Aivokemiaa: Ali Hazelwood

Aivokemiaa: Ali Hazelwood. Suomentanut Riina Vuokko. WSOY 2026 

Englanninkielinen alkuteos (2022): Love on the Brain. Kansi: Lilithsaur

"Flirttaileva uutuus Rakkaushypoteesin kirjoittajalta.

Hermosolut sähköistyvät ja sydänkäyrät villiintyvät tiedemaailmaan sijoittuvassa romanttisessa komediassa.

Miesselittäjät ja tiedemaailman ankeuttajat vaviskoot! Vuosikausia pätkätöitä tehnyt neurotieteilijä Bee Königswasser saa uskomattoman upean työtarjouksen NASAsta. Harmi vain, että hän joutuu työskentelemään yhdessä arkkivihollisensa Levi Wardin kanssa, jonka yrmeää naamaa ja käsittämättömän leveitä hartioita ei näemmä pääse pakoon missään. Mutta hetkinen – reistaileeko Been takaraivolohko vai onko Levi juuri niin seksikäs kuin miltä näyttääkin? Laboratorion lämpötila nousee järisyttävän kuumiin lukemiin, kun huippulahjakkaat tohtorit ottavat toisistaan mittaa."(WSOY)

Oma arvio:

*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***

Olen lukenut aiemmin Ali Hazelwoodin romanttiset kirjat The Love Hypothesis (joka oli ensimmäisiä nykyajan spicyjä kirjoja, joita aikuisiälläni luin, ja siksi kirjan arvostelu on sitä luokkaa LOL) ja nuorille aikuisille suunnatun Shakkimatti. Ensiksi mainittu on myös suomennettu viime vuonna nimellä Rakkaushypoteesi. Tämän Aivokemiaa-kirjan olen ostanut parisen vuotta sitten enkunkielisenä kirjahyllyäni lämmittämään. Onneksi tuli tämä suomennos, koska minun kielitaidollani iso osa kirjan nokkeluuksista olisi saattanut mennä ohi enkunkielisen version kanssa.

Liki kolmikymppinen Terveysviraston tutkijana työskentelevä Bee Königswasser on onnensa kukkuloilla saadessaan paikan NASA:n BLINK-projektista. Hän pääsee kauemmas niljakkaasta ja seksistisestä Trevor-pomostaan ja exästään Timistä. Hän pääsee muuttamaan Houstoniin ja tekemään töitä neurologian osaajana huipputiimissä. Ainoa mutta on hänen tuleva työparinsa, Levi Ward, jonka hän on nimennyt Mulkku-Leviksi, koska tämä on ollut aina todella töykeä häntä kohtaan aina opiskeluajoista lähtien. Onnekseen hän saa ottaa mukaan assistentikseen Rocíon, goottityyliin pukeutuvan ja erikoisia, synkähköjä faktoja jakelevan persoonan. Been rakas kaksoissisko Reike matkustelee ympäri maailmaa, joten hän on aina yhtä kaukana Beestä, missä hän onkaan.

Työ NASA:lla alkaa lupaavasti, sillä ystävällinen astronautti Guy, joka on oleva myös BLINK:issä suunnitellun avaruuskypärän testihenkilö, esittelee Beelle avuliaasti paikkoja. Toki outoa on, että Been työhuone on mahdollisimman kaukana muusta tutkimusryhmästä eikä hänelle ole vielä toimitettu tarvittavia laitteita, saati hommattu toimivaa kulkukorttia. Kaikki tuntuu hiukan vielä tökkivän. Ensikohtaaminen isokokoisen Levin kanssa on niin tönkkö kuin Bee kuvittelikin. Tosin sitten sattuu hassu juttu, jossa on osallisena tutkimustiloissa luikkiva kissa, kaatuva kuorma ja herkästi pyörtyvä Bee, joka päätyy Levin käsivarsille ja erikoisen vihreiden silmien tarkkailtavaksi. 

Hän seisoo ovella.

Tuijottaa minua.

Vain tuijottaa. Jykevä ja ankara lumihuippuinen vuori. Sama ilme kuin silloin vuosia sitten, hiljainen ja hymytön. 

Halveksunnan Fujivuori. (s. 52)

Bee on hyvin mielenkiintoinen, räväkkä persoona. Tämä alle 150-senttinen tehopakkaus violetteine hiuksineen ja lävistyksineen on erikoinen näky NASA:n käytävillä, ja tuntuu ettei Levi voi sietää sitä, miltä Bee näyttää. Beellä on salaisuus, josta kukaan ei tiedä: Hän kirjoittaa Twitteriin nimimerkillä @MitäMarieTekisi feministisiä mielipiteitään lempiaiheenaan seksismi tieteen aloilla, ja hänellä on vankka kannattajakuntansa. Bee pitää Marie Curieta esikuvanaan ja siitä hän on saanut idean nimimerkkiinsä. Ajan myötä hän on päätynyt viesteilemään yksityisesti Scmack-nimimerkin kanssa, jolla on tällä hetkellä naishuolia. 

Kun projekti alkaa alkukankeuksien jälkeen käynnistyä, Been on yritettävä tulla toimeen jäyhän Levin kanssa, joka kylläkin alkaa osoittaa paikoin mukaviakin puolia itsestään pikku hiljaa. Kaikkihan nyt tietää, miten tässä tulee käymään. 

"Olet oikeassa. Ei tämä helppoa ole. Mutta ei niistä syistä kuin luulet." (s. 158)

Aivokemiaa sattui minulla nyt oikein sopivaan saumaan ja tykkäsin tästä oikein paljon. Been ja Rocíon hahmot ovat mainiot ja vastakkainasettelu yli 180-senttisen Levin ja alle 150-senttisen Been, joka kaiken lisäksi pyörtyy todella herkästi, on hulvaton. Pidän siitä, miten feministiset ajatukset on tuotu Marie Curien kautta ja Been Twitter-viesteilyn kautta mukaan luontevasti. Spicyt kohtaukset ovat niin spicyjä kuin arvelinkin, mutta näihin alkaa jo tottua. Onhan Bee kuvattu vähän karikatyyrimäisen herkäksi ja heikoksi yksilöksi: hän purskahtaa itkuun aina nähdessään kuolleen eläimen, pyörtyy niin nähdessään exänsä kuin lapsen leikkihämähäkin jne. Tämä vain korostaa sitä, miten järkälemäisen iso Levi on ja tyyni kuin...vuori. Arvasin melko äkkiä kaikki kirjan juonikuviot, mutta mitäpä se haittaa, kun kirja oli ihan superviihdyttävä ja hauska.

"Saanen huomauttaa, ettei meille kaikille ole suotu sellaista ylellisyyttä kuin tasainen verenpaine." (s. 309)

Erityisen mahtavia yksityiskohtia mainitakseni: Bee käyttää öisin purentakiskoja (en ole koskaan ennen bongannut purentakiskoja kirjasta), mainitsee Lemon Drop -shotit (siis ne on paljon parempia kuin Tequila shotit!) ja Levin kissan nimi on Schrödinger. Kirjassa esiintyy itse asiassa kaksi kissaa!

Annan tälle arvosanaksi 5-

Kiitos arvostelukappaleesta!

Muualla:

Lukunurkka

Samantyylistä:

The Love Hypothesis: Ali Hazelwood

Shakkimatti: Ali Hazelwood

Uusi valtakunta -sarja: Tahereh Mafi

Katso minua: Tahereh Mafi. Suomentanut Salla Voutilainen. WSOY 2026 (Uusi valtakunta #1)

Englanninkielinen alkuteos (2025): Watch me. Kansi: Alexis Franklin (suunnittelu), Sharee Davenport (kuva), Kaisu Sandberg (suomenkielisen kannen suunnittelu)

"Kutkuttava romanssi ja hätkähdyttävä dystopia. Keitä me olemme silloin, kun kukaan ei näe meitä?

Vihollisista rakastavaisiksi? Enemmänkin murhaajasta ja uhrista karkulaisiksi. Katso minua on kansainvälisesti huikean suositun Tahereh Mafin uuden sarjan säkenöivä avaus.

