Toinen intohimoni, tv-sarjat

Eilen postista tupsahti taas minulle mieluinen DVD-boksi, nimittäin The O.C-sarjan kolmas tuontantokausi. 

Kirjojen lukemisen ohella olen täysin intohimoinen sarjojen katsoja. The O.C. on vain yksi monista suosikeistani. Luettelenkin tässä ne sarjat, mitä olen katsonut viimeisen parin - kolmen vuoden sisällä:

• Dawson's Creek ( 6 tuotantokautta)
• Pretty Little Liars ( 3 tuotantokautta)
• Skins ( 5 tuotantokautta)
• As If ( 5 tuotantokautta)
• The O.C ( 2 tuotantokautta)
• Gossip Girl ( 4 tuotantokautta)
• My So-called Life ( 4 tuotantokautta)
• Falling Skies ( 2 tuotantokautta)
• Freaks end Geeks
  
  
  

 
Ja ei, en ole koko ajan nenä kiinni kirjassa tai TV-ruudussa, vaan katson aina jakson silloin, toisen tällöin. Lasteni ollessa hereillä en koskaan katso sarjoja, vaan yleensä heidän mentyä nukkumaan tai heidän ollessa kerhossa. Yhtä DVD-boksia saatan katsoa monta viikkoa, sillä en ihan joka ilta katso jaksoja, vaan katsomme mieheni kanssa jotain yhteisiäkin ohjelmia. Tällä hetkellä seuraamme näitä:  Under the Dome, Revolution, Voice of Finland ja Putous. Falling Skies oli meidän yhteinen projektimme, ja myös O.C:tä ja Skinsiä mieheni tykkää katsoa kanssani. Muut sarjat saan pitää ihan omina pikku paheinani!

Nämä on tällaisia pieniä arjen ilostuttajia, pientä pakoa arjesta, ja samalla on kiva neuloa vaikka kaulahuiveja (tai mässyttää herkkuja ;) ).

Kuin viimeistä päivää: Lauren Oliver

Kuin viimeistä päivää: Lauren Oliver. Suomentanut Tero Valkonen. WSOY 2010.

Englanninkielinen alkuteos (2010): Before I Fall

"Samantha Kingstonilla on elämä edessään ja maailma jalkojensa juuressa: nätti naama, syötävän makea poikaystävä ja paikka lukion parhaissa piireissä. Helmikuisena perjantaina kaikki kuitenkin muuttuu silmänräpäyksessä. Lupaavasti alkaneesta päivästä tulee Samin viimeinen. Kirjaimellisesti.

Yllätyksekseen Sam herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää loputtomana uusintojen sarjana. Yksi päivä on vastaus toiselle, haastaa tai kumoaa sen tai ottaa jonkin tyystin toisen suunnan. Seitsemän päivää muodostavat seitsemän vaihtoehtoista totuutta, jotka nivoutuvat sekä Samin että hänen läheisimpiensä tulevaisuuteen. 

Oikukas kohtalo kuorii Samanthan maailman auki ja paljastaa hänelle asioita, jotka lyövät kaikki ällikällä - myös Samanthan itsensä. Eikä onnellinen loppu olekaan enää itsestäänselvyys. Kuin viimeistä päivää on paitsi nuoren Samin kasvutarina myös kaunistelematon ja puhutteleva kuvaus lukiolaisnuorten elämästä. Päähenkilöiden vetävä sanailu sytyttää ja koskettava juoni yllättää lukijan monta kertaa."

Oma arvio: 
Lainasin tämän kirjan luettuani Oliverin Delirium-trilogian, ja odotukseni olivat korkealla. Heti alkuun olin hiukan epäileväinen: olisiko tämä VAIN tylsä, tavanomainen lukiolaistyttöjen kasvutarina vailla mitään erikoisuuksia? Onneksi jatkoin lukemista, koska tarina alkoi saada hyvin erikoisia ja yllättäviä piirteitä Samin kokiessa saman päivän tapahtumat yhä uudelleen ja uudelleen sekä yrittäessä muuttaa väistämätöntä tapahtumasta. 

Joka päivä Samantha kasvoi ihmisenä ja muistakin henkilöistä paljastui uusia, syvempiä piirteitä. Tämä kirja pisti todellakin miettimään ja ilahdutti tarinallaan. 
 Arvosana 4,5. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Nälkäpeli-trilogia: Suzanne Collins.

Nälkäpeli: Suzanne Collins. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2009. (Nälkäpeli #1)

Englanninkielinen alkuteos (2008): The Hunger Games

"Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun.

Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen sektorin on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. 

Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa."

Oma arvio: Nälkäpelistä sain kipinän lukea lisää dystopisia nuortenkirjoja. Olin katsonut tästä kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjan lukemista, enkä ensimmäisen katselukerran jälkeen ollut kauhean vaikuttunut. Toisen katselun jälkeen aloin jo ymmärtää tarinaa ja sain siitä kimmokkeen lukea koko trilogian kirjana.

Nälkäpeli-kirjan myötä avautuikin moni elokuvassa epäselväksi jäänyt seikka ja en voi muuta kuin ihailla, kuinka mahtasti Collins on osannut luoda tämän jännittävän seikkailuhenkisen tarinan mahtavine henkilöhahmoineen. 

Katniss on henkilönä ihastuttavan sydämellinen, mutta rohkea ja kova tarpeen vaatiessa. Peetan ja Katnissin välillä tapahtunut pieni romantiikan kipinä antaa toiveita tulevasta romanssista, mutta se ei arvatenkaan tule olemaan tämän trilogian pääteema, vaan kapina ja jännittävät tapahtumat kantavat tätä trilogiaa.  

Arvosanani tälle 4,5.

Nälkäpeli - Vihan liekit: Suzanne Collins. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2010. (Nälkäpeli #2)

Englanninkielinen alkuteos (2009): Catching Fire

 "Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että hänen käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan lemmensuhde olikin tekaistu! 

Katnissin ja Peetan kihlautuminen yleisön edessä ei voi enää pelastaa tilannetta. Kansannousut vyöhykkeillä on kukistettava. Jotta pääkaupunki Capitol ja presidentti Snow voisivat osoittaa voimansa, järjestetään nälkäpelin 75-vuotisjuhlan kunniaksi varsinainen peli: osallistujat arvotaan kaikkien jo kertaalleen voittaneiden joukosta muistuttamaan kapinallisia siitä, ettei vahvinkaan voi voittaa Capitolin valtaa. Katniss ja Peeta joutuvat jälleen taistelemaan hengestään"

Oma arvio: 

Kakkososan alkupuoliskolla keskitytään kytevän kansannousun aiheuttamaan jännitteeseen. Peetan ja Katnissin valeromanssi on minusta kiusallinen, sillä jo ensimmäistä osaa lukiessani ikuisena romantikkona toivoin, että heidän välilleen tulisi jotain aitoa ja pysyvää. Jotain sellaista taustalla ehkä onkin, mutta en oikein saanut täysin selkoa heidän suhteestaan. 

