Kun äänesi löysi minut: Outi Moisio. Books on Demand 2021 (Kadonnut ääni #1)
Kansi:
Karin Niemi
"Tunsin, kuinka käsieni ihokarvat nousivat pystyyn ja aukaisin silmäni. Ympärillämme loisti outo valkoinen valo, joka valaisi koko huoneen. Valo lähti Johanista.
Lukion viimeisellä luokalla oleva Emilia saa roolin uuden koulunsa musikaalista. Mukana on myös aina aurinkolaseja pitävä mielettömän upeasti laulava Johan, joka ei jostain syystä haluaisi Emiliaa lähelleen. Musikaaliharjoitusten lomassa Emilia ihastuu Johaniin ja tunne tuntuu olevan molemmin puoleinen, ainakin välillä. Emilia alkaa kuitenkin pian nähdä outoa valoa Johanin ympärillä. Käsittämättömät katoamiset kesken dueton saavat hänet epäilemään, että Johanilla on jotain salattavaa. Kun totuus lopulta paljastuu, se laittaa uusiksi Emilian uskomukset, toiveet ja tulevaisuuden.
- Tältäkö se nyt sitten tuntuu? Täydellinen pari omalle äänelle.
Emilian tapaaminen saa Johanin elämän sekaisin. Tunteet, ja erilaiset säännöt, repivät häntä kahteen suuntaan, ja kun hän lopulta paljastaa Emilialle salaisuutensa, ei takaisin ole enää paluuta.
Kun äänesi löysi minut on urbaania fantasiaa ja romantiikkaa yhdistävä tarina musiikin voimasta. Teos on ensimmäinen osa kaksiosaisesta nuorille aikuisille suunnatusta sarjasta.(
BoD)
Oma arvio:
Oli aika, jolloin paranormaali romantiikka YA-kirjoissa oli kukkeimmillaan: samaan syssyyn ilmestyi Meyerin Twilightit, Fitzpatrickin Langennut enkeli -sarja, Claren Varjojen kaupungit -sarja, Stiefvaterin Väristys-sarja, noin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kyllähän tätä tyylilajia (onneksi) ilmestyy yhä edelleen, vaikka se onkin hieman jäänyt realististen YA-kirjojen, dystopioiden ja dark academy -tyylisten jalkoihin. Outi Moisio on kirjoittanut ihan rehellisen, urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa sisältävän YA-kirjan Kun äänesi löysi minut, joka aloittaa kaksiosaisen Kadonnut ääni -sarjan. Tätä marraskuussa 2021 BoD:n kautta julkaistua kirjaa ei ole hirveästi missään näkynyt, muuta kuin Moision omassa somessa, mikä on harmi, sillä tämä tyylilajilleen uskollisen yltiöromanttinen, lukiomaailmaan ja musiikalin tekoon keskittyvä kirja uppoaa varmasti kohdeyleisöönsä. Kirjan kaunis, sinisävyinen kansikuva on muuten lempikuvittajani Karin Niemen käsialaa.
Innostuin erityisesti, kun kuulin, että tässä kirjassa on hyvin voimakkaasti mukana musiikki. Kirjan lopusta löytyykin 41 biisin lista, joihin kirjassa viitataan viitenumeroin.
Biisilistan löytää myös Spotifystä. Kirjan lukeminen biisien kanssa on vain hiukan työlästä, mutta tuo lukukokemukseen paikoin hyvin elokuvamaisen fiiliksen.
Emilia joutuu aloittamaan lukion viimeisen vuoden ihan uusissa kuvioissa, kun heidän perheensä on muuttanut Oulun seudulta Helsinkiin. Musikaalisesti lahjakasta Emiliaa painaa vielä ero Samista, ja siitä, että menetti erossa myös hyvän ystävänsä Hannan, sillä juuri nämä kaksi alkoivat olla yhdessä. Heti ensimmäisenä koulupäivänä kaikille käy selväksi, kuinka kaunis lauluääni Emilialla on, ja musiikinopettaja kannustaa tätä hakemaan koulun musikaaliin. Myös eräs erikoinen, aurinkolasit päässä kuljeskeleva poika hätkähtää Emilian lauluääntä, vaikka tällä itselläänkin on mitä uskomattomin laulun lahja.
