Suoritin arvonnan tällä kertaa Randomizerilla.
Blackout-novellikokoelman voitti:
Onnea Jukka Peltonen! Olen yhteyksissä pikimmiten.
sunnuntai 27. helmikuuta 2022
Synttäriarvonnan voittaja on...
Kiitos kaikille, jotka osallistuitte blogini 8-vuotissynttäriarvontaan! Osallistujia oli yhteensä 5, joista 1 sai kaksi arpaa.
Ripley - Nopea yhteys: Annukka Salama
Ripley - Nopea yhteys: Annukka Salama. WSOY 2022
"Ahmittava gaming-romaani.
"Ripley joined the server." Viihdyttävä romaani nettiystävyydestä, koodaamisesta, hakkeroinnista – ja tunteista, jotka voivat herätä vahvana niin netissä kuin livenäkin.
Isla on gamer, joka tunnetaan pelipiireissä nimellä Ripley. Damien on online-kaveri, josta on tullut Islalle hämmentävän tärkeä. Islalla on kuitenkin periaate: hän ei halua pilata tiiviitä pelisessioita ja tuntikausien chattaamista tapaamalla Damienia IRL. Ikinä. Mutta Damien vetää Islan ajatuksia puoleensa kuin magneetti ja mahdollisuus nähdä oikeasti Gameconissa ei jätä rauhaan. Kun Islan lukiossa aloittaa samaan aikaan raivostuttavan omahyväinen Anton, heidän välillään roihahtaa heti, eikä Isla enää tiedä voiko verkossa syntynyt syvä yhteys päihittää tosielämän tunteen."(WSOY)
Oma arvio:
Olipas tässä taas sellainen kirja, jonka luin lähes yhdeltä istumalta. En oikein tiennyt, mitä odottaa tältä Annukka Salaman uutukaiselta Ripley - Nopea yhteys, muuta kuin että pelaaminen, koodaaminen, hakkerointi ja muu, josta tiedän käytännössä melko vähän, on tässä kirjassa tosi vahvasti mukana. Yllätyin iloisesti, miten tämä nappasi minut mukaansa. Erityisen suuressa roolissa ovat kuumat kohtaukset Islan ja Antonin välillä, jotka on hyvin taidokkaasti kirjoitettu niin, etteivät ne vaikuta liian korneilta, mutta saavat minutkin punastumaan.
En sitten ollutkaan yksi jätkistä. Olin vaan yksi hutsuista. (s. 181)
17-vuotias Isla käy Tampereella koodaukseen painottavaa lukiota, haluaa opiskella pelisuunnittelijaksi ja vapaa-aikanaan pelaa ja chattaa Ripley-nimimerkillään hyvän nettiystävänsä Damienin kanssa. He eivät ole koskaan tavanneet, mutta ovat oikeasti tosi läheisiä. Isla on kuitenkin varovainen ja vaihtaa IP-osoitteensa joka kerta eri paikkaan. Välillä Damienin ja Islan flirtti käy melko kuumana pelien lomassa. Kun Damien kyselee, voisiko Isla tulla seuraavaan GameConiin, hän kuitenkin epäröi. Isla pohtii, onko ruudun toisella puolella joku tosi syrjäytynyt nörtti vai tosi kuuma tyyppi. Tai onko hän edes poika, voiko hän olla muunsukupuolinen? Onko sillä väliä, sillä he ovat toisilleen tärkeitä ja heidän välillään selvästi kipinöi.
<damien> Hyppää mun päälle tai me ei päästä muuten ton kallion yli.
<ripley> Hyppää sun päälle? Wau, suoraan asiaan vai? (s.11)
Uusi lukukausi alkaa ja Isla epäonnekseen törmää koulun parkkipaikalla jonkun tyypin autoon, joka myöhemmin paljastuu uudeksi oppilaaksi heidän koulussaan. Anton Cajander on paikkakunnalla kuuluisan ja rikkaan suvun vesa, jonka kaksoissiskon Olivian kanssa Isla ja hänen ystävänsä Adele tutustuvat. Anton tuntuu vihaavan kömpelöä Islaa, joka sattumoisin vielä törmää tähän käytävällä ja vihastuksissaan kaataa kahvit pojan päälle. Mutta hölmömpikin lukija tietää nämä haters-to-lovers-kuviot. Kun Olivia kutsuu Islan luokseen, tyttö ajautuu pelaamaan Antonin kanssa WarCrytä. Ihan kuin sujauksessa heillä kuluu pitkä tovi pelatessa ja Anton on vaikuttunut Islan pelitaidoista. Olivia yllättääkin parin kuumahkosta kanssakäymisestä Antonin huoneesta. Tämä oli myös ehdottomasti kirjan hauskin kohta. Toinen kohta, joka sai virneen naamalleni, oli Antonin ja Islan Discordissa käymä flirttaileva sananvaihto, jota joukkueen muut jäsenet joutuivat kuuntelemaan pelin tiimellyksessä.
"Mitä te teette?" Olivia napauttaa.
"Öö", sanon ja vilkaisen Antonia. "Mä etsin vessaa."
Olivia vetää kätensä puuskaan. "Antonin housuista? No löytyikö?"(s. 66)
Isla tasapainottelee kuumien tunteidensa kanssa ja sen, mitä hän sanoisi Damienille, jonka kanssa hän on ollut ystävä ja ehkä jotain muutakin jo kauemmin. Damien tuntuu olevan linjoilla yhä vähemmän ja on jotenkin outo. Islaa huolettaa. Toisaalta hän on niin ihastunut Antoniin, ettei osaa ajatella enää muuta. Lanit rasittavan luokkakaverin, Jonin, luona meinaavat mennä ihan muuksi kuin pelaamiseksi, kun Anton ja Isla päästetään kahdestaan. Isla haluaisi tehdä Antonin kanssa monenlaisia asioita, mutta Anton tuntuu olevan pidättyväisempi. Olivia neuvookin antamaan tälle aikaa, sillä edellinen suhde päättyi hiukan ikävästi. Lisäksi Islan riesana on Camilla, Antonin pitkäaikainen ystävä, joka kokee toisen tytön peliporukoissa uhaksi. Camilla edustaa sellaisia "hyviä jätkiä", jotka sanovat tulevansa toimeen vain poikien kanssa, koska eivät kestä tyttöjen draamaa.
"Pitääkö sulle laittaa kortsut mukaan, jos aiot yöpyä siellä?"
"Kiusallista."
"Ja vakavaa. Pitääkö?"
"No ei todellakaan", tuhahdan. "Vihaan niitä kaikkia." (s. 122)
Saako Isla kerrottua Damienille Antonista ja miten heidän ystävyytensä käy? Saako Isla murrettua Antonin tunnelukot? Isla saa kokea myös pelaavan tytön negatiiviset puolet eli syrjinnän poikavaltaisessa harrastuksessa. Kirjaan on saatu myös mahdutettua seksuaalista ahdistelua ja pelaamisen demonisointia. Nämä edustavat toki olemassa olevia asenteita ja ovat tärkeitä teemoja ottaa esille, mutta tuntuivat minusta hiukan turhan opettavaisilta muuten tosi viihdyttävän tarinan seassa. Myös Islan kommentti ilmaisesta ehkäisystä oli kuin jostakin terveydenhoitajan oppaasta liimattu.
Toisaalta pidän siitä, että kirjassa Isla on seksuaalisesti aloitteellisempi kuin Anton, kun useimmiten se on juuri toisin päin. Pidän myös siitä, miten herkästi Isla ja Anton reagoivat laneissa Jonin muka-hauskoihin ahdisteleviin heittoihin, antavat tämän kuulla kunniansa ja poistuvat paikalta. Onneksi nykyään on tietoisuus siitä, ettei tyttöjen tarvitse kuunnella mitään tuollaista, joka tuo turvattoman olon.
"Tollasta kaikki tytöt saa kuulla, ja se pitää vaan kestää. Ei pidä olla niin tosikko." (s.180)
Kuten jo alussa kehuin, kirjan kuuma flirtti ja kuhertelu saavat minulta korkeat pisteet. Sekstailuja ei ole kuvattu liian graafisesti, mutta ne on kuitenkin hyvin punastuttavia. Olisin kyllä toivonut, että Isla ja Anton olisivat olleen hieman kauemmin kyräilylinjalla, ennen kuin olisivat iskeneet toisiinsa kiinni. Haters-to-lovers-tyylissä on tärkeää, että vihanpito jatkuu tarpeeksi kauan, ennen kuin toisenlaiset tunteet astuvat peliin.
"No sori. En ehtinyt näyttää seksikkäältä sua varten tänään. Mutta hei, ei hätää. Mä teen pari tietomurtoa, niin eiköhän se sillä korjaannu. Sitä vartenhan mä näitä juttuja opettelen." (s. 118)
Kirjassa käytetään paljon pelislangia, johon kuuluu myös englannin ja suomen sekaisin puhuminen. Minulla vilisi suuri osa sanoista ohi, mutta aika hyvin pysyin kärryillä Damienin ja Islan keskusteluissa kuitenkin. Oli mukavaa, miten tarkkaan pelitilanteita kuvattiin kirjassa. Kun Isla meni Jonin laneihin, tyyppien innostus yhdessä pelaamisesta tarttuu lukijaan. Ajattelin heti, että pelaaminen ja siinä käytettävä kieli tuntui tosi uskottavalta (vaikka se ei olekaan minulle tuttua), ja että kirjailijalla täytyy olla jotain kokemusta aiheesta. Kirjan kiitoksissa paljastuukin, että Salama on itse pelannut lapsesta saakka ja hänen lapsensakin ovat gamereita ja koodareita. Ilmankos. Kirjassa puhutaan myös jonkin verran ruotsia, sillä se on Antonin ja Olivian toinen kotikieli.
Arvosanani 4,5
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Muissa blogeissa:
-
Myös näissä kirjoissa pelataan, koodataan tai hakkeroidaan:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:
Helmet: 34: Kirjailijan nimessä on luontosana
Booklist Queen: Makes you laugh
Popsugar: A book that features two languages
YA-spefihaaste: Kirjassa ollaan koulussa
sunnuntai 20. helmikuuta 2022
Valtakausi: Jenni Toivoniemi
"Kallio. 1990-luku. Mullistusten vuosi.
”Me olimme maailmanlopun sukupolvi, kaikkeuden keskipiste.”
Helsingin Kallio, nuoria aikuisuuden kynnyksellä. Lukio ja lapsuuskoti ovat jäämässä taakse, tulevaisuus on häikäisevä ja ääretön.
Bambi on muuttanut alaikäisenä Helsinkiin mennessään taidelukioon. Bambin ympärille on kerääntynyt laaja piiri ihmisiä, itse valittu perhe. Aikuiselämän riippumattomuus tuntuu rajattomuudelta: voi juhlia maanantaista torstaihin tai lähteä tuntemattoman matkaan kadulta. Kun Bambi tutustuu järkyttävän kauniiseen Helenaan, hän haluaisi pitää tämän vain itsellään, mutta pian Helenan tuntevat kaikki.
Valtakausi on Jenni Toivoniemen vastustamaton esikoisromaani yhdestä vuodesta nuorten elämässä lankapuhelinten aikaan. Kun siteet lapsuuteen hiutuvat poikki, mihin voi kiinnittyä? Voittaako ystävyys himon? Mitä tapahtuu kaikkein tärkeimmälle yhteisölle, kun maailma alkaa vääjäämättä kiskoa sen osasia eri suuntiin? Romaani kuvaa aidosti ja moniäänisesti eri taustoista tulevien nuorten aikuisten ensiaskelia itsenäiseen elämään, jossa vastuun ja velvollisuuksien karikot vaanivat jokaista."(WSOY)
Oma arvio:
Enpä muista, milloin minulla olisi ollut viimeksi näin ristiriitainen olo jostakin kirjasta. Halusin yhtäaikaa vihata ja rakastaa tätä kirjaa, sen henkilöitä, kirjan tasaisen epämääräisesti eteenpäin soljuvaa juonta ja kaikkea siinä. Minulla oli myös tajuttoman vaikeaa antaa tälle arvosanaa, sillä en osannut päättää, minkä mukaan se määrittyy. Jos määritelmä hyvän arvosanan kirjalle on se, etten malta laskea sitä käsistäni, kiinnyn henkilöihin, vaikka enimmäkseen vihaan heitä, ja ähkin lukiessani tuskaani siitä, miten turhauttavaa sitä on lukea sen epämääräisyyden takia, mutta miten koukuttava se siitä huolimatta tai juuri sen takia on, arvosana olisi yläkantissa. Mutta sitten taas, tässä kirjassa oli paljon asioita, joiden takia en haluaisi antaa huippupisteitä. Mutta miksi tämä kuohutti minua niin paljon?
Otin tämän Jenni Toivoniemen esikoisteoksen Valtakausi blogiini esiteltäväksi, koska ajattelin tämän olevan sitä vähän harvinaisempaa new adult -kamaa, mitä ei hirveänä julkaista. Olen pitänyt kovasti lukemistani Sally Rooneyn teoksista, ja uskoin tässä olevan samaa henkeä. Päähenkilöt ovat aikuisuuden kynnyksellä eläviä, 17-19-vuotiaita taidelukiolaisia tai korkeakouluopiskelijoita, joiden elämän suunta on vielä hakusessa. Suurin osa heistä on vielä vakiintumattomia, ja kaikille tärkeintä on ystävät, hauskanpito, hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen, mutta myös selviäminen oman itsensä ja sekasortoisten ajatustensa kanssa. Olen itse elänyt nuoruuteni 1990-luvulla, jota kirjassakin eletään, joten olin innoissani, jotta pääsisin samaistumaan tähän aikakauteen. Toki löysin yhtymäkohtia omaan nuoruuteeni, mutta kyllä minun elämäni 1990-luvun pohjoispohjanmaalaisessa pikkukunnassa oli hyvin, hyvin erilaista kuin kirjan keskeisten henkilöiden, kalliolaisen taidelukion ja taideteollisen korkeakoulun opiskelijoilla.
Kirjassa on ennätysmäärä näkökulmahenkilöitä, mikä oli minulle varsinkin alkuun melkoinen kauhistus. Kymmenen henkilöä vuorottelevat lyhyehköissä näkökulmakappaleissaan koko kirjan ajan, joista 5-6 on valta-asemassa muiden vieraillessa hiukan harvemmin. Huhhuh, minulla kesti aikaa päästä selville, kuka nyt oikein oli kuka ja kenen kanssa. Käy melko pian selväksi, kenen ympärillä kaikki tapahtumat kuitenkin pyörivät: 17-vuotias Bambi, oikealta nimeltään Pamela Punahilkka (niinpä, aivan...) opiskelee viimeistä vuottaan Kallion ilmaisutaidon lukiossa, on saanut muuttaa alaikäisenä omaan asuntoon ja kietonut saman tien pikkurillinsä ympärille joukon ihmisiä, joista tulee hänen perheensä. Hän on tuntenut suurimman osan perheestään jo parisen vuotta.
Helena on tajuttoman kaunis tyttö Bambin lukiosta, Laura on Bambin ystävä, Sonia on Lauran ystävä, Mikko samasta lukiosta, Mila Helenan ynseä kämppis, Antti on sivarissa oleva naistenmies sekä Sonian ex, Kai on taideteollisessa opiskeleva taiteilijalupaus ja rakastunut Bambiin, Petteri on Helenan veli ja rakastunut Bambiin, Johannes on Mikon serkku. Tässä henkilöt lyhykäisyydessään.
Bambi, Bambi, Bambi. Mitä kaikki siinä näkevät. Kyllä minä tiedän, se on jotain karismaa tai vetovoimaa, mutta mistä se koostuu? Eivätkö muut näe tuota julmuutta, vai eivätkö vain välitä? (Mila, s. 181)
Bambi tutustuu kuvataidelukiossa Helenaan ja välttelee alkuun esittelemästä tätä muulle "perheelleen", sillä hän sanoo haluavansa pitää tämän itsellään. Tosi asiassa Bambi taitaa hiukan pelätä Helenan vetovoimaa, sillä hän on tottunut olemaan aina se koko joukon keskipiste. Bambi on se, jonka luo kaikki menevät suruineen ja iloineen, mutta jota kukaan ei halua tyttöystäväkseen. Antti yöpyy usein tämän luona yrittäessään toipua erostaan Sonian kanssa, mutta Bambin ja Antin suhde on täysin platoninen. Kailla ei ole asuntoa, joten hän punkkaa myös usein Bambilla. Monet epäilevätkin, että Kailla ja Bambilla on jotain meneillään, ja tämä herättää kauhean mustasukkaisia ajatuksia Antissa, joka itse kuitenkin sekstailee ympäri kaupunkia kaikkien kanssa.
Mä otan sitä kädestä, kun en osaa muutakaan tehdä. Sen silmiin tulvahtaa kyyneleitä ja se näyttää lapselta. En ole nähnyt Bambin itkevän montaa kertaa, se ei ole niitä tyttöjä, jotka itkevät, kun eivät saa mitä haluavat.Mutta ei se ensimmäistä kertaa itke mun käytöksen vuoksi. (Kai, s. 245)
Johannes on porukan rikkain ja musikaalisin: hänellä on oma bändi. Johannes ja Laura tutustuvat ja alkavat tapailla, Kai luo kaihoisia katseita Helenan suuntaan, mikä ärsyttää Bambia. Helenan veli Petterikin soluttuu porukkaan ja Johanneksen bändikuvioihin mukaan. Helena pääsee myös bändiin duetoimaan, saa bändin poikien päät sekaisin ja Johanneksen kiristelemään hampaitaa. Petteri on rakastunut Bambiin heti siitä hetkestä, kun tämä vieraili Helenan kanssa heillä kotona. Mutta tuntuu, että Bambi ei ole kenenkään, mutta kuitenkin kaikkien oma.
Miksi te pojat kuvittelette, että haluan kuulla olevani erilainen kuin muut tytöt? Minä haluan tulla katsotuksi niin kuin te katsotte tyttöjä. Ja minä haluan, että te lopetatte sellaisen katsomisen kokonaan ja alatte nähdä meidät ihmisinä. (Bambi, s. 71)
Yhtä lailla kuin Bambikin, on Helena hyvin keskeinen henkilö. Hän tulee uskovaisesta perheestä, mutta soluttuu yllättävän hyvin viinan- ja ruohonhuuruiseen bile-elämään eikä alussa tajua omaa seksikkyttään, mutta oppii aika pian käyttämään sitä hyväksi. Hänen ja Bambin välille tulee kilpa-asetelma, jossa he pyörittävät samoja poikia ja testaavat vetovoimaansa perheen poikiin. Tämä kaikki jää kuitenkin enimmäkseen keimailun ja flirttailun, eräänlaisen valtapelin tasolle, ainakin aluksi. Myös Helenan ja Bambin välillä on oma jännitteensä.
"Tajuutteks te, että me ollaan ollaan tän kaupungin... tän maan parhaat tyypit. Ne parhaat tyypit! Me ei tarvita ketään muuta. Ei oo ketään muita! Me tunnetaan jo kaikki." (Sonia, s. 123)
Kaikki nämä nuoret ovat siinä vaiheessa, että ovat aikuistumassa ja itsenäistymässä, mutta lapsuuskodin haamut seuraavat vielä liian kipeinä. Kaikilla tuntuu olevan jotain hankaluuksia lapsuudenkodeissaan. Itsetuntoa pönkitetään hiukan kyseenalaisin keinoin, päihteistä haetaan hetkellistä helpotusta ja ystävät ovat lähes symbioottisen lähellä. Tulevaisuus on tuolla jossain. Yhden vuoden aikana nämä nuoret aikuiset kokevat ystävyyttä, rakkautta, pettymystä, kateutta, epätoivoa, surua. Nuorten sekoilu kulminoituu ikävään tragediaan, joka muuttaa kaikkien välit joksikin aikaa. Itse jotenkin jopa hätkähdin tätä lopun tapahtumaa, koska olin jo kirjaa lukiessa tottunut sen tasaisena soljuvaan etenemiseen, etten uskonut mitään mullistavia yllätyksiä juonessa olevan tulossa.
Ahaa, tätä se on. hymyilen takaisin ja näen, miten hänen polvensa notkahtavat, niin helppoa se on. Jos vielä luon katseeni alas näin ja katson sitten ripsien alta, vaikutus on aina sama. (Helena, s. 184)
Mietin, miten kuvailisin tämän romaanin rakennetta, joka on yhtä aikaa tosi sekava vaihtuvine näkökulmahenkilöineen, mutta toisaalta kokonaisuutena hyvin eheä usean nuoren kasvukertomus. Kirjassa ei harrasteta maalailevaa miljöönkuvausta eikä juuri muutenkaan tunteiden syvällistä vatvomista, vaan asiat etenevät henkilöidensä raportoimana eteenpäin. Minulle tuli jopa fiilis, ihan kuin katsoisin tosi-TV:tä. Onko vielä lanseerattu tyylilajia fiktiivinen tosi-TV-kirjallisuus? Jos ei ole, lanseeraan sen nyt.
Typerät pojat. Miten teidän kanssanne voi koskaan elää, kun te olette noin heikkoja? Minä en koskaan päästä ketään noin lähelle itseäni. Ehkä joskus, kun olen vanhempi ja pojat ovat viisaampia. ( Bambi, s. 68)
Valtakausi on hirveän viihdyttävää ja mukaansatempaavaa luettavaa, vaikka alussa henkilöiden määrä voi pyörryttää ja sekoittaa lukijan päätä. Toisaalta se tekee lukemisesta hyvin etenevää, koska näkökulmahenkilöiden luvut ovat keskimäärin kolmen-kuuden sivun mittaisia. Välillä nuorten sekoilun (ja päihteiden) määrä alkaa jo hermostuttaa, kun ei enää tiedä, kenen kanssa Antti seuraavaksi bylsii ja kelle kaunis Helena flirttailee. Raivostuttavin hahmo kaikista on kyllä ehdottomasti päättämätön Antti, mutta myös keskeisin henkilö Bambi ottaa minua jostain syystä ihan hirveänä pattiin. Hän on jotenkin sellainen kaikkien pitämä peikkotyttö, joka tajuaa ja ei tajua omaa valta-asemaansa. Yritin kovasti myös löytää ysäritunnelmaa kirjasta, mutta se ei oikein välittynyt minulle, sillä välillä jopa hiukan hätkähdin, miksi ihmeessä tyypit kuuntelee C-kasettia tai soittaa lankapuhelimella.
Koska Toivoniemi on myös elokuvantekijä ja käsikirjoittaja, mietin, olisiko tästä suunnitteilla vielä elokuvaa tai tv-sarjaa? Näkisin hyvin tämän 2020-luvun uutena "Levottomat"-leffana.
Valtakausi edustaa nykyromaanin rakenteita ja tuo kovasti mieleen esimerkiksi Sally Rooneyn ja Emma Jane Unsworthin vanhemmille nuorille aikuisille (18-30) suunnatut romaanit. Voisin hyvinkin vinkata tätä toisen asteen opiskelijoille.
Päädyin lopulta arvosanaan 4-
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Muissa blogeissa:
-
Samantyylistä luettavaa:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:
Helmet: 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä
Booklist Queen: A 2022 new release
Seinäjoen kirjasto: 29. Kirjassa ollaan ravintolassa tai baarissa
Popsugar: A Book about a band or musical group
Lisäksi kirja tulee omaan #luekeltaisiakirjoja lukuhaasteeseen.
lauantai 19. helmikuuta 2022
Blogin 8-vuotissynttäriarvonta!
On kulunut jo kahdeksan vuotta siitä, kun julkaisin ensimmäisen kirja-arvioni silloin Dysphoria-nimisessä kirjablogissani, jonka nimen muutin myöhemmin Kirjapöllön huhuiluja -blogiksi. Sisältö on pysynyt nimestä huolimatta samana koko ajan, eli pääpaino on ollut YA-kirjallisuudessa. Enpä olisi arvannut kahdeksan vuotta sitten, että tästä tulisi näin rakas ja pitkäikäinen harrastus, joka tavallaan johdatti minut myös unelmieni ammattiin kirjastonhoitajana ja kirjavinkkaajana. Blogista on ollut apua työssäni ja myös työpaikkojen saannissa, joten ei mikään pöhkö harrastus tämä!
Nyt satelee taas kiitoksia teille, rakkaille lukijoille, jotka jaksatte lukea (toivon mukaan) postauksiani ja kommentoida niitä. Olen myös hyvin kiitollinen kustantajille ja kirjailijoille, joilta saan näitä bloggaajan arvokkaita apuvälineitä eli arvostelukappaleita. Kotimaiset kirjailijat nostavat ja kommentoivat postauksiani somessa, mikä tuo ihanaa vuorovaikutusta ja tunteen siitä, että bloggaamisellani on myös jokin merkitys: tuoda enemmän esiin kotimaista, laadukasta nuortenkirjallisuutta ja antaa sille ansaitsemansa näkyvyys ja arvostus. Toki blogini suurin merkitys on minulle itselleni: saan pidettyä arkistoa lukemistani kirjoista, koottua ajatuksiani niistä, jotta voin tarvittaessa palata niihin ja virkistää muistiani.
Tuttuun tapaan haluan järjestää synttäriarvonnan blogissani. Tällä kertaa arvon tämän vuoden uutuuden, YA-novellikokoelman Blackout, jonka on kirjoittaneet yhdessä Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk ja Nicola Yoon. Kirja on kustantajalta (Otava) ylimääräisenä minulle tullut arvostelukappale, jota ei ole luettu ollenkaan. Arvonta on minun itseni järjestämä, eikä siinä ole mukana kukaan muu taho. Bloggaukseni kirjasta voit lukea tästä.
Luethan alla olevat säännöt ennen osallistumista. Onnea arvontaan!
Arvonnan säännöt:
1. Arvontaan voit osallistua ainoastaan jättämällä kommentin sähköpostiosoitteen kera tähän blogipostaukseen. Voit kertoa samalla, mitä kevään kirjaa odotat eniten. Muissa blogini sometileillä (IG, Facebook, Twitter) osallistuminen ei ole mahdollista. Kommentteja ei julkaista blogissani, eli sähköpostiosoitteesi on turvassa. Se on välttämätön, että saan kätevästi voittajan yhteyden.
2. Jos osallistuit blogissani alkuvuodesta Kaunein YA-kansi 2021 -äänestykseen, saat kaksi arpaa. Ilmoita tästä kommentissasi, niin osaan lisätä sinulle kaksi arpaa.
3. Arvontaan voi osallistua 19.2.- 27.2.2022 klo 18.00 välisenä aikana.
4. Ilmoitan arvonnan voittajan blogissani ja sen somessa (IG, facebook, Twitter) viimeistään maanantaina 28.2. Otan suoraan yhteyttä voittajaan, ja jos en saa häneltä vastausta yhteystietoineen 3 päivän kuluessa, arvon uudelleen.
5. Arvonta on minun itseni järjestämä, eikä siinä ole mukana kukaan muu taho.
sunnuntai 13. helmikuuta 2022
Everyone dies famous in a small town: Bonnie-Sue Hitchcock
Everyone dies famous in a small town: Bonnie-Sue Hitchcock. Wendy Lamb Books 2021.
"A lyrical and heartfelt collection by an award-winning writer that connects the lives of young people from small towns in Alaska and the American west. Each story is unique, yet universal.
In this book, the impact of wildfire, a wayward priest, or a mysterious disappearance ricochet across communities, threading through stories. Here, ordinary actions such as ice skating or going to church reveal hidden truths. One choice threatens a lifelong friendship. Siblings save each other. Rescue and second chances are possible, and so is revenge.
On the surface, it seems that nothing ever happens in these towns. But Bonnie-Sue Hitchcock shows that underneath that surface, teenagers' lives blaze with fury, with secrets, and with love so strong it burns a path to the future. (Wendy Lamb Books)"
Oma arvio:
En edes muista, mistä sain vinkin tähän kirjaan vai varasinko vain tämän randomisti verkkokirjastosta, mutta eräänä päivänä tämä tupsahti ilokseni varaushyllyyn. Olipas mukava novellikokoelma tähän väliin! Olen vasta lukenut Blackout-novellikokoelman ja pidin siitä, miten eri novellit linkittyivät siinä toisiinsa tavalla tai toisella. Sama pätee tähän kokoelmaan, jossa nyt vain on kaikissa novelleissa sama kirjoittaja.
"You shouldn't be here," he said out loud to the little parking-lot flower. "You're too beautiful for any of this."( Parking-lot flowers, s.70)
Everyone dies famous in a small town pitää sisällään yhdeksän kompaktin pituista novellia, joissa on nuoria, Alaskan pikkukaupungeissa asuvia nuoria päähenkilöinä. Novellit käsittelevät elämää sen kaikessa rujoudessaan. Vaikka osassa novelleista on melko rankkojakin aiheita, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä ja pienen lapsen surma, on kerronta jotenkin uskomattoman viipyilevää ja kaunista. Novellit kytkeytyvät toisiinsa joko paikan, henkilöiden tai tapahtumiensa kautta.
Eräässä pienessä Alaskan kaupungissa syttyy esimerkiksi metsäpalo, joka juontaa oikeastaan juurensa erään katolisen papin hyväksikäyttämän nuoren naisen kostotoimenpiteistä ja huolimattomuudesta. Useassa novellissa myös sivutaan kamalaa, pari vuotta sitten tapahtunutta tragediaa, jossa pieni 6-vuotias tyttö löydetään surmattuna metsästä eikä tekijää tiedetä ennen kuin nyt parin vuotta myöhemmin. Kukaan ei meinaa uskoa, että tekijä voi olla kaikkien tuntema ja pitämä tyyppi. Novelleissa tapaamme myös tämän tytön parhaan kaverin, joka suree ystäväänsä keksimänsä mielikuvitusystävän, Elizabeth-merenneidon, kautta, sekä tämän kadonneen ja surmatun tytön isosiskon, joka on oireillut myös todella pahasti tragedian jälkeen.
"Hold on there, darling." the man had said. "There's lots of money where that came from, if you just come through these trees with me." (The Stranger in the Woods, s. 152)
Välillä novelleissa ollaan leirillä, jossa nuoret Fiona ja Amy ovat leiriohjaajina ja joutuvat mm. pelastamaan lapset karhun hyökkäykseltä, sekä välillä Ben-nimisen tyypin kyydissä, joka on matkalla etsimään poikaa, jota suuteli ja joka lähti kaupungista sen jälkeen. Aiemmin rannalta on löydetty muistinsa menettänyt poika, joka ei muista suudelleensa Ben-nimistä poikaa saati nähneensä, kuinka hänen katolinen pappinsa kosketteli sopimattomasti 10-vuotiasta poikaa. Kaikki linkittyy kaikkeen, ja novellit ovat tajuttoman hienosti rakennettuja ja koukuttavia, sillä aina on vain luettava seuraava, jotta saa tietää, mitä muuta asiaan liittyy tai ketä muuta asia mahdollisesti voi koskea.
"You could have killed us," he said.
"How, Jake? You already did." (Pigeon Creek, s. 31)
Bonnie Sue-Hitchcockin novellikokoelma on oivaltava jatkumo kohtaamisista, sattumuksista, surusta, toipumisesta ja selviytymisestä. Romantiikkaa kaipaaville novellit eivät tarjoa hirveästi mitään, vaan aiheet ja teemat pyörivät elämän ympärillä.
Arvosanani 5-
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:
Helmet-haaste: 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa
Booklist Queen: A Book About Life
Seinäjoen lukuhaaste: 25. Kirjassa ollaan leirillä
YA-spefihaaste: Lue kirja toisella kielellä
Oboin kirja: Veera Salmi
Oboin kirja: Veera Salmi. Otava 2022
"Huikea romaani maailmasta, josta lukutaito on hävitetty, ja pojasta, joka ei usko tarinoihin.13-vuotias Oboi on karannut etsimään entistä kotitaloaan. Hän päätyy katastrofin kärsineeseen kummalliseen kaupunkiin, jossa kukaan ei osaa lukea. Ihmisten toimia ohjaa kämmeneen kytketyn laitteen kautta salaperäinen Wanda, joka kertoo heille kaiken, mitä heidän pitää tietää ja tehdä. Kirpputorilla Oboi törmää naiseen, joka antaa hänelle kirjan. Naisen mukaan kirja voi muuttaa kaiken ja auttaa löytämään sen minkä Oboi luuli kadonneen ikuisesti. Ja yhtäkkiä tarinoita inhoava Oboi saakin huomata, että hänestä on tullut tarinan sankari, se orpo poika, jonka pitää pelastaa koko maailma."(Otava)
Oma arvio:
Kun näin tämän Veera Salmen uusimman kirjan kuvailun kustantajan luettelossa syksyllä, mietin, tartunko tähän ollenkaan, sillä maininta "lukutaito" takakansitekstissä pani minut miettimään, että sorrutaanko kirjassa nyt valistamaan liian "tätimäisesti" lukutaidon merkityksestä nuorille lukijoilleen. Lukutaito on tärkeä asia, mutta onko se liian läpinäkyvää, jos se on fiktiivisen, nuorille suunnatun kirjan keskeisenä teemana? Tämmöisiä pohdiskelin, kunnes postilaatikkooni tupsahti yllätyksenä arvostelukappale tästä kirjasta. Eipä auttanut kuin tarttua kirjaan ja muodostaa mielipide vasta sitten.
Ensin on ihan pakko hehkuttaa kirjan kaunista kantta! Nelli Långstedt on loihtinut kirjalle uskomattoman kauniin ja yksityiskohtaisen kannen, jonka kuvien merkitykset alkavat avautua lukijalle vasta kirjaa lukiessa. Mitä tarkoittaa punainen lentokone, entä kettu? Mitä ovat nuo hienot kasvihuonekuvut tuossa oikealla yläkulmassa?
Miksi sinä luet heille satuja? Mikset kerro oikeasta maailmasta? (s. 106)
Kirjan alussa saan tutustua 13-vuotiaaseen Oboihin, joka on juuri saapunut ihan oudon kaupungin laidalle, jossa ihmiset käyttäytyvät hyvinkin kummallisesti. Miksi ihmeessä hän on siellä ja mistä hän on oikein tulossa? Kaikki tämä alkaa toki selvitä, kun Oboi valottaa vaarallista pakomatkaansa vankilasta, Tómos-Raamatista, jonne hän on ollut suljettuna kolmossisarustensa Marmeladin ja Fantan, sekä lukuisien muiden lailla, ilman parempaa tietämystä siitä, miksi. Vankilaan jäivät myös Oboin rakas ystävä Petite sekä oppi-isä Aristo. Uudessa kaupungissa ihmiset ovat pukeutuneet harmaisiin, ovat jotenkin ponnettomia ja tuijottavat vain kämmeniinsä, joista loistaa outoa valoa.
Osa ihmisistä on kuitenkin erilaisia: kirpputorilla erilaista tavaraa myyvät, resuiset ihmiset näyttävät eläväisemmiltä. Siellä Oboi törmää naiseen, jonka valikoimissa oleva tummakantinen kirja houkuttelee tätä, vaikka Oboi ei juuri pidä kirjoista eikä varsinkaan tarinoista. Siitä huolimatta, vaikka niitä vankilassa lukikin. Erikoisesti käyttäytyvä nainen suorastaan tyrkyttää kirjan Oboin mukaan. Torireissulla Oboille myös selviää, että tämä outo kaupunki on nimeltään Vuorikaupunki, mutta jos haluaa sanoa sitä sen oikealla nimellä, joutuu pulaan. Berihelland on jotain sellaista, mikä kaupunki on ollut, ennen kuin kaikki muuttui.
- Berihelland! Kuiskasin ääni innosta ja jännityksestä täristen, kuin kokeillakseni, mitä tapahtuisi, kun nimen sanoi ääneen. Tuuli tarttui hiuksiini, repäisi reppuani ja jos olisin uskonut moisiin enteisiin, olisin kai pitänyt sitä varoituksena. (s. 43)
Myöhemmin Oboi törmää kaupungilla mystiseen, kalpeaan tyttöön, Thuleen, joka johdattaa Oboin vanhaan kirjastoon. Siellä asuu muitakin kodittomia, sellaisia, jotka eivät kulje harmaissa eivätkä tuijota kämmeniinsä. Kun Thulelle selviää, että Oboi osaa lukea kirjoja, hän ja kirjaston väkeä luotsaava Samuel ovat riemuissaan. Oboille selviää, että lukeminen ja lukutaito on kiellettyä tässä Vuorikaupungissa, jota johtaa mystinen Wanda. Ihmiset, joita kodittomat kutsuvat normoiksi, pidetään vallassa kämmeneen asennettujen älylaitteiden eli Kjammeneiden avulla. Lapset ovat töissä biosfääreissä, joissa tuotetaan kaupunkiin happea kasvien avulla. Kaikki tämä tieto saa Oboin haukkomaan henkeään. Hän on aina ollut penseä tarinoiden suhteen, vaikka he kyllä lukivat vankilassa ollessaan, mutta että lukeminen olisi kiellettyä ja vaarallista! Thule näyttää pelkäävän Wandan valtaa niin, että siitä puhuessaan jäätyy kesken kaiken. Ihan siis kirjaimellisesti, hänestä tulee hetkeksi kuin jääpuikko.
Ennen kuin kiemurainen totuus alkaisi valjeta sinulle, sinun oli löydettävä ympärillesi ystäviä, joihin voisit luottaa. Nyt olit saapunut sellaiseen paikkaan. Sinä olit saapunut turvasatamaan, jossa salasana oli turvallista lausua. Sinä olit muutoksen avain, ja ensimmäiset askelet oli nyt otettu. Rohkeus, sitkeys ja mielikuvituksen valo, ja niiden myötä vapaus! (s. 71)
En halua paljastaa kirjan juonesta juuri enempää, sillä sen tarjoamat yllätykset täytyy ehdottomasti kokea itse. Kirjan tarina jatkuu niin hämmästyttävän monisäikeisenä, että voin vain haukkoa ilmaa hämmästyksestä. Kirjan tarinaan sekoittuu intertekstuaalisesti useita, tuttuja tarinoita, ja lukija saa jatkuvia ahaa-elämyksiä juonen edetessä. Alussa mietin, että tämä kirja olisi alakoululaisille suunnattu lastenkertomus, mutta tarinan moniulotteisuus tekee tästä minusta enemmänkin varhaisnuorten kirjan. Viitos-kutoset ja seiskat saavat tästä kirjasta varmasti parhaiten irti (kustantajan ikäsuositus onkin 12+). Ja ehdottomasti aikuiset!
Kettu työntyi Petitin jalkaan kiinni, katsoi häntä kuin anoen.
- Se haluaa, että kesytät sen, sanoi Thule.
Sitten me purskahdimme nauruun, myös Petit. (s. 157)
Lukutaito-teema ei ole mitenkään häiritsevän valistavasti esillä tässä kirjassa, vaikka se onkin hyvin keskeinen asia. Tärkeintä tässä on tarinat ja niiden merkitys ihmisille. Kirjassa tarinat todellakin heräävät eloon tavalla, joka tekee tästä ihanan oivaltavan lukukokemuksen aikuisellekin lukijalle. Salmi on loihtinut kirjaan kiehtovan, dystopisen maailman, jota ei ole kuitenkaan liian vaikea hahmottaa. Kuitenkin hieman pienemmille lukijoille kirja voi vielä olla vähän hankala. Välillä juonenkäänteet tuo mieleeni nuorille aikuisille suunnatun romaanin, Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli (2019), jossa myös juonenkäänteet olivat hyvin yllätyksellisiä. Myös Salmen aiemmin kirjoittama Saari (2018) on hyvin samantyyppinen, eli juoneltaan kuin tarinaltaan niin hieman moniselitteisempi varhaisnuorten kirja.
Niin kuin tarinoilla, on sinulla ja minullakin alku ja loppu, lopussa on piste. Piste on pieni o. (s. 39)
Pidän kovasti siitä ideasta, miten kirjan nimi viittaa tarinan ja juonen kannalta hyvin keskeiseen symboliin, tuohon Oboin kirpputorilta ostamaan nahkakantiseen kirjaan, jonka kannessa on iso O, ja joka alkaa ikään kuin itse kirjoittamaan itseään.
Hirmuisen lähelle nykymaailman tilaa liippasi kirjan alkuvaiheilla kuvaus siitä, mitä tapahtui Berihelland-nimisen kaupungin ihmisille, kun mystinen virus laitettiin leviämään lepakoiden kautta ihmisiin ja se koitui suurimman osan kohtaloksi. Mietin, olisiko tämän voinut toteuttaa jollakin toisella tavalla, sillä näin pandemian aikoina joka tuutista jo varmasti tulee mainintoja viruksista. Onneksi tähän kohtaan ei jumiuduttu vaan se oli lyhyesti käyty läpi.
Arvosanani 4,5
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta, jota en olisi itse hoksannut edes pyytää.
Muissa blogeissa:
-
Samantyylistä luettavaa:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:
Helmet: 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
Booklist Queen: With a Bird on the Cover
Seinäjoen lukuhaaste: 6. Kirjassa ollaan vankilassa
Popsugar haaste: A Book Featuring a man-made Disaster
sunnuntai 6. helmikuuta 2022
Kadonnut ääni -sarja: Outi Moisio
Kun äänesi löysi minut: Outi Moisio. Books on Demand 2021 (Kadonnut ääni #2)
"Tunsin, kuinka käsieni ihokarvat nousivat pystyyn ja aukaisin silmäni. Ympärillämme loisti outo valkoinen valo, joka valaisi koko huoneen. Valo lähti Johanista.
Lukion viimeisellä luokalla oleva Emilia saa roolin uuden koulunsa musikaalista. Mukana on myös aina aurinkolaseja pitävä mielettömän upeasti laulava Johan, joka ei jostain syystä haluaisi Emiliaa lähelleen. Musikaaliharjoitusten lomassa Emilia ihastuu Johaniin ja tunne tuntuu olevan molemmin puoleinen, ainakin välillä. Emilia alkaa kuitenkin pian nähdä outoa valoa Johanin ympärillä. Käsittämättömät katoamiset kesken dueton saavat hänet epäilemään, että Johanilla on jotain salattavaa. Kun totuus lopulta paljastuu, se laittaa uusiksi Emilian uskomukset, toiveet ja tulevaisuuden.
- Tältäkö se nyt sitten tuntuu? Täydellinen pari omalle äänelle.
Emilian tapaaminen saa Johanin elämän sekaisin. Tunteet, ja erilaiset säännöt, repivät häntä kahteen suuntaan, ja kun hän lopulta paljastaa Emilialle salaisuutensa, ei takaisin ole enää paluuta.
Kun äänesi löysi minut on urbaania fantasiaa ja romantiikkaa yhdistävä tarina musiikin voimasta. Teos on ensimmäinen osa kaksiosaisesta nuorille aikuisille suunnatusta sarjasta.(BoD)
Oma arvio:
Oli aika, jolloin paranormaali romantiikka YA-kirjoissa oli kukkeimmillaan: samaan syssyyn ilmestyi Meyerin Twilightit, Fitzpatrickin Langennut enkeli -sarja, Claren Varjojen kaupungit -sarja, Stiefvaterin Väristys-sarja, noin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kyllähän tätä tyylilajia (onneksi) ilmestyy yhä edelleen, vaikka se onkin hieman jäänyt realististen YA-kirjojen, dystopioiden ja dark academy -tyylisten jalkoihin. Outi Moisio on kirjoittanut ihan rehellisen, urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa sisältävän YA-kirjan Kun äänesi löysi minut, joka aloittaa kaksiosaisen Kadonnut ääni -sarjan. Tätä marraskuussa 2021 BoD:n kautta julkaistua kirjaa ei ole hirveästi missään näkynyt, muuta kuin Moision omassa somessa, mikä on harmi, sillä tämä tyylilajilleen uskollisen yltiöromanttinen, lukiomaailmaan ja musiikalin tekoon keskittyvä kirja uppoaa varmasti kohdeyleisöönsä. Kirjan kaunis, sinisävyinen kansikuva on muuten lempikuvittajani Karin Niemen käsialaa.
Innostuin erityisesti, kun kuulin, että tässä kirjassa on hyvin voimakkaasti mukana musiikki. Kirjan lopusta löytyykin 41 biisin lista, joihin kirjassa viitataan viitenumeroin. Biisilistan löytää myös Spotifystä. Kirjan lukeminen biisien kanssa on vain hiukan työlästä, mutta tuo lukukokemukseen paikoin hyvin elokuvamaisen fiiliksen.
Emilia joutuu aloittamaan lukion viimeisen vuoden ihan uusissa kuvioissa, kun heidän perheensä on muuttanut Oulun seudulta Helsinkiin. Musikaalisesti lahjakasta Emiliaa painaa vielä ero Samista, ja siitä, että menetti erossa myös hyvän ystävänsä Hannan, sillä juuri nämä kaksi alkoivat olla yhdessä. Heti ensimmäisenä koulupäivänä kaikille käy selväksi, kuinka kaunis lauluääni Emilialla on, ja musiikinopettaja kannustaa tätä hakemaan koulun musikaaliin. Myös eräs erikoinen, aurinkolasit päässä kuljeskeleva poika hätkähtää Emilian lauluääntä, vaikka tällä itselläänkin on mitä uskomattomin laulun lahja.
Suljin silmäni ja kuuntelin hänen ääntänsä. Se oli niin syvä ja pehmeä. Tunsin, kuinka lämpö virtasi sisälleni ja rauhallinen olotila valtasi minut. (s.47)
Niinhän siinä käy, että toinen pääosa on Emilian, ja toinen tuon Johan-nimisen pojan, jonka ajatuksia lukija "kuulee" muuten Emilian kerronnan väleissä. (Alkuun nämä kursiivit hieman häiritsevät minua, mutta pääsen niistä melko pian jyvälle. Jäin vain miettimään, olisiko ollut parempi, että kirjassa olisi ollut kaksi eri minäkertojaa, kukin omissa luvuissaan, eikä Johanin ajatukset olisi pomppinut väleihin?) Johan yrittää vältellä tuota kiehtovaa tyttöä, mutta aika heikoin tuloksin. Lisäksi Johanin ystävä Mikael näyttää olevan hyvin käärmeissään siitä, että Johan ja Emilia ovat tekemisissä keskenään. Kukaan ei voi kuitenkaan väittää vastaan, miten yhteensopivasti he laulavat päärooleissaan. Välillä tuntuu, kuin heidän äänensä muodostaisivat vain yhden, yhtenäisen äänen. Voiko se edes olla mahdollista?
Emilia alkaa aavistaa, ettei Johan ole ihan tavallinen tyyppi. Miksi hän pitää aurinkolaseja sisällä, vaikka hänellä on aivan uskomattoman kauniin siniset silmät? Miksi Emilia näkee Johanin ympärillä hohtavan valkoista valoa, aivan kuin sädekehän? Miksi Johanin kosketus saa aikaan niin voimakkaita tuntemuksia Emiliassa?
Emiliassa on jotain erityistä. Se ei pelkää mua. Se tekee musta tietyllä tavalla, erilaisella tavalla, kokonaisen. Ja nämä tunteet, ne... En osaa edes selittää, mitä ne tekevät mulle. Mä jopa vähän pelkään niitä. Ja se, miten meidän äänemme soivat yhdessä... (s. 139)
Joku voi arvatakin helposti, mikä Johanissa on erikoista, mutta en nyt suoraan spoilaa sitä. (Älä siis katso postauksen tunnisteita, jos et halua vielä tietää...) Kirjan juoni muistuttaa todella paljon Twilightin ja Langennut enkeli -sarjan alkuasetelmaa, ja on sitä tainnut olla muissakin vastaavissa: uusi tyttö koulussa, erikoinen poika, joka käyttäytyy ensin töykeästi ja välttelevästi, mutta sitten ei voi vastustaa vaan pyrkii tytön lähelle. Salamarakastuminen pelkkien ulkoisten ja mystisten kemiallisten ominaisuuksien perusteella toki sallitaan, kun on kyse ihmisen ja ei-ihmisen välisestä rakkaudesta, vaikka välillä minua meinasi jo alkaa tympiä Johanin alituiset hönkäilyt siitä, kuinka kaunis Emilia on. Toki Johan jumaloi myös Emilian lahjakkuutta, niin laulussa kuin pianonsoitossakin.
"Sä olet liian hyvä mulle." (s. 117)
Emilian elämä pyörii Twilightin Bellan tapaan aika paljon Johanin ympärillä. Hän on ystävystynyt samassa musikaalissa puuta esittävän Saaran kanssa, ja käy myös entisellä kotiseudullaan bilettämässä entisten ystävien kanssa, mutta muuten hänen elämäänsä ei mahdu kuin Johan, musikaali, musiikki ja oma perhe. Mutta niinhän se toki käykin, kun oikein kovasti rakastuu. Olisin ehkä kaivannut tarinaan kuitenkin jotain ystävyyskuvioita enemmän, eli lähentyminen Saaran kanssa olisi voinut saada hiukan enemmän sijaa tarinassa. Musikaalin teko etenee kirjan aikana koe-esiintymisistä sen ensiesitykseen saakka, ja "Sinä ja metsä" -musikaalin juoni selostetaan kirjassa pääpiirteittäin - onpa jopa julistekin nähtävissä. Musikaalin teema symboloi Johanin ja Emilian kiellettyä rakkaussuhdetta, sillä siinä peikkopoika rakastuu tavalliseen tyttöön, mutta muut eivät hyväksy heidän rakkauttaan.
"Uskotko sä asioihin, joita ei voi järjellä selittää? (s. 122)
Vaikka en ihan kaikista juonenkäänteistä innostunutkaan, ja vaikka välillä alkoi tuntua, että olen lukenut jo liikaa paranormaalia romantiikkaa, jossa päähenkilöt jaksavat kerta toisensa jälkeen hämmästyä siitä, kuinka mahtavan tuntemuksen rakkaus heissä saakaan aikaan, viihdyin Emilian ja Johanin tarinan parissa ja uskon, että tämä voisi mennä hyvinkin kaupaksi vinkkauksissa yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Kirjan juoni etenee hyvin lineaarisesti ja kieli on siistiä ja kaunista, vaikkakin konstailematonta. Kirjan tyyli sopiikin varmasti hyvin sellaisille, jotka haluavat lukea tasaisesti etenevää juonta ilman takaumia ja laajoja maisemakuvailuja tekstissä. Kun äänesi löysi minut on oikein varteenotettava lisä kotimaisten YA-kirjojen joukkoon, ja suosittelen erityisesti urbaanin fantasian ja paranormaalin romantiikan ystäville, jotka haluavat pysyä tutussa ja turvallisessa. Musiikin yhdistävä vaikutus pääparin välillä on ainakin minulle ihan uniikki idea, jollaiseen en ole vielä YA:ssa törmännyt.
Sun äänesi ja musiikkisi saa koko vartaloni aistimaan ihan kummallisia tuntemuksia. Aivan kuin kuuluisin sulle jollakin epätodellisella tavalla enkä pystyisi itse vaikuttamaan omiin tuntemuksiini. (s.244)
Aion mielelläni lukea toisenkin osan, kunhan se ilmestyy, sillä kirjan tarinasta jäi vielä paljon kysymysmerkkejä ilmaan.
Arvosanani 4-
Kiitos arvostelukappaleesta!
Samantyylistä luettavaa:
Langennut: Lauren Kate Twilight-sarja: Stephenie Meyer Langennut enkeli -sarja: Becca Fitzpatrick
Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
Booklist Queen haaste saa merkin kohtaan:
With a Blue Cover
Seinäjoen kirjaston haaste:
11. Kirjassa ollaan kaupungissa
Popsugar haaste:
A Book about afterlife
YA-spefihaaste:
Paranormaali romantiikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)