James Andersonilla oli uhmakas suunnitelma: tunkeudu vihollisen alueelle, missä kukaan ulkopuolinen ei ole aikoihin käynyt. Suunnitelma on puolivälissä, sillä James on tosiaan päässyt Ark Islandille. Paha kyllä hän on siellä vankisellissä. Sitten selliin saapuu Rosabelle Wolff. Rosabelle on koulutettu palkkamurhaaja, jonka jokaista liikettä ja ajatustakin valvotaan. Kun hän saa tappokäskyn, hän ei epäröi. Paitsi tällä kertaa. Eivätkä hänen valvojansa koskaan anna haparointia anteeksi.

Toimintaa, kipunoivaa romantiikkaa ja aseistariisuvaa dialogia. Katso minua on unohtumaton matka armottomassa ympäristössä. Sarja jatkuu suomeksi joulukuussa 2026 kirjalla Vapauta minut."(WSOY)

Oma arvio:

*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***

Nyt sain kyllä käsiini sellaisen kaunottaren, ai että! Tässä kirjassa on kyllä värit, kimalteet, syrjävärjäykset ja tekstien folioinnit kohdallaan. Kyynelehtivä silmä kannessa on uskomattoman hieno! 

Tahereh Mafin Katso minua aloittaa tavallaan uuden dystooppisen Uusi valtakunta -sarjan, joka kuitenkin on jatkumoa tämän aiemmalle Shatter me -sarjaan, johon on tullut kuusi varsinaista osaa ja ns. väliosat (5 kpl) päälle, eli kyse on melkoisen mittavasta sarjasta. Siksi ihmettelinkin, miten tätä sarjaa on alettu suomentamaan tällä tavalla eikä Shatter me -alkuosasta lähtien, joka on ilmestynyt englanniksi jo 2011. Minä kuuntelin sen äänikirjana ja jäin hiukan hämmentävään olotilaan sen jälkeen, osin johtuen Mafin erikoisesta kirjoitustyylistä. Yritin kuunnella myös sarjan toista osaa Unravel me, mutta tipahdin kärryiltä vaikeasti hahmotettavan maailman takia ja jätin sen kesken. Aiemmin kirjailijalta suomennetun Rakkaus suurempi kuin meri olen myös lukenut ja pidin siitä todella paljon.

Kirjassa vuorottelevat kaksi päähenkilöä, Rosabelle ja James. Rosabelle asuu Ark Island -nimisellä saarella, joka on fasistisen Uusperustajat-järjestön tarkkaan vartioita alue. Siellä kaikki ihmiset on liitetty samaan verkkoon, Nexukseen, ja kaikki on tarkkaan kontrolloitua. Kaikki paitsi Rosabelle, joka on hyvin poikkeuksellinen ihminen. Hänellä on lasinohut iho, jäätävät silmät ja lähes valkoiset hiukset. Vanhempansa menettänyt Rosabelle on koulutettu palkkatappajaksi, ja sen vuoksi hänen pahasti sairas pikkusisarensa Clara saa asua tämän kanssa, ilman että hänet sijoitettaisiin laitokseen. Clara onkin juuri se, jonka vuoksi Rosabelle pureen hammasta ja tekee kaiken, mitä luutnantti Soledad käskee. Nyt hänen on mentävä niittaamaan tunkeutuja, jonka he ovat vanginneet. Tämä tunkeutuja on kirjan toinen päähenkilö, nuori ja komea James.

Jotenkin tästä on nyt tullut osa minun elämääni.

Hänestä on tullut osa elämääni. (s. 61)

Tilanne hiukan eskaloituu, ja lopulta James ja Rosabelle päätyvät pakenemaan yhdessä saarelta Uuteen valtakuntaan, joka on Jamesin veljen Walkerin ja tämän vaimonsa Julietten perustama yhteisö (tämä parivaljakko oli juuri Shatter me -sarjan päähahmoja). James on lumoutunut satuolentomaisesta Rosabellesta heti ensi näkemältä, vaikka tämä on meinannut lähes tappaa hänet. Jamesilla on onneksi parannuskyky. Rosabellestä tulee heidän vankinsa, ja Jamesin tehtävänä on kuulustella Rosabellea ja saada tästä ja Uusperustajista mahdollisimman paljon tietoa. Rosa ei kuitenkaan paljasta juuri mitään. Hänkin tuntee outoa vetoa kuvankaunista Jamesia kohtaan, mutta hän on myös säälimätön tappaja, jolle on nytkin annettuna tehtävä. Hänen on pakko olla uskollinen Uusperustajille, sillä Claran henki riippuu siitä. 