Toinen Nälkäpeli-kisailu oli minusta kekseliäämpi kuin ensimmäinen ja loppuratkaisu ällistyttävän ennalta-arvaamaton.

Arvosana 4+

Nälkäpeli - Matkijanärhi: Suzanne Collins. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2010.(Nälkäpeli #3)

Englanninkielinen alkuteos (2010): The Mockinjay

"Sarjan odotetussa päätösosassa vaakalaudalla ovat sekä Panemin valtakunnan kohtalo että Katnissin oma tulevaisuus. Kapinallisten pelastama Katniss kohtaa vaikeita valintoja: onko hänestä Capitolia uhmaavan kapinaliikkeen johtajaksi? Ja kuinka kipeitä ovat uhraukset, joita hirmuvallan kukistaminen vaatii? 

Paitsi loistava ja lennokas jännitysromaani, Matkijanärhi on myös ajatuksia ravisteleva kertomus elämän ja kuoleman epäoikeudenmukaisuudesta. Se on yhtä aikaa hyytävä vertauskuva loppuun asti viedystä kilpailuyhteiskunnasta ja inhimillisen herkkä tarina nuoresta rakkaudesta."

Oma arvio:  

Nälkäpeli-trilogian päätösosassa Matkijanärhi jännitystä riitti kynsien pureskeluun asti ja Collins on jaksanut hienosti kantaa tarinan loppuun asti. 

Arvosana 4. 

Tämä trilogia minulta löytyy yhteisniteenä kirjahyllystäni, kiitos ystäväni, joka lahjoitti minulle omansa! 

Nälkäpeli - Balladi laululinnuista ja käärmeistä: Suzanne Collins. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2020 (Nälkäpeli #0)

Englanninkielinen alkuteos: The Ballad of Songbirds and Snakes. Kansi: Tim O'Brien

"Kunnianhimo ruokkii häntä.

Kilpailu kannustaa häntä.

Mutta vallalla on hintansa.

On elonkorjuun aamu ja kymmenes vuotuinen Nälkäpeli on alkamassa. 18-vuotias Coriolanus Snow valmistautuu Capitolissa hohdokkaaseen tehtävään yhtenä Nälkäpelin ohjaajista. Ennen niin mahtava Snow-suku elää kovia aikoja, ja sen ainoa heikko toivo on Coriolanus: onnistuuko hän päihittämään koulutoverinsa viehätysvoimassa, älyssä ja oveluudessa ja ohjaamaan tribuuttinsa voittoon?

Lähtöasetelma on Coriolanukselle kehno. Hänet määrätään ohjaajaksi tribuuteista heikoimmalle, Vyöhykkeen 12 tytölle. Kaksikon kohtalo on nyt hitsattu yhteen – jokainen Coriolanuksen valinta voi johtaa suosioon tai epäonnistumiseen, voittoon tai tuhoon. Areenan sisäpuolella käydään kamppailua elämästä ja kuolemasta. Areenan ulkopuolella Coriolanus puolestaan tajuaa, että hänellä on tunteita kuolemaan tuomittua tribuuttiaan kohtaan… ja hänen on päätettävä, noudattaako sääntöjä vai pyrkiäkö voittoon keinoja kaihtamatta.(WSOY)"

Lukunäyte: http://media.bonnierbooks.fi/sample-pages/9789510448861_lukun.pdf 

Kirjatraileri: https://www.youtube.com/watch?v=MUmPym0EsKw

Oma arvio: 

Uusi osa menestystrilogiaan piiiitkän tauon jälkeen. Uhka vai mahdollisuus? Tätä jäin miettimään, kun olin päässyt yli alkuinnostuksestani nähtyäni tämän Nälkäpeli-trilogian uuden osan kustantajan kevään uutuusluettelossa. Jatkaisiko Balladi laululinnuista ja käärmeistä Katnissin ja Peetan elämää, vai kertoisiko se jostain sarjan sivuhenkilöistä? Noh, Katniss ja Peeta ei tässä kirjassa esiinny, sillä tämä kirja on Nälkäpeli-trilogian esiosa, jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan kymmeniä vuosia ennen trilogian tapahtumia. Ja kirjan päähenkilönä on hyvin keskeinen henkilö, eli itse trilogian pääpahis, presidentti Snow.

Coriolanus Snow ei toki ole vielä presidentti, vaan nuori 18-vuotias miehenalku, joka on saanut 24:n muun opiskelijan tavoin kunnian toimia pelinohjaajana kymmenennessä verisessä Nälkäpelissä. Coriolanus ei asu yltäkylläisyydessä, vaan päinvastoin - vanhempansa menettänyt nuorukainen asuu perimässään huoneistossa serkkunsa Tigrisin ja isoäitinsä kanssa ja joutuu kituuttelemaan elannon vuoksi. Koulun rehtori Highbottom tuntuu jostain syystä vihaavan häntä. Coriolanus asettaa toivonsa Nälkäpeliin ja sen voittoon, joka varmasti takaisi hänelle stipendin yliopisto-opistoon ja sitä kautta paremman elintason.

Kohtalo ei näytä kuitenkaan hyvältä, sillä Coriolanus saa ohjattavakseen tytön kaikista köyhimmältä vyöhykkeeltä, nimittäin samalta vyöhyke kahdeltatoista, mistä Katniss Everdeen myöhemmin nousee koko Panemin pelastajaksi. Tyttö on kiertävässä yhtyeessä kiertävä laulaja, Lucy Gray Baird, joka jo elonkorjuussa osoittaa oman erikoisuutensa ja kieroutensa pudottamalla myrkkykäärmeen pormestarin tyttären paidan sisään ja esittämällä oman laulunumeronsa. Eikä Coriolanus saa irti tuosta erikoisesta, keikistelevästä, kauniisti laulavasta neitosesta. Mutta voiko Coriolanus voittaa tytön avulla?

"Aloita ajattelemalla, että minä voin todella voittaa." (s. 182)

Tuohon aikaan Nälkäpeli on ihan jotain toista kuin myöhempinä aikoina. Peli järjestetään vuodesta toiseen tylsässä areenalla, jossa katsojat, pääosin Capitolilaiset seuraavat verilöylyä suorana katsomossa. Areenalla ei ole totuttu näkemään mitään erikoisia koettelemuksia, vaan kisaajat saavat teurastaa toisensa yleisön edessä. Muilla vyöhykkeillä ei juuri nälkäpeliä seurailla, vaan ihmiset jatkavat elämäänsä ja töitänsä normaaliin tapaan, kaksi lasta köyhempinä. Nälkäpelin voitto ei juuri tuo mitään vyöhykkeille, joten he eivät juuri panosta tribuuttien valintaan. Nuori Coriolanus on kuitenkin ideoita täynnä, ja hän yhdessä opiskelutoverinsa Sejanus Plinthin kanssa pohtivat, mitä uutta tylsään teurastusspektaakkeliin voisi tuoda. Ensimmäisenä he keksivät vedonlyönnin, joka toisi lisäjännitystä yleisölle, ja toinen hyvä lisäuudistus on sponsorit, jotka varmistavat sen, etteivät tribuutit heti näänny janoon ja nälkään areenalle. Se olisi kovin tylsää katsottavaa.

