Lasienkeli: Marja Aho

 Lasienkeli: Marja Aho. Myllylahti 2021

Kansi: Kaisu Sandberg

"Valon ja varjon rajalla kulkeva nuortenromaani kertoo mielen särkymisestä, ystävyydestä ja toivosta. Juuri kun kaikki näyttää olevan hyvin, elämä kiskaisee maton jalkojen alta.

 Killin elämässä on ongelmia, jotka ovat kokoa XXL. Hän on hukannut itsensä pimeyteen ja yrittänyt itsemurhaa. Siksi hän on psykiatrisessa sairaalassa, osasto koovitosella, etsimässä valoa ja syitä elää.

Sairaalan pihalla Killi tapaa Iiriksen, ylilääkärin tyttären. He ystävystyvät, ja Iiris tutustuttaa Killin sairaalan hautausmaahan, karmiviin kummitusjuttuihin ja lähellä virtaavaan synkkään Kalmajokeen. Iiriksen avulla Killi saa roikuttua kiinni elämän langassa.

Kun Killi pääsee pois osastolta, yhteys Iirikseen katkeaa. Vain kuva sinipukuisesta hauraan kauniista tytöstä muistuttaa menneestä. Yrittäessään löytää ystävänsä uudelleen Killi saa kuulla jotakin sellaista, mitä hän ei olisi ikinä uskonut kuulevansa." (Myllylahti)

Oma arvio:

Kirjan alussa suljetulta osastolta psykiatsiselle siirretty Killi on yhteistyöhaluton, tympääntynyt ja äreä. Osaston lempeä Ritva ei saa Killiltä armoa, eikä taideterapia tunnu Killistä auttavan. Lastenkodilta käyvät Tuomas ja paras ystävä Moona katsomassa Killiä, mutta eivät he tunnu tajuavan, miltä hänestä tuntuu. Ei masentuneelle auta sanoa, että ottaa itseään niskasta kiinni, eikä Killi tajua, miten Tuomaksen laatima biisilista auttaisi hänen olitilaansa, jossa kaikki tuntuu paskalta.

- En mä oikein usko, että enkelistä olis mulle apua, sanon ja tökin sandaalinkärjellä lattiaa.

- Ei enkeli tulekaan luoksesi, ellet itse sitä halua. Enkeli antaa merkin ja kysyy, oletko valmis ottamaan hänet vastaan --- (s. 16)

Sairaalapappi puhuu Killille suojelusenkeleistä, ja vaikka Killi on skeptinen moisiin, hän haluaisi uskoa, että hänen maasta löytämänsä höyhen voisi olla merkki enkeliltä. Sitten Killi tapaa hauraan, mustatukkaisen Iiriksen, joka tuntuu ymmärtävän tätä ilman sanoja ja on erityisen kiinnostunut suomalaisesta kuolemaan liittyvästä kansanperinteestä. Onko Iiris hänen suojelusenkelinsä? Killi alkaa selvästi piristyä, osin Iiriksen ansiosta, mutta myös Ritvan lempeyden ja myös erikoisen taideterapian avulla - vaikka Killi pitää taideterapiaa pitävää Pirkkoa kahjompana kuin itseään.

Mitä väliä, ajattelen sitten. Mitä väliä sillä on, vaikka en pystykään. Millään ei ole enää mitään väliä. (s. 100)

Sitten ikäviä uutisia kantautuu lastenkodista, eikä Killi meinaa kestää. Onneksi Iiris ja Ritva auttavat häntä pahimman yli ja jossain vaiheessa koittaa aika, jolloin Killi saa palata kotiinsa, eli lastenkotiin. Se vain tietää hyvästejä Iirikselle. Onneksi ne ei ole kuitenkaan lopulliset hyvästit. Eihän? 

Pyörittelen kukkaa käsissäni vaivautuneena. Vilkaisen varovasti Iirikseen. Hän hymyilee, nappaa lumpeenkukan käsistäni ja laittaa sen hiuksiinsa korvan taakse. (s. 117)

Lasienkeli on tarina toipumisesta, eheytymisestä ja menettämisestä. Tärkeässä roolissa on myös syvä ystävyys, joka syventyy rakkaudeksi, mutta kokee surullisen, katkeransuloisen lopun. Pelkäsin vähän papin alkaessa puhua enkeleistä, että kirja menee liian uskonnolliseksi paatokseksi, mutta jäivät onneksi suojelusenkeli-tasolle. Iiriksen ja Killin ystävyys  ja siitä syventynyt rakkaus on kuvattu (turhankin) hienovaraisesti ja paljon jää lukijan mielikuvitukselle tilaa. Toisaalta, rakkautta se on täydentymätönkin rakkaus.

