lauantai 27. joulukuuta 2014
Väärää tietoa Taivaallisen tulen kaupungin julkaisuajankohdasta...
Hehkutin tässä taannoin, että Cassandra Claren Taivaallisen tulen kaupunki olisi julkaistu viimein suomeksi 5.12.2014. Sain tämän tiedon Risingshadow Scifi- ja fansiakirjasivustolta, jossa tämä ilmeisesti väärä tieto yhä lukee. Tutkittuani asiaa en löytänyt niin Otavan omasta verkkokaupasta kuin muistakaan kaupoista tätä teosta vielä olevan myynnissä. Olen pahoillani, kun innostuksissani johdin teitä harhaan väärillä tiedoilla! Olen suoranaisesti päivystänyt postilaatikolla, milloin oma arvostelukappaleeni saapuu, ja ihmetellyt, kun sitä ei ole näkynyt eikä kuulunut. Eipä ihme. Arvioitu ilmestymispäivä on siis edelleen 1.1.2015, ja sehän on TODELLA PIAN! IIks ja äääks!
perjantai 12. joulukuuta 2014
maanantai 8. joulukuuta 2014
Lumikki-trilogia: Salla Simukka
Punainen kuin veri: Salla Simukka. Tammi 2013.
"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.
Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen. Punainen kuin veri aloittaa vetävän trilleritrilogian, jonka pääosassa on vahva ja itsenäinen Lumikki Andersson.
Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnesvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja"
Oma arvio: Alku vaikutti lupaavalta, mutta tarinan edetessä kirja tuotti minulle pienoisen pettymyksen. Ehkä minulla oli hieman ennakko-odotuksia luettuani ensin Simukan dystopiset Jäljellä/Toisaalla-kirjat. Vaikka tiesin, että tässä kirjassa ei tule olemaan mitään yliluonnollista tai scifiin viittaavaa, odotin sitä alitajunnassani koko ajan. Jos unohdan nämä pettymykseni, tämä oli kaiken kaikkiaan tosi taidokkaasti kirjoitettu jännäri. Päähenkilö Lumikin menneisyydessä oli haamuja, joihin viitattiin alussa vain hiukan, ja kirjan lopussa ne selvisivät lopulta. Lumikki vaikutti muutenkin tutustumisen arvoiselta tyypiltä, kun taas sivuhenkilöt Elise, Tuukka ja Kasper jäivät hyvin valjuiksi persooniksi. Loppua kohti jännitys tiivistyi ja välillä minua ihan oikeasti pelotti Lumikin puolesta. Loppu ei varsinaisesti jättänyt janoamaan lisää, mutta jatko-osaan olen jo silti tarttunut mielenkiinnosta. Erityistä plussaa satuteemalle sitaatteineen, joita Simukka näköjään viljelee mielellään, sekä päiväkirjamaiselle rakenteelle. Arvosanani tälle 4.
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Valkea kuin Lumi: Salla Simukka. Tammi 2013.
"Olipa kerran tyttö, jolla oli salaisuus.
Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta. Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Koko lahkoa uhkaa suuri tragedia – ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.
Prahan vanhat kadut ja hautausmaat tulevat Lumikille tutuiksi lomasuunnitelmista poikkeavalla tavalla, kun hän joutuu juoksemaan henkensä edestä estääkseen tuhoisat suunnitelmat. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi."
Oma arvio: Samaa taattua jännärimeininkiä oli myös tässä trilogian kakkososassa. Tarinan tapahtumat oli mukavasti rakennettu Prahan kaduille ja kujille, ja sivuhenkilöt olivat ihan uskottavia. En kokenut kuitenkaan mitenkään kohahduttavia tunteita tätä lukiessani, ja olin hiukan pettynyt, kun minkäänlaista romanssia ei syntynyt tässäkään osassa. Lumikki haikailee tässäkin menetetyn rakkautensa perään, ja toivonkin kovasti, että päätösosassa hän saisi asiaan selvyyden. Tämä sai arvosanaksi 4-
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Musta kuin eebenpuu: Salla Simukka. Tammi 2014.
"Olipa kerran tyttö, jolla oli varjo.
Aika käy vähiin, ensi-ilta on oven takana ja Lumikin täytyy löytää keinot voittaa ahdistelijansa, jonka sielu tuntuu olevan musta kuin eebenpuu.
Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisikin sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisiko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?
Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman henkilöhistoriansa mustimmat salaisuudet.
Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen ja haluaa jatkaa siitä, mihin he kaksi jäivät. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?"