Coriolanus tajuaa heti, ettei voi voittaa tribuuttinsa fyysisellä voimalla, joten hän haluaa hyödyntää tytön muita lahjoja. Niinpä he yhdessä Lucy Grayn kanssa suunnittelevat laulunumeroita esitettäväksi, jotta ihmiset ihastuksissaan sponsoroisivat häntä. Myös oveluudella voi voittaa, ja Coriolanuksen täytyykin hieman käyttää vilppiä, jotta saa Lucy Graylle paremmat mahdollisuudet. Tämä ei ehkä ole kauhean hyvä ratkaisu myöhempää ajatellen, mutta auttaa paria pääsemään tavoitteeseensa. Sanomattakin selvää, että monenlaisia tunteita herää tämän valmentaja-valmennettava parin välille jo ennen itse peliä.

Niinpä Coriolanuksella oli aikaa miettiä sitä, mitä rehtori Highbottom oli sanonut vyöhykkeiden asukkaista. Että he olivat pohjimmiltaan samanlaisia kuin Capitolin kansalaiset, mutta vain aineellisesti huonommassa asemassa. Ajatus oli vallankumouksellinen etenkin rehtorin suusta kuultuna. (s. 236-237)

Vaikka kirja on hyvin vetävä ja seikkailupainotteinen, ei se herätä minussa suurempaa WAU-efektiä. Nuoreen Coriolanukseen on mukava tutustua ja todeta, ettei hän aina ole ollut niin paha kuin luulisi, mutta kyllä jo heti kirjan alussa on aistittavissa, miten päämäärätietoisesti nuori mies alkaa käyttää kyseenalaisia keinoja saavuttaakseen unelmiansa. Hän perustelee itselleen monetkin moraalittomat tekonsa hyviksi, vaikka niitä ne eivät aina ole.  Rakkaus Lucy Grayhin olettaisi pehmentävän nuorukaista, mutta lopussa Snow tekee hyvin äkkipikaisen ja omaa etuaan tavoittelevan ratkaisun.

Kuten koin jo Nälkäpeli-trilogiaa lukiessani, eivät tunteet juuri kuohahtele tämänkään kirjan henkilöissä niin voimakkaasti, että lukija niistä saisi otetta. Lucyn ja Coriolanuksen romanssi jää laimeaksi. Parasta kirjassa on omituinen professori Gaul, joka kehittelee geenimanipulointilaboratoriossaan tappavia käärmeitä sun muita otuksia, jotka tulevat tutuksi myöhemmissä Nälkäpeli-spektaakkeleissa. Kirjassa esitellään myös matkijänärhien synty, kun armeijan käyttöön suunnitellut kantelunärhet ja luonnonvaraiset matkijalinnut pääsevät risteytymään keskenään. Kantelunärhellä on iso rooli kirjan juonen kannalta, sillä Coriolanus käyttää sellaista tuhotessaan erään ystävänsä tulevaisuuden.

Hän ei inhonnut kantelunärhiä - niillä saattoi olla käyttöä armeijalle - mutta matkijanärhet herättivät hänessä syvää vastenmielisyyttä. Niiden spontaani synty oli arveluttava. Luonnon amokjuoksua. Matkijanärhien pitäisi kuolla sukupuuttuun ja mieluiten nopeasti. (s. 483)

Kirjassa on vähän väliä myös Lucy Grayn ja hänen yhtyeensä Coveyn esittämien laulujen lyriikoita, joista suuri osa on Lucyn käsialaa. Myös Nälkäpeli-trilogiasta tuttu Hirttopuu-biisi ja Katnissin Ruelle hyräilemä tuutulaulu esiintyvät kirjan sivuilla. Mieleeni virisi lukuprosessin aikana ajatus, että onkohan tästäkin suunnitteilla elokuva. Osa minusta toivoo sitä, sillä näen paljon potentiaalia musiikkinumeroineen kaikkineen, mutta osa taas pelkää sitä. Pikaisella googlettelulla sain vahvistuksen: Lionsgate on vahvistanut, että elokuva on suunnitteilla Francis Lawrencen ohjaamana (Digital Spy). Jäämme siis odottelemaan, mitä tuleman pitää. Kirja loppuu myös melko epämääräisen avoimesti, joten jäin uumoilemaan, josko tälle Nälkäpeli-trilogian esiosalle on suunnitteilla jatko-osa.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Ruusun nimi

Kirjahilla

Sonja Arstio

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan: 

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

A Book published the month of your birthday

Samantyylistä luettavaa: 

Kim Liggett: Armonvuosi
James Dashner: Maze Runner -trilogia 
Veronica Roth: Outolintu-trilogia

Fallen-sarja: Lauren Kate

Fallen: Lauren Kate. Delacorte Books 2009.

" What if the person you were meant to be with could never be yours? Luce is a new student at Sword & Cross, an unwelcoming boarding/reform school in Savannah, Georgia. Luce's boyfriend died under suspicious circumstances, and now she carries the guilt over his death with her as she navigates the unfriendly halls at Sword & Cross.  17-year-old Lucinda falls in love with a gorgeous, intelligent boy, Daniel, at her new school...only to find out that Daniel is a fallen angel, and that they have spent lifetimes finding and losing one another as good and evil forces plot to keep them apart. Get ready to fall..."

Oma arvio: 

Nyt täytyy sanoa, että kirjan kansikuva möi minulle täysin tämän kirjan, ja odotin sen perusteella roppakaupalla  tunnelmaan sopivaa hyytävää jännitystä, romantiikkaa, mystiikkaa ja goottitunnelmaa. Tarina lähti hiukan tahmeasti käyntiin.  Alkutahmeuden jälkeen yllätyskäänteitä ja jännitystä alkoi ilmaantua. Välillä olin vähän pihalla kaikista käänteistä. (Voin osin syyttää tästä kielimuuria, mutta toivoakseni tämä suomennetaan pian ja otan sitten tämän lukuun uudestaan.)

Lauren osaa kuvailla Sword & Crossin goottityylisen oppilaitoksen karuutta hautausmaamiljöineen hyvin seikkaperäisen tarkasti. Rakkaustarina on intohimoinen, vaikka kliseinen - mitäpä muuta tämän tyylilajin kirjoilta odotankaan saavani.  Tykkäsin, mutten rakastunut. 
Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Torment: Lauren Kate. Delacorte Books 2010. Ei ole julkaistu suomeksi.