Suljin silmäni ja kuuntelin hänen ääntänsä. Se oli niin syvä ja pehmeä. Tunsin, kuinka lämpö virtasi sisälleni ja rauhallinen olotila valtasi minut. (s.47)
Niinhän siinä käy, että toinen pääosa on Emilian, ja toinen tuon Johan-nimisen pojan, jonka ajatuksia lukija "kuulee" muuten Emilian kerronnan väleissä. (Alkuun nämä kursiivit hieman häiritsevät minua, mutta pääsen niistä melko pian jyvälle. Jäin vain miettimään, olisiko ollut parempi, että kirjassa olisi ollut kaksi eri minäkertojaa, kukin omissa luvuissaan, eikä Johanin ajatukset olisi pomppinut väleihin?) Johan yrittää vältellä tuota kiehtovaa tyttöä, mutta aika heikoin tuloksin. Lisäksi Johanin ystävä Mikael näyttää olevan hyvin käärmeissään siitä, että Johan ja Emilia ovat tekemisissä keskenään. Kukaan ei voi kuitenkaan väittää vastaan, miten yhteensopivasti he laulavat päärooleissaan. Välillä tuntuu, kuin heidän äänensä muodostaisivat vain yhden, yhtenäisen äänen. Voiko se edes olla mahdollista?
Emilia alkaa aavistaa, ettei Johan ole ihan tavallinen tyyppi. Miksi hän pitää aurinkolaseja sisällä, vaikka hänellä on aivan uskomattoman kauniin siniset silmät? Miksi Emilia näkee Johanin ympärillä hohtavan valkoista valoa, aivan kuin sädekehän? Miksi Johanin kosketus saa aikaan niin voimakkaita tuntemuksia Emiliassa?
Emiliassa on jotain erityistä. Se ei pelkää mua. Se tekee musta tietyllä tavalla, erilaisella tavalla, kokonaisen. Ja nämä tunteet, ne... En osaa edes selittää, mitä ne tekevät mulle. Mä jopa vähän pelkään niitä. Ja se, miten meidän äänemme soivat yhdessä... (s. 139)
Joku voi arvatakin helposti, mikä Johanissa on erikoista, mutta en nyt suoraan spoilaa sitä. (Älä siis katso postauksen tunnisteita, jos et halua vielä tietää...) Kirjan juoni muistuttaa todella paljon Twilightin ja Langennut enkeli -sarjan alkuasetelmaa, ja on sitä tainnut olla muissakin vastaavissa: uusi tyttö koulussa, erikoinen poika, joka käyttäytyy ensin töykeästi ja välttelevästi, mutta sitten ei voi vastustaa vaan pyrkii tytön lähelle. Salamarakastuminen pelkkien ulkoisten ja mystisten kemiallisten ominaisuuksien perusteella toki sallitaan, kun on kyse ihmisen ja ei-ihmisen välisestä rakkaudesta, vaikka välillä minua meinasi jo alkaa tympiä Johanin alituiset hönkäilyt siitä, kuinka kaunis Emilia on. Toki Johan jumaloi myös Emilian lahjakkuutta, niin laulussa kuin pianonsoitossakin.
"Sä olet liian hyvä mulle." (s. 117)
Emilian elämä pyörii Twilightin Bellan tapaan aika paljon Johanin ympärillä. Hän on ystävystynyt samassa musikaalissa puuta esittävän Saaran kanssa, ja käy myös entisellä kotiseudullaan bilettämässä entisten ystävien kanssa, mutta muuten hänen elämäänsä ei mahdu kuin Johan, musikaali, musiikki ja oma perhe. Mutta niinhän se toki käykin, kun oikein kovasti rakastuu. Olisin ehkä kaivannut tarinaan kuitenkin jotain ystävyyskuvioita enemmän, eli lähentyminen Saaran kanssa olisi voinut saada hiukan enemmän sijaa tarinassa. Musikaalin teko etenee kirjan aikana koe-esiintymisistä sen ensiesitykseen saakka, ja "Sinä ja metsä" -musikaalin juoni selostetaan kirjassa pääpiirteittäin - onpa jopa julistekin nähtävissä. Musikaalin teema symboloi Johanin ja Emilian kiellettyä rakkaussuhdetta, sillä siinä peikkopoika rakastuu tavalliseen tyttöön, mutta muut eivät hyväksy heidän rakkauttaan.
"Uskotko sä asioihin, joita ei voi järjellä selittää? (s. 122)
Vaikka en ihan kaikista juonenkäänteistä innostunutkaan, ja vaikka välillä alkoi tuntua, että olen lukenut jo liikaa paranormaalia romantiikkaa, jossa päähenkilöt jaksavat kerta toisensa jälkeen hämmästyä siitä, kuinka mahtavan tuntemuksen rakkaus heissä saakaan aikaan, viihdyin Emilian ja Johanin tarinan parissa ja uskon, että tämä voisi mennä hyvinkin kaupaksi vinkkauksissa yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Kirjan juoni etenee hyvin lineaarisesti ja kieli on siistiä ja kaunista, vaikkakin konstailematonta. Kirjan tyyli sopiikin varmasti hyvin sellaisille, jotka haluavat lukea tasaisesti etenevää juonta ilman takaumia ja laajoja maisemakuvailuja tekstissä. Kun äänesi löysi minut on oikein varteenotettava lisä kotimaisten YA-kirjojen joukkoon, ja suosittelen erityisesti urbaanin fantasian ja paranormaalin romantiikan ystäville, jotka haluavat pysyä tutussa ja turvallisessa. Musiikin yhdistävä vaikutus pääparin välillä on ainakin minulle ihan uniikki idea, jollaiseen en ole vielä YA:ssa törmännyt.
Sun äänesi ja musiikkisi saa koko vartaloni aistimaan ihan kummallisia tuntemuksia. Aivan kuin kuuluisin sulle jollakin epätodellisella tavalla enkä pystyisi itse vaikuttamaan omiin tuntemuksiini. (s.244)
Aion mielelläni lukea toisenkin osan, kunhan se ilmestyy, sillä kirjan tarinasta jäi vielä paljon kysymysmerkkejä ilmaan.
Arvosanani 4-
Kiitos arvostelukappaleesta!
Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
Booklist Queen haaste saa merkin kohtaan:
With a Blue Cover
Seinäjoen kirjaston haaste:
11. Kirjassa ollaan kaupungissa
Popsugar haaste:
A Book about afterlife
YA-spefihaaste:
Paranormaali romantiikka
Kun sydämesi laulaa minulle: Outi Moisio. Books on Demand 2025 (Kadonnut ääni #2)
Kansi:
Karin Niemi
"Hän oli luvannut olla minun henkilökohtainen suojelusenkelini, ja nyt oli hetki, jolloin olisin tarvinnut sellaista. Mikä suojelusenkeli se sellainen oli, joka ei ollut lähellä pahimpina aikoina?
Johan on vihdoin saanut siipensä takaisin ja palannut suojelusenkeliksi. Hänelle osoitetaan suojeltava, joka törmäyttää hänen menneisyytensä ja nykyisyytensä odottamattomalla tavalla.
Samaan aikaan Emilia yrittää selvitä Johanin menetyksestä, lukion viimeisen kevään paineista ja epämääräisistä oireista, jotka ovat alkaneet häiritä hänen päivittäistä elämäänsä.
Kun kadonneen äänen side alkaa vetää heitä väistämättä yhteen - ja Johan saa tietää yllättäviä asioita omasta elämästään - sen vaikutukset saavat Johanin kyseenalaistamaan tehtävänsä suojelusenkelinä. Lopulta hänen täytyy tehdä päätös, joka vaikuttaa heidän kaikkien kolmen tulevaisuuteen." (
BoD)
Oma arvio:
*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***
Nelisen vuotta on vierähtänyt siitä, kun luin Outi Moision Kadonnut ääni -kirjaparin ensimmäisen osan Kun äänesi löysi minut. Hiukan jouduin palauttelemaan mieleeni edellisen osan tapahtumia, kun tartuin nyt tähän toiseen osaan, joka samalla päättäisi enkeli-Johanin ja Emilian tarinan.
Emilia toipuu sairaalassa kamalasta onnettomuudesta, jonka päätteeksi Johan on lähtenyt kokonaan hänen elämästään. Hän sai kauan toivomansa siivet takaisin suoritettuaan viimeinkin rangaistuksensa maan päällä. Enemmän rangaistusta taitaa kuitenkin olla siinä, ettei Johan enää voi näyttäytyä rakastamalleen Emilialle enää koskaan. Hänelle määrätään uusi ihminen, jonka suojelusenkelinä hänen tulee toimia. Kaiken lisäksi tämä 15-vuotias Olli on saman tyypin lapsi, jonka veli kuoli aiemmin Johanin virheen vuoksi.
Emilia on menettänyt elämänhalunsa kokonaan, sillä hän kaipaa Johania niin paljon, että häneen sattuu. Vanhemmat yrittävät kaikkensa, jotta tyttö alkaisi pikku hiljaa palata normaaliin arkeen, mutta Emilia ei osaa edes nauttia musiikista enää. Hänellä on edessä viimeinen lukion rutistus, ylioppilaskirjoitukset ja Sibelius-Akatemiaan haku, joten pian pitäisi ryhdistäytyä.
"Missä sä oikein olet? Mä haluaisin vain tietää, että sulla on kaikki hyvin." (s. 109)
Johan elää nyt enkelten omassa paikassa, jota johtaa hänen tiukka äitinsä Sofia. Mikael on vangittuna enkelten karmeaan vankilaan yritettyään surmata Emilian. Johan vierailee kuitenkin säännöllisesti maan päällä suojeltavansa takia, ja väistämättä törmää myös Emiliaan, jonka äiti Maija sattuu olemaan Ollin pianonsoitonopettaja. Johan määrättiin Ollin suojelusenkeliksi, koska pojalla on identiteettiongelmia: hän on pitkään ollut ihastunut pianoa soittavaan, superkomeaan lukiolaispoika Lauriin, mutta ei uskalla tehdä aloitetta saati puhua kenellekään homoseksuaalisuudestaan. Lauri käy saman opettajan pianotunneilla ja on aina ystävällinen Ollille, ja pian heitä näyttääkin yhdistävän musiikkiopiston tasosuorituskokeet, joita opettaja haluaa treenauttaa heillä yhdessä. Pojat tutustuvat toisiinsa ja Ollin ihastus vain syvenee. Kunnes eräissä bileissä Olli mokaa Laurin kanssa, tekee ylilyönnin, jonka seurauksena hän joutuu sairaalaan.
Kirjassa seurataan Emilian toipumista ja kurinalaista harjoittelua pääsykokeisiin, sekä lopulta jo hiukan irtautumista Johanista, kun komea soitonopettajatuuraaja Sebastian saa hänen ajatuksensa välillä muualle. Toinen tarinalinja seuraa Johanin kivuliasta elämää ilman Emiliaa. Hän näkee, kuinka Emilia suutelee jotain toista poikaa ja löytää itsestään uusia tunteita.Hän yrittää olla hyvä suojelusenkeli Ollille, jonka kipuilua hän joutuu seuraamaan vierestä. Hänellä on kuitenkin riittämättömyyden tunteita, sillä hän ei koe olevansa kovin hyvä tehtävässään. Menneisyyden virheet seuraavat hänen mukanaan. Johanille selviää myös uusia asioita hänen äidistään ja Mikael-ystävästään, joka yhä kantaa kaunaa Johanille siitä, että tämä makasi hänen tyttöystävänsä kanssa.
" Siis etkö sä nähnyt tuota värähtelyä noiden kahden välillä?" (s. 73)
Eniten pidin kuitenkin Ollin ja Laurin tarinasta, jossa oli hiukan Heartstopper-henkeä mukana. Aika tämmöinen tyypillinen asetelma, jossa toinen on hyväksynyt oman homoutensa ja toiselle se on vasta ihan uutta ja siksi hämmentävää. Oikein herttainen tarina, joka koettelemusten jälkeen saa ihanan lopun. Emilian ja Johanin rakkaustarina ei niinkään sykähdyttänyt minua jostain syystä. Emilian sureminen saa alussa aika isot mittasuhteet, toki sille löytyy sitten selitys, miksi ero Johanista ottaa niin koville.
Tiedän, että mun olisi pitänyt olla sun luonasi. (s. 145)
Johan käy välillä lävitse menneitä tapahtumia, kuten tuota surullisenkuuluisaa välirikkoa Mikaelin ja hänen välillään. Selitys muuten niin kunnollisen Johanin petollisuudelle on ehkä hiukkasen liian helppo. Hiukkasen löysin tekstistä kielioppivirheitä, mm. pilkkuvirheitä ja kömpelöitä lauserakenteita tekstistä, joten pari oikolukua lisää ei olisi ollut pahitteeksi.
Kadonnut ääni -kirjaparin päätösosa täydentää toki onnistuneesti Emilian ja Johanin tarinaa ja tuo mukaan myös Ollin ja Laurin söpön sateenkaarevan rakkaustarinan. Musiikki on tutusti mukana ja kuten edelliseen osaankin, tähänkin on olemassa oma
Spotify-listansa. En jaksanut nyt alkaa kuunnella kirjan tapahtumiin valittuja biisejä, mutta aina välillä vilkaisin lopun biisilistasta, mikä biisi olikaan valittuna kyseiseen kohtaan.
Pidän siitä, että vaikka enkelit on kristinuskon keskeisiä symboleja, ei tähän ole sotkettu juuri muuta kristillisyyttä, vaan esimerkiksi enkeleiden johtajana on Sofia, ei Jumala, jota ei mainita missään yhteydessä. Enkeleiden olinpaikkaa ei ole kuvailtu kauhean seikkaperäisesti, joten paljon jää lukijan mielikuvituksen varaan.
Annan arvosanaksi tälle 3
Kiitos arvostelukappaleesta!
Muualla:
--