Minulla ei ole koskaan ollut kuin yksi heikkous. (s. 113)

Saako James Rosabellen luottamuksen ja ongittua tästä tietoja? Yhteisön muut tyypit alkavat olla tyytymättömiä Jamesiin, joka jo alkuun aiheutti heille päänvaivaa murtautumalla Ark Islandille omin päin ja tuomalla tämän tytön heidän suojattuun paikkaansa. He vihjailevat Jamesilla olevan tunteita tyttöä kohtaan, sillä tämä suojelee häntä epäilyttävän paljon. Ja oikeassahan he ovatkin. Mikä on Rosabellen tehtävä ja aikooko hän suorittaa sen?

Ei, sinä et kuole tänään.

Silmäni räpsyvät auki.

Mutta ei ole varmaa, ansaitsetko sinä elää, Rosabelle Wolff. (s. 50)

Minun täytyy myöntää, että olin suurimman osan kirjan tapahtumista ihan pihalla, mitä oikein tapahtuu. Helpottaisi varmaankin, että olisi lukenut tämän kirjan alle Shatter me -sarjan kokonaan, sillä nyt Uusperustajat verkkoineen ja sen Uudessa valtakunnassa toimiva vastarinta jäivät minulle hyvin epämääräisiksi. Käsittääkseni Uusperustajat eivät hyväksy ihmisiä, joilla on jonkinlaisia erikoiskykyjä, kuten Uuden valtakunnan Walkerin kyky lukea ajatuksia, Jamesin parannuskyky ja Julietten kyky tappaa kosketuksella. Heillä on käytössään huipputekniikkaa. He ovat aiemmin mm. kiduttaneet Walkeria, ja nyt he aikoivat tuhota Uusperustajien valtakunnan.

"En minä olisi tällaista elämää valinnut", hän sanoo. "Minun vanhempani halusivat sen minulle." (s. 235)

Mafin kirjoitustyyli on hieman unelias, haahuileva, ja esimerkiksi poikien juttelut eivät tuntuneet kauhean luontevilta. Tämähän on hyvin tyypillinen rakkautta-ensi-silmäyksellä-troopin tarina, jossa kumpikin häikäistyy toisen kauneudesta heti ensi kättelyssä. Siitä mennäänkin sitten vihollisista-rakastavaisiksi -trooppiin, ja veitsetkin käyvät vuoron perään toisen kurkulla (tai aseet ohimolla.) Romanttisia kohtauksia tässä ei kuitenkaan juuri ole muutaman pienen kuumoittelun lisäksi, joten ehkä suuremmat kuumat kohtaukset on jätetty seuraavaan osaan. Ehkä luen uteliaisuudesta senkin, mutta en lupaa mitään.

Ilmeisesti Shatter me -sarja on ollut suosittu nuorten lukijoiden keskuudessa ja kirjastossakin se näyttää liikkuvan kohtuullisesti, joten oma fanikuntansa tällä kirjalla varmasti on. Ehkäpä tämä vetoaakin nuorempiin lukijoihin, mutta itsellä tällainen pikarakastuminen ja haaveileva & haahuileva tyyli ei ehkä enää sytytä suurempia innostuksen tunteita.

Annan tälle arvosanaksi 3-

Kiitos arvostelukappaleesta.

Päivitys Buriedpodies-sarjaan

Luin Jenni Multisillan Buriedpodies-sarjan toisen osan Kadonneet tytöt eivät kantele. Klikkaa tästä ja pääset lukemaan ajatuksiani tästä ja sarjan aiemmasta osasta.