"In Torment fallen angel Daniel and his mortal love Lucinda think they are safe but evil forces are massing against them. As Luce learns more about her past, and discovers that the lives she's already lived hold the key to her future happiness; she starts to wonder if Daniel has told her the whole truth. What if his version of events isn't the way things happened? What if that means that she's really meant to be with someone else?"

Oma arvio: 

Fallen-sarjan toinenkaan osa  Torment ei meinannut lähteä minulta millään käyntiin, eikä Lucen koulunvaihto ja uudet koulukaverit oikein vaikuttaneet alkuun kiinnostavilta. Lopulta asioille alkoi taas löytyä nimensä ja tarkoituksensa, kun uudesta koulusta ja koulukavereista alkoi paljastua lisää mielenkiintoisia seikkoja. Näin pääsi juoneen mukaan.

Lucen ja enkeli-Danielin jatkuva kissa ja hiiri -kinastelu alkoi välillä tosissaan ottaa minua päähän: välillä he melkein erosivat, saman tien eivät eronneetkaan, blääh! Lucen aikahyppelyt olivat mielenkiintoinen lisä tarinaan ja niiden takia jaksoin ahmia kirjan loppuun. Tarinan loppuratkaisu jätti minut uteliaaksi, mutta voi olla, että minulla tämä sarja jäi tähän. 
 Arvosana 3,5. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Twilight-sarja: Stephenie Meyer

Houkutus: Stephenie Meyer. Suomentanut Tiina Ohinmaa. WSOY 2005.(Twilight #1)

 Englanninkielinen alkuteos (2005): Twilight

" 'Ensinnäkin: Edward oli vampyyri. Toiseksi: osa hänestä - enkä tiennyt, kuinka voimakas se osa oli - janosi minun vertani. Ja kolmanneksi: olin silmittömästi, peruuttamattomasti rakastunut häneen.' 

Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. Hän on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen! Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta. Onko mikään rakkauden voimaa suurempaa?"

Oma arvio: 

Tästä kaikki alkoi, eli minun rakkauteni urbaaniin fantasiaan ja paranormaaliin romantiikkaan. Ennen Twilight-kirjasarjan aloittamista olin katsonut kolme ensimmäistä osaa elokuvana. Koska pidin niistä paljon, olin ihan varma, että rakastuisin Bellan ja Edwardin tarinaan luettuna vieläkin enemmän. Niin kävikin!

Meyer osaa kuvata Bellan ja Edwardin rakastumisen pakahduttavana, henkeäsalpaavana, mystisen utuisena... adjektiivit loppuvat minulta kesken!

Arvosana ensimmäiselle ja oikealleni täydet 5+.


Tämän kirjan  olen lainannut kirjastosta.

Uusikuu: Stephenie Meyer. Suomentanut Tiina Ohinmaa. WSOY 2007.(Twilight #2)

 Englanninkielinen alkuteos (2006): New Moon

" 'Tuntui kuin olisin nähnyt hirveää painajaista, sellaista jossa täytyy juosta juoksemasta päästyään, keuhkot pakahtumaisillaan, eikä silti pääse eteenpäin niin lujaa kuin tahtoisi... Tämä ei kuitenkaan ollut unta, ja toisin kuin painajaisissani, en juossut oman henkeni edestä; juoksin pelastaakseni jotakin mittaamattomasti arvokkaampaa. Oma henkeni merkitsi minulle enää hyvin vähän.' 

Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat, ja ongelmat ovat vasta alkamassa. 18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta - Edward kun on ikuisesti 17-vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lahjapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä..."

Oma arvio:

Bellan tuska on käsinkosketeltavan raastavasti kuvailtu, ja minusta on loistava tyylikeino jättää kirjaan tyhjiä sivuja niiden kuukausien ajaksi, jolloin Bella riutuu kaivatessaan Edwardia.

Kun Bella viimein alkaa taas elää elämäänsä ja hengailla Jacobin kanssa, olen ihan yhtä innoissani käänteestä kuin olisin ollut Edwardin paluusta. Pidän Jacobista kovasti, ja hänestä tuleekin uusi lempihahmoni. Hän ohittaa ihanuudessaan jopa Edwardin. Siksi olen hiukan käärmeissäni, kun Bella torjuu tämän.

Arvosana tälle osalle 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


Epäilys: Stephenie Meyer. Suomentanut Pirkko Biström. WSOY 2008.(Twilight #3)

 Englanninkielinen alkuteos (2007): Eclipse

"'Siinä kuolemanhiljaisuudessa asia äkkiä valkeni minulle yhtenä välähdyksenä, ja jokainen yksityiskohta loksahti paikalleen.

Asia jota Edward ei halunnut minun tietävän.

Asia jonka vuoksi sekä Cullenit että sudet liikkuivat metsässä vaarallisen lähellä toisiaan.

Asia jota olin muutenkin odottanut. Asia jonka tiesin tapahtuvan uudestaan, vaikka hartaasti toivoinkin ettei niin kävisi. Ei kai siitä ikinä tulisi loppua?"

Bella Swan on vaarassa, kun joukkomurhien aalto vavisuttelee Seattlea ja julma vampyyri janoaa kostoa. Kaiken huipuksi hänen on valittava Edwardin rakkauden tai Jacobin ystävyyden välillä, sillä ihmissudet ja vampyyrit eivät tule toimeen keskenään.

Bella on kiintynyt Jacobiin ja viihtyy hänen seurassaan kenties liiankin hyvin. Onko Bella enää varma tunteistaan? Onhan ihmissusi-Jacobissa sentään jotain inhimillisempää kuin Edwardissa...

Ylioppilasjuhlien lähestyessä Bella aikoo tehdä lopullisen päätöksen: Elääkö vai kuolla? Muuttuako vampyyriksi vai säilyä ihmisenä?"

 

Oma arvio: 

Kolmiodraama-asettelu on oikein herkullinen tässä kolmososassa. Salaa olen toivonutkin, että Bellan ja Jacobin välille tulisi jotain säpinää, joten lopputaistelun aikana tapahtuu mahanpohjia kutkuttavia käänteitä. 

Arvosana tälle 5-.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


Aamunkoi: Stephenie Meyer. Suomentanut Pirkko Biström. WSOY 2009.(Twilight #4)

 Englanninkielinen alkuteos (2008): Breaking Dawn

" 'Älä pelkää', kuiskasin. "Me kuulumme yhteen." Äkkiä minut valtasi tunne, että sanani olivat totisinta totta. Tämä hetki oli niin virheettömän oikeanlainen, ettei vähintäkään epäilyksen sijaa jäänyt. Hänen kätensä kietoutuivat ympärilleni, puristivat minut häntä vasten... Tuntui kuin jokaista hermoani kihelmöisi. "Ikuisesti", hän myönsi. 

