Unien kirjat -trilogia: Kerstin Gier

Lupaus. Unien ensimmäinen kirja: Kerstin Gier. Suomentanut Heli Naski. Gummerus 2015.

Saksankielinen alkuteos (2013): Silber: Das erste Buch der Träume.

"Viisitoistavuotias Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Pian hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat tosielämässä asioista, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa...

Livin on pakko selvittää, mitä oikein on meneillään. Pian hänet vihitään salaisuuteen, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä."

Oma arvio:

Jos käytin Kerstin Gierin aiemmasta Rakkaus ei katso aikaa -trilogiasta adjektiivia 'höpsö', Unien kirjat -trilogia saa ensimmäisen osan perusteella minulta kuvaukseksi 'hulvattoman hupsu'. Tätä ei voi millään muotoa lukea ryppyotsaisesti, sillä tarinan sekaan on ujutettu  hykerryttävää huumoria ja teksti on ihanan kepeää luettavaa.

Kirjan tarina on minusta aivan loisteliaasti keksitty, ja tuo taas uutta fantasiakirjojen maailmaan - nyt seikkaillaan unien maailmassa. Unimaailmoista olisi saanut mielestäni vieläkin enemmän irti, mutta tarinan muut käänteet veivät osansa. Ikävä kyllä runsas huumorin määrä söi tarinan uskottavuutta niin paljon, etten oikein tiennyt, miten olisin suhtautunut Livin ja poikien demoninmanaussessioihin.

Henkilöt tulivat ja menivät, eikä kepeän tyylin takia saanut oikein otetta päähenkilö Liv Silberiin saati hänen perheenjäseniinsä. Romanssi sotkutukkaisen Henryn kanssa on  söpö. Siihen se jääkin.

Tämä kirjasarja on selvästikin suunnattu yläkouluikäisille, joten ehkä siksi tämä tuntui liian lapsekkaalta ja helpolta minun makuuni. Kuitenkin tämä on varmasti mukavaa luettavaa nuorille lukijoille, jotka pitävät huumoripainotteisista kirjoista. Tarina loppui sellaiseen kohtaan, että minun  täytyy kuitenkin lukea jatko-osat.

Arvosanani tälle on 3,5

Tämä on arvostelukappale, kiitos kustantajalle! 

Sain kirjankansibingoon taas ruksin.

Vala. Unien toinen kirja: Kerstin Gier. Suomentanut Heli Naski. Gummerus 2015.

 Saksankielinen alkuteos (2014): Silber. Das zweite Buch der Träume.

 

"Salaperäinen Secrecy näyttää tietävän kaikki Livin salaisuudet. Mistä hän on ne kuullut, ja kuka Secrecy itse on? Miksi Livin sisko Mia on yhtäkkiä alkanut kävellä unissaan? Ja mikä on tuo kummallinen tumma hahmo, joka hiipii Livin unimaailman loputtomilla käytävillä?
Liv kuulee huhuja vanhasta kirouksesta, mutta onneksi hän ei usko yliluonnolliseen hölynpölyyn. Paitsi tietenkin uniseikkailuihin, mutta nehän ovatkin ihan oma lukunsa ja kaiken lisäksi kovin hyödyllisiä. Öisin saa selville vaikka mitä…"

Oma arvio:

Kerstin Gier kyllä taitaa niin mainiosti keveän, hömppämielisen tekstin kirjoittamisen, että eihän tällaisesta voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Nimeänkin tämän hyvän mielen kirjaksi!

Unien kirjat -trilogian toisessa osassa Vala Liv Silber jatkaa unimaailmassa seikkailujaan yhdessä vallattoman poikaystävänsä Henryn kanssa. Sarjan ensimmäisen osan pahis, Anabel, ei enää pääse piinaamaan Liviä, mutta pian hän saa huomata, että joku toinen yrittää tuhota hänen elämäänsä. Samalla nuori Liv yrittää selvitä uusperheen arjessa, kestää salaperäisen juorublogistin Secrecyn juoruja sekä selvittää, mikä hänen ja Henryn välillää mättää. 

Välillä huomasin turhautuvani, sillä kirjan teksti on todellakin niin kepeää ja lapsekasta, että kaipasin välillä jonkinlaista vakavuuttakin mukaan. Vaikka jännittäviä juonenkäänteitäkin tapahtuu, niitä ei voi ottaa mitenkään vakavasti, sillä kerronta on niin leikkimielistä ja humoristista. Toisaalta huumori on paikoin tosi osuvaa ja sai minut hymyilemään. 

Unimaailmassa seikkailut ovat tämän sarjan paras juttu, ja niistä tykkäsin lukea tosi paljon. Olin myös aistivinani viitteitä tulevasta kolmiodraamasta, sillä Liv välillä ajatteli välillä uudesta veljestään Graysonista vähemmän veljellisiä ajatuksia. Sellainen kipinä olisi minusta ihan tervetullutta vaihtelua trilogian viimeiseen osaan, sillä minusta Henryn ja Livin suhde oli melko - noh - tylsää  luettavaa. Siitä puuttui jotakin. 

Arvosanani tälle 4.

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitosta vaan!



Liitto. Unien kolmas kirja: Kerstin Gier. Suomentanut Heli Naski. Gummerus 2016.

Saksankielinen alkuteos (2015): Silber - Das Dritte Buch der Träume 

"Unien kirjat -sarjan jännittävä ja romanttinen päätösosa Liitto jatkaa kuusitoistavuotiaan Livin seikkailuja unimaailmassa. Livin unet ovat käymässä yhä vaarallisemmiksi, ja poikaystävä Henrin kanssakin olisi selviteltävää. Kaiken lisäksi Livin äiti on menossa uusiin naimisiin, mikä aiheuttaa kaikenlaista päänvaivaa. Livillä on kädet täynnä töitä, kun hän yrittää pysyä hengissä niin todellisessa kuin unimaailmassa. "

Oma arvio:

Tässä Unien kirjat -sarjassa toinen toistaan kauniimmat, hassuttelevat kannet houkuttelevat lukemaan. Niin myös tämä trilogian päätösosa Liitto suorastaan säihkyy käsissäni hopeisena liskoaiheisella kannellaan, ja uskon näiden Eva Schöfmann-Davidovin käsialaa olevien kansien houkuttelevan muitakin kuin minua lukemaan.

On näissä kirjoissa toki muutakin hyvää kuin pelkkä kansi. Livin ja hänen ystäviensä seikkailut unimaailmassa pitävät takuulla lukijan mielenkiinnon yllä. Minua ainakin kiehtoo erilaiset uniovet ja se, miten Liv ja ystävänsä  pystyvät manipuloimaan toisen unia. Nyt myös Livin ja Mian velipuoli Grayson osaa kulkea unimaailmassa, ja myös muutama uusi tuttavuus tulee vastaan käytävillä.

 Liv mietiskelee melko paljon omaa kokemattomuuttaan seksin saralla, sillä hänen ja Henryn välit ovat  alkaneet lämmetä siihen pisteeseen, että seksi saattaisi tulla pian kuvioihin. Gier käsittelee tämän Liviä mietityttävän asian tuttuun, humoristiseen tapaansa. Livin hauska hätävalhe seksikokemustensa määrästä saa hänet kiemurtelemaan tuskanhiestä, mikä huvittaa minua suunnattomasti.

Pääsiäisloman alkuun oli enää neljä päivää, ja vatsani kääntyi ympäri ajatellessani, kuinka pettynyt Henry olisi valheestani. Kukaan ei pitänyt valehtelusta, eikä varsinkaan silloin, kun valehtelija oli oma tyttöystävä. Ja kuinka voisin selittää hänelle, miksen ollut yksinkertaisesti kertonut totuutta, kun en kerran itsekään tiennyt syytä?

Pidän kirjan huumorista, mutta jännittäviksi käänteiksi tarkoitetut kuviot jäävät minusta liikaa hauskuutuksien varjoon. Arthur ja Anabel eivät onnistu kauhistuttamaan minua, mutta viihdyttäviä heidän tekosensa toki ovat.  Mitään ei voi oikein ottaa turhan vakavasti, ei edes Livin ja Henryn romanssia. Myöskään toivomaani Henry - Liv - Grayson -kolmiodraamaa ei koskaan tässä sarjassa synny, vaikka toista osaa Vala lukiessani olin aavistavinani viitteitä sellaiseen. Ehkä kuvittelin olemattomia?

Jännittävää on se, kuka on Secrecy Juorublogin takana. Livin neuvokas, hulvaton pikkusisko Mia tekee salapoliisityötä selvittääkseen tämän mystisen bloggaajan, ja lopputulos onnistuu ainakin yllättämään minut. Kirjan ja samalla koko trilogian loppu on ehkä liian(kin) kiltti ja sävyisä, mutta annettakoon sen olla niin, sillä onhan näiden kirjojen sävy ollut koko ajan niin hupsuttelevan kilttimielistä, että en osaisi  muuta odottaakaan.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Unien kirjat -trilogia muissa blogeissa:

Lukunurkka
Yöpöydän kirjat
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirjaneidon tornihuone
Mustetta ja paperia

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja:

Kerstin Gier: Rakkaus ei katso aikaa -trilogia

Kesä on lukemisen kulta-aikaa!

Tämä kesän alku ei ole antanut kovin hyviä edellytyksiä jokakesäiselle lempiharrastukselleni - ulkona lukemiselle. Siinä on oma viehätyksensä, kun yritän siristellen lukea auringonvaloa heijastavia sivuja, sulkea lasten leikkien äänet pois ja hätistellä sääskiä/paarmoja/amppareita/mäkäisiä pois kimpustani. Tuulenpuuskan sattuessa saan pitää kaksin käsin sivuista kiinni, etteivät ne käänny omia aikojaan, ja helteellä taas pitää huolehtia jatkuvasta nesteytyksestä. Äkillisen sadekuuron sattuessa pitää siirtyä katoksen alle, ja auringon porottaessa täytyy välillä siirtyä sisätiloihin viilentymään. Nyt ei siis tämä harrastus tule vielä kuuloonkaan, sillä täällä Oulussa on ollut riemunamme maailman hyytävin tuuli.

En minä kuitenkaan aikonut jatista säästä. Ajattelin kertoa kuulumisia ja väläytellä, mitä kirjoja minulla on lukua odottamassa (sisällä tai ulkona). Tämänhetkinen työni kirjastossa päättyy ensi viikolla, ja sitten minulla on aikaa lukea päivisinkin. Jotta nenä ei olisi kuitenkaan kirjassa koko aikaa, on meillä toki suunnitteilla muutakin puuhaa lasten kanssa - puistoilua, pyöräretkiä, kyläilyä, shoppailua...

Tällä hetkellä minun  hyllyssäni on nämä lukemattomat kirjat:

Olen lukemassa tällä hetkellä:

- Elina Rouhiainen: Uhanalainen - Susiraja 2 (kirjastolaina)

- Kerstin Gier: Lupaus - Unien ensimmäinen kirja (arvostelukappale)

- J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten herrasta (kirjastolaina)


Lukua odottavat seuraavat kirjat:

- Elina Rouhiainen: Jäljitetty -Susiraja 3 (kirjastolaina)

- Margaret Atwood: Uusi maa (arvostelukappale)

- Jyrki Heikkinen, Reijo Kärkkäinen, Jyrki Nissinen, Pentti Otsamo, Jope Pitkänen ja Petteri Tikkanen: Minna & miehet - Minna Canthia sarjakuvina ( lahja ystävältäni)

- Hanna Koljonen: Sokerihullu (sarjakuva, lahja ystävältäni)

- Lea Patinen: Lykanthrophia (arvostelukappale)

- Douglas Preston: Isku (lainassa isältäni)

- Becca Fitzpatrick: Black ice (oma ostos)

- Gayle Forman: Jos vielä jään (kirjastolaina)

Enköhän minä näillä pärjää? Voi olla, että osa jää yhä lukematta, ja lisään kirjahyllyyni jotain muutakin tälle kesälle. Tilanteet elää :)

Kaikista suurin haaste minulle on tuo Taru Sormusten herrasta -järkäleen lukeminen. Olen osallistunut sillä Klassikko-haasteeseen (klikkaa, jos haluat tietää lisää), sillä minua on aina vaivannut, etten ole lukenut moista fantasiaklassikkoa. Minulla on aikaa lukea se heinäkuun loppuun saakka, mutta etenen tosi hitaasti sen kanssa. Jos tilanne näyttää todella pahalta, tyydyn siihen, että luen vain ensimmäisen osan.

Mitäs teidän kirjakesään kuuluu? Elääkö teidän kirjahyllynne vai pitäydyttekö tarkasti suunnitelmissanne?

Toivotan kaikille (säästä huolimatta) oikein rentoa kesää!

Susiraja-sarja: Elina Rouhiainen

Kesytön - Susiraja 1: Elina Rouhiainen. Tammi 2012.

"Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua."

Oma arvio:

Minä häpeän kovasti sitä, että minulla on ollut ennakkoluuloja suomalaista fantasiakirjallisuutta kohtaan, ja viimeistään nyt heitän entiset asenteeni romukoppaan luettuani tämän Elina Rouhiaisen esikoisteoksen. Olenkin kaivannut luettavakseni kunnon paranormaalia romantiikkaa, ja tässä se nyt oli. En voinut kuin huokailla, kun luin ahnaasti, miten Raisan ja Mikaelin kuuma romanssi etenee. 

En yleensä lue kirja-arvosteluja etukäteen, jottei minulle jäisi mitään ennakkoluuloja aloittamaani kirjaa kohtaan. Nyt kuitenkin silmiini osui vahingossa muutama melko negatiivismielinen arvio Kesyttömästä. Kirjan moitittiin  muistuttavan liikaa muita saman tyylilajin kirjoja ja tylsäksi lukukokemukseksi. Mielialani lässähti näistä kommenteista hieman, mutta turhaan - minä nimittäin ihastuin tähän. Myönnettäköön, että alussa kirja muistutti hyvin paljon Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiaa (suden kohtaaminen metsässä) sekä myös Stephenie Meyerin Twilight-sarjaa (tyttö muuttaa outoon, syrjäiseen kaupunkiin, jossa kaikki ei ole kohdallaan). Päähenkilön taiteellisuus toi myös mieleen Cassandra Claren Varjojen kaupungit-sarjan päähenkilön Claryn. Silti tämä oli ihan oma tarinansa, enkä voi kuin hämmästellä, miten nuori Rouhiainen on voinut loihtia näin hienon maailman Kainuun korpeen. Ja kyllä, ihmissudet sopivat Suomen vaaramaisemiin paremmin kuin minnekään muualle!

Mitä tulee sivuhenkilöihin, tykästyin Raisan taiteelliseen ystävään Nikoon, vaikka häneen olisi voinut saada henkilöhahmona hiukan lisää syvyyttä. Mikaelin tyttöystävä Jenni, hyytävän vahvatahtoinen isä Daniel ja sympaattinen vampyyri Konstantin olivat mainioita hahmoja. Kirja piti minut otteessaan, niinkuin kunnon paranormaalin romanssin kuuluu. Kesyttömässä ei jääty sepostamaan sivutolkulla susiklaanien salaisuuksia, vaan keskiössä oli Raisa ja ah-niin-ihana Mikael. Twilight-sarjaa lukiessani nimittäin  tylsistyin välillä pitkiin infopläjäyksiin vampyyrien klaaneista ja taisteluista, sillä olen niin romantiikannälkäinen lukija, etten halua huomion herpaantuvan liikaa olennaisesta. 

Saanhan vielä hehkuttaa Mikaelia? Hän on hyvätapainen, intohimoinen, empaattinen, kaikin puolin täydellinen. Hän vie eikä vikise, mitä ei todellakaan voinut sanoa Twilightin nysväke-Edwardista. Rouhiainen osaa kuitenkin pihistellä heidän fyysisen romanssinsa kehittymisessä, muttei kuitenkaan liikaa, ettei lukija täysin turhaudu ja heitä kirjaansa takkatuleen. Raisa on helposti samaistuttava, äitiänsä sureva tyttönen, joka yrittää sopeutua uusiin kuvioihin.

Kirja loppui hyvin kutkuttavasti, joten eikun jatkamaan sarjan kaksi seuraavaa osaa, Uhanalainen ja Jäljitetty, nonstoppina tähän perään. Neljäs osa odotuttaa syyskuulle, jolloin Tammi julkaisee sen. Kesäkuuni on pelastettu!

Arvosanani tälle on 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 Sain kirjankansibingooni ruksin.

Uhanalainen - Susiraja 2: Elina Rouhiainen. Tammi 2013. 

"Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.
Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.
Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?"

Oma arvio:

Arvattavissa oli, että Raisa palaisi tässä Susiraja-sarjan kakkososassa takaisin Hukkavaaraan. Arvattavissa oli myös se, ettei hänen ja Mikaelin suhde olisi edelleenkään kovin mutkaton. Huulta purren ahmin kirjaa ja jännitin, mihin suuntaan heidän välinsä kehittyvät. Jännite heidän välillään oli ihanasti aistittavissa. Pidän siitä, ettei tarinassa mitään oltu tehty liian helpoksi, vaan juonen täyskäännöksiä tuli välillä.

Pidin tässä kirjassa erityisesti siitä, miten Raisa ja Jenni lähentyivät. Olisin jo palanut halusta tietää, mitä Raisan mystiset kyvyt tarkoittivat, mutta vastausta ei vieläkään annettu. 

Loppu oli melkoisen surullinen, mutta antoi kuitenkin toivoa tulevasta paljastuksillaan. 

En ehkä rakastunut tähän osaan niin paljon kuin ensimmäiseen, joten arvosanani Uhanalaiselle on 4+

Tämänkin kirjan lainasin kirjastosta.

Sain  taas kirjankansibingooni ruksin.





Jäljitetty - Susiraja 3: Elina Rouhiainen. Tammi 2014.

"Matka omiin kykyihin on matka tuntemattomaan.

Mukaansa tempaava paranormaali romanssi yhdistää tätä päivää ja tunnistettavaa todellisuutta muinaisiin myytteihin. Kiitetyn sarjan kolmas osa.

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan."

Oma arvio:

Sain etukäteisvihiä siitä, että tämä Susiraja-sarjan kolmas osa olisi ihan erilainen kuin kaksi ensimmäistä osaa. Tämä tiedonjyvänen pelotti minua, sillä pidin niin paljon ensimmäisistä osista, Hukkavaarasta ja Raisan ja Mikaelin välisistä kipinöistä. Mutta mitä vielä: pidin tästä osasta vielä himpun verran enemmän! 

On loistavaa, että tässä kirjassa on saatu tuotua jotain ihan uudenlaista matskua paranormaalin romantiikan saralle. Kun Raisa ja hänen veljensä Mitja menevät selvittelemään taustojaan Daimonien saarelle Kreikkaan,  olen kuin ällikällä päähän lyöty. Onko tämä edes sama kirjasarja? Vaikka Raisan ja Mitjan edesottamuksia saarella oli virkistävää lukea, olin tyytyväinen, kun tapahtumat palasivat taas tuttuihin kuvioihin. Hukkavaaraan asti tässä osassa ei palattu, vaan tapahtumat sijoittuivat Helsingin kaduille ja klubeille. Salaa odotin, milloin Mikael palaisi taas tarinaan mukaan, ja sain taas ylimääräisiä sydämenlyöntejä, kun hän viimein ilmaantui. Miten loistavasti Rouhiainen on taas saanut kipinän Raisan ja Mikaelin välille. Paljon tapahtui, vaikkei juuri mitään. Lopussa ehkä enemmän.

Mitä muihin henkilöihin tulee, rakastuin täysin Raisan musikaaliseen kaksoisveljeen Mitjaan. Nikon puuttuminen oli hiukan harmittava asia, ja olisin suonut Konstan esiintyvän tarinassa tiheämmin, mutta kaiken kaikkiaan tässä oli hyvä henkilökattaus. Shaun oli sympaattinen tyyppi, joka sai Raisan unohtamaan Mikaelin hetkeksi. Melkein minulla kävi sääli häntä lopussa. Caiomhe oli ärsyttävän täydellinen keijukainen, joka vei Mitjan sydämen mennessään. Jostain syystä epäilin koko kirjan ajan, että hän olisi pahis. 

Nyt olen lukenut innolla läpi kaikki ilmestyneet Susiraja-sarjan osat eikä minun auta kuin jäädä odottelemaan syksyllä julkaistavaa neljättä osaa Vainuttu - Susiraja 4. Palaako Raisa Taideakatemiaan tai Hukkavaaraan? Sopivatko he Nikon kanssa? Miten Konstan on käynyt? Mitä kuuluu Jennille, Juhalle ja Mikaelin vanhemmille? Ja mikä on polttavin kysymys, saavatko Mikael ja Raisa toisensa? 

Arvosanani tälle osalle täydet 5.

Tämä kirjan lainasin kirjastosta.

Vainuttu - Susiraja 4: Elina Rouhiainen. Tammi 2015.

"Kuuman sarjan huikea huipennus!

Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun voitettavana ovat yliluonnollisen suuret esteet ja henkeä uhkaavat vaarat?

Siitä lähtien kun Raisa tapasi Mikaelin ensimmäistä kertaa, pojan siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan. Mikael on ihmissusi. Raisa on daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua.

 

Raisa on taidetta rakastava kaupungin kasvatti, Mikaelin koti on Kainuun metsissä ja hän haluaa omistautua lääketieteelle ja yhteisönsä auttamiselle. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat."

Oma arvio: 

Voi mahdoton sentään! Rouhiainen onnistui kuin onnistuikin päättämään Susiraja-sarjan täydellisen tyylikkäästi. On ollut lähes euforinen kokemus pidellä käsissäni näin loppuun hiottua timanttia, jossa henkilöiden vuoropuheet tuntuvat luontevilta ja tarina etenee sopivan jouhevasti ja yllätyksellisesti eteenpäin. 

Kaikista eniten ihastelen sitä yhteyttä, mikä päähenkilöiden, Mikaelin ja Raisan, välillä on. Mikael on niin täydellinen - ei mikään liian hempeilevä, eikä myöskään mikään rähjäke, vaan aidosti ihana, aito ihminen (ja mies). Oijoi! Olen tyytyväinen, ettei Raisan ja Mikaelin suhde mene tässä päätösosassa kuitenkaan pelkäksi kuherteluksi, vaan heidän välistään jännitettä pidetään enimmäkseen tyylikkäästi yllä pienin elein, sanoin ja kosketuksin. 

Raisa joutuu miettimään tosissaan omaa itseään ja sitä, mikä on hänelle tärkeintä. Lopussa hän saa viimein varmuuden siitä, mikä hän on.

Harmikseni Jenni ja Juha jäävät ihan statisteiksi tässä osassa, eikä Nikokaan pääse enää oikeuksiinsa. Konstan puuttuminen minua myös hiukan harmittaa. Toisaalta Mitjan ja Raisan syvenevää sisarussuhdetta on ollut ihana seurata.

Tarina päättyy yllättävällä, mutta hienolla tavalla. Tällaista loppua tosin olin osannut hiukan aavistaakin. 

En voi antaa tälle vähempää kuin 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitän kustantajaa!