisuuksista vanhan oliivipuun varjoissa. Rakastettu kertoja Lucinda Riley avaa hurmaavalla tavalla näkymän mieheksi kasvavan pojan sydämeen, joka on puhdasta kultaa."(Bazar)

Lukunäyte 

Traileri

Oma arvio:

Voitteko uskoa, että olen selvinnyt tähän asti lukematta yhtäkään Lucinda Rileyn kirjaa? Kun kesällä osallistuin Instagramissa romantiikka-aiheiseen Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -haasteeseen, pyysin tästä Rileyn uusimmasta, postuumisti suomennetusta Oliivipuusta arvostelukappaletta. Nyt on aika selvittää, mistä ne kirjaston asiakaspalvelutyössä kohtaamani, yleensä naispuoliset Riley-fanit oikein kohkaavat!

Sanottakoon vielä, että odotin Oliivipuun tosiaan ilmestyvän kesällä, kuten oli aiemmin luvattu, mutta kirja tupsahtikin ilmoille vasta kesken pimeimmän loppusyksyn.

Kirjan keskeisenä henkilönä on poika nimeltä Alex, jonka sanotaan olevan ajattelutavaltaan kuin vanha mies, vaikka hän on vasta 13-vuotias. Alexilla on ikätasoonsa nähden huippukorkea älykkyysosamäärä, mikä selittää hänen (muka) yliviisaat pohdintonsa päiväkirjaotteissaan. Alex saapuu kirjan alussa  äitinsä Helenan kanssa lomailemaan Pandora-nimiselle huvilalle Kyproksen saarelle. Helena on perinyt tilan yllättäin Angus-sedältään ja palaa näin ollen lapsuutensa ja nuoruutensa kesänviettopaikkaan. Hetimmiten Helenan pasmat sekoittaa lähellä sijaitsevan viinitilan komea mies, Alexis, joka osoittautuu hänen nuoruudenheilakseen. Tarkkasilmäinen Alex kyttää raivostuttavuuteen saakka äitiään, joka on hämillään komean exänsä seurassa. Alexille ei ole koskaan kerrottu, kuka hänen oikea isänsä on, joten hän alkaa kehittää omia teorioitaan: voisiko se olla tämä rasittavan komea yleismies, joka liehittelee nyt äitiä, kun isä-William ei ole vielä päässyt saapumaan saarelle?

Käyn taistoon pelastaakseni äitini kunnian. (s.57)

Pian Pandora on täynnä väkeä, kun Helenan mies William saapuu huvilalle perheen nuorimmaisten, Immyn ja Fredin kanssa, ja myöhemmin mukaan liittyy myös teini-ikäinen Chloë-tytär Williamin aiemmasta liitosta (johon Alex välittömästi rakastuu) sekä Williamin rasittavan Sacha-ystävän Jules-vaimo mukanaan Alexin mielestä maailman ärsyttävin Rupert ja hänen adoptoitu pikkusiskonsa Viola (josta tulee Alexin ystävä, vaikka on vasta kymmenen.) Lisäksi Helenan miehiin menevä sinkkuystävä Sadie tulee viettämään kesää heidän kanssaan, vaikka onkin suurimman osan ajasta jonkin paikallisen adoniksen lumoissa. 

Sitten kirjan tarina onkin yhtä tunteiden sekamelskaa ja myllerrystä: Alex kyttäilee äidin ja Alexiksen kanssakäymistä ja haikailee Chloën perään, William mustasukkailee Helenan ja Alexiksen takia, Sacha ilmestyy avautumaan Helenalle ja Williamille perheen konkurssista, josta tuhlaavainen Jules ei vielä tiedä, ja Rupert-poika on yksi maailman kovimmista kiusaajista, joka on ottanut heiveröisen Alexin uhrikseen. Myös Helenan entinen tanssipartneri Fabio käväisee Pandorassa, ja Alex saa lisää isäehdokkaita. (Asetelma tuo kyllä hyvin vahvasti mieleen Mamma mia! -elokuvat, jossa tytär etsii itselleen epätoivoisesti äitinsä ex-miehistä.) Samalla teini-ikäinen Alex saa kokea ensimmäistä kertaa rakastumisen tunteen ja sen, miten kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin haaveilisi. 

Toistaiseksi rakkaus on minulle arvoitus, mutta kyllä sekin arvoitus varmaan vielä selviää.

Jonain päivänä. (s. 127)

Paikoin tuntuu, kuin lukisin painettua versiota Kauniit ja rohkeat -TV-sarjasta! Alussa täydelliseltä vaikuttavan Helenan menneisyyden verhoa raotetaan ja sieltä paljastuu vähän sitä sun tätä. Tietysti jännittää, kuka lopulta on Alexin isä. Vaikka kirja on Rileyn tyyliin järkälemäisen paksu (590 sivua), sen lukeminen soljuu aika huolettomasti eteenpäin. Dialogia on tosi paljon, eikä kirjailija sorru kovin monimutkaisiin kuvailuihin sen enempää kuin on tarpeen. 

Ihmisten ulkonäköä kuvaillaan kyllä hyvin ylisanoin, ja kaikki tuntuvat olevan niin kauniita ja upeita, kuten Helena ja hänen alabasteri-ihoinen Sadie-ystävänsä. Helenan täydellisyys ottaa välillä jopa pattiin: hän on entisenä balettitanssijana täydellinen kropaltaan (vaikka on tehnyt kolme lasta), kaikki jumaloivat häntä ja sitten hän vielä perii kivasti huvilan Kyprokselta. Jaiks. Kirjassa paljastuvat "synnitkään" eivät lopulta ole minusta niin kamalan maatakaatavia, vaikka aiheuttavatkin ymmärrettävästi paljon draamaa ja kriisin hänen ja Williamin, mutta myös Alex-pojan välille. Vastapainona Helenan ihanuudelle todennäköisesti autismikirjoon kuuluva Alex-poika on kuvailtu laihaksi, kalpeaksi ja kömpelöksi, jota yläluokkaisesti käyttäytyvä, urheilullinen Rupert-poika kiusaa ja Chloë kohtelee yliystävällisesti kuin pikkulasta.

Entä kuinka kävisi sekavan palapelin loppuosalle, jonka olivat muodostaneet hänen omat kömpelöt kätensä yhteistyössä kohtalon kanssa? Kuka tiesi?

Helena eläisi päivän kerrallaan. Ja tänään oli kaunis päivä. (s. 334)

Kirjassa vuorottelevat siis Alexin päiväkirjamerkinnät sekä ulkopuolisen kertojan jaksot Pandoran tapahtumista. Alussa ja lopussa jo yli parikymppinen Alex kietoo kesän 2006 tapahtumat nykyhetkeen, vuoteen 2016, jolloin Alex on palannut jälleen saarelle ja odottaa erityisesti yhtä tosi tärkeää vierasta paikalle.

Minusta ei tullut suurta Riley-fania tämän kirjan luettuani, enkä edelleenkään aio tarttua hänen Seitsemän sisarta -sarjaansa. Oliivipuu on mukavan kevyttä, Kyproksen viinin makuista ja auringon lämmittämää viihdettä ja draamaa, mutta sen suurempia tunteita se ei ainakaan minussa herättänyt.

Arvosanani 3 +

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

 

Muissa blogeissa:

Tuulen havinaa

Hevostilan emäntä

Kirjakko ruispellossa