Fantasia ja painajaiset sekoittuvat vampyyriin peruuttamattomasti rakastuneen Bella Swanin vaarallisessa todellisuudessa. Suunnaton intohimo Edwardia kohtaan ja syvä yhteys ihmissusi-Jacobiin ovat repineet kahtia Bellaa, joka on nyt kaiken houkutuksen ja epäilyksen jälkeen elämänsä äärimmäisessä käännekohdassa. Hänen edessä oleva valintansa joko liittyä kuolemattomien viettelevään kerhoon tai jatkaa ihmiseloa on uhka, josta riippuu kahden heimon kohtalo. Kun Bella on tehnyt päätöksensä, alkaa ennennäkemätön tapahtumien vyöry, joka johtaa käsittämättömiin seurauksiin. Juuri kun Bellan elämän langat vaikuttavat kutoutuneen yhteen kuin kaunein silkki, ne saattavatkin yhdessä hetkessä tuhoutua ikuisiksi ajoiksi."

 

Oma arvio:

Tuliko minulle väsymys vai miksi tämä päätösosa ei kolahtanut enää minuun niin paljoa kuin muut?

Ehkä siinä vaiheessa, kun Bella kokee muodonmuutoksen, tarina saa taas hieman kiehtovampia ulottuvuuksia ja luin tämän käänteen jälkeen taas kirjaa ahnaammin.

Minua surettaa se, etteivät Jacob ja Bella päädy koskaan yhteen. Lopputaiston alla vampyyriklaanien esittely puudutti lukuhalujani, joten ehkä tässä tarinassa on liikaa sivuhenkilöitä minun makuuni. Tarinan loppu jättää mielikuvitukseni laukkaamaan.

Arvosana 4+. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.




Elämä ja kuolema - Houkutus toisinpäin: Stephenie Meyer. Suomentanut Tiina Ohinmaa. WSOY 2016 (Twilight #5)

 Englanninkielinen alkuteos (2015): Life and Death

"Koe Bellan ja Edwardin ikoninen rakkaustarina uusin silmin.

Houkutuksen ensijulkaisusta on kymmenen vuotta: kirjan juhlapainos yllättää fanit. 

On kulunut kymmenen vuotta Houkutuksen ilmestymisestä ensimmäisen kerran. Stephenie Meyer ilahduttaa lukijoitaan yllättävällä ja rohkealla tavalla: Houkutus ilmestyy nyt kääntökirjana, jonka toisella puolella on alkuperäinen, miljoonat lukijat ihastuttanut Bellan ja Edwardin henkeäsalpaava rakkaustarina. Ja kun kirjan kääntää ympäri, löytyy ikoninen tarina Meyerin uudelleen kertomana nimellä Elämä ja kuolema. Tässä versiossa lukija saa kokea syvän romanttisen ja trillerimäisen jännittävän rakkaustarinan täysin uudesta näkökulmasta."

 
Oma arvio:

Kustantaja pyysi Meyeriä kirjoittamaan tähän Houkutuksen kymmenvuotisjuhlajulkaisun alkusanoiksi kirjeen lukijoille, mutta hän saikin loistavan idean kirjoittaa koko tarinan toisinpäin: hän on muuttanut kaikkien paitsi Charlien ja Reneén sukupuolet. Päähenkilönä on Beau niminen, kalpea, kömpelö ja epävarma poika, joka muuttaa isänsä Charlien luo Forksin kaupunkiin. - Eli tarina menee ihan samalla tavalla kuin Houkutuksessa, ainakin suurimmalti osin. Vampyyrityttö Edythe on kaunis, valloittava, voimakas, vetovoimainen - aivan kuten Edward Houkutuksessa.

Minulla oli kamalasti vaikeuksia lukea tätä kirjaa. Vaikka pidän kovasti tästä Meyerin ajatuksesta kääntää asetelma toisin päin, on yllättävän vaikeaa saada omat aivoni hyväksymään tämän muutoksen. Jouduin lukiessani jatkuvasti muistuttamaan itselleni, että Beau on poika, Edythe on tyttö. Välillä huomasin ihmetteleväni, miten jokin asia tuntui oudolta, kunnes muistin taas - ai niin, ne sukupuolet meni toisin päin. Ja tämä kaikki piti toistaa myös muiden Cullenin perheen henkilöiden, saati Beaun koulukavereiden kohdalla.


Ikävä kyllä en koskaan päässyt samaan tunnelmaan lukiessani Beaun ja Edythen tarinaa, kuin mitä koin Bellan ja Edwardin tapauksessa. Jännite on tipotiessään. Tulin jo ajatelleeksi, että kokisinko saman läsähtämisen tunteen, jos lukisin nyt Houkutuksen uudelleen? Houkutus on  minun ensimmäinen paranormaalin romantiikan kirjani, ja siitä hullaantuneena kirjamakuni meni joitakin vuosia sitten uuteen uskoon. 

Olisiko Houkutus minulle enää viisiplussan arvoinen, vai johtuuko tämä tunne-elämäni köyhyys Elämää ja kuolemaa lukiessani vain ja ainoastaan siitä, että Beau on poika, Edythe-vampyyri tyttö? Onko aivoissani koodautuneena vanhoillinen ajatusmaailma, että suhteen alussa liian arkailematon ja päällekäyvä tyttö on liikaa minulle, tai että kalpeaksi, fyysisesti heikoksi ja kömpelöksi kuvattu poika on epäkiinnostava kirjan poikahahmoksi? Pidänkö hiukan outona sitä, miten pakkomielteisesti Beau ihastuu Edytheen, punastelee ja näkee tästä unia? Entä jos Beau olisi kuvattu voimakkaaksi, itsevarmaksi ja kamalan komeaksi, ajattelisinko toisin? Beau on ihastuttava hahmo, mutta hänen epävarmuutensa saa minut raivon partaalle. Miksi Bella saa sitten olla epävarma?

"Hei", kuulin sointuvan äänen sanovan hiljaa.

Käänsin katseeni typertyneenä siitä, että hän puhui minulle. Hän istui minusta niin kaukana kuin pöytä antoi myöten, mutta tuolin hän oli kääntänyt minuun päin. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja niistä tippui vettä - silti hän näytti tulleen kuin suoraan mainoskuvauksista. Täydellisillä kasvoilla oli avoin, ystävällinen ilme, täyteläinen vaaleanpunainen suu oli kaartunut hienoiseen hymyyn. Mutta kapeissa silmissä oli valpas katse.