Oma arvio: Wau! Minä todellakin pidin tästä Lumikki-trilogian päätösosasta. Tässä oli kaikki kohdallaan: sopivasti jännitystä, mysteerejä, romantiikkaa, synkkyyttä ja mustuutta... Sampsa oli ihanan turvallinen poikaystävä tasapainottamassa Lumikin elämää, mutta kiihkeä Liekki toi omaa särmäänsä soppaan mukaan. Ahdistelija siellä jossain loi hyytävää tunnelmaa tarinaan. Minua lopussa suorastaan karmaisi, miten Lumikin käynee. Aloin jo itsekin epäillä Lumikin tapaan monia hänen turvallisina pitämiään henkilöitä ahdistelijaksi. Lumikin elämään liittyvät mysteerit paljastuivat kirjan lopussa. Lumikin aavistus joskus eläneestä pikkusisaresta sai varmistuksen surullisella tavalla. Annan kirjalle arvosanan 5.
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.
Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen. Punainen kuin veri aloittaa vetävän trilleritrilogian, jonka pääosassa on vahva ja itsenäinen Lumikki Andersson.
Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnesvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja"
Oma arvio: Alku vaikutti lupaavalta, mutta tarinan edetessä kirja tuotti minulle pienoisen pettymyksen. Ehkä minulla oli hieman ennakko-odotuksia luettuani ensin Simukan dystopiset Jäljellä/Toisaalla-kirjat. Vaikka tiesin, että tässä kirjassa ei tule olemaan mitään yliluonnollista tai scifiin viittaavaa, odotin sitä alitajunnassani koko ajan. Jos unohdan nämä pettymykseni, tämä oli kaiken kaikkiaan tosi taidokkaasti kirjoitettu jännäri. Päähenkilö Lumikin menneisyydessä oli haamuja, joihin viitattiin alussa vain hiukan, ja kirjan lopussa ne selvisivät lopulta. Lumikki vaikutti muutenkin tutustumisen arvoiselta tyypiltä, kun taas sivuhenkilöt Elise, Tuukka ja Kasper jäivät hyvin valjuiksi persooniksi. Loppua kohti jännitys tiivistyi ja välillä minua ihan oikeasti pelotti Lumikin puolesta. Loppu ei varsinaisesti jättänyt janoamaan lisää, mutta jatko-osaan olen jo silti tarttunut mielenkiinnosta. Erityistä plussaa satuteemalle sitaatteineen, joita Simukka näköjään viljelee mielellään, sekä päiväkirjamaiselle rakenteelle. Arvosanani tälle 4.
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Valkea kuin Lumi: Salla Simukka. Tammi 2013.
"Olipa kerran tyttö, jolla oli salaisuus.
Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta. Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Koko lahkoa uhkaa suuri tragedia – ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.
Prahan vanhat kadut ja hautausmaat tulevat Lumikille tutuiksi lomasuunnitelmista poikkeavalla tavalla, kun hän joutuu juoksemaan henkensä edestä estääkseen tuhoisat suunnitelmat. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi."
Oma arvio: Samaa taattua jännärimeininkiä oli myös tässä trilogian kakkososassa. Tarinan tapahtumat oli mukavasti rakennettu Prahan kaduille ja kujille, ja sivuhenkilöt olivat ihan uskottavia. En kokenut kuitenkaan mitenkään kohahduttavia tunteita tätä lukiessani, ja olin hiukan pettynyt, kun minkäänlaista romanssia ei syntynyt tässäkään osassa. Lumikki haikailee tässäkin menetetyn rakkautensa perään, ja toivonkin kovasti, että päätösosassa hän saisi asiaan selvyyden. Tämä sai arvosanaksi 4-
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Musta kuin eebenpuu: Salla Simukka. Tammi 2014.
"Olipa kerran tyttö, jolla oli varjo.
Aika käy vähiin, ensi-ilta on oven takana ja Lumikin täytyy löytää keinot voittaa ahdistelijansa, jonka sielu tuntuu olevan musta kuin eebenpuu.
Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisikin sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisiko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?
Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman henkilöhistoriansa mustimmat salaisuudet.
Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen ja haluaa jatkaa siitä, mihin he kaksi jäivät. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?"
Oma arvio: Wau! Minä todellakin pidin tästä Lumikki-trilogian päätösosasta. Tässä oli kaikki kohdallaan: sopivasti jännitystä, mysteerejä, romantiikkaa, synkkyyttä ja mustuutta... Sampsa oli ihanan turvallinen poikaystävä tasapainottamassa Lumikin elämää, mutta kiihkeä Liekki toi omaa särmäänsä soppaan mukaan. Ahdistelija siellä jossain loi hyytävää tunnelmaa tarinaan. Minua lopussa suorastaan karmaisi, miten Lumikin käynee. Aloin jo itsekin epäillä Lumikin tapaan monia hänen turvallisina pitämiään henkilöitä ahdistelijaksi. Lumikin elämään liittyvät mysteerit paljastuivat kirjan lopussa. Lumikin aavistus joskus eläneestä pikkusisaresta sai varmistuksen surullisella tavalla. Annan kirjalle arvosanan 5.
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
perjantai 28. marraskuuta 2014
Sirpale sielua: Henrika Andersson
Sirpale sielua: Henrika Andersson. Schildts & Söderströms 2014.