- Ai että miten ihana nähdä, kun sä hymyilet. Oikein sydäntä lämmittää --- (s. 122)

169-sivuinen kirja on nopsaa luettu, mutta hiukan epätasapainoinen: kirjan alkuosa on hiukan tylsä, kun taas tapahtumat on pakkautuneet loppuosaan. Mielenterveysteemaisia nuortenkirjoja ei ole koskaan liikaa, ja tämä voisi antaa toivoa jollekin, joka kipuilee samojen asioiden kanssa. Tosin minua hiukkasen ärsytti Killin ajattelemat alkuosan valistavat mietteet siitä, miten masentuneiden kanssa kuuluisi käyttäytyä. Ne kun olivat melko läpinäkyvästi kuin suoraan jostakin mielenterveyspotilaiden omaisille -oppaasta.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

 

Muissa blogeissa:

Lastenkirjahylly

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia

Billie Eilish: Billie Eilish

 Billie Eilish: Billie Eilish. Suomentanut Petri Leppänen. Like 2021

Englanninkielinen alkuteos: Billie Eilish. Kansi: Kenneth Capello (kuvat), Hans Hettich / Somnioinc (suunnittelu), Hachette Book Group

"Kurkistus poikkeuksellisen supertähden elämään

Billie Eilish on todellinen aikamme supertähti. Vuonna 2019 alle 20-vuotias poplaulaja voitti ennätykselliset viisi Grammyä ja nousi esikoisalbumillaan listaykköseksi 18 maassa.

Minkälainen on yksityisyyttään tarkoin varjeleva artisti? Eilishin itsensä valitsemat valokuvat lapsuuden takapihoilta stadioneiden valoloisteeseen esittelevät moniulotteisen laulaja-lauluntekijän perheineen ja ystävineen. Kuvia värittävät Eilishin itsensä kirjoittamat kuvatekstit."(Like)

Oma arvio: 

En ole mikään suuri Billie Eilish -fani, mutta kun sain tietää hänestä olevan tulossa elämäkerta, kiinnostuin kovasti. Hämmästykseni oli suuri, kun sain käsiini valokuvateoksen, jossa tekstiä on suhteessa kuvamäärään varsin vähän. Mutta mitä ihmettä: tämä toimii varsin hyvin! Billie Eilishin itse teokseen valitsemat kuvat puhuvat puolestaan.

Tässä kuvassa kuusivuotias Billie on ensimmäisessä kykykilpailussaan. (s. 59) Kuva: Billie Eilishin perhe

 

 

Kirjan kuvat etenevät kronologisesti Billien äidin raskausmahakuvista vauva- ja taaperokuvien kautta teini-ikäiseen, uraansa aloittelevaan kuorotyttöön, esittelee muun muassa musiikkivideokuvauksia, Billien loukkaantumisia, keikkaelämää, ystäviä ja perhettä, ja päättyy sitten loppukuvaan: koronaeristystä aloittelevaan täysi-ikäiseen nuoreen naiseen, joka on jo luonut uskomattoman uran suosittuna popartistina, voittanut Grammy-palkintoja ja levyttänyt Bond-tunnarin No time to die.

 

Billien isoveli Finneas on hänelle hyvin tärkeä, ja se välittyy kuvista. S. 173. Kuva: Billie Eilishin perhe

 

Alussa minulle tulee tunne, kuin joutuisin (vaivaantuneena) pakosti katsomaan jonkun perhealbumin vauvakuvia, mutta pikku hiljaa huomaan tuijottelevani kuvia kiinnostuneemmin ja jännityksellä, mitä seuraavalta sivulta paljastuu. Hellyttävintä minusta on Billien ja hänen isoveljensä Finneasin läheinen suhde, joka välittyy kuvista. Billie näyttää myös loukanneen jalkansa melko moneen otteeseen, ja hän on valikoinut kirjaan paljon kuvia näistä haavereista. 

Tässä kuva yhdestä loukkaantumisesta, tällä kertaa LA-keikalla. s. 210. Kuva: Ashley Osborn @Darkroom/Interscope

 

Kirjan innoittamana halusin tutustua tarkemmin tähden musiikilliseen tuotantoon, sillä minulle oli oikeastaan tuttuja vain muutamat biisit. Everything I wanted -biisiin rakastuin heti kun kuulin sen, ja Bad guy ja Therefore I am ovat soineet myös Spotify-soittolistallani. Muut biisit ovat oikeastaan olleet minulle tähän asti outoja. Alkuun tuntui, että suuri osa Billie Eilishin biiseistä on liian hidastempoisia ja haahuilevia makuuni, mutta kuuntelukertojen jälkeen löysin monta uutta suosikkiani: muun muassa Ocean eyes, Lovely (ft. Khalid), When the party is over ja uusi Your power sykähdyttävät minua. Loppujen lopuksi löydän hänen jokaisesta biisistään jotain hyvää. En siis ihmettele ollenkaan tämän lahjakkaan (ja hieman onnekkaankin) nuoren naisen menestystä.

 

Tämä herttainen kuva on Billien kohtaamisesta fanin kanssa uran alkutaipaleella. S. 95. Kuva: Billie Eilishin perhe.

Billie Eilish tunnetaan hyvin omintakeisesta pukeutumistyylistä. Kirjan avulla saakin aika hyvän kattauksen hänen asuistaan, jotka ovat toinen toistaan persoonallisempia. Arvostan todella sitä, ettei hän ole lähtenyt mukaan paljastelevaan tyyliin, kuten monet muut naisartistit. Hän on myös ommellut vaatteita aiemmin itse.

Ensimmäiset isot festarini. En odottanut, että kukaan ilmaantuisi paikalle tai kiinnostuisi, ja sitten seisoin backstagella ja kuulin tuhansien nuorten messuavan nimeäni. En voinut uskoa sitä. (s. 118)

Goodreadsissa jotkut hieman mietiskelivät, onko tämä kirja fanien rahastusta näin korona-aikana, kun suuret keikat peruuntuivat. Mitä sitten, jos fanit oikeasti saavat rahoilleen vastinetta? Raha pyörittää tätä maailmaa. Minä ainakin olisin ollut aivan hullaantunut, jos nuorena fanityttönä olisin saanut jostakin idolistani tällaisen aarteen. Minuun tämä teki vaikutuksen, vaikken suuri fani olekaan. Kirjasta välittyy Billie Eilishin perheen ja ystävien tuki, Billien rakkaus musiikkiin, eläimiin ja tanssiin, arvostus omaan tyyliinsä ja tietynlainen surumielisyys. Tämä kirja myös innoitti minua tutustumaan tarkemmin Billie Eilishin tuotantoon ja odottelen innolla heinäkuun lopussa ilmestyvää levyä, jonka ajattelin ostaa itselleni. 

Arvosanani 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa/vlogeissa:

Samuel

makayla.c

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

Popsugar haaste saa ruksin kohtaan:

A book about art or artist

Päivitys Savuvarkaat-trilogiaan

 Luin Sally Greenin Savuvarkaat-trilogian päätösosan Maailmojen tulet. Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan arvioni koko trilogiasta.

Päivitys Ihan mieletön juttu -sarjaan

 Luin jatko-osan Hank Greenin Ihan  mieletön juttu -sarjaan. Pääset lukemaan mietteeni Loistavan hullu hanke -kirjasta sekä aiemmasta osasta klikkaamalla kansikuvaa.

Päivitys Amerikan kuninkaalliset -sarjaan

 Luin Katherine McGeen Amerikan kuninkaalliset -duologian toisen osan Amerikan kuninkaalliset - Majesteetti. Kuvaa klikkaamalla pääset molempien osion arvioon.

Maata jalkojen alle: Elizabeth Acevedo

Maata jalkojen alle: Elizabeth Acevedo. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto 2021

Englanninkielinen alkuteos (2020): Clap when you land. Kansi: Bijou Karman (kuvitus), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)

"Terävä romaani surusta, anteeksiannon vaikeudesta ja katkeransuloisista ihmissuhteista
 

Camino Rios asuu Dominikaanisessa tasavallassa ja haaveilee lääketieteen opinnoista New Yorkissa. Newyorkilainen Yahaira Rios puolestaan ei ole puhunut isälleen sitten edelliskesän, jolloin hän sai tietää tämän toisesta vaimosta.

Camino ja Yahaira saavat kuulla olevansa sisaruksia, kun heidän isänsä menehtyy lento-onnettomuudessa. Juuri kun he luulevat menettäneensä kaiken isästään, he löytävät toisensa. Isän kuolema paljastaa kipeät totuudet sekä rakkauden, jonka hän jakoi meren kaksin puolin." (Karisto)

Oma arvio:

Elizabeth Acevedo on tällä hetkellä yksi suosikki YA-kirjailijoistani. Hän on onnistunut vakuuttamaan minut aiemmin ilmestyneillä teoksillaan Runoilija X ja Kaikilla mausteilla, jotka molemmat esittelevät täysin erilaisen nuoren naisen arjen ongelmineen, mutta joista molemmista huokuu vahva #metoo-henki sen puskematta kuitenkaan liikaa silmille. 

En tiennyt tämän uusimman säeromaanin juonesta oikeastaan mitään, sillä kirjan takakannessa ei siitä paljasteta paljoakaan (kustantajan sivun kuvauksessa taas juonen pääydin paljastuu.) Olikin mielenkiintoista tehdä itse ne oivallukset juonesta, jotka ovat hyvin keskeisiä tässä romaanissa. Se oli helppoa, mutta kuitenkin palkitsevaa lukukokemukseni kannalta. 

***Huom: Kerron juonesta tässä postauksessa oleellisia asioita, joten jos haluat lukea romaanin yhtä tietämättömänä kuin minä, en suosittele jatkamaan tämän pidemmälle.***

Kirjassa esitellään kaksi 16-vuotiasta nuorta naista, joiden yhteyttä toisiinsa ei heti alussa paljasteta, mutta jonka lukija arvaa melko pian tarinan edetessä. Camino asuu Dominikaanisessa tasavallassa parantaja-tätinsä, Tíansa, kanssa, on menettänyt äitinsä denguekuumeelle,  rakastaa isänsä lailla uimista meressä (hänellä on samanlainen punainen uimapuku kuin Baywatch-sarjassa), haluaa isona lääkäriksi, pelkää parittajaa nimeltä El Cero (jolle Papi maksaa säännöllisesti siitä, että jättäisi hänen tyttärensä rauhaan) ja odottaa New Yorkissa työskentelevää isäänsä, Papia, taas kesäksi kotiin. Aivan kuten joka vuosi. 

Rakastinko shakkia?

Minä pelasin sitä.

 

Mutta rakastinko? Niin kuin rakastan

katsella meikkausvideoita?

 

Rakastinko, niin kuin rakastan

sanoa Drelle jotakin

 

yllättävää, & hänen naurunsa on kuin Vesuvius - 

purkaus, joka järkyttää & järisyttää (s. 93)

Yahaira asuu New Yorkissa äitinsä ja isänsä kanssa. Yahaira on lahjakas shakissa, mutta lopetti sen pelaamisen jokin aika sitten, kun sai tietää isästään ikävän asian. Tämän jälkeen hänen ja Papin välit ovat olleet vaitonaiset, sillä shakki oli suuri yhdistävä tekijä heidän välillään. Yahairan naapurissa asuu tyttö nimeltä Dre, joka aluksi oli vain naapuri ja ystävä, mutta josta tuli jotain paljon enemmän. Yahaira on paennut usein Dren ja tämän isänsä luokse, vaikka se loukkaa hänen äitiään - eikö Mamín ruoka kelpaa? Yahairan isä lähtee taas kotimaahansa Dominikaaniseen koko kesäksi. Aivan kuten joka vuosi.

 

Papi oppi uimaan vedessä, joka tahtoi tappaa.

Ei se toinen valtameri voi tästä erota, ei sen pitäisi erota. 

Jos siihen joku pystyy - sukeltamaan & nousemaan pinnalle elossa - 

niin mies, joka on harjoitellut temppua ikänsä. (s.40)

 

Yahaira siis tietää jo isänsä salaisuuden, mutta Caminolla ei ole aavistustakaan isänsä toisesta perheestä New Yorkissa. Joka vuosi Camino on anellut isäänsä ottamaan hänet mukaansa New Yorkiin, jotta tämä voisi hakea Columbian yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Joka kerta isä on mumissut jotain epämääräistä oleskeluluvista. Mutta nyt isän lentokone ei koskaan laskeudu Dominikaanisen lentokentälle, sillä kyseinen kone on syöksynyt tuhoisasti mereen. Nyt sekä saarella että New Yorkissa on eri tavoin surua ja järkytystä käsittelevät tyttäret, vaimo ja täti. Dominikaanisessa Papia suree koko yhteisö. Caminon turvallisuus saarella on nyt myös uhattuna, sillä kukaan ei enää maksa El Cerolle. Tämä alkaa seurata Caminoa, tuijottaa merkitsevästi ja vihjailla tämän tarvitsevan miestä. Camino ei voi enää nauttia intohimostaan uimisesta. 

 

El Cero istuu toisen baarin pihassa sinisissä sortseissaan,

katse seuraa minua, kun lähestyn. Mies on

jonkin verran vanhempi kuin minä, silti Papia nuorempi,

 

& tiedän, että siitä, kun täytin kolmetoista,

Papi maksoi El Cerolle vuosimaksua, jotta mies jätti minut rauhaan.

Silti olen kuukausia vaistonnut vaanivia katseita. (s. 56)

 

Väistämättä isän kaksoiselämä alkaa paljastua kaikille osapuolille. Papi halutaan haudata synnyinmaahansa Dominikaaniseen, mutta tämän vaimo ei halua matkustaa saarelle missään nimessä. Yahairasta se ei ole reilua, joten hän päättää tehdä omat ratkaisunsa. Avuksi hän tarvitsee uuden sisarensa, johon hän suhtautuu yhtä aikaa uteliaasti mutta myös hyvin hämmentyneesti. Caminolla on enemmän hampaankolossaan, sillä hänet on jätetty saarelle uuden perheen vuoksi eikä hän ole saanut nauttia papinsa seurasta kuin kesäisin. Siksi hän ei ole alkuun kovin suopea sisarelleen. Hän kuitenkin tajuaa, että uuden perheen korvausrahojen turvin hän voisi toteuttaa tulevaisuudensuunnitelmiaan.

Kumpikaan ei sano mitään.

Näytöllä - niin ettei hän näe kättäni -

seurailen sormella hänen leukansa linjaa. (s. 276)

Maata jalkojen alle on uskomattoman monisyinen säeromaani. Se käsittelee tuhoisan lento-onnettomuuden ympärille rakentuvaa perhetragediaa, jossa perheen isä on elänyt kaksoiselämää vuosikausia, mikä paljastuu kunnolla vasta tämän menehdyttyä. Se kertoo kahden hyvin erilaista elämää elävän sisaruksen elämää: Toinen joutuu pelkäämään naiseutensa vuoksi, sillä saaren parittajat vaanivat nuoria naisia hoteisiinsa, kun taas toinen elää turvallisempaa elämää suurkaupungissa, mutta on silti onneton saadessaan tietää, ettei isä olekaan sitä, mitä hän on luullut tämän olevan. Sisarukset huomaavat, että he kumpikin muistuttavat toisiaan Papista, niin ulkonäöllisesti kuin tekemistensä kautta: Camino ui yhtä hyvin kuin isä, kun taas Yahaira on shakkimestari isän tapaan. He kumpikin rakastavat samaa miestä, joka on hämmennyksissään yrittänyt olla hyvä molemmille.

Tiedän, että Papin jäännökset ovat siellä täällä ympärillämme.

Tässä jäljelle jääneiden arjessa. (s. 295)

Alkutakeltelun jälkeen en voinut laskea tätä kirjaa käsistäni. Ainoa asia, mikä tässä häiritsi, oli toistuvat &-merkit ja-sanojen tilalla. Todella häiritsevä (ja turha) ratkaisu, mutta kyllä siihen tottui jossain vaiheessa.

Kirjailija kertoo jälkisanoissaan, miten halusi rakentaa romaaninsa tapahtumat lentoturman ympärille muistaen traagista tapahtumaa vuodelta 2001, kun lento numero AA587 syöksyi maahan New Yorkin Queensissa ja aiheutti valtavan sururyöpyn Dominikaanisessa tasavallassa. Hän kertoo myös kuulleensa salattuja tarinoita miehistä, joilla oli perhe sekä saarella että mantereella. Alkuteoksen nimi Clap when you land viittaa siihen, miten koneessa yhä taputetaan sen laskeuduttua onnistuneesti maan kamaralle.

Arvosanani 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

 

Muissa blogeissa:

Kirjahilla 

 

Samantyylistä luettavaa: 

Elizabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla, Runoilija X

 

 Ruksaan Booklist Queen -haasteesta kohdan:

Longer than 400 pages 

Vahvat naiset -lukuhaaste saa ruksin kohtaan:

Naiskirjailija jonka pitäisi olla tunnetumpi (suomessa)

Popsugar haasteessa merkitsen kirjan kohtaan:

A Book set in multiple countries (no okei, kahteen maahan sijoittuu)