Meyer on kirjoittanut Elämä ja kuolema -versioon erilaisen lopun kuin Houkutuksessa, sillä hän ei ole saanut rauhaa ajatukselta, mitä jos olisi päättänyt aikoinaan Houkutuksen toisin. Loppu on sellainen, että Beaun ja Edythen tarinan voisi jättää huoletta siihen, vaikka jatko-osakin olisi toki mahdollinen. Loppuratkaisu on kieltämättä mielenkiintoinen, ja toimii juuri ehkä parhaiten tässä kääntöasetelmassa - Bellan ja Edwardin kohdalla loppu meni juuri niin kuin pitikin.

Arvosanani 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Keskiyön aurinko: Stephenie Meyer. Suomentanut Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro ja Tiina Ohinmaa. WSOY 2020 (Twilight #1,5)

Englanninkielinen alkuteos: Midnight sun. Kansi: Roger Hagadone (kuva), David Caplan ja Gail Doobinin (suunnittelu) ja Hachette Book Group, Inc.

"Twilight-saagan kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti 160 miljoonaa kappaletta ja Time-lehti valitsi sarjan aloituskirjan Houkutuksen kaikkien aikojen parhaaksi nuortenkirjaksi. Tähän mennessä fanit ovat kuulleet vain Bellan osuuden tästä ikonisesta rakkaustarinasta: nyt vihdoinkin lukijat voivat kokea tapahtumat myös Edwardin näkökulmasta.

Edwardin silmin tämä unohtumaton tarina koukkaa uusille, synkemmille poluille. Bellan tapaaminen on kiehtovin ja pelottavin asia, minkä Edward on koko pitkän vampyyrielämänsä aikana kokenut. Samalla kun saamme tietää mitä lumoavampia yksityiskohtia Edwardin menneisyydestä ja mitä enemmän kuulemme hänen syvimmistä tunnoistaan, ymmärrämme miksi Bellan kohtaaminen on hänen elämälleen ratkaisevaa.(WSOY)

 Oma arvio:

Kyllä vain, noin yhdeksän vuotta on vierinyt siitä, kun luin Twilight -sarjan ensimmäistä kertaa ja sekosin täysin niin koko tarinaan kuin ylipäänsä nuorten aikuisten paranormaali romantiikka ja urbaani fantasia -genreihin. (Olen hieman nolona siitä, miten suppeita ja ankeita nuo aiemmat kirja-arvioni rakastamastani saagasta ovat, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että nämä olivat minun blogini ensimmäisiä postauksia, jotka sitä paitsi kirjoitin muistini varaisesti jo aiemmin luetuista kirjoista.) Olin vielä alkuvuodesta 2020 täysin tietämätön siitä, että Edwardin näkökulma tarinaan saadaan jo tänä syksynä. Kiitän suuresti kustantajaa, joka lähetti minulle ripeästi uunituoreen arvostelukappaleen kirjasta.

Kuten aiemmasta Twilight-päivityksestä voi lukea, en ollut hirveän innoissani Meyerin vuonna 2016 suomeksi julkaistusta käänteistarinasta Elämä ja kuolema. Mietinkin, miten ottaisin tämän uutukaisen vastaan, jossa näkökulmahenkilönä olisikin vampyyri-Edward, ei-niin-kovasti-minun-lempihahmoni sarjassa. Olen aina ajatellut, että hän on makuuni ehkä turhan siloiteltu, omistushaluinen, suojelunhaluinen hössöttäjä ja ehkä hiukan liian itsevarma. Saisinko nyt Edwadista erilaisen kuvan, kun pääsisin sukeltamaan hänen päänsisäiseen vampyyrimaailmaansa ja saisin tietää hiukan enemmän hänen taustoistaan?

Minut valtasi itseinho, kun näin hänen taas teuhtovan. Enkö minä ollut yhtä alhainen kuin joku tirkistelevä pervo? Ei vaan minä olin vielä paljon, paljon alhaisempi. (s.114)

Keskiyön aurinko noudattaa siis tismalleen samaa juonta ja tarinalinjaa kuin Houkutuksessa, mutta Edwardin näkökulma tuo kirjaan lisää tarinalinjoja. Kirja onkin paisunut huikeaksi, 671-sivuiseksi järkäleeksi. Lukija pääsee valvomaan öisin muiden nukkuessa yhdessä Edwardin kanssa,  tutustumaan Cullenien perhe-elämään, mukaan verisille saalistusmatkoille erämaille ja kirjan loppuvaiheilla hyvin intensiiviseen ja toimintapainotteiseen takaa-ajoon, kun jäljittäjävampyyri James haluaa Bellan hinnalla millä hyvänsä. Urheiluautot suhaavat tuhatta ja sataa, kun Cullenit yrittävät pelastaa tuon kaikille niin rakkaaksi tulleen tytön.

Parasta kirjassa on kuitenkin se tunteiden voimakkuus, jollaista en ole kokenut edelleenkään muita kirjoja lukiessani. Bellan ja Edwardin rakkaus (jota toki instaloveksi parjataan) hyökyy kirjan sivuilta niin voimakkaana, että saa sykkeeni takomaan tuhatta ja sataa ja poskeni punoittamaan kuin kannen granaattiomenan siemenet. Kyllä vain, koin sen saman tunteen palon uudelleen kuin sarjaa aloittaessani, enkä ole kyynistynyt vuosien varrella tippaakaan, sillä olin lukiessani hyvin vastaanottavainen näiden nuorten rakkaudelle, joka järjellä ajateltuna on täysin järjetön - mutta sitähän nuori rakkaus usein on. 

Hän tiesi, etten minä ollut ihminen, että olin hirviö, ja se oli hänelle oikeastaan yhdentekevää. (s. 208)

Ymmärrän toki, että joillekin tällainen rakkauden määrä kirjassa on liikaa, ja siksi Twilight-saaga jakaakin lukijat kahtia hyvin jyrkästi. Edwardin omistautuneisuutta vihataan, ja Bellan alistuvaa ja kaikensivuuttavaa rakastumista kyseenalaistetaan. Bella tuntuu rakastuvan Edwardiin, koska tämä on komea ja osaa hurmata vampyyrimaisilla tavoillaan. Varsinaista syvällisempää tutustumista ei tunnu olevan missään vaiheessa, vaan rakastuminen on puhtaasti kemiallista ja fyysistä. Rakastumista edesauttaa myös se, että Edward  on pirun sinnikäs ja  pelastaa onnettomuusalttiin Bellan esimerkiksi liiskaantumasta auton alle. 

En ollut osannut edes kuvitella, että sellainen tuoksu olisi olemassa. Jos olisin tiennyt, olisin ajat sitten lähtenyt etsimään sitä. Olisin kolunnut koko planeetan löytääkseni hänet. Saatoin vain unelmoida, miltä hänen verensä maistuisi... (s.19)

Miksi Edward sitten rakastuu niin nopeasti kömpelöön Bellaan? Alussa Edward huumaantuu Bellan tuoksusta, joka on hänen nenäänsä kaikkia muita tuoksuja houkuttelevampi, ja myöhemmin huumaantuminen muuttuu suojelunhaluksi, pakkomielteenomaiseksi stalkkaamiseksi ja - kai sitten rakkaudeksi. Kirjan alkusivuilla Edward kuvailee sitä kamppailua, mitä hän joutuu käymään kestääkseen Bellan läheisyyttä. Bellan tuoksu on niin houkutteleva, että Edward käy mielessään läpi mielikuvia, kuinka hän repii tytön kurkun auki kesken oppitunnin. Kirja onkin eräänlainen Edwardin taistelutarina siitä, miten hän oppii hallitsemaan verenjanoaan rakastamansa tytön läheisyydessä. Bella ei tajua, kuinka typerää asiaa hän pyytää, kun kerjää Edwardia muuttamaan tämän kaltaisekseen: tämä kun tämä taistelee joka minuutti kovasti sitä vastaan, ettei joisi Bellan verta.

Juokse, Bella, juokse pakoon. En pystynyt lausumaan niitä sanoja ääneen. (s. 132)

Edwardin inho sarjan erittäin merkittävää henkilöhahmoa, Jacobia, kohtaan ei jää nyt lukijalle epäselväksi. Minä olen avoimesti myöntänyt kuuluvani Team Jacobiin, joten intiaanipojan dissaaminen laskee Edwardin pointseja minun silmissäni. Ymmärrettävästi Edward kokee tulevan susipojan uhaksi itselleen, vaikka jossakin vaiheessa hän tulee olemaan tälle todella kiitollinen siitä, että tämä huolehtii Bellasta.. Koska Edwardille merkitsee vain se, että Bellalla on kaikki hyvin. Se on todellista välittämistä ja rakkautta se.

"Miten vampyyri tapetaan?" Bellan kysymys oli pelkkä kuiskaus.(s. 544)

Edward valottaa lukijalle myös erikoiskykynsä mukanaan tuomaa taakkaa. Edward pystyy kuulemaan ihmisten ajatuksia (paitsi Bellan, mikä hämmästyttää ja ärsyttää tätä) ja joutuu välillä kuulemaan sellaista, mitä ei todellakaan haluaisi. Toisaalta tämä kyky pelastaa Bellan monista vaikeuksista. Lisäksi Edward ja hänen siskonsa Alice ovat voittamattomia yhdistäessään omat kykynsä: Alicen kyky nähdä tulevaisuuden tapahtumia ja Edwardin kyky lukea ne hänen ajatuksistaan on melkoinen supervoima, josta tulee olemaan hyötyä kirjan lopputaistossa. Edwardin ajatustenluvun kautta myös muut kirjan sivuhenkilöhahmot saavat hiukan lisää syvyyttä. Toisin kuin voisi ajatella, minä koin tämän Edwardin kyvyn osittain rasitteena lukukokemustani häiritsemässä, sillä minua ei olisi niin kauheasti kiinnostanut kuulla  Bellan koulukavereiden, kuten Jessican tai Miken ajatuksia.

Rakastinko tätä kirjaa yhtä paljon kuin yhdeksän vuotta sitten Houkutusta, jolle annoin hurmiossani huikeat maksimipisteeni 5+? Valitettavasti himmaan pistemäärääni hiukan alas alkupuolen tahmeuden takia sekä loppupuolella minut vallinneen kyllästyksen tunteen takia. Voinkin siis sanoa, että kirja on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun Bellan ja Edwardin tunteet alkavat syvetä ja roihuta, mutta tunnelma lässähtää pesäpallomatsin jälkeiseen ajojahtiin. 

Kyllä jokaisen entisen ja uuden Twilight-fanin täytyy lukea tämä! (ja ehkäpä tämän kirjan myötä saadaan uusia Twilight-faneja.)

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle

Muissa blogeissa:

Kirjahullun päiväkirja

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: 
Kami Garcia & Margaret Stohl: Loihtijakronikka-sarja
Elina Rouhiainen: Susiraja-sarja
Maggie Stiefvater: Väristys-trilogia
Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli -sarja
Lauren Kate: Fallen-sarja
Alyson Nöel: Kuolemattomat-sarja
Sarianna Suorsa: Rising Moon -sarja

Twilight-saaga muissa blogeissa:
Täydellisyys on ihmisen luomaa 
Ajatuksia kirjamaasta 
Morren maailma
Ruusun nimi
Kirjoituskammio
Lorainne kirjahyllyssä
Kirjataivas
Cilla in Wonderland
Kirjahyllyni
Jos vaikka lukisi...
Lukunurkka

 

Tarkoitettu-trilogia: Ally Condie

Tarkoitettu: Ally Condie. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2011.

Englanninkielinen alkuteos (2010): Matched

"Tarkoitettu sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, uuteen uljaaseen Yhteiskuntaan. Päähenkilö on miltei 17-vuotias Cassia-tyttö. Maailma, jossa hän elää, on täydellisen säännelty ja elämä siellä ennalta suunniteltu. Kaikki pukeutuvat samalla tavalla ja syövät samaa ruokaa, jonka Yhteiskunta lähettää heille valmiina. Kansalaiset tekevät mitä käsketään ja menevät minne määrätään. Jopa vapaa-aika on tarkasti ohjattua.

Kun Cassia täyttää 17, hänelle esitellään hänen tuleva kumppaninsa. Parit ovat yleensä toisilleen ennalta tuntemattomia, Yhteiskunnan valitsemia optimaalisesti yhteen sopivia henkilöitä. Cassialle valittu kumppani on kuitenkin yllättäen hänen paras ystävänsä Xander. Mutta kun Cassia myöhemmin tutkii tarkemmin Xanderin tietoja saamaltaan levykkeeltä, ruudulle ilmestyvät toisen pojan kasvot. Poika on Ky, 'poikkeama', yksilö joka saa kyllä elää Yhteiskunnassa, mutta ei koskaan mennä naimisiin tai saada lapsia.

Kyn kasvot nähtyään Cassian mieli täyttyy kysymyksillä. Entisen mallikansalaisen sokea usko Yhteiskuntaan alkaa murtua. Kuka on hänelle optimaalisin kumppani? Kenen kanssa Yhteiskunta haluaa hänen menevän naimisiin? Ja onko sillä edes väliä? Sillä ehkä lopulta tärkeintä onkin, kenen kanssa Cassia itse haluaa olla."

Oma arvio: 
Cassian ja Kyn rakkaustarina on kuvattu uskomattoman herkällä tavalla. Myös kirjan dystopinen yhteiskuntakuvaus oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka välillä osin puuduttavaakin. Juonenkäänteitä oli mielestäni ihan sopivasti. 
Arvosanaksi annan  4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Rajalla: Ally Condie. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2012.

 Englanninkielinen alkuteos (2011): Crossed

"Cassia matkaa ulkoprovinsseihin etsimään Kyta, mutta tämä on karannut ja jättänyt jälkeensä vain muutamia vihjeitä. Etsintäretkellään Cassia joutuu kyseenalaistamaan kaiken mihin uskoo ja mistä välittää. Yhteiskunnan reuna-alueilla mikään ei ole varmaa, ja petokset ja huijaukset tekevät oikean tien löytämisestä entistä vaikeampaa. Yllätyskohtaaminen Xanderin kanssa sekoittaa pakan ja Cassian sydämen..."

Oma arvio: 
Tarkoitettu-trilogian toinen osa Rajalla on minusta huomattavasti jännittävämpi ja mukaansatempaavampi tarina kuin ensimmäinen osa, mutta ikäväkseni pakahduttavan romantiikan sai unohtaa. Toisaalta ulkoprovinssien elämä oli monivaiheisempaa luettavaa kuin ykkösosan yhteiskuntaselostukset. 
Arvosanaksi tämä saa 3,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Perillä: Ally Condie. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2013.

Englanninkielinen alkuteos (2012): Reached

 "Jätettyään Yhteiskunnan ja etsittyään epätoivoisesti niin kapinallisia kuin toisiaankin Cassia ja Ky ovat vihdoin löytäneet hakemansa. Hintana on kuitenkin jälleen menetys. Ky jää kansannousun piiriin, mutta Cassia määrätään soluttautumaan takaisin Yhteiskuntaan ja työskentelemään siellä vastarinnan puolesta. Pian kansannousu virallisesti alkaa ja murtaa Yhteiskunnan sisältä käsin. 

Mikään ei kuitenkaan ole ennustettavissa. Kansannousun keinot uhkaavat kääntyä itseään vastaan, ja aika käy vähiin. Cassia, Ky ja Xander joutuvat taistelemaan pelastaakseen ne, joita he rakastavat.

Pystyykö kansannousu tarjoamaan Yhteiskuntaa parempia vastauksia? Ja kuinka nuorten päähenkilöiden käy sekasorron keskellä? Matka on ollut pitkä, ja se on muuttanut heitä jokaista, kenties liikaa."

Oma arvio: 
Trilogian päätösosa Perillä ei antanut minulle enää mitään uutta, vaan kansannousun sävyttämän tarinan lukeminen alkoi jo tuntua pitkäpiimäiseltä. Olihan tässä toki muutamia kutkuttavia juonenkäänteitä, jotka pitivät minut virkeänä,  mutta heitin mielelläni hyvästit tälle trilogialle. 
Arvosanaksi annan 3-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Paljaan taivaan alla -trilogia: Veronica Rossi

Paljaan taivaan alla: Veronica Rossi. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2012.

 Englanninkielinen alkuteos (2012): Under the Never Sky


"Nuori Aria on elänyt koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa, suljetussa kapselimaisessa tilassa, jonka ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuotetaan muualla. Kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten luodaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan ja ihmisyyttä mitataan elämän hinnalla.
Normaalioloissa heidän tiensä eivät olisi koskaan sivunneet toisiaan, mutta yksi painajaismainen ilta piirtää molempien elämänviivat uusiksi. Ariasta ja Perrystä tulee vastentahtoisia liittolaisia ja yhdessä he kohtaavat maailman, jossa kaikki on totta, tunteet paljaita eikä sattumanvaraisuudelle löydy kaavaa."

Oma arvio: 
Jo muutamia nuorten dystopioita lukeneena sain tästä jotain ihan uutta. Virtuaalimaailmat ja heimojen asuttama erämaa eetteritaivaineen oli kiehtovia tarinan ympäristöjä. Arian ja Perryn vihoittelu alussa oli kieltämättä melkoinen klisee, kun tiesin hyvin, mitä heidän välillään tulee tapahtumaan. Pidin tästä erilaisuutensa vuoksi.
Arvosanani on 4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Halki ikiyön: Veronica Rossi. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2013.

Englanninkielinen alkuteos (2013): Throught the Ever Night

 
"Aika ja välimatka eivät erottaneet kaksikkoa, mutta maailma heidän ympärillään on muuttunut. Perryn asema vuorovetisten veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen Arian menneisyyteen avoimen vihamielinen. Pahenevat eetterimyrskyt kiristävät tunnelmaa, ja tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti."

Oma arvio: 
Paljaan taivaan alla -trilogian jatko-osa Halki ikiyön ei pettänyt odotuksiani, vaan Perryn ja Arian edesottamuksia oli ihan yhtä mielenkiintoista seurata kuin ensimmäisessä osassakin. Kirjasta löytyi yllätyksiä ja loppu jätti janoamaan lisää.
Arvosana tällekin osalle 4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Yhä sininen taivas: Veronica Rossi. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2014): Under the Never Sky


" Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy!
Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?
Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?"


Oma arvio: 
Pidin tästä päätösosasta  todella. Tarinan paras toimintapläjäys alkoi vasta puolivälin paikkeilla, ja sitten tapahtumia käänteineen riittikin niin, ettei lukeminen tuntunut missään vaiheessa tylsältä. Tykkäsin todella paljon Arian ja Roarin ystävyydestä ja  todella syvästä yhteydestä heidän välillään. Rossi oli tehnyt viisaasti eikä kehitellyt heidän välilleen kuitenkaan mitään romanssia, sillä tämä tarina kantoi mainiosti ilman kolmiodraamaakin. 

Peregrinen eli Perryn hahmo oli kaikessa karskiudessaan helposti ihastuttava,  ja muitakin sivuhenkilöitä oli mukavasti nostettu esille. Cinderin hahmo ei jostain syystä herättänyt minussa mitään erikoista sympatiaa, enkä juuri surrut hänen kohtaloaan. Tarinan loppu oli täydellinen, joskin osin ennalta-arvattava. 
Arvosanaksi tämä saa minulta 5 -. 

Elokuvaa odotellessa....

Päivitys 13.6.2014: Luin suomennetun version Yhä sininen taivas melkein yhdeltä istumalta. Olin ihan mainiosti ymmärtänyt kirjan tapahtumat ja yksityiskohdat englanninkielisestäkin versiosta, mutta nyt tunsin pääseväni vielä lähemmäs Arian ja Perryn sielunmaisemaan. Myös Komodon rakenne ja eetterimuuri Yhä sinisen rajalla jäivät minulle ensimmäisestä lukukerrasta epäselviksi, mutta nyt äidinkielellä ne selittyivät minulle paremmin. Ja voi että minä taas tykkäsin Roarista ja hänen ja Arian ystävyydestä! Pääsin nyt vielä lähemmäs myös Arian tuntemuksia hänen tutustuessa isäänsä. Ihanan helppolukuinen kirja, joka pitää lukijan koko ajan otteessaan tapahtumien runsaudellaan.

Englanninkielisen alkuteoksen Into the Still Blue (Atom 2014) olen ostanut itselleni. Suomennoksen lainasin kirjastosta.