"Henkeäsalpaava nuortenromaani rohkeasta tytöstä ja synkistä salaisuuksista
Murielin pikkuveli Ben on sairas. Koko perhe on muuttanut Ranskaan, jossa Beniä hoidetaan erikoisklinikalla. Murielia hoidot epäilyttävät. Joskus Muriel laskee kätensä Benin päälle ja antaa hänelle voimaa. Silloin Ben rauhoittuu ja äiti saa nukkua koko yön.
Muriel käy koulua professori Duventin yksityisoppilaana. Professorin talo on täynnä salaisuuksia. Yläkerran lipastosta löytyy vanhoja kuvia kuolleista lapsista. Kuka professori on, ja mitä hän tekee kuvilla?
Yhtenä päivänä Muriel kohtaa Lucin. Pojan tumma katse vetää vastustamattomasti puoleensa. Luc on resuinen ja arvoituksellinen. Rakkaus on kutkuttavan ihanaa, mutta myös pelottavaa. Muriel lupaa Lucille, ettei koskaan hylkää tätä. Mutta onko se viisas lupaus? Luc johdattaa Murielin syvälle pimeyteen. Onko siitä ulospääsyä? Kun pikkuveli Ben tarvitsee jälleen Murielin apua, Murielin pitää tehdä päätös. Onko pimeydessä voimia, joilla veljeä voisi auttaa?
Henrika Anderssonin kaunis ja koskettava nuortenromaani tarttuu arkoihin, vaikeasti selitettäviin aiheisiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Jännittävä kertomus liikkuu fantasian ja realismin rajamailla, mutta hankalillekin asioille on selityksensä."
Oma arvio:
Minulla takkusi tämän lukeminen heti alusta alkaen. Sirpale sielua on aiheeltaan kiinnostava, ja helppolukuinenkin se on, mutta en vain päässyt kunnolla vauhtiin tämän kanssa.
Parasta antia ovat Murielin hetket professori Duventin erikoisilla oppitunneilla. Suhde Luciin on ahdistava, enkä pystynyt mitenkään samaistumaan Murielin tunteisiin. Teki mieli koko ajan huutaa ääneen: "Jätä se hunsvotti, mitä ihmettä näet hänessä!!!" Luc on kuvattu epäsiistinä, ja hänen harjoittamat omituiset rituaalit ovat jokseenkin luotaantyöntäviä.
Pikkuveli Benin sairaus kummittelee koko ajan taustalla, ja hänen ja Murielin yhteys on erikoinen, jopa yliluonnollinen. Murielin ajatuksia veljeään kohtaan on kuvattu realistisen herkästi.
Arvosanaksi annan tälle 3+
Sain tämän kirjan kustantajalta, kiitos!
"Henkeäsalpaava nuortenromaani rohkeasta tytöstä ja synkistä salaisuuksista
Murielin pikkuveli Ben on sairas. Koko perhe on muuttanut Ranskaan, jossa Beniä hoidetaan erikoisklinikalla. Murielia hoidot epäilyttävät. Joskus Muriel laskee kätensä Benin päälle ja antaa hänelle voimaa. Silloin Ben rauhoittuu ja äiti saa nukkua koko yön.
Muriel käy koulua professori Duventin yksityisoppilaana. Professorin talo on täynnä salaisuuksia. Yläkerran lipastosta löytyy vanhoja kuvia kuolleista lapsista. Kuka professori on, ja mitä hän tekee kuvilla?
Yhtenä päivänä Muriel kohtaa Lucin. Pojan tumma katse vetää vastustamattomasti puoleensa. Luc on resuinen ja arvoituksellinen. Rakkaus on kutkuttavan ihanaa, mutta myös pelottavaa. Muriel lupaa Lucille, ettei koskaan hylkää tätä. Mutta onko se viisas lupaus? Luc johdattaa Murielin syvälle pimeyteen. Onko siitä ulospääsyä? Kun pikkuveli Ben tarvitsee jälleen Murielin apua, Murielin pitää tehdä päätös. Onko pimeydessä voimia, joilla veljeä voisi auttaa?
Henrika Anderssonin kaunis ja koskettava nuortenromaani tarttuu arkoihin, vaikeasti selitettäviin aiheisiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Jännittävä kertomus liikkuu fantasian ja realismin rajamailla, mutta hankalillekin asioille on selityksensä."
Oma arvio:
Minulla takkusi tämän lukeminen heti alusta alkaen. Sirpale sielua on aiheeltaan kiinnostava, ja helppolukuinenkin se on, mutta en vain päässyt kunnolla vauhtiin tämän kanssa.
Parasta antia ovat Murielin hetket professori Duventin erikoisilla oppitunneilla. Suhde Luciin on ahdistava, enkä pystynyt mitenkään samaistumaan Murielin tunteisiin. Teki mieli koko ajan huutaa ääneen: "Jätä se hunsvotti, mitä ihmettä näet hänessä!!!" Luc on kuvattu epäsiistinä, ja hänen harjoittamat omituiset rituaalit ovat jokseenkin luotaantyöntäviä.
