Blogiarvonnan voittaja!

Sydänsurujen kääntöpuoli: Becky Albertalli

Sydänsurujen kääntöpuoli: Becky Albertalli. Suomentanut Peikko Pitkänen. Otava 2019

Englanninkielinen alkuteos (2017): The Upside of Unrequited. Käännöksen kansi: Johanna Junkala

"Lämpimän hauska romaani kasvukivuista ja siitä, miten tulla sinuiksi itsensä kanssa.

17-vuotiaalla Mollylla on ollut kymmeniä ihastuksia, mutta yhdellekään pojalle hän ei ole rohjennut ilmaista kiinnostustaan. Mollyn mielestä hänen kaltaisensa pulskan tytön on syytä varoa joutumasta naurunalaiseksi.

Kaveripiiriin ilmaantuu komea ja sulavakäytöksinen Will – täydellinen poikaystäväehdokas. Mutta miksi Mollyn ajatukset harhautuvat tämän tästä Reidiin, joka on Williin verrattuna tosi laimea tapaus?

Minä, Simon, Homo Sapiens -romaanin tekijän hurmaava uutuus."(Otava)

Oma arvio:

Rakastuin Becky Albertallin aiemmin suomennettuun kirjaan Minä, Simon, homo sapiens, joten tartuin hyvin odottavaisin mielin tähän uuteen suomennettuun kirjaan. Tällaisissa ennakko-odotuksissa on vaaransa, ja niinhän siinä kävikin, että tämä kirja ei kolahtanut niin kovasti.

"Mun suhteen sä saat kuvitella liikoja---saat kuvitella ihan mitä vain." (s. 233)

Kirjan pääosassa on 17-vuotias Molly, joka on hyvin kokematon poikien suhteen, kun taas hänen kaksoissiskonsa Cassie on hyvinkin kokenut. Muutenkin siskokset ovat kuin yö ja päivä; Molly on lihava, kun taas Cassie hoikka ja häikäisevä. Molly pitää pojista, Cassie tytöistä. Molly on arkaileva, Cassie tarttuu toimeen. Kirjan avauskappaleessa Molly törmää vessassa upeaan Minaan, jonka uskoo sopivan hyvin siskolleen, ja päättää saattaa tytöt yhteen. Ja niinhän siinä käy, että Minalla ja Cassiella alkaa synkata heti. Mollylle yritetään suositella taas Will-nimistä tosi coolia tyyppiä, Minan ystävää, jota Molly kutsuu hipsteri-Williksi. Mollya ujostuttaa kuitenkin ja hiukan myös ärsyttää muiden patistelu ja hänen asioiden hoitaminen.

Koska lihavilla tytöillä ei ole kundikaveria, saati seksiä. Ei edes elokuvissa, paitsi ehkä huumorimielessä. Enkä minä tahdo olla mikään kävelevä vitsi. (s. 153)

Molly aloittaa kesätyönsä tavaratalossