perjantai 30. kesäkuuta 2017
Päivitys MaddAddam-trilogiaan
Luin Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogian ensimmäisen osan Oryx ja Crake Lukutoukat ja kirjanörtit -ryhmän kesäkuun kimppalukukirjana. Katso tästä linkistä, mitä pidin.
keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Prideviikko ~ Valoa valoa valoa: Vilja-Tuulia Huotarinen
Valoa valoa valoa: Vilja-Tuulia Huotarinen. Karisto 2011.
"Vahva ja vangitseva tarina nuorista
Mistä muusta voi kirjoittaa kuin kuolemasta tai rakkaudesta? Kirjan kertoja on 14-vuotias Mariia Ovaskainen, joka vihaa kirjoittamista. Silti hänen on kerrottava meille tarina vuodelta 1986, jolloin räjähti sekä Tshernobyl että Mariian tajunta. Kaikki alkoi, kun Mimi kohtasi Mariian uimarannalla ja kysyi: ”Voisitko sinä näytellä ystävääni?”
Vilja-Tuulia Huotarisen uutuus on rosoinen rakkaustarina seksuaalisuuden puhkeamisesta ja neljätoistavuotiaana tehdyistä mahdottomista valinnoista. Mariian kertomuksen kipeät teemat tulevat lukijan silmille sekä hämmentävän suoraan että rivien välistä ja koettelevat tarinan kertomisen rajoja. "(Karisto)
Oma arvio:
"Vahva ja vangitseva tarina nuorista
Mistä muusta voi kirjoittaa kuin kuolemasta tai rakkaudesta? Kirjan kertoja on 14-vuotias Mariia Ovaskainen, joka vihaa kirjoittamista. Silti hänen on kerrottava meille tarina vuodelta 1986, jolloin räjähti sekä Tshernobyl että Mariian tajunta. Kaikki alkoi, kun Mimi kohtasi Mariian uimarannalla ja kysyi: ”Voisitko sinä näytellä ystävääni?”
Vilja-Tuulia Huotarisen uutuus on rosoinen rakkaustarina seksuaalisuuden puhkeamisesta ja neljätoistavuotiaana tehdyistä mahdottomista valinnoista. Mariian kertomuksen kipeät teemat tulevat lukijan silmille sekä hämmentävän suoraan että rivien välistä ja koettelevat tarinan kertomisen rajoja. "(Karisto)
Oma arvio:
Kun rakastuu ei enää leijaile ilmassa vaan löytää jotakin mistä pitää kiinni. (s. 56)
Mariia kirjoittaa hänen ja Mimin rakkaustarinan, joka alkaa kesällä 1986, Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. (Silloin kun Tshernobylissä räjähti, minä olin mistään mitään tietämätön kuusivuotias. Vanhempani pitivät minut uutispimennossa, sillä minä en muista mitään kyseisestä tapauksesta - hyvä niin, sillä eihän lapsen tarvitse tuollaisia miettiä.)
 |
| Kuva: Pixabay |
Se että joku odottaa puhelinsoittoa ei ole tapahtuma eikä mikään.
Siitä ei riitä kirjoitettavaa kovin pitkäksi aikaa.
Vain tyhjiä minuutteja. (s. 50)
Mariian ja Mimin välillä on vallinnut tähän kesään saakka pyhä viha, sillä Mariia on levittänyt koulussa Mimistä vääriä totuuksia. Kun Mimi pyytää Mariiaa näyttelemään hänen ystäväänsä isoäidilleen, Mariia ei epäröi. Hän nimittäin ei voi vastustaa valoa, joka tytöstä säteilee, eikä hänen pohjattoman surullisia silmiään. Mariian ja Mimin suhde on täynnä iloa, mutta myös surua - Mimin elämässä on sattunut paljon ikäviä asioita, eikä elämä Kylli-tädin huomassakaan, Seka-Sorroksi nimeämässä talossa, ole kovin auvoisaa. Mariia haluaa kuitenkin selvittää Mimin surun, vaikka Mimi ei usko hänen siihen kykenevän.
Minusta tuli kotona yhtä hiljainen kuin talo oli.
Eikä kukaan huomannut muutosta.
Vain joskus isä katsoi minua oudosti.
Kuin hämmästyen jotakin mitä tuli ajatelleeksi.
Mitä isä ajatteli?
Että hänen lapsellaan oli elämänsä niin kuin lyhtykaloillakin? Oma valonsa? (s. 66
Mariian ja Mimin välejä hiertää se, ettei Mariia voi viedä rakastaan kotiinsa. Mariian vanhemmat eivät hyväksy itsemurhaperheen tyttöä, jonka on huhuttu käyttävän huumeita. Mariian perheessä hyssytellään asioita, vaikka tyttö haluaisi kotiinsa enemmän ääntä. Rakastuneet tytöt majailevat rannalla ja Seka-Sorrossa, jonka vintillä asuu Ulla Kolla, Mimin kuvittelema äiti. Kun Mimille rakas isoäiti kuolee, hän masentuu eikä halua lähteä kouluun. Mariia on neuvoton, sillä hän haluaisi auttaa rakastaan, muttei voi. Tarinan loppu on traaginen.
 |
| Kuva: Pixabay |
Hyvät lukijat!
Olette jo varmasti arvanneet ettei tämä tarina ole mikään selviytymisopas! (s. 81)
Olisin halunnut pitää enemmän tästä kirjasta, mutta kirjan kerrontatyyli esti sen. Kertoja-Mariia puhuttelee lukijaa tämän tästä ja selostaa kirjoittamisen saloja. Se jostain syystä häiritsee ja ärsyttää minua. Kerronta on muutenkin hyvin vieraannuttavaa ja rikkoo aikajatkumoa niin, etten pääse selvyyteen, mitä tapahtui milloinkin. Kirjoitustyylin vuoksi en päässyt kokemaan Mimin ja Mariian rakkautta sellaisena, että se olisi säväyttänyt minua, sillä minä vieraannuin jatkuvasti tarinasta. Pidän kuitenkin siitä, miten tarina kietoutuu Tshernobylin onnettomuuden ympärille ja valo sekä säteily ovat vahvoina symboleina läpi tarinan. Myös 80-luvun henki huokuu mukana.
Arvosana 2,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Yöpöydän kirjat
Samantyylistä luettavaa:
Ester & Isak: Jessica Schiefauer (uimaranta keskeisenä paikkana, hankala seurustelusuhde)
Osallistun tämän kirjan kansikuvalla Sivutiellä-blogin Keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, johon teen postauksen elokuun lopussa.
Samantyylistä luettavaa:
Ester & Isak: Jessica Schiefauer (uimaranta keskeisenä paikkana, hankala seurustelusuhde)
Osallistun tämän kirjan kansikuvalla Sivutiellä-blogin Keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, johon teen postauksen elokuun lopussa.
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Prideviikon lukutempaus
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista muistuttava Helsinki Pride -viikko alkaa tänään, ja sen kunniaksi Yöpöydän kirjat- blogin Niina on järjestänyt Pride-viikon lukutempauksen, jonka tarkoituksena olisi, että blogeissa luettaisiin ja postattaisiin tällä viikolla HLBTQ-kirjallisuutta. Vielä ehtii mukaan! Lukuvinkkejä löydät muun muassa Niinan haasteepostauksesta, mutta listaan tuohon alle myös minun bloggaamiani kirjoja, joissa on enemmän tai vähemmän sateenkaariviboja.
******************************
Itse aion lukea tällä viikolla nämä kirjat:
Valoa valoa valoa: Vilja-Tuulia Huotarinen. Karisto 2011.
Kun enkelit katsovat muualle & Minuuttivalssi: Salla Simukka. Tammi 2002 & 2004.
*******************************
Olen lukenut ja blogannut näistä:
Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli. Suomentanut Lotta Sonninen. Otava 2017.
Carry On. The Rise and Fall of Simon Snow: Rainbow Rowell. Macmillan 2015. Ei suomennettu.
Puoliksi paha -trilogia: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2014-2016
Kesän jälkeen kaikki on toisin: Siri Kolu. Otava 2016.
Engelsfors-trilogia: Mats Strandberg & Sara B. Elfgren.Suomentanut Riie Heikkilä &Aki Räsänen. Basam Books / Viisas Elämä 2012-2016
Kaarnan kätkössä. Väkiveriset osa 1: Sini Helminen. Myllylahti 2017.
Varjojen kaupungit -sarja: Cassandra Clare.Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2009-2014
Lumikki-trilogia: Salla Simukka. Tammi 2013-2014.
Your Temporary Santa: David Levithan - Novellikokoelmassa My True Love Gave To Me - Twelve Winter Romances: Stephanie Perkins (edit.) Macmillan 2014. Ei suomennettu.
Nokkosvallankumous: Siiri Enoranta. WSOY 2013.
Surunhauras, lasinterävä: Siiri Enoranta. WSOY 2015.
Kudottujen kujien kaupunki: Emmi Itäranta. Teos 2015.
Itse aion lukea tällä viikolla nämä kirjat:
Valoa valoa valoa: Vilja-Tuulia Huotarinen. Karisto 2011.
*******************************
 |
| Kuva: Pixabay |
Olen lukenut ja blogannut näistä:
Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli. Suomentanut Lotta Sonninen. Otava 2017.
Carry On. The Rise and Fall of Simon Snow: Rainbow Rowell. Macmillan 2015. Ei suomennettu.
Puoliksi paha -trilogia: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2014-2016
Kesän jälkeen kaikki on toisin: Siri Kolu. Otava 2016.
Engelsfors-trilogia: Mats Strandberg & Sara B. Elfgren.Suomentanut Riie Heikkilä &Aki Räsänen. Basam Books / Viisas Elämä 2012-2016
Kaarnan kätkössä. Väkiveriset osa 1: Sini Helminen. Myllylahti 2017.
Varjojen kaupungit -sarja: Cassandra Clare.Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2009-2014
Lumikki-trilogia: Salla Simukka. Tammi 2013-2014.
Your Temporary Santa: David Levithan - Novellikokoelmassa My True Love Gave To Me - Twelve Winter Romances: Stephanie Perkins (edit.) Macmillan 2014. Ei suomennettu.
Nokkosvallankumous: Siiri Enoranta. WSOY 2013.
Surunhauras, lasinterävä: Siiri Enoranta. WSOY 2015.
Kudottujen kujien kaupunki: Emmi Itäranta. Teos 2015.
 |
| Kuva. Pixabay |
sunnuntai 25. kesäkuuta 2017
Päivitys Night School -sarjaan
Luin C.J. Daughertyn Night School-sarjan toisen osan Night School 2 - Yön perintö. Lue tästä, mitä tuumailin.
torstai 22. kesäkuuta 2017
Opossumi repussa: Johanna Venho
Opossumi repussa: Johanna Venho. Kuvittanut Emmi Jormalainen. 136 sivua. Lasten kertomus. WSOY 2017
Mutta on Opossumi myös ihana, melkein kuin pikkuveli. Se kulkee Pajun mukana repussa ja höpöttelee omiaan. Vikkeläkielisen ja tuikkivasilmäisen Opossumin matkassa Pajukin pääsee osaksi Kärkikerhoa ja saa Roosasta uuden ystävän. Mutta oppiiko Opossumi lukemaan, että se voi kirjoittaa parempia biisejä? Opossumi tähtää korkealle, Pajun mielestä ehkä turhankin... (#kirja)"
"Ykkönen on Opossumi, se ei oo tylsä tupajumi!"
Opossumi, aikamme Uppo-Nalle, räppää itsensä lastenkirjallisuuden maailmankartalle!
Pajua jännittää vähän. Kolmas luokka alkaa,
ja hänen paras ystävänsä on muuttanut pois. Opettajakin on uusi.
Yhtäkkiä, kesken matikantunnin, Pajun pulpetin kansi lennähtää auki.
Opossumi tunkee kuononsa esiin ja varastaa koko show'n - pitihän se
arvata!
Mutta on Opossumi myös ihana, melkein kuin pikkuveli. Se kulkee Pajun mukana repussa ja höpöttelee omiaan. Vikkeläkielisen ja tuikkivasilmäisen Opossumin matkassa Pajukin pääsee osaksi Kärkikerhoa ja saa Roosasta uuden ystävän. Mutta oppiiko Opossumi lukemaan, että se voi kirjoittaa parempia biisejä? Opossumi tähtää korkealle, Pajun mielestä ehkä turhankin... (#kirja)"
Oma arvio:
Luimme tämän kirjan yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa - ja rakastuimme Opossumiin!
Olipas se mukavaa lukea tämä sympaattinen kirja Opossumin ja tokaluokkalaisen Pajun ystävyydestä. Parivaljakon ystävyys ei ole aina mutkaton, välillä Pajua kun harmittaa se, miten paljon huomiota söötti Opossumi saa niin koulussa kuin kotonakin, ja kuinka hän saa kaikki mokansa anteeksi. Silti Opossumi on tärkeä Pajulle, ja hän haluaa tukea erikoislaatuista ystäväänsä matkalla kohti huippua - Opossumi näet osaa räpätä ja laulaa. Opossumin avulla Paju saa myös uusia ystäviä, joiden kanssa he perustavat Kärkikerhon ja valmentavat Opossumia koulun syysjuhlan esitystä varten. Opossumilla on vakaa tarkoitus ystävystyä kissan kanssa, jonka hän tapasi metsässä, mutta lopulta Opossumi toteaa, että kaikista paras ystävä hänelle on Paju.
Mukavaa tarinaa täydentää kauniit, hempeäsävyiset Emmi Jormalaisen kuvat. Opossumin riimit on tehty tosi huolella ja niitä on ilo lukea ääneen - löysin itsestäni räppärin. Hauskaa myös, miten Opossumin avulla käsitellään erityisherkkyyttä, vaikkakin hän vääntää taipumuksensa hassusti erityiskerkkyydeksi. Kirjassa käsitellään taitavasti ystävyyttä, erilaisuutta, arkuutta ja jännittämistä, unelmien toteuttamista.
-Jo-jo-joo!
Musta kissa lentää yli autiomaan
ei siipii sillä ole ollenkaan,
pitkä häntä toimii propellina
kun se kiitää taivaalla krokettina.
Se hoilaa: oi ihana maa ja kuu
yläilmoissa turkkikin tuulettuu,
häntä näyttää suunnan Helsinkiin
- kissa eksyy Suomi-Finlandiin! (s. 81)
Tyttäreni mielestä Opossumi repussa on hauska, hupsu ja kiinnostava kirja. Hän mieltyi eniten Opossumiin, sillä se on niin söpö. Kirjassa on hänen mielestään tarpeeksi kuvitusta, ja kuvia hän luonnehtii värikkäiksi, hauskoiksi, tarkoiksi ja kiinnostaviksi. Kirjan ikävin tapahtuma on se, kun Opossumi vilustuu. Kirjan nimi ei ole kuulemma hyvä, vaan "Jo-jo-jou!"olisi ollut parempi. Kirja olisi myös voinut olla hiukan pidempi. Tulisikohan tähän jatkoa? Tyttäreni suosittelee tätä kirjaa kaiken ikäisille tytöille ja pojille (kustantajan ikäsuositus 7+) ja aikoo lukea kirjan vielä itse uudelleen.
Molempien arvosana kirjalle 5
sunnuntai 18. kesäkuuta 2017
Kolmetoista syytä: Jay Asher
Kolmetoista syytä: Jay Asher. Suomentanut Annika Eräpuro. Otava 2014 (Seven-pokkari 2017)
Englanninkielinen alkuteos: Thirteen Reasons Why
"Clay Jensen saa salaperäisen paketin, jonka sisältä paljastuu hänen luokkatoverinsa ja entisen ihastuksensa Hannah Bakerin äänittämiä kasetteja. Kaseteilla Hannah kertoo syyn siihen, miksi päätti elämänsä kaksi viikkoa aikaisemmin, ja mitkä 13 syytä johtivat tähän äärimmäiseen ja lopulliseen tekoon.
Vain kuuntelemalla nauhan Clay voi saada selville miksi hän itse on päätynyt Hannahin listalle."(Otava)
Oma arvio:
"Clay Jensen saa salaperäisen paketin, jonka sisältä paljastuu hänen luokkatoverinsa ja entisen ihastuksensa Hannah Bakerin äänittämiä kasetteja. Kaseteilla Hannah kertoo syyn siihen, miksi päätti elämänsä kaksi viikkoa aikaisemmin, ja mitkä 13 syytä johtivat tähän äärimmäiseen ja lopulliseen tekoon.
Vain kuuntelemalla nauhan Clay voi saada selville miksi hän itse on päätynyt Hannahin listalle."(Otava)
Oma arvio:
Kiinnostuin tästä kirjasta vasta sen jälkeen, kun aloin seurata Netflixistä sen pohjalta tehtyä sarjaa. Aina sanotaan, että pitäisi aina lukea kirja ensin, ennen kuin katsoo siitä tehtyä elokuvaa tai sarjaa, mutta minusta toimii tämä toisinkin päin. Odotukseni kirjalle olivat aika korkealla, sillä sarja vaikutti minuun kovasti ja se on useimpien Netflix-sarjojen tapaan hyvin tehty ja castattu.
Kirja alkaa hyvin samanlaisesta tilanteesta kuin tv-sarjakin, eli siitä, kun Clay Jensen saa laatikollisen numeroituja kasetteja haltuunsa. Hän alkaa kuunnella ensimmäistä kasettia ja järkyttyy, kun kuulee kuolleen koulutoverinsa, Hannahin äänen. Hannahin, joka on tehnyt vasta itsemurhan. Alkuun Clay väittää, ettei tuntenut tyttöä juuri ollenkaan, mutta kasettien ja tarinan edetessä käy ilmi, että heidän välillään on tapahtunut asioita.
Kohtaan katseesi
sinä et edes näe minua
Tuskin vastaat
kun kuiskaan
hei
Voisit olla sielunkumppanini
kaksi samanhenkistä
Ehkä niin ei ole
Emmekä kai koskaan
tule tietämään (s.168)
Kirja on Hannahin nauhoitusten ja Clayn vuoropuhelua, jotka erottuvat kursivoidun ja normaalin tekstin vuorottelulla. Välillä minusta on hiukan tympäännyttävää lukea Clayn ajatuspieruja jokaiseen Hannahin kommentin väliin, mutta toisaalta vuoropuhelu tällaisessa tapauksessa on toimiva ratkaisu, ettei unohdu, että kyse on Clayn reagoinnista nauhoihin. Hän kuuntelee nauhoja melko ripeään tahtiin peräjälkeen, kun taas tv-sarjassa hänellä on välillä pitkähköjä taukoja nauhojen kuuntelussa, että hän ehtisi koota itsensä. Clayn tunnemyrskyt kulkevat tarinan mukana ja hän miettii suhdettaan Hannahiin. Aika pian käy ilmi hänen kommenteistaan, kuinka paljon tämä on pitänyt tytöstä.
Luoja. Tuntuu hirveältä, kun en enää tiedä mihin uskoa. Kun en tiedä mikä on totta. (s.118)
Luoja. Tuntuu hirveältä, kun en enää tiedä mihin uskoa. Kun en tiedä mikä on totta. (s.118)
Kirjan nimi tulee siitä, että Hannah on nimennyt 13 henkilöä, jotka ovat jokainen osaltaan olleet vaikuttamassa hänen päätökseensä, niin hyvässä kuin pahassakin. Miten Clay on sitten päätynyt nauhalle, vaikka hänestä annetaan puhtoisen pojan kuva? Clay alkaa pikku hiljaa aavistella, miksi hän on nauhoille päätynyt. Tuo tieto saa hänet epätoivon valtaan: miksei hän huomannut, että Hannah olisi halunnut hänen jäävän? Miksi hän jätti hänet huoneeseen? Miksi hän antoi ennakkoluulojensa voittaa?
Clay ei ole kuitenkaan ainoa, joka miettii omia tekemisiää, sillä nauhat kiertävät vuorotellen jokaisen niillä esiintyvän henkilön luona. Kirjassa ei kuitenkaan käydä läpi kuin Clayn näkökulma aiheeseen. Käy ilmi, että Hannah on kokenut paljon vääryyttä, nähnyt pahoja asioita ja kokenut sellaisia. Hän on viime kädessä pyytänyt apua, muttei ole sitä saanut. Eräs henkilö valvoo, että kaikki nauhalla esiintyvät kuuntelevat jokaisen nauhan. Eräs, jolla on myös varalta kopiot nauhoista. Eräs, joka ei saa Hannahin surullisia silmiä mielestään, kun tämä toi kasettipaketin hänelle hetkeä ennen kuolemaansa.
Kuuntelen ihmistä, joka on antanut periksi. Ihmistä, jonka tunsin. Josta pidin.
Kuuntelen. Mutta liian myöhään. (s. 128)
Clay ei ole kuitenkaan ainoa, joka miettii omia tekemisiää, sillä nauhat kiertävät vuorotellen jokaisen niillä esiintyvän henkilön luona. Kirjassa ei kuitenkaan käydä läpi kuin Clayn näkökulma aiheeseen. Käy ilmi, että Hannah on kokenut paljon vääryyttä, nähnyt pahoja asioita ja kokenut sellaisia. Hän on viime kädessä pyytänyt apua, muttei ole sitä saanut. Eräs henkilö valvoo, että kaikki nauhalla esiintyvät kuuntelevat jokaisen nauhan. Eräs, jolla on myös varalta kopiot nauhoista. Eräs, joka ei saa Hannahin surullisia silmiä mielestään, kun tämä toi kasettipaketin hänelle hetkeä ennen kuolemaansa.
Niinpä minä tein juuri niin. Kirjoitin rouva Bradleylle viestin, jossa luki: "Itsemurha. Olen miettinyt sitä. En kovin vakavasti...mutta kuitenkin." (s. 149)
Kolmetoista syytä on surullinen tarina siitä, millaisen lumipalloefektin voivat asiat saada aikaan nuoren tytön elämässä. Miten viattomalta tuntuvat asiat voivat olla jollekin ylitsepääsemättömiä, vaikka ne eivät siltä ulospäin näytäkään. Olisin halunnut kuitenkin liikuttua enemmän kirjan tarinasta, mutta tämä ei ollut minusta niin järisyttävä lukukokemus kuin toivoin - johtuiko siitä, että katsoin sen tv-sarjan ensin, en voi sanoa. Tämä on kuitenkin kirja, joka on tärkeä aiheensa vuoksi, sillä aina jossain on joku nuori, joka miettii, onko hänen elämänsä enää elämisen arvoista. Toivoisin, että hän lukisi tämän kirjan ja osaisi hakea apua.
 |
| Kuva. Pixabay |
Etsiessäni muiden bloggauksia tästä kirjasta, törmäsin edesmenneen Lukutoukan kulttuuriblogin Kristan bloggaukseen. Haluan lainata häneltä nämä sanat, jotka pysäyttivät minut:
"Jos sinä, nuori tai vanhempi ihminen, olet lukenut tämän kirjan, ja nyt
luet bloggaustani, ja olet miettinyt näitä asioita. Sanon, puhu. Etsi
luotettava ihminen, olkoon se psykologi tai koulun kuraattori, paras
ystävä tai äiti tai isä, mutta etsi joku. Aina löytyy joku joka auttaa.
Ja aina löytyy syitä jatkaa elämää. Aina."
Ja aina löytyy syitä jatkaa elämää. Aina."
Arvosanani 3,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Samantyylistä luettavaa:
Osallistun tällä kirjalla Sivutiellä-blogin Keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, johon teen bloggauksen elokuun lopulla.
tiistai 13. kesäkuuta 2017
Veri joka suonissasi virtaa: Tiina Raevaara
Veri joka suonissasi virtaa: Tiina Raevaara. Like 2017.
"Onko rakkaus kuolemaakin vahvempi?
On syksyinen aamu Helsingissä, kun Johannes Heinosen kelloliikkeen lattialle tuupertuu luonnottoman kalvakka nuorukainen. Käy ilmi, että mies on lähtenyt Romaniasta, paennut salaperäisestä laitoksesta, jonka toiminnasta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Johannes saa kuulla kauan sitten kadonneen rakastettunsa olevan samassa laitoksessa, ja hän päättää matkustaa Romaniaan etsiäkseen naisen käsiinsä.
Veri joka suonissasi virtaa on kauhuromanttinen psykologinen trilleri, joka pitää lukijan tiukasti otteessaan."(Like)
Oma arvio:
"Onko rakkaus kuolemaakin vahvempi?
On syksyinen aamu Helsingissä, kun Johannes Heinosen kelloliikkeen lattialle tuupertuu luonnottoman kalvakka nuorukainen. Käy ilmi, että mies on lähtenyt Romaniasta, paennut salaperäisestä laitoksesta, jonka toiminnasta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Johannes saa kuulla kauan sitten kadonneen rakastettunsa olevan samassa laitoksessa, ja hän päättää matkustaa Romaniaan etsiäkseen naisen käsiinsä.
Veri joka suonissasi virtaa on kauhuromanttinen psykologinen trilleri, joka pitää lukijan tiukasti otteessaan."(Like)
Oma arvio:
Sain tämän kirjan yllätyksenä kustantajalta, ja olen hyvin tyytyväinen, sillä en välttämättä olisi muuten älynnyt lukea tätä esimerkillisen hyvää kauhuromaania. En lukenut kirjan takakansitekstiä etukäteen, ja jostain syystä oletin lukemisen alkumetreillä päähenkilön, kirjan minäkertojan olevan nainen. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että hän onkin mies - hups. Ei ole ensimmäinen kerta, kun minulle käy näin. Ajattelinko jotenkin stereotyyppisesti, että naiskirjailijan kirjoittaman kirjan päähenkilön on oltava automaattisesti nainen? Hupsu minä.
Astun sateeseen, pisarat tippuvat hartioilleni valtavina, kylminä kyyneleinä. Olen edelleen täynnä surua. Maailma ei anna minulle muuta vaihtoehtoa, ei päästä hyökyaaltoa lähtemään sisältäni. (s. 37)
Kirjan tarina alkaa siitä, kun Johannes tuntee, kuinka joku kalvakkakasvoinen tyyppi seuraisi häntä. Pian hänen kelloliikkeensä lattialle tuupertuu Constantin, kelloliikkeen perustajan Teodorin pojanpoika. Teodor saa ongittua Constantinelta tiedon, miksi hän on niin heikossa kunnossa - jäljet johtavat salaperäiseen instituuttiin nimeltä 4eon, joka sijaitsee Romaniassa. Johannes alkaa epäillä, että myös hänen kadonnut ex-rakkaansa Aalo on siellä.
"Ihmiset, jotka toimivat jonkin ideologian varassa, ovat paljon vaarallisempia kuin ihmiset, jotka toimivat vain omaksi hyväkseen", Teodor sanoi hiljaa. (s. 59)
Heti alusta asti kirjassa seuraa kauhun läsnäolo, joka ilmenee monissa eri yhteyksissä. Johanneksen esikoispoika Aaro on kuollut syöpään, mutta Johannes uskoo hänen henkensä olevan yhä läsnä. Myös Johanneksen ja Hannan nuorimmainen Teo tuntuu muuttuneen oudon hiljaiseksi ja araksi, ja Johannes alkaa aavistella, mikä siihen voisi olla syynä. Hanna pitää Johannesta vinksahtaneena, mikä tulehduttaa avioparin välejä entisestään, eikä tilannetta helpota se, että Hanna saa Johanneksen kiinni valheesta ja pakkomielteestä löytää vakavasti sairas ex-tyttöystävänsä Aalo. Kukapa vaimo sellaisesta ilahtuisi. Pian kuitenkin on Hannan vuoro pelätä, sillä jotain outoa on tosiaankin meneillään.
Unessa oli yö, ja ovi avautui hiljaa, ja hämärän keskellä vuoteeni viereen konttasi, ehkä ryömi, lyijynvalkoinen mutta ihmismäinen hahmo. Jonkinlainen aave. Se kiipesi sängyn jalkopäähän päälleni, haisteli minua, hengitti kummallisella rohisevalla tavalla. Pelkäsin niin etten voinut liikkua, ja silti tiesin olevani unessa. Katsoin olennon silmiin, jotka olivat pikimustat, ja niihin katsoessani vaivuin aiempaa syvempään uneen, kuin jonkinlaiseen horrokseen. (s.145)
Kirjan juoni on rakennettu loistavasti niin, että se pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka ja saa tunnelmallaan ja käänteillään ihokarvat nousemaan pystyyn kauhusta. Hyytävintä on Teo-pojan muuttunut käytös ja 4eonin takana oleva uskonnollinen kultti, jonka tarkoituksena on rakentaa ihmisistä uusia käyttämällä hyväksi muiden ihmisten elimiä ja jäseniä.
Lisäksi kirjassa käsitellään muitakin teemoja, kuten lapsen menettämisen surua, Johanneksen aiempien suhteiden kaikuja ja Hannan ja Johanneksen avioliiton kipupisteitä. Raevaaran kirjoitustyyli on kaunista ja mukavaa lukea. Ainoastaan kirjan loppu on hienoinen pettymys, mutta toisaalta se jätti kyllä vielä onnistuneesti aukkoja lukijan paikattavaksi. Minua hiukan hämmensi alussa samankaltaiset nimet: Aaro, Aalo, Teodor ja Teo. Luulin, että Aalo ja Aaro ovat sama henkilö, ennen kuin pääsin juonesta paremmin jyvälle. Tämä kirjahan on oikeastaan trilogian päätösosa, jonka aiemmat osat ovat Yö ei saa tulla (2015) ja Korppinaiset (2016). Kirja toimii kuitenkin mainiosti myös itsenäisenä teoksena, vaikka toki jättää monia kysymyksiä esimerkiksi Aalosta.
Arvosanani 4
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Rakkaudesta kirjoihin
Ullan Luetut kirjat
Reader, why did i marry him
Annelin kirjoissa
Hurja Hassu Lukija
Kirjan vuoksi
"Äiti haluaa olla pimeässä", hän vastaa.
"Miksi?" kysyn ällistyneenä.
"Se ei halua että kukaan näkee." (s. 182)
Lisäksi kirjassa käsitellään muitakin teemoja, kuten lapsen menettämisen surua, Johanneksen aiempien suhteiden kaikuja ja Hannan ja Johanneksen avioliiton kipupisteitä. Raevaaran kirjoitustyyli on kaunista ja mukavaa lukea. Ainoastaan kirjan loppu on hienoinen pettymys, mutta toisaalta se jätti kyllä vielä onnistuneesti aukkoja lukijan paikattavaksi. Minua hiukan hämmensi alussa samankaltaiset nimet: Aaro, Aalo, Teodor ja Teo. Luulin, että Aalo ja Aaro ovat sama henkilö, ennen kuin pääsin juonesta paremmin jyvälle. Tämä kirjahan on oikeastaan trilogian päätösosa, jonka aiemmat osat ovat Yö ei saa tulla (2015) ja Korppinaiset (2016). Kirja toimii kuitenkin mainiosti myös itsenäisenä teoksena, vaikka toki jättää monia kysymyksiä esimerkiksi Aalosta.
 |
| Kuva: Pixabay |
Arvosanani 4
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Rakkaudesta kirjoihin
Ullan Luetut kirjat
Reader, why did i marry him
Annelin kirjoissa
Hurja Hassu Lukija
Kirjan vuoksi
perjantai 9. kesäkuuta 2017
Night school -sarja: C. J. Daugherty
Night School - Yön valitut: C. J. Daugherty. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Otava 2013.
Englanninkielinen alkuteos (2012): Night School.
"Alliella on vahva tunne, että Cimmeria ei ole aivan tavallinen sisäoppilaitos…
Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseen.
Allie vihaa koulua. Isoveli on karannut kotoa, ja Allie on joutunut vaikeuksiin. Vanhemmat lähettävät tytön eristäytyneeseen Cimmerian sisäoppilaitokseen.Yllätyksekseen Allie viihtyy Cimmeriassa ja saa pian ystäviä. Hän ihastuu komeaan Sylvainiin, mutta tuntee välitöntä yhteyttä sulkeutuneeseen Carteriin.
Allielle selviää, ettei Cimmeria ole tavallinen sisäoppilaitos. Jotkut koulun oppilaista ja opettajista piilottelevat salaisuutta. Mikä oikein on yökoulu, josta kukaan ei saa puhua?
Pian Cimmeria alkaa tuntua todella vaaralliselta paikalta… (Otava)
Oma arvio:
Tämä Night School -sarjan toinen osa lähtee räväkästi käyntiin, kun kotonaan Lontoossa lomaileva Allie joutuu taas yhtäkkisesti jännittävien tapahtumien keskelle. Oudot pukumiehet yrittävät ottaa hänet kiinni, mutta Rachelin isä Raj Patel pelastaa hänet ja vie turvaan kotiinsa. Kyseinen mies tulee esiintymään tiiviisti tapahtumien mukana läpi koko kirjan, sillä hän vetää Yökoulun harjoituksia Cimmerian syyslukukaudella ja vastaa joukkoineen koulun turvallisuudesta. Allie saa aloittaa nyt Yökoulu-harjoitukset, kuten Isabelle lupasi hänelle kesälukukauden päätteeksi.
Allien ja Carterin rakkaus alkaa rakoilla hyvin pian, sillä Sylvain ja hänen siniset silmänsä saavat Allien tuntemaan ristiriitaisia tuntemuksia. Allie ei myöskään voi unohtaa sitä, kuinka Sylvain pelasti hänet Cimmeriassa sattuneessa tulipalossa. Sattumat johdattavat Sylvainin ja Allien jatkuvasti yhteen, ja Allie on siitä sekä hyvillään että hämillään. Carter alkaa vaistota, että heidän suhteensa saattaa olla uhattuna ja käyttäytyy kuin kiukutteleva kakara. Minä aloin jo toivoa, että Allie unohtaisi koko sällin ja lankeaisi Sylvainin käsivarsille. Taustalla vaivaa kuitenkin kesän tanssiaiset ja ikävä tapahtuma, jossa Sylvain kävi hiukan liian innokkaasti Allien iholle. Pystyykö hän luottamaan Sylvainiin ja antamaan anteeksi tuon virheen?
Yön perintö ei ollut alkuun niin kiinnostava kuin ensimmäinen osa, mutta parani loppua kohti. Kolmiodraamailu tuo lisää pontta tarinaan, Sylvain saa sydämeni läpättämään ja lopun jännittävät tapahtumat taas tiivistävät tunnelman. Myös menetyksiä on taas edessä. Sarjaa on ihan pakko jatkaa vielä, sillä monikaan asia ei vieläkään auennut. Allien veljen, Christopherin tilanteeseen sain hiukan lisävaloa, mutta Allien suvun menneisyys jäi vielä arvoitukseksi, sekä se, miksi juuri Allie on suuressa vaarassa.
Ikävä kyllä viisiosaisen Night School -sarjan suomentaminen jätettiin tähän toiseen osaan, joten kolme seuraavaa osaa, Fracture, Resistance ja Endgame, täytyy minun lukea englanniksi.
Arvosanani 4-
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Hurja Hassu Lukija
Kirjakaapissa
Aamusta yöhön
Kirjahovi
Lukunurkka
Mustemaailmani
Kirjus
Night School - Fracture: C. J. Daugherty. Atom 2013. (Night School #3)
"Devastated by the loss of her friend and under constant threat from an unknown spy at Cimmeria Academy, Allie Sheridan is finding it hard to cope.
In Fracture, the third book in the Night School series, she’s not the only one losing it – everything is falling apart. And when Nathaniel begins to reveal his game plan, Isabelle starts to lose control.
As the school slides into a deadly morass of paranoia and suspicion, everyone is guilty until proved innocent. Anyone can be held without proof, and convicted without a trial. No one is safe.
This time Nathaniel doesn’t need to hurt them. This time they’re hurting themselves."
Oma arvio:
Mikä harmi ja menetys, että Otava jätti tämän sarjan suomennoksen kesken. Tässä Night School -sarjan kolmannessa osassa synkkä tunnelma ja loppua kohti tiivistyvä jännitys on parhaimmillaan.
Allie kipuilee alussa ystävänsä Jon kuolemaa sulkien kaikki ystävänsä ulkopuolelle. Toisaalta ymmärrän hänen lapsellista oikutteluaan, mutta toisaalta en voi sietää sitä, että hän on taas samanlainen angstinen teini kuin kirjasarjan alussa. Hänen Lontoolainen ystävänsä Mark tulee pelastamaan hänet Cimmeriasta, mutta eihän Allie voi välttää kohtaloaan - pian hän huomaa olevansa taas sisäoppilaitoksen aidatulla alueella, ja tällä kertaa hänelle annetaan tiukat ehdot. Hän juttelee myös isoäitinsä kanssa puhelimessa ja alkaa viimein tajuta, että hänen on nöyrryttävä.
Allie miettii suhdettaan Carteriin ja Sylvainiin. Häntä toisaalta satuttaa nähdä Carter yhdessä Julesin kanssa, ja toisaalta Sylvainin etsivät ja luottavaiset silmät nauliintuneena häneen. Rachel opastaa Allieta erottamaan romanttisen rakkauden ja ystävään kohdistuvan rakkauden toisistaan. Hän alkaa viimein tajuta, mitä hän tuntee kumpaakin poikaa kohtaan, mutta asiat eivät vielä etene toivotulla tavalla.
Cimmeriassa alkaa tapahtua outoja: Nathaniel jättää uhkaavan viestin Allielle ja osaa oppilaista tullaan hakemaan pois koulusta. Allie, Carter, Rachel, Zoe, Nicole ja Sylvain yhdistävät voimansa ja ottavat ohjat omiin käsiinsä, kun kirjastonhoitaja Eloisea syytetään Cimmerian pahoista tapahtumista. Koulun opettajatkin tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen, eikä Raj Patelin vartijoitakaan näy mailla halmeilla. Nuoret kuitenkin saavat tuta, etteivät he selviä ilman aikuisten apua.
Pidän kovasti tämän osan jännittävästä tunnelmasta ja teemoista. Allien ja Nicolen ystävyys on mukava lisä, ja pidän siitä, miten rohkeasti Allie selvittää puhumalla ongelmansa Carterin ja Sylvainin kanssa. Jälkimmäisen kanssa Allien aistima vetovoima on taas erittäin taidokkaasti kuvattu, eikä se jää lukijalle epäselväksi. Positiivista kuitenkin, etteivät Allie ja Sylvain tee vielä mitään hätiköityjä, kiitos Sylvainin. Vaikka hän ensimmäisessä osassa ahdisteli Allieta seksuaalisesti, hän on nyt erittäin miellyttävä ja sympaattinen henkilöhahmo (no okei, ehkä myös hiukan kliseinen ranskankielisine hönkäilyineen.) On hienoa, että hahmoille annetaan mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, eikä tuomita koko kirjasarjan loppuun saakka.
Arvosanani 4+
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Kirjus
Haaveena kirjailijan ura
Osallistun näillä kansilla Sivutiellä-blogin Keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, johon teen postauksen elokuun lopussa.
Night School - Resistance: C.J. Daugherty. Atom 2014. (Night School #4)
Kansi: Shutterstock, @beckyglibbery.co.uk
"Alliella on vahva tunne, että Cimmeria ei ole aivan tavallinen sisäoppilaitos…
Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseen.
Allie vihaa koulua. Isoveli on karannut kotoa, ja Allie on joutunut vaikeuksiin. Vanhemmat lähettävät tytön eristäytyneeseen Cimmerian sisäoppilaitokseen.Yllätyksekseen Allie viihtyy Cimmeriassa ja saa pian ystäviä. Hän ihastuu komeaan Sylvainiin, mutta tuntee välitöntä yhteyttä sulkeutuneeseen Carteriin.
Allielle selviää, ettei Cimmeria ole tavallinen sisäoppilaitos. Jotkut koulun oppilaista ja opettajista piilottelevat salaisuutta. Mikä oikein on yökoulu, josta kukaan ei saa puhua?
Pian Cimmeria alkaa tuntua todella vaaralliselta paikalta… (Otava)
Oma arvio:
Olen monesti silmäillyt tätä sarjaa kirjastossa, ja nyt kesän kunniaksi päätin tempaista tämän Night School -sarjan avausosan luettavakseni.
Kirjan alku ei vielä vakuuttanut minua, sillä tihutöistä kiinnijäänyt Allie ja hänen lapsellinen kiukuttelu vanhemmilleen vaikutti minusta rasittavalta. Tarina kuitenkin tempaisi minut mukaansa siitä hetkestä lähtien, kun Allie viedään vasten hänen tahtoaan kesäksi goottihenkiseen Cimmerian sisäoppilaitokseen. Siellä hän tutustuu melko pian erikoislaatuiseen Johon, hänen poikaystäväänsä Gabeen ja hurmurimaisen komeaan Sylvainiin, joka meinaa viedä heti jalat Allien alta. Hiukan minua huvittaa tytön nopea hullaantuminen ranskalaispojan imeliin lepertelyihin.
Allie yritti muistella jotain tapahtumaa, joka olisi saanut hänet epäilemään Sylvainia. Poika oli aina ollut paikalla, kun Allien oli joutunut pulaan. Hän oli suojellut Allieta Zelaznylta. No, olihan hän lipevä, ja ilmeisesti myös upporikas, mutta hän ei käyttäytynyt kuin snobi. Hän vaikutti kiltiltä. Carter puolestaan oli ollut hankala, päällekäyvä, tuomitseva ja uhkaava.
Oli ilmiselvää, kehen Allie saattoi luottaa.
En vain ymmärrä, miksi Carter on niin kiinnostunut. (s.196)
Jos haluaa lukea kliseisen kolmiodraaman, tämä se juuri on. Vaikka Sylvain vaikuttaa langenneen täysin Allien pauloihin (vaikka tietenkään kukaan muu koulun tyttö ei ole onnistunut häntä nappaamaan), myös toinen koulun komistus kiertää punatukkaista tyttöä kuin kissa kuumaa puuroa. Carter on ihan kuin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin Darcy, sulkeutunut ja tökerö, joka kuitenkin jostain syystä ilmestyy aina Allien polulle. Allien ei tietenkään millään huomaa, että Carter olisi ihastunut häneen, vaikka pöllömpikin sen tajuaa.
Tarinan edetessä melko pian tulee esille Allien paniikkikohtaukset, joita hän yrittää ehkäistä laskemalla askeliaan ja sekunteja. Allien elämä on luisunut sen jälkeen raiteiltaa, kun hänen isoveljensä on karannut kotoa. Tätä hänen veljensä tapausta ei taustoiteta kovin tarkasti, mutta uskoisin sen tulevan esiin seuraavissa jaksoissa. Alliella on hankaluuksia vanhempiensa kanssa, sillä hän on kokenut, etteivät hänen vanhempansa huomaa häntä. Koska he vielä lähettivät hänet Cimmeriaan väkipakolla, hän ei halua olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan.
Tarinan edetessä melko pian tulee esille Allien paniikkikohtaukset, joita hän yrittää ehkäistä laskemalla askeliaan ja sekunteja. Allien elämä on luisunut sen jälkeen raiteiltaa, kun hänen isoveljensä on karannut kotoa. Tätä hänen veljensä tapausta ei taustoiteta kovin tarkasti, mutta uskoisin sen tulevan esiin seuraavissa jaksoissa. Alliella on hankaluuksia vanhempiensa kanssa, sillä hän on kokenut, etteivät hänen vanhempansa huomaa häntä. Koska he vielä lähettivät hänet Cimmeriaan väkipakolla, hän ei halua olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan.
 |
| Kuva. Pixabay |
Romanttisen kolmiodraaman lisäksi kirjassa on jännittävä juoni, sillä Cimmeriassa vaikuttaa olevan paljon omituista tekeillä. Allie alkaa epäillä jokaista, myös opettajiaan, ja palaisi halusta tietää mystisestä Yökoulusta, josta ei kuitenkaan saa kysellä koulun vanhojen sääntöjen velvoittamana. Olen hiukan yllättynyt, miten aluksi tämän niin viattomalta tuntuvan kirjan juonen käänteisiin kuuluu melko raakojakin tapahtumia, kun tarina etenee loppuaan. Pidän kovasti kirjan tunnelmasta ja goottivivahteista, vaikka olisin kaivannut niitä hiukan lisää. Ahmaisin tämän kirjan muutamassa päivässä ja kliseistä huolimatta koin ihastuttavia hetkiä Allien ja Carterin kohtaamisissa. Jatko-osa odotteleekin jo minua kirjaston varaushyllyssä.
Arvosanani 4+
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Olipa kerran kirjablogi
Night School 2 - Yön perintö: C. J. Daugherty. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Otava 2014
Englanninkielinen alkuteos (2013): Night School Legacy
"Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?
16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.
Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa."(Otava)
Oma arvio:
Night School 2 - Yön perintö: C. J. Daugherty. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Otava 2014
"Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?
16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.
Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa."(Otava)
Oma arvio:
Hän ei usko minuun. Hän ei koskaan usko minuun. (s. 345)
Tämä Night School -sarjan toinen osa lähtee räväkästi käyntiin, kun kotonaan Lontoossa lomaileva Allie joutuu taas yhtäkkisesti jännittävien tapahtumien keskelle. Oudot pukumiehet yrittävät ottaa hänet kiinni, mutta Rachelin isä Raj Patel pelastaa hänet ja vie turvaan kotiinsa. Kyseinen mies tulee esiintymään tiiviisti tapahtumien mukana läpi koko kirjan, sillä hän vetää Yökoulun harjoituksia Cimmerian syyslukukaudella ja vastaa joukkoineen koulun turvallisuudesta. Allie saa aloittaa nyt Yökoulu-harjoitukset, kuten Isabelle lupasi hänelle kesälukukauden päätteeksi.
Kun Allie lopetti, Sylvain katsoi häntä avoimen uteliaasti. Hopeinen kynä välkkyi pojan sormissa. "Allie, jota kuvailet, ei kuulosta Allielta, joka istuu edessäni. En tunnista sitä tyttöä." (s. 217)
Allien ja Carterin rakkaus alkaa rakoilla hyvin pian, sillä Sylvain ja hänen siniset silmänsä saavat Allien tuntemaan ristiriitaisia tuntemuksia. Allie ei myöskään voi unohtaa sitä, kuinka Sylvain pelasti hänet Cimmeriassa sattuneessa tulipalossa. Sattumat johdattavat Sylvainin ja Allien jatkuvasti yhteen, ja Allie on siitä sekä hyvillään että hämillään. Carter alkaa vaistota, että heidän suhteensa saattaa olla uhattuna ja käyttäytyy kuin kiukutteleva kakara. Minä aloin jo toivoa, että Allie unohtaisi koko sällin ja lankeaisi Sylvainin käsivarsille. Taustalla vaivaa kuitenkin kesän tanssiaiset ja ikävä tapahtuma, jossa Sylvain kävi hiukan liian innokkaasti Allien iholle. Pystyykö hän luottamaan Sylvainiin ja antamaan anteeksi tuon virheen?
"Minä olisin", Carter puhui yhteen puristettujen hampaidensa välistä, "tehnyt puolestasi mitä tahansa." (s. 272)
Yön perintö ei ollut alkuun niin kiinnostava kuin ensimmäinen osa, mutta parani loppua kohti. Kolmiodraamailu tuo lisää pontta tarinaan, Sylvain saa sydämeni läpättämään ja lopun jännittävät tapahtumat taas tiivistävät tunnelman. Myös menetyksiä on taas edessä. Sarjaa on ihan pakko jatkaa vielä, sillä monikaan asia ei vieläkään auennut. Allien veljen, Christopherin tilanteeseen sain hiukan lisävaloa, mutta Allien suvun menneisyys jäi vielä arvoitukseksi, sekä se, miksi juuri Allie on suuressa vaarassa.
Hän tiesi varsin hyvin, että se oli aivan tavallinen ovi, jonka takana oli aivan tavallinen kirjasto. Mutta hän oli melkein kuollut siinä kirjastossa. (s. 38)
Ikävä kyllä viisiosaisen Night School -sarjan suomentaminen jätettiin tähän toiseen osaan, joten kolme seuraavaa osaa, Fracture, Resistance ja Endgame, täytyy minun lukea englanniksi.
Arvosanani 4-
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Hurja Hassu Lukija
Kirjakaapissa
Aamusta yöhön
Kirjahovi
Lukunurkka
Mustemaailmani
Kirjus
Night School - Fracture: C. J. Daugherty. Atom 2013. (Night School #3)
"Devastated by the loss of her friend and under constant threat from an unknown spy at Cimmeria Academy, Allie Sheridan is finding it hard to cope.
In Fracture, the third book in the Night School series, she’s not the only one losing it – everything is falling apart. And when Nathaniel begins to reveal his game plan, Isabelle starts to lose control.
As the school slides into a deadly morass of paranoia and suspicion, everyone is guilty until proved innocent. Anyone can be held without proof, and convicted without a trial. No one is safe.
This time Nathaniel doesn’t need to hurt them. This time they’re hurting themselves."
Oma arvio:
Mikä harmi ja menetys, että Otava jätti tämän sarjan suomennoksen kesken. Tässä Night School -sarjan kolmannessa osassa synkkä tunnelma ja loppua kohti tiivistyvä jännitys on parhaimmillaan.
 |
| Kuva: Pixabay |
"You're still running away, Allie. You just don't realise it."(s.96)
Allie kipuilee alussa ystävänsä Jon kuolemaa sulkien kaikki ystävänsä ulkopuolelle. Toisaalta ymmärrän hänen lapsellista oikutteluaan, mutta toisaalta en voi sietää sitä, että hän on taas samanlainen angstinen teini kuin kirjasarjan alussa. Hänen Lontoolainen ystävänsä Mark tulee pelastamaan hänet Cimmeriasta, mutta eihän Allie voi välttää kohtaloaan - pian hän huomaa olevansa taas sisäoppilaitoksen aidatulla alueella, ja tällä kertaa hänelle annetaan tiukat ehdot. Hän juttelee myös isoäitinsä kanssa puhelimessa ja alkaa viimein tajuta, että hänen on nöyrryttävä.
Nobody teaches you how to do this. Nobody ever says to you, 'this is how you can break up and still be friends,' or, ' Here's how to break up and not want to kiss your ex sometimes.' (s. 203)
Allie miettii suhdettaan Carteriin ja Sylvainiin. Häntä toisaalta satuttaa nähdä Carter yhdessä Julesin kanssa, ja toisaalta Sylvainin etsivät ja luottavaiset silmät nauliintuneena häneen. Rachel opastaa Allieta erottamaan romanttisen rakkauden ja ystävään kohdistuvan rakkauden toisistaan. Hän alkaa viimein tajuta, mitä hän tuntee kumpaakin poikaa kohtaan, mutta asiat eivät vielä etene toivotulla tavalla.
'How do you do that?' Allie said.
'Do what?'
'Make me feel braver.'
' You are always brave,' he said simply. (s. 256)
Cimmeriassa alkaa tapahtua outoja: Nathaniel jättää uhkaavan viestin Allielle ja osaa oppilaista tullaan hakemaan pois koulusta. Allie, Carter, Rachel, Zoe, Nicole ja Sylvain yhdistävät voimansa ja ottavat ohjat omiin käsiinsä, kun kirjastonhoitaja Eloisea syytetään Cimmerian pahoista tapahtumista. Koulun opettajatkin tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen, eikä Raj Patelin vartijoitakaan näy mailla halmeilla. Nuoret kuitenkin saavat tuta, etteivät he selviä ilman aikuisten apua.
"You're not crazy. The world is crazy. It's not your fault. We didin't make it this way; we just inherited it." (s.126)
Pidän kovasti tämän osan jännittävästä tunnelmasta ja teemoista. Allien ja Nicolen ystävyys on mukava lisä, ja pidän siitä, miten rohkeasti Allie selvittää puhumalla ongelmansa Carterin ja Sylvainin kanssa. Jälkimmäisen kanssa Allien aistima vetovoima on taas erittäin taidokkaasti kuvattu, eikä se jää lukijalle epäselväksi. Positiivista kuitenkin, etteivät Allie ja Sylvain tee vielä mitään hätiköityjä, kiitos Sylvainin. Vaikka hän ensimmäisessä osassa ahdisteli Allieta seksuaalisesti, hän on nyt erittäin miellyttävä ja sympaattinen henkilöhahmo (no okei, ehkä myös hiukan kliseinen ranskankielisine hönkäilyineen.) On hienoa, että hahmoille annetaan mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, eikä tuomita koko kirjasarjan loppuun saakka.
Arvosanani 4+
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Kirjus
Haaveena kirjailijan ura
Osallistun näillä kansilla Sivutiellä-blogin Keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, johon teen postauksen elokuun lopussa.
Night School - Resistance: C.J. Daugherty. Atom 2014. (Night School #4)
"After months on the
run, Allie returns to Cimmeria Academy to find the school in turmoil.
The atmosphere is thick with danger. Overshadowing it all is Nathaniel.
He is close – very close – to getting everything he wants.
A secret civil war is tearing the British political elite apart. And Allie’s family is in the thick of it. Both sides want her. She knows Nathaniel will take her by any means necessary. But she is determined to fight him to the end.
Her friends are ready to stand by her – even to die for her. But if anything happens to them she won’t be able to live with herself.
The fightback starts here. Everything is at stake now. The winner takes all…"
Oma arvio:
Jos mahdollista, Night School -sarjan neljännes osa Resistance tarjoaa yhä synkempiä ja toivottomampia sävyjä. Allie ja hänen ystävänsä Rachel on turvassa Sylvainin perheen tiluksilla Ranskassa, missä Allie huomaa ajattelevansa yhä kuumempia ajatuksia sinisilmäisestä ranskalaispojasta. Pian kuitenkin ystävykset huomaavat, etteivät ole turvassa Nathanielin joukoilta missään - ja taas nuoret kiidätetään takaisiin tuttuun, mutta ei niin turvalliseen Cimmeriaan.
Allien ja Sylvainin välille jäi viime osassa kysymysmerkkejä, sillä Sylvain ei halunnut Allien hätiköivän, mutta tässä osassa pari antaa viimein toisilleen luvan vastata kysymyksiin. Allien sydän tuntuu silti vielä sykkivän myös Carterin suuntaan, joka taas on oudon tyly Cimmeriaan palanneelle punapäälle. Syy kuitenkin selviää puhumalla.
Läpi koko kirjan Allien elämää varjostaa pelko ja epätoivo tulevasta. Nathaniel on ovelampi kuin koskaan, ja hänen Cimmeriassa toimivaa kätyriä etsitään kuumeisesti. Allien suruksi myös Rachel liittyy yökouluvalmennukseen. Kuten jokaisessa osassa, myös tässäkin yksi Allien läheisistä loukkaantuu kahnauksissa, vaikka Allie-rukalla on vielä Jon menetyksen surutyö kesken.
Allie on minusta kypsynyt sarjan edetessä kiukuttelevasta ja kapinoivasta tytöstä vastuuntuntoiseksi nuoreksi naiseksi, mutta toki hänellä on vielä nuoruuteen liittyvää häilyväisyyttä tunteidensa kanssa. Tosin kyllähän aikuisenakin voi joutua kolmiodraaman pyörteisiin, jos ihminen on enemmän tunteisiinsa perustava. Allien paniikkikohtauksetkin ovat vähentyneet, sillä hän on oppinut hiukan hallitsemaan niitä. Paniikkihäiriö on kuitenkin niin vahvasti Alliessa, ettei hän voi täysin välttyä kohtauksilta.
Tämän kirjan suurena, eeppisenä lopputaistelun näyttämönä on suuri neuvottelu (the parley), joka käydään Nathanielin käskystä lontoolaisessa puistossa. Allien tehtävä on valinta, kumman pojista hän ottaa sinne tueksi ja turvakseen. Mukana neuvottelujen taustajoukoissa on toki myös yökoululaisten ja Raj Patelin tiimi sekä Allien isoäiti. Luvassa on yöllistä puistohiippailua, ovelia käänteitä, karmea menetys sekä - yllättävä rakkaudentäyteinen yö. Mutta kumman kanssa? Enpäs kerrokaan. Kirja päättyy suorastaan raivostuttavan, ahdistavan kamalaan käänteeseen.
Kun unohtaa lukiessaan sen seikan, kuinka absurdia on, että aikuiset ihmiset kouluttavat alaikäisiä lapsia taistelemaan vallanhimoista, häiriintynyttä ja väkivaltaista juonittelijaa vastaan ja päästävät Allien keskelle neuvottelua, jonka he itsekin mieltävät hyvin vaaralliseksi ja riskialttiiksi, kirja tarjoaa mahtavan annoksen kutkuttavaa romantiikkaa, kolmiodraamaa, epätietoisuutta tulevasta, uhkaa ja toimintaa. Tämä osa onkin mielestäni sarjan tähän asti onnistunein teos. Olen täysin sarjan pauloissa, ja surullisin mielin tartun sarjan viimeiseen osaan. Jännittää kovasti, miten Allien rakkauden käy, mitä hänelle tapahtuu ja saako Nathaniel vallan käsiinsä. Myös Allien veljen kohtalo mietityttää, mutta toivon mukaan kaikki nämä selviävät päätösosassa Night School - Endgame.
Arvosanani 4,5
Tämän kirjan olen ostanut itselleni.
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
Muissa blogeissa:
Haaveena kirjailijan ura
Kirjus
A secret civil war is tearing the British political elite apart. And Allie’s family is in the thick of it. Both sides want her. She knows Nathaniel will take her by any means necessary. But she is determined to fight him to the end.
Her friends are ready to stand by her – even to die for her. But if anything happens to them she won’t be able to live with herself.
The fightback starts here. Everything is at stake now. The winner takes all…"
Oma arvio:
Jos mahdollista, Night School -sarjan neljännes osa Resistance tarjoaa yhä synkempiä ja toivottomampia sävyjä. Allie ja hänen ystävänsä Rachel on turvassa Sylvainin perheen tiluksilla Ranskassa, missä Allie huomaa ajattelevansa yhä kuumempia ajatuksia sinisilmäisestä ranskalaispojasta. Pian kuitenkin ystävykset huomaavat, etteivät ole turvassa Nathanielin joukoilta missään - ja taas nuoret kiidätetään takaisiin tuttuun, mutta ei niin turvalliseen Cimmeriaan.
"For you...no place is truly safe." (s. 23)
Allien ja Sylvainin välille jäi viime osassa kysymysmerkkejä, sillä Sylvain ei halunnut Allien hätiköivän, mutta tässä osassa pari antaa viimein toisilleen luvan vastata kysymyksiin. Allien sydän tuntuu silti vielä sykkivän myös Carterin suuntaan, joka taas on oudon tyly Cimmeriaan palanneelle punapäälle. Syy kuitenkin selviää puhumalla.
 |
| Kuva. Pixabay |
Läpi koko kirjan Allien elämää varjostaa pelko ja epätoivo tulevasta. Nathaniel on ovelampi kuin koskaan, ja hänen Cimmeriassa toimivaa kätyriä etsitään kuumeisesti. Allien suruksi myös Rachel liittyy yökouluvalmennukseen. Kuten jokaisessa osassa, myös tässäkin yksi Allien läheisistä loukkaantuu kahnauksissa, vaikka Allie-rukalla on vielä Jon menetyksen surutyö kesken.
Allie on minusta kypsynyt sarjan edetessä kiukuttelevasta ja kapinoivasta tytöstä vastuuntuntoiseksi nuoreksi naiseksi, mutta toki hänellä on vielä nuoruuteen liittyvää häilyväisyyttä tunteidensa kanssa. Tosin kyllähän aikuisenakin voi joutua kolmiodraaman pyörteisiin, jos ihminen on enemmän tunteisiinsa perustava. Allien paniikkikohtauksetkin ovat vähentyneet, sillä hän on oppinut hiukan hallitsemaan niitä. Paniikkihäiriö on kuitenkin niin vahvasti Alliessa, ettei hän voi täysin välttyä kohtauksilta.
God, she hated them. Hated the way her body betrayed her. The way it let everyone know she was afraid.
It had to stop. (s. 93)
Tämän kirjan suurena, eeppisenä lopputaistelun näyttämönä on suuri neuvottelu (the parley), joka käydään Nathanielin käskystä lontoolaisessa puistossa. Allien tehtävä on valinta, kumman pojista hän ottaa sinne tueksi ja turvakseen. Mukana neuvottelujen taustajoukoissa on toki myös yökoululaisten ja Raj Patelin tiimi sekä Allien isoäiti. Luvassa on yöllistä puistohiippailua, ovelia käänteitä, karmea menetys sekä - yllättävä rakkaudentäyteinen yö. Mutta kumman kanssa? Enpäs kerrokaan. Kirja päättyy suorastaan raivostuttavan, ahdistavan kamalaan käänteeseen.
"It's all happening so fast.---Sometimes I feel like we're kind of running into something we don't totally understand." (s.289)
Kun unohtaa lukiessaan sen seikan, kuinka absurdia on, että aikuiset ihmiset kouluttavat alaikäisiä lapsia taistelemaan vallanhimoista, häiriintynyttä ja väkivaltaista juonittelijaa vastaan ja päästävät Allien keskelle neuvottelua, jonka he itsekin mieltävät hyvin vaaralliseksi ja riskialttiiksi, kirja tarjoaa mahtavan annoksen kutkuttavaa romantiikkaa, kolmiodraamaa, epätietoisuutta tulevasta, uhkaa ja toimintaa. Tämä osa onkin mielestäni sarjan tähän asti onnistunein teos. Olen täysin sarjan pauloissa, ja surullisin mielin tartun sarjan viimeiseen osaan. Jännittää kovasti, miten Allien rakkauden käy, mitä hänelle tapahtuu ja saako Nathaniel vallan käsiinsä. Myös Allien veljen kohtalo mietityttää, mutta toivon mukaan kaikki nämä selviävät päätösosassa Night School - Endgame.
Arvosanani 4,5
Tämän kirjan olen ostanut itselleni.
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
Muissa blogeissa:
Haaveena kirjailijan ura
Kirjus
Night School - Endgame: C.J. Daugherty. Atom 2015. (Night School #5)
"Broken. Scattered. But not defeated.
The
spy is gone but the cost has been high - the rebels at Cimmeria Academy
have lost their leader and Carter West is missing. Nathaniel can taste
victory. But Allie and the other survivors aren't done yet. First they
have to get Carter back. Then they plan to make Nathaniel pay.
One way or another - the game must end.
Endgame is the thrilling fifth and final book in the internationally bestselling Night School series."
Oma arvio:
Melkoinen tovi on vierähtänyt siitä, kun luin Night School -sarjan neljännen osan Resistance. Ostin vuosia sitten nämä sarjan kaksi viimeistä osaa itselleni, joten minulla on ollut aikaa hillota tätä vimppaa osaa yöpöytäni laatikossa. Nyt viimein innostuin lukemaan sarjan loppuun.
Ei mennyt kauaa, kun mieleen alkoi heti palata neljännen osan tapahtumat ja se armoton juonenkäänne, johon tuo osa päättyy: Juuri kun Allie on saanut selville todelliset tunteensa Carter Westiä kohtaan ja he ovat viettäneet tunteikkaan yön yhdessä, Carter West siepataan auton kyytiin. Vallanhimoinen pahis-Nathaniel joukkoineen on tietenkin tämän takana, ja tämä asetelma itsessään jo petaa sarjan päätösosalle hyvin jännittävän alkuasetelman.
I should have done something. But I lost him. (s.28)
Kirjan alussa keskitytäänkin Allien kipuiluun: Hänen isoäitinsä on kuollut ja se haudataan kaikessa hiljaisuudessa, Cimmeria Akatemian kohtalo on vaakalaudalla ja Carter on Nathanielin piilopaikassa. Jääräpäinen punapää ei voi olla toimettomana, ja pian hänet valjastetaankin salakuuntelemaan Nathanielin vartijoiden puhelinliikennettä, josko sieltä saataisiin vihjeitä Carterin olinpaikasta. Samalla Allie joutuu miettimään, mitä sanoisi Sylvainille, joka palaa Ranskasta Allien tueksi ja on täysin tietämätön siitä, mitä Allien ja Carterin välillä on tapahtunut.
"Hello, Allie."
---
Allie froze.
---
"I've been looking for you." (s. 242)
Oppilaat eivät ole tarkoin vartioidussa sisäoppilaitoksessa vieläkään turvassa. Sinne nimittäin pääsee parikin tunkeutujaa, joista toinen on Allien veli, Nathanielin leiriin lyöttäytynyt Christopher. Hänellä on kuitenkin painavaa sanottavaa kaikille. Toinen tunkeutuja onkin sitten vaarallisempi tapaus, ja se on koitua Allien ja asperger-piirteisen Zoen kohtaloksi. Vaarallisia ja yllättäviä juonenkäänteitä on luvassa, eli kirja ei jää pelkästään Allien Carter-ikävöinniksi ja märehtimiseksi.
It
was so strange, what her life had become. She'd been Allie Sheridan,
trouble-maker, angry girl. And now she was Allie Sheridan, heiress,
fighter, rebel. (s. 296)
Pikku hiljaa hakkeroinnit, salakuuntelut ja Christopherin vinkit tuottavat sen verran tulosta, että Carterin olinpaikka alkaa olla selvillä. Nyt olisi vuorossa vain vaarallinen hakumatka, johon pitäisi saada apua Nathanielin joukoista. Kuka heistä olisi valmis pettämään pomonsa Nathanielin? Allie on perinyt isoäidiltään sievoisen summan rahaa, joten lahjonta on helppoa.
Night School -sarja on ollut mielestäni erittäin onnistunut sen tasalaatuisuuden vuoksi: jokainen osa on tarjonnut uusia, jännittäviä ja hyytäviä juonenkäänteitä, Cimmerian henkilökunta ja oppilaat ovat kaikki hiukan erilaisia persoonia, Allie on kypsynyt ja kehittynyt henkisesti sarjan edetessä (hän on mm. oppinut hallitsemaan paniikkikohtauksiaan) ja oppinut ottamaan vastuuta. Allie ratkaiseekin lopussa Cimmerian kohtalon neuvokkuudellaan ja oveluudellaan. Hän joutuu myös kantamaan vastuun teosta, joka ei ole mitään keveintä sarjaa.
"That was war," she said quietly. "Not murder." (s. 286)
Sarjan romanttiset juonenkäänteet ovat olleet tosi kutkuttavia, vaikka ikuinen kolmiodraama välillä kyllästyttääkin. Carter-Allie-Sylvain-draaman lisäksi Cimmeriassa syntyy myös muita yllättäviä romansseja, joista viimeisin saa Allien hetkeksi taantumaan hyvin lapselliselle, kiukuttelevan teinin tasolle. Hän kun on viimeinen, joka saa tietää romanssista.
You didn't tell me. She imagined shouting those words at her. Why didn't you tell me? Did you really think something like that would change our frienship? Don't you know me at all? (s. 240)
Olen harmitellut tätä jo aiemmin ja harmittelen yhä: voi kunpa sarjan kaikki osat olisi aikoinaan käännetty suomeksi! Tällaisia tytöille suunnattuja YA-jännärisarjoja, joissa ei ole tippaakaan fantasian tai scifin elementtejä, ei ole kovinkaan monta.
Saadaanko Carter elävänä takaisin? Miten käy Cimmeria Academyn? Endgame päättää jännitystä pursuavan sarjan mielestäni hyvin onnistuneesti. Loppu jää himpun verran avoimeksi, joten lukijan mielikuvitus saa täydentää loput. Rakastan onnellisia loppuja, joihin jää kuitenkin kytemään pienoinen epävarmuuden siemen.
Arvosanani 4,5
Tämä kirja on omasta hyllystäni.
Muissa blogeissa:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin;
Helmet: 7. Kirjassa on kaveriporukka
Booklist Queen: You own but haven't read
Vahvat naiset: Kirja jossa nainen pärjää miesten maailmassa
Popsugar: A dark academia book
(sisäoppilaitos, goottihenkisyys, kolmiodraama)
(paniikkikohtaukset)
(paniikkikohtaukset)
torstai 8. kesäkuuta 2017
Uppalan kartanon aarre: Mervi Heikkilä & Marjo Nygård.
Uppalan kartanon aarre: Mervi Heikkilä. Kuvittanut Marjo Nygård. 38 sivua. Lasten kuvakirja. Haamu 2017.
"Kosti Kummitus istuu öisen Uppalan Kartanon portailla ja huokailee alakuloisesti. Se on hukannut aarrearkkunsa avaimen. Eikä se voi millään muistaa, minne tai mihin aikaan avain on jäänyt.
Paikalle tassutteleva Silkki-kissa päättää auttaa ystäväänsä. Silkki ei nimittäin ole ihan tavallinen kissa. Se osaa taikoa Kuuvoiman avulla. Ja matkata tähtipolkuja pitkin ajassa. Yhdessä he lähtevät seikkailulle aikojen taa.
Kiiltävää kultaa! Sulaa hopeaa! Kuuvoima kuljettaa meidätkin nopeaan. Ajassa matkataan vuosien päähän, hopeiset jäljet jälkeemme jäähän! (Haamu)
Kirjatraileri: https://youtu.be/SpENDygDo3c
Oma arvio:
Luimme tämän kirjan yhdessä yhdeksänvuotiaan tyttäreni kanssa.
Tyttäreni arvosana 3, minä annan arvosanan 4,
yhteisarvosana siis 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitämme kustantajaa.
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
8. Suomen historiasta kertova kirja
"Kosti Kummitus istuu öisen Uppalan Kartanon portailla ja huokailee alakuloisesti. Se on hukannut aarrearkkunsa avaimen. Eikä se voi millään muistaa, minne tai mihin aikaan avain on jäänyt.
Paikalle tassutteleva Silkki-kissa päättää auttaa ystäväänsä. Silkki ei nimittäin ole ihan tavallinen kissa. Se osaa taikoa Kuuvoiman avulla. Ja matkata tähtipolkuja pitkin ajassa. Yhdessä he lähtevät seikkailulle aikojen taa.
Kiiltävää kultaa! Sulaa hopeaa! Kuuvoima kuljettaa meidätkin nopeaan. Ajassa matkataan vuosien päähän, hopeiset jäljet jälkeemme jäähän! (Haamu)
Kirjatraileri: https://youtu.be/SpENDygDo3c
Oma arvio:
Luimme tämän kirjan yhdessä yhdeksänvuotiaan tyttäreni kanssa.
Tämä kirja kertoo lennokkaan tarinan aarrearkkunsa avainta etsivästä Kosti-kummituksesta sekä hänen ystävästään Silkki-kissasta, jolla on taito matkustaa ajassa. Samalla, kun ystävykset siirtyvät eri aikakausiin, tulee vaivihkaa kurkistettua Uppalan ja Törnävän kartanoiden menneisyyteen sekä Lakeuden ristin kirkon syntyajoille. Marjo Nygårdin hienot kuvitukset suosivat sinisen ja vihreän sävyjä ja luovat juuri sopivaa tunnelmaa aikamatkustaville ystävyksille. Kivat taikalorut siivittävät mukavan verkkaisesti etenevää tarinaa. Kirjan lopussa on kerrottu lyhyesti kirjan paikkojen historiasta.
Tyttäreni mielestä Uppalan kartanon aarre on hauska ja kiinnostava kirja, jossa on tarpeeksi värikkäitä, synkkiä ja kiinnostavia kuvia. Silkki-kissasta hän pitää kovasti, koska se on söpö, mutta Kosti-kummitus ei ole niin mieluista henkilöhahmo. Hänen mielestään Kostin pitäisi näyttää enemmän haamulta, kun se nyt näyttää tavalliselta pojalta. Kirja olisi kuulemma voinut olla vielä hiukan pidempi. Vaikka tarina loppui mieluisasti, tyttäreni olisi jatkanut tarinaa vielä niin, etteivät Silkki ja Kosti olisikaan enää olleet ystäviä. Hän suosittelee kirjaa alle 9-vuotiaille tytöille ja pojille, muttei kuulemma lue enää mielellään kirjaa uudelleen.
Minä nautin erityisesti kirjan aikamatkustuksista, seikkailullisesta juonesta ja kauniista kuvituksista.
Tyttäreni arvosana 3, minä annan arvosanan 4,
yhteisarvosana siis 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitämme kustantajaa.
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
8. Suomen historiasta kertova kirja
Osallistun tämän kirjan kansikuvalla myös Sivutiellä-blogin Keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, johon teen kuvien yhteisanalyysin blogissani elokuun lopussa.
lauantai 3. kesäkuuta 2017
Tiimalasi-trilogia: Gena Showalter
Tiimalasi - Elämä alkaa kuoleman jälkeen: Gena Showalter. Suomentanut Hanna Arvonen. HarperCollins Nordic 2017.
Englanninkielinen alkuteos (2016): Firstlife.
"Kuolema on vain uuden ajan alku...
Sanotaan, että tarinoita kertovat eteenpäin ne, jotka jäävät henkiin. Minä tiedän, ettei se aina pidä paikkaansa.
Minun nimeni on Tenley Lockwood, ja pian minä olen kuollut. Tämä on minun tarinani.
Tenley ”Ten” Lockwood on melko tavallinen 17-vuotias amerikkalaistyttö. Hän on viehättynyt numerologiasta. Hänen perheensä on varakas ja vaikutusvaltainen. Hänellä on ollut ihan hyvä lapsuus. Ten ei tiedä olevansa erikoinen. Hän ei tiedä, että hänen elämänsä olisi hänen syntymäaikansa vuoksi mitenkään erityinen…
Sen hän tietää, että noin vuosi sitten tapahtui jotakin kummallista. Hänet lähetettiin Prynneen. Paikkaa kutsuttiin sisäoppilaitokseksi. Tenin mielestä se on kidutuslaitos tai hullujenhuone. Oliko lähettämisen syynä Tenin pakkomielle numerologiaan? Oliko syynä niskoittelu – se, että Ten kieltäytyi vanhempien ja lähipiirin hänelle esittämästä tulevaisuudesta?
On olemassa Toiselämä, johon nuori astuu 18-vuotiaana. Silloin lapsuuden minä kuolee ja uusi aika alkaa. On olemassa ikuinen totuus, jonka koko maailma hyväksyy. Ensielämä on vain harjoitusta. Ikielämästä kilpailevat verisesti kaksi valtapiiria Troikka ja Myriad – ikiaikaiset viholliset. Molemmat valtapiirit tekevät kaikkensa – keinoja kaihtamatta – saadakseen Tenin puolelleen. Jokaiselle on luotava käsikirjoitus.
Ten tuntee olevansa pelinappula suuressa taistelussa. Hän pakenee. Onko ketään, johon hän voisi luottaa? Ovatko ihmiset ystäviä vai vain henkien kuoria?" (HarperCollins Nordic)
Oma arvio:
Suurin kirjan kompastuskivi on Showalterin kirjoitustyyli, joka on enimmäkseen tönkköä: hän suosii lyhyitä ja vaillinaisia virkkeitä (esim. yhden sanan lauseita, tai sellaisia, joista predikaatti puuttuu), jotka tehokeinoina ovat ihan käteviä, mutta pitkään toistuessa ne alkavat menettää tehoaan.
Päähenkilö Tenley on kirjan minäkertoja, joka välissä esittää lukijalle retorisia kysymyksiä. Minä en ole oikein tällaisen tyylin kannalla, vaan haluan etääntyä kertojasta. Lisäksi tätä lukijan osallistamista ei oikeastaan ole enää puolenvälin jälkeen, joten tuntuu hiukan erikoiselta, että tuo tyylikeino on "unohtunut" matkan varrelle.
"Kuolema on vain uuden ajan alku...
Sanotaan, että tarinoita kertovat eteenpäin ne, jotka jäävät henkiin. Minä tiedän, ettei se aina pidä paikkaansa.
Minun nimeni on Tenley Lockwood, ja pian minä olen kuollut. Tämä on minun tarinani.
Tenley ”Ten” Lockwood on melko tavallinen 17-vuotias amerikkalaistyttö. Hän on viehättynyt numerologiasta. Hänen perheensä on varakas ja vaikutusvaltainen. Hänellä on ollut ihan hyvä lapsuus. Ten ei tiedä olevansa erikoinen. Hän ei tiedä, että hänen elämänsä olisi hänen syntymäaikansa vuoksi mitenkään erityinen…
Sen hän tietää, että noin vuosi sitten tapahtui jotakin kummallista. Hänet lähetettiin Prynneen. Paikkaa kutsuttiin sisäoppilaitokseksi. Tenin mielestä se on kidutuslaitos tai hullujenhuone. Oliko lähettämisen syynä Tenin pakkomielle numerologiaan? Oliko syynä niskoittelu – se, että Ten kieltäytyi vanhempien ja lähipiirin hänelle esittämästä tulevaisuudesta?
On olemassa Toiselämä, johon nuori astuu 18-vuotiaana. Silloin lapsuuden minä kuolee ja uusi aika alkaa. On olemassa ikuinen totuus, jonka koko maailma hyväksyy. Ensielämä on vain harjoitusta. Ikielämästä kilpailevat verisesti kaksi valtapiiria Troikka ja Myriad – ikiaikaiset viholliset. Molemmat valtapiirit tekevät kaikkensa – keinoja kaihtamatta – saadakseen Tenin puolelleen. Jokaiselle on luotava käsikirjoitus.
Ten tuntee olevansa pelinappula suuressa taistelussa. Hän pakenee. Onko ketään, johon hän voisi luottaa? Ovatko ihmiset ystäviä vai vain henkien kuoria?" (HarperCollins Nordic)
Oma arvio:
Minä kuvittelin tämän kirjan ihan toisenlaiseksi. Osittain se on kirjan kansikuvan syytä, sillä se antoi minulle ihan erilaisen vaikutelman. Odotin sukkulointia kahden rinnakkaistodellisuuden välillä, mutta sainkin hyvin hämmentävän ja vaikeaselkoisen lukukokemuksen. Kirjan alku on hyvin sekava ja tuntuu, että siinä läväytetään kerralla liikaa tavaraa lukijan ymmärrettäväksi ja ratkottavaksi. Minulla meni tosi kauan, ennen kuin aloin ymmärtää, mistä oikein oli kyse. Kirjan takakannen juoniselostus on sen verran kattava, etten sellaiseen tässä arviossani nyt rupea. Keskityn vain siis listaamaan omia näkemyksiäni niin kirjan juoneen, kuin sen kieleenkin liittyen.
Suurin kirjan kompastuskivi on Showalterin kirjoitustyyli, joka on enimmäkseen tönkköä: hän suosii lyhyitä ja vaillinaisia virkkeitä (esim. yhden sanan lauseita, tai sellaisia, joista predikaatti puuttuu), jotka tehokeinoina ovat ihan käteviä, mutta pitkään toistuessa ne alkavat menettää tehoaan.
Toisessa on viisi pistettä. Toisessa kolme.
Viisi. Meidän aistiemme määrä. Näkö, kuulo, ääni, maku ja haju.
Kolme. Kolminaisuus. Meillä on henki, sielu ja ruumis. (s. 66)
Päähenkilö Tenley on kirjan minäkertoja, joka välissä esittää lukijalle retorisia kysymyksiä. Minä en ole oikein tällaisen tyylin kannalla, vaan haluan etääntyä kertojasta. Lisäksi tätä lukijan osallistamista ei oikeastaan ole enää puolenvälin jälkeen, joten tuntuu hiukan erikoiselta, että tuo tyylikeino on "unohtunut" matkan varrelle.
Hän nauraa minulle, eikö niin? Hän on jopa niin rento, että pyörittää hiussuortuvani sormensa ympärille; mustat hiukset muodostavat kauniin vastakohdan hänen pronssinruskealle iholleen. (s. 69)
Tenley on mieltynyt numerologiaan, ja välillä latelee harvakseltaan esiin tulleiden numeroihin liittyviä uskomuksia ja kaikenlaisia muuta siihen liittyviä asioita. Tämä on ihan hauska lisä tarinaan, mutta tuntuvat harvinaisuutensa vuoksi hiukan irrallisilta juonen kannalta. Jos numerologiaa olisi ollut enemmän, se olisi ehkä ollut toimivampi lisä. Tenleyllä on myös minun makuuni rasittavia sanontoja, kuten hänen lempihuudahduksensa "voi nolla!", joka toistuu melko usein. Ehkä tämä huudahdus kuulostaa paremmalta alkukielellä englanniksi ("Oh Zero!", veikkaisin.) Suomennoksessa on minusta myös tehty muutenki aika erikoisia ratkaisuja, kuten eräiden vartijoiden pilkkanimien kohdalla: Iso, Isompi, Isoin, K-pää jne. Toisaalta, jos nimitykset ovat jo alkukielellä köpöjä, siinä ei suomentajalla ole paljoa tehtävissä. Myös Tenleyn lausumat runot on melko tönkösti suomennettu.
Myriadi kerskailee autonomialla...autuudella...nautinnoilla. ---Troikka puolestaan tunnetaan rakenteellisuudesta...jatkuvasta tutkimuksesta...ehdottomasta yhdenmukaisuudesta.(s. 31-32)
Läpi kirjan ratkaisevin kysymys on se, minkä liittoutuman Ten valitsee: Myriadin, valon puolella olevan liittoutuman, johon hänen vanhempansa häntä kiristävät kidutusten kautta liittymään ja johon hänen hyvä ystävänsä Archie kuuluu; vai Troikan, pimeämmän puolen, johon hänen himoitsemansa Killian kuuluu. Vai pysyykö hän liittoutumattomana, mikä tarkoittaa sitä, että kuoltuaan hän joutuu Moneen Loppuun, joka on ikään kuin kristinuskon Helvetti. Jos Ten valitseen Myriadin, hän saa elää Ensielämänsä jälkeen Ikielämän henkenä, joka asuu hänelle tehdyssä Kuoressa. Ikielämän jälkeen hän kokisi vielä Toiskuoleman, jonka jälkeen hänen henkensä palaisi Sadonkorjuun maahan ja sulautuisi johonkin uuteen, syntyvään henkeen. Jos hän valitsee Troikan, hänen Ensielämänsä on yhtä tärkeä kuin Ikielämä, eikä Toiskuoleman jälkeen enää pääse jatkamaan elämäänsä henkenä. Tämä on ajatuksena kiehtova idea, mutta kirjassa se on selitetty minusta hyvin hämmentävästi ja vaikeaselkoisesti, ja kestää kauan, ennen kuin tätä maailmaa alkaa ymmärtää.
Tenin ja Killianin instarakkaus on välillä ihan kiihdyttävän viihdyttävää lukea, mutta minusta tuntuu hiukan oudolta suhtautua siihen, että Killian on henki Kuoren eli humanoidikotelon sisällä. Hän kuitenkin voi tuntea kuorensa kautta tuntemuksia, mutta siltikään en päässyt sinuiksi ajatuksen kanssa enkä hurmioitunut heidän rakkaustarinastaan. Tenin palvova Killianin ulkokuoren ihailu saa hiukan huvittavia piirteitä, niin jumalallisen kauniiksi hän Killianin kultaisia silmiä ja lihaksia luonnehtii.
Tenin ja Archien välillä taas tuntuu olevan syvä ystävyys, enkä löytänyt vahvoja kolmiodraaman aineksia, vaikka Archien ja Killianin keskinäinen vihoittelu saattoi toki juontaa juurensa muustakin kuin heidän vastakkaisista liittoutumistaan. Ten ei kuitenkaan näe ketään muuta kuin Killianin (ja hänen lihaksensa.)
Vaikka nyt alun marmatuksistani voisi päätellä, etten löytänyt kirjasta juuri mitään hyvää, näin ei ole. Kirjan juoni on lopulta melko kiintoisa ja luo jatko-osille potentiaalia rutkasti. Killianin ja Tenin rakkaus saanee jatkossa uusia haasteita. Kirja viihdyttää, kun sen sisälle pääsee (eikä välitä häiritsevistä kieliseikoista.) Kirjan loppu päättyy eeppiseen lopputaisteluun, jossa menetetään henkiä ja tehdään tärkeitä ratkaisuja. Minkä liittoutuman Ten valitsee? Kannattaa lukea ja selvittää se itse, mutta suosittelen antamaan kirjalle aikaa selittää itsensä, sillä kaikki ei avaudu ihan heti alkumetreillä.
Sarjan toinen osa Samaa verta ilmestyy tämän vuoden (2017) lopussa.
Arvosanani 3-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Osallistun tämän kirjan kannella keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, joka on Sivutiellä-blogin Sirrin pitämä. Analysoin haasteeseen valitsemani kansikuvat yhteispostauksessa elokuun lopulla.
Tiimalasi muissa blogeissa:
Lukunurkka
Samantyylistä luettavaa:
Hopea-sarja: Victoria Aveyard
Rising Moon -sarja: Sarianna Suorsa
Katseeni
osuu poikaan, jota en ole nähnyt koskaan ennen ja voi vau. Okei. Hän.
On. Upea. Ei sillä, että välittäisin kauniista kasvoista. Kauneus voi
piilottaa hirviön taakseen.Mutta minä en liioittele sanoessani, että hän
on kuin elävä mainos jokaisesta unelmapoikafantasiasta, joka jokaisella
universumin tytöllä on ikinä ollut. (s. 54)
Minä etsin Killiania ja löydän hänet helposti, kun hän nousee seisomaan. Meidän katseemme kohtaavat. Hän on isompi kuin muistan. Niin kuin tosi iso. Lihaksilla ladatun iso. Sellaisilla lihaksilla, joita löytyy kuntosalilta vasta vuosien treenauksen jälkeen. (s. 112)
Tenin ja Archien välillä taas tuntuu olevan syvä ystävyys, enkä löytänyt vahvoja kolmiodraaman aineksia, vaikka Archien ja Killianin keskinäinen vihoittelu saattoi toki juontaa juurensa muustakin kuin heidän vastakkaisista liittoutumistaan. Ten ei kuitenkaan näe ketään muuta kuin Killianin (ja hänen lihaksensa.)
Vaikka nyt alun marmatuksistani voisi päätellä, etten löytänyt kirjasta juuri mitään hyvää, näin ei ole. Kirjan juoni on lopulta melko kiintoisa ja luo jatko-osille potentiaalia rutkasti. Killianin ja Tenin rakkaus saanee jatkossa uusia haasteita. Kirja viihdyttää, kun sen sisälle pääsee (eikä välitä häiritsevistä kieliseikoista.) Kirjan loppu päättyy eeppiseen lopputaisteluun, jossa menetetään henkiä ja tehdään tärkeitä ratkaisuja. Minkä liittoutuman Ten valitsee? Kannattaa lukea ja selvittää se itse, mutta suosittelen antamaan kirjalle aikaa selittää itsensä, sillä kaikki ei avaudu ihan heti alkumetreillä.
Sarjan toinen osa Samaa verta ilmestyy tämän vuoden (2017) lopussa.
Arvosanani 3-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Osallistun tämän kirjan kannella keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, joka on Sivutiellä-blogin Sirrin pitämä. Analysoin haasteeseen valitsemani kansikuvat yhteispostauksessa elokuun lopulla.
Tiimalasi muissa blogeissa:
Lukunurkka
Samantyylistä luettavaa:
Hopea-sarja: Victoria Aveyard
Rising Moon -sarja: Sarianna Suorsa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)