Pikkuveli Benin sairaus kummittelee koko ajan taustalla, ja hänen ja Murielin yhteys on erikoinen, jopa yliluonnollinen. Murielin ajatuksia veljeään kohtaan on kuvattu realistisen herkästi.
Arvosanaksi annan tälle 3+
Sain tämän kirjan kustantajalta, kiitos!
torstai 13. marraskuuta 2014
maanantai 10. marraskuuta 2014
Harper Connelly -sarja: Charlaine Harris
Kuiskauksia haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut
Sari Kumpulainen. Gummerus 2014.
"Harper Connelly on 24-vuotias, rehellinen, lojaali mutta monien silmissä varsin outo nuori nainen. Teini-ikäisenä Harperiin iski salama ja hän sai kyvyn aistia kuolleiden sijainnin ja viimeiset hetket. Niinpä hän etsii työkseen kuolleita ihmisiä, apunaan velipuolensa Tolliver. Kaksikko liikkuu toimeksiantojen perässä paikasta toiseen ja saa selville salaisuuksia, joiden moni toivoisi pysyvän haudattuina. Harper ja Tolliver matkaavat nyt pieneen arkansasilaiseen kylään selvittämään paikallisen teinitytön kohtaloa. Tytön ruumis löytyy pian, mutta valheiden verkko on sotkuisempi kuin Harper olisi voinut koskaan arvata. Jokaisella kylän omalaatuisista asukkaista tuntuu olevan omia luurankoja kaapissaan, ja joku heistä on valmis menemään hyvin pitkälle pitääkseen ne siellä."
Oma arvio:
Mukavan helppoa luettavaa tämä kirja oli, mutta siihen se vähän jäikin. Jännitystä ei Harper Connelly -sarjan avaus minusta pursunnut, mutta murhamysteerin ratkeamista oli kiva jännätä loppuun saakka. Lopputulos oli aavistuksen liian helppo.
Pääpari, sisarukset Harper ja Tolliver eivät olleet mitenkään erikoisia, enkä juuri jäänyt heitä kaipaamaan kirjan loputtua. Heidän välinen suhteensa oli ihastuttavan läheinen, mutta ehkä jopa liian intiimi näin jäyhään suomalaiseen makuun. Jäin miettimään, mikä heidän suhteensa nyt oikein onkaan, kun mikäli oikein käsitin, he eivät olleet verisukulaisia. Kirjassa ei juurikaan ollut kovin kuvailevaa romantiikkaa, vaikka siihen olisi ollut mukavat edellytykset.
Olin hyvin pettynyt, kun Harperin romanttiset kohtaukset kylän poliisimiehen kanssa sivuutettiin olankohautuksella. Ei, ei ja ei. Alussa kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta Harperin erikoiskyvyn takia, mutta ei se seikka jaksanut nostaa tätä lempikirjojeni tasolle.
Jatko-osan aion lukea, ja pisteitä annan tälle 3+
Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitän!
Yllätyksiä haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.
Englanninkielinen alkuteos (2006): Grave Surprise
"Harper Connellylla on varsin erityinen kyky: hän osaa aistia kuolleiden sijainnin ja nähdä heidän viimeiset hetkensä. Harperin taitoja epäilevä professori kutsuu hänet vuosisatoja vanhalle hautausmaalle Memphisiin. Kaikkien hämmästykseksi Harper osaa tietenkin heti kertoa vanhojen vainajien kuolintavat, mutta yllätys on vielä suurempi, kun käy ilmi, että mullan alla makaa myös paljon tuoreempia ruumiita…"
Oma arvio:
Sain tästä Harper Connelly -sarjan toisesta osasta paljon enemmän irti kuin ensimmäisestä. Kaiken kaikkiaan mysteerejä täynnä oleva tarina piti hyvin otteessaan ja sisarusparin läheistä suhdetta oli mukava seurata.
Päähenkilö, Harper, tosin vaikutti minusta epäuskottavan itsevarmalta suhteessa erikoiseen kykyynsä sekä tavassa muistella tuosta-noin-vain traagista lapsuuttaan. Tai ehkä hän vain on niitä, jotka ovat sinut oman erilaisuutensa kanssa ja ovat päässeet vaikeuksien kautta voittoon ilman katkeruutta. Hänellä vaikuttaa olevan fyysisten heikkouksiensa lisäksi vielä yksi erittäin iso heikkous - hänen veljensä Tolliver. Hän ripustautuu häneen tilanteessa kuin tilanteessa ja kokee siitä samaan aikaan suurta syyllisyyttä. Jo ensimmäistä osaa lukiessani minua mietitytti heidän omituisen läheinen sisarussuhteensa, ja kun tekstissä sain vahvistuksen sille, etteivät he ole verisukulaisia, aloin laskea heti yhteenlaskuja päässäni. Pientä vihiä sainkin, että heidän välille voisi kehittyä jotain...muutakin?
Charlaine Harrisin kirjoitustyyli on melko suoraviivaista, eikä hän harmikseni kuvaile ympäristöä kovinkaan monipuolisesti. Toisaalta hän keskittyy kuvailemaan enemmän ihmisiä. Harper Connelly -kirjoissa ei sorruta pitkiin kuvaileviin jaaritteluihin, joten tämä mysteeri oli vaivattoman nopeaa luettu. Kaiken kaikkiaan tästä jäi kiva ja odottava mieli: mitähän edesottamuksia Harper ja Tolliver kohtaavat seuraavassa osassa Väristyksiä haudan takaa, joka ilmestyy syksyllä 2015. Jään mielenkiinnolla odottamaan!
Arvosanani tälle osalle 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Väristyksiä haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.
"Harper ja Tolliver palkataan etsimään kadonnutta teinipoikaa Doravilleen, Pohjois-Carolinaan. Pian käy ilmi, että viime vuosina kadonneita poikia on enemmänkin. Seriffin mukaan he ovat karanneet kotoaan, mutta Harperia selitys ei vakuuta. Järkytyksekseen hän löytää kahdeksan karmean lopun kokenutta uhria haudattuna puoliksi jäätyneeseen maahan. Sitten hänen kimppuunsa hyökätään.
Harper haluaisi vain häipyä kotiin parantelemaan haavojaan, mutta hän joutuu avustamaan poliisitutkinnassa ja saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös Harperin ennenaikaiseen hyiseen hautaan."
Oma arvio:
Edellisen osan luettuani aloin jo tykästyä tähän sarjaan, ja rupesin lukemaan tätä Harper Connelly -sarjan kolmatta osaa odottavaisin mielin. Alku vaikuttaakin lupaavalta, kun Harper ja hänen veljensä Tolliver tempautuvat taas kammottavien tapahtumien keskelle. Harperin kyky aistia kuolleet tuntuu jo kuitenkin loppuunkalutulta aiheelta, eikä kyvystä oikein enää irtoa mitään mielenkiintoista.
Kun luin sarjan ensimmäisen osan Kuiskauksia haudan takaa, harmittelin kuvailevan romantiikan puutetta. No, sama linja jatkuu - ikävä kyllä - tässäkin osassa.
***spoilausvaroitus!
Harper on epävarma uusista tuntemuksistaan ja ottaa etäisyyttä "veljeensä", ja myös Tolliver käyttäytyy ennalta-arvattavan omituisesti. Vaikka odotin heidän välilleen jotain kipinää, kaikki tapahtuu yhtäkkiä ihan liian nopeasti - ja karkeasti. Jos seksikohtauksen voi pilata jotenkin, tässä olisi oiva malliesimerkki siitä. Olen huutaa järkytyksestä, kun Harper alkaa kuvailla Tolliverin miehisen jatkeen kaarevuutta. Heidän sanailunsa on aivan kammottavan tönkköä ja luotaantyöntävää. En suinkaan ole ruusunpunaiset lasit päässä kulkeva yltiöromantikko, mutta tämä ylitti sietokykyni ja meinasin lopettaa koko kirjan kesken. Kaiken lisäksi minua alkoi kammoksuttaa ajatus siitä, että he ovat kuitenkin sisaruksia, vaikkei heillä olekaan sama perimä. Jaiks! ***
Kannatti kuitenkin lukea kirja loppuun, sillä jännitystä tarinan lopusta ei puutu. Mysteeri on hyvin loppuun viety ja toivottavasti jatko-osa ja sarjan päätös toisi jotain uutta Harperin kyvystä tai jonkinlaisen täyskäännöksen päähenkilöiden elämässä. Suosittelen kirjaa jännityskirjallisuuden ja etenkin Camilla Läckbergin tuotannon ystäville!
Yritän toipua järkytyksestä ja ottaa uuden osan avoimin mielin luettavakseni.
Arvosanani tälle 3
Kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Salaisuuksia haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2016.
Englanninkielinen alkuteos (2009): Grave Secret
"Salamaniskun saanut yksityisetsivä Harper Connelly ja hänen apurinsa Tolliver joutuvat Teksasin-matkallaan kohtaamaan karmeita muistoja lapsuudesta. Tolliverin vankilasta vapautunut isä yrittää paikata välejään perheeseensä. Tolliver ei halua olla miehen kanssa missään tekemisissä – mutta hänellä ei ole valinnanvaraa. Harper joutuu perhesalaisuuksien syövereihin saadessaan viimein selville, mitä tapahtui hänen kadonneelle siskolleen."
Oma arvio:
Tämä Harper Connelly -sarja on saanut minun mieleni poukkoilemaan suuntaan jos toiseen. Mikään osa näistä ei ole saanut minua suurimmaksi fanikseen ja viime kirjan jälkeen olin hiukan pettynyt sarjassa tapahtuneisiin käänteisiin, on sarja pitänyt minut kuitenkin uteliaana.
Salaisuuksia haudan takaa alkaa melko tahmeasti, koska tarinassa keskitytään aluksi melko paljon siihen, miten lähipiiri suhtautuu Harperin ja Tolliverin muuttuneeseen suhteeseen. Kyllä, olen edelleen hämilläni siitä, kuinka lähes koko elämänsä sisko- ja velipuolina eläneet harrastavat seksiä ja suunnittelevat naimisiinmenoa. Ja kyllä, jouduin taas lukemaan vaivaannuttavan töksösti kirjoitetun seksikohtauksen.
Harperin uskonnollinen täti Iona ottaa uutisen vastaan yllättävän kevyesti, muttei tietenkään asiaa purematta niele. Tässä kirjassa päästään tutustumaan, joskin melko pintapuolisesti, myös Ionan ja hänen miehensä Hankin adoptoimiin, Harperin ja Tolliverin siskopuoliin Mariellaan ja Graceen. He suhtautuvat sisko- ja velipuolensa suhteeseen lapsekkaan mutkattomasti.
Tarina alkaa imeä minua mukaansa vasta, kun näiden rakastavaisten suhde jää toissijaiseksi ja alkaa todellinen toiminnallinen osuus. Juoni kietoutuu taas mukavan nerokkaasti monien tapahtumien ympärille ja yllätyksiä ja paljastuneita salaisuuksia on lopussa kourakaupalla - kuten kirjan nimikin lupailee. Koko kirjasarjan ajan taustalla velloneeseen Cameronin katoamistapaukseen saadaan lopullinen ratkaisu, joka on odotusteni mukainen, vaikkei ihan mukava ratkaisu olekaan.
Minun lempihahmoni koko kirjasarjassa on edesmenneen selvännäkijän, Xyldan poika Manfred, joka on ihastunut Harperiin eikä yritä peitellä sitä. Tämä puoleensavetävä, lävistetty nuori kaveri auttaa ratkaisemaan Harperin ja Tolliverin ympärille kietoutuvaa arvoitusta, sillä hän on perinyt selvännäkijän kyvyt isoäidiltään. Hänen ja Harperin välillä on pieni jännite, mutta minun harmikseni Harper ei anna sille enempää mahdollisuutta. Olisi ollut mukava lisä tarinalle, jos Manfred olisi onnistunut sekoittamaan koko pakan päälaelleen.
Tämä viimeinen osa saa minulta arvosanaksi 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Harper Connelly -sarja muissa blogeissa:
Kirjojen keskellä
Lukunurkka
Kirjahilla
Mustetta paperilla
Englanninkielinen alkuteos (2005): Grave Sight
"Harper Connelly on 24-vuotias, rehellinen, lojaali mutta monien silmissä varsin outo nuori nainen. Teini-ikäisenä Harperiin iski salama ja hän sai kyvyn aistia kuolleiden sijainnin ja viimeiset hetket. Niinpä hän etsii työkseen kuolleita ihmisiä, apunaan velipuolensa Tolliver. Kaksikko liikkuu toimeksiantojen perässä paikasta toiseen ja saa selville salaisuuksia, joiden moni toivoisi pysyvän haudattuina. Harper ja Tolliver matkaavat nyt pieneen arkansasilaiseen kylään selvittämään paikallisen teinitytön kohtaloa. Tytön ruumis löytyy pian, mutta valheiden verkko on sotkuisempi kuin Harper olisi voinut koskaan arvata. Jokaisella kylän omalaatuisista asukkaista tuntuu olevan omia luurankoja kaapissaan, ja joku heistä on valmis menemään hyvin pitkälle pitääkseen ne siellä."
Oma arvio:
Mukavan helppoa luettavaa tämä kirja oli, mutta siihen se vähän jäikin. Jännitystä ei Harper Connelly -sarjan avaus minusta pursunnut, mutta murhamysteerin ratkeamista oli kiva jännätä loppuun saakka. Lopputulos oli aavistuksen liian helppo.
Pääpari, sisarukset Harper ja Tolliver eivät olleet mitenkään erikoisia, enkä juuri jäänyt heitä kaipaamaan kirjan loputtua. Heidän välinen suhteensa oli ihastuttavan läheinen, mutta ehkä jopa liian intiimi näin jäyhään suomalaiseen makuun. Jäin miettimään, mikä heidän suhteensa nyt oikein onkaan, kun mikäli oikein käsitin, he eivät olleet verisukulaisia. Kirjassa ei juurikaan ollut kovin kuvailevaa romantiikkaa, vaikka siihen olisi ollut mukavat edellytykset.
Olin hyvin pettynyt, kun Harperin romanttiset kohtaukset kylän poliisimiehen kanssa sivuutettiin olankohautuksella. Ei, ei ja ei. Alussa kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta Harperin erikoiskyvyn takia, mutta ei se seikka jaksanut nostaa tätä lempikirjojeni tasolle.
Jatko-osan aion lukea, ja pisteitä annan tälle 3+
Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitän!
Yllätyksiä haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.
"Harper Connellylla on varsin erityinen kyky: hän osaa aistia kuolleiden sijainnin ja nähdä heidän viimeiset hetkensä. Harperin taitoja epäilevä professori kutsuu hänet vuosisatoja vanhalle hautausmaalle Memphisiin. Kaikkien hämmästykseksi Harper osaa tietenkin heti kertoa vanhojen vainajien kuolintavat, mutta yllätys on vielä suurempi, kun käy ilmi, että mullan alla makaa myös paljon tuoreempia ruumiita…"
Oma arvio:
Sain tästä Harper Connelly -sarjan toisesta osasta paljon enemmän irti kuin ensimmäisestä. Kaiken kaikkiaan mysteerejä täynnä oleva tarina piti hyvin otteessaan ja sisarusparin läheistä suhdetta oli mukava seurata.
Päähenkilö, Harper, tosin vaikutti minusta epäuskottavan itsevarmalta suhteessa erikoiseen kykyynsä sekä tavassa muistella tuosta-noin-vain traagista lapsuuttaan. Tai ehkä hän vain on niitä, jotka ovat sinut oman erilaisuutensa kanssa ja ovat päässeet vaikeuksien kautta voittoon ilman katkeruutta. Hänellä vaikuttaa olevan fyysisten heikkouksiensa lisäksi vielä yksi erittäin iso heikkous - hänen veljensä Tolliver. Hän ripustautuu häneen tilanteessa kuin tilanteessa ja kokee siitä samaan aikaan suurta syyllisyyttä. Jo ensimmäistä osaa lukiessani minua mietitytti heidän omituisen läheinen sisarussuhteensa, ja kun tekstissä sain vahvistuksen sille, etteivät he ole verisukulaisia, aloin laskea heti yhteenlaskuja päässäni. Pientä vihiä sainkin, että heidän välille voisi kehittyä jotain...muutakin?
Charlaine Harrisin kirjoitustyyli on melko suoraviivaista, eikä hän harmikseni kuvaile ympäristöä kovinkaan monipuolisesti. Toisaalta hän keskittyy kuvailemaan enemmän ihmisiä. Harper Connelly -kirjoissa ei sorruta pitkiin kuvaileviin jaaritteluihin, joten tämä mysteeri oli vaivattoman nopeaa luettu. Kaiken kaikkiaan tästä jäi kiva ja odottava mieli: mitähän edesottamuksia Harper ja Tolliver kohtaavat seuraavassa osassa Väristyksiä haudan takaa, joka ilmestyy syksyllä 2015. Jään mielenkiinnolla odottamaan!
Arvosanani tälle osalle 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Väristyksiä haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.
Englanninkielinen alkuteos (2007): An Ice Cold Grave
"Harper ja Tolliver palkataan etsimään kadonnutta teinipoikaa Doravilleen, Pohjois-Carolinaan. Pian käy ilmi, että viime vuosina kadonneita poikia on enemmänkin. Seriffin mukaan he ovat karanneet kotoaan, mutta Harperia selitys ei vakuuta. Järkytyksekseen hän löytää kahdeksan karmean lopun kokenutta uhria haudattuna puoliksi jäätyneeseen maahan. Sitten hänen kimppuunsa hyökätään.
Harper haluaisi vain häipyä kotiin parantelemaan haavojaan, mutta hän joutuu avustamaan poliisitutkinnassa ja saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös Harperin ennenaikaiseen hyiseen hautaan."
Oma arvio:
Edellisen osan luettuani aloin jo tykästyä tähän sarjaan, ja rupesin lukemaan tätä Harper Connelly -sarjan kolmatta osaa odottavaisin mielin. Alku vaikuttaakin lupaavalta, kun Harper ja hänen veljensä Tolliver tempautuvat taas kammottavien tapahtumien keskelle. Harperin kyky aistia kuolleet tuntuu jo kuitenkin loppuunkalutulta aiheelta, eikä kyvystä oikein enää irtoa mitään mielenkiintoista.
Kun luin sarjan ensimmäisen osan Kuiskauksia haudan takaa, harmittelin kuvailevan romantiikan puutetta. No, sama linja jatkuu - ikävä kyllä - tässäkin osassa.
***spoilausvaroitus!
Harper on epävarma uusista tuntemuksistaan ja ottaa etäisyyttä "veljeensä", ja myös Tolliver käyttäytyy ennalta-arvattavan omituisesti. Vaikka odotin heidän välilleen jotain kipinää, kaikki tapahtuu yhtäkkiä ihan liian nopeasti - ja karkeasti. Jos seksikohtauksen voi pilata jotenkin, tässä olisi oiva malliesimerkki siitä. Olen huutaa järkytyksestä, kun Harper alkaa kuvailla Tolliverin miehisen jatkeen kaarevuutta. Heidän sanailunsa on aivan kammottavan tönkköä ja luotaantyöntävää. En suinkaan ole ruusunpunaiset lasit päässä kulkeva yltiöromantikko, mutta tämä ylitti sietokykyni ja meinasin lopettaa koko kirjan kesken. Kaiken lisäksi minua alkoi kammoksuttaa ajatus siitä, että he ovat kuitenkin sisaruksia, vaikkei heillä olekaan sama perimä. Jaiks! ***
Kannatti kuitenkin lukea kirja loppuun, sillä jännitystä tarinan lopusta ei puutu. Mysteeri on hyvin loppuun viety ja toivottavasti jatko-osa ja sarjan päätös toisi jotain uutta Harperin kyvystä tai jonkinlaisen täyskäännöksen päähenkilöiden elämässä. Suosittelen kirjaa jännityskirjallisuuden ja etenkin Camilla Läckbergin tuotannon ystäville!
Yritän toipua järkytyksestä ja ottaa uuden osan avoimin mielin luettavakseni.
Arvosanani tälle 3
Kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Salaisuuksia haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2016.
"Salamaniskun saanut yksityisetsivä Harper Connelly ja hänen apurinsa Tolliver joutuvat Teksasin-matkallaan kohtaamaan karmeita muistoja lapsuudesta. Tolliverin vankilasta vapautunut isä yrittää paikata välejään perheeseensä. Tolliver ei halua olla miehen kanssa missään tekemisissä – mutta hänellä ei ole valinnanvaraa. Harper joutuu perhesalaisuuksien syövereihin saadessaan viimein selville, mitä tapahtui hänen kadonneelle siskolleen."
Oma arvio:
Tämä Harper Connelly -sarja on saanut minun mieleni poukkoilemaan suuntaan jos toiseen. Mikään osa näistä ei ole saanut minua suurimmaksi fanikseen ja viime kirjan jälkeen olin hiukan pettynyt sarjassa tapahtuneisiin käänteisiin, on sarja pitänyt minut kuitenkin uteliaana.
Kun tätini ja hänen miehensä kuulisivat rakkaussuhteestamme, he järkyttyisivät - lievästi sanottuna.
Harperin uskonnollinen täti Iona ottaa uutisen vastaan yllättävän kevyesti, muttei tietenkään asiaa purematta niele. Tässä kirjassa päästään tutustumaan, joskin melko pintapuolisesti, myös Ionan ja hänen miehensä Hankin adoptoimiin, Harperin ja Tolliverin siskopuoliin Mariellaan ja Graceen. He suhtautuvat sisko- ja velipuolensa suhteeseen lapsekkaan mutkattomasti.
Tarina alkaa imeä minua mukaansa vasta, kun näiden rakastavaisten suhde jää toissijaiseksi ja alkaa todellinen toiminnallinen osuus. Juoni kietoutuu taas mukavan nerokkaasti monien tapahtumien ympärille ja yllätyksiä ja paljastuneita salaisuuksia on lopussa kourakaupalla - kuten kirjan nimikin lupailee. Koko kirjasarjan ajan taustalla velloneeseen Cameronin katoamistapaukseen saadaan lopullinen ratkaisu, joka on odotusteni mukainen, vaikkei ihan mukava ratkaisu olekaan.
"Miten on? Jos katoaisin jonnekin, ottaisitko sen lävistetyn ihmemiehen tilalleni?"
Tolliverin äänensävy oli kiusoitteleva, mutta hän odotti kuitenkin vastausta. En ollut niin hölmö, että olisin ruvennut pohtimaan asiaa vakavasti. "Älä nyt viitsi. Kun on päässyt pihvin makuun, hampurilainen ei enää riitä", sanoin uskollisesti. Tunnustin tosin itselleni, että minun teki välillä mieli hampurilaista ---
Minun lempihahmoni koko kirjasarjassa on edesmenneen selvännäkijän, Xyldan poika Manfred, joka on ihastunut Harperiin eikä yritä peitellä sitä. Tämä puoleensavetävä, lävistetty nuori kaveri auttaa ratkaisemaan Harperin ja Tolliverin ympärille kietoutuvaa arvoitusta, sillä hän on perinyt selvännäkijän kyvyt isoäidiltään. Hänen ja Harperin välillä on pieni jännite, mutta minun harmikseni Harper ei anna sille enempää mahdollisuutta. Olisi ollut mukava lisä tarinalle, jos Manfred olisi onnistunut sekoittamaan koko pakan päälaelleen.
Tämä viimeinen osa saa minulta arvosanaksi 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Harper Connelly -sarja muissa blogeissa:
Kirjojen keskellä
Lukunurkka
Kirjahilla
Mustetta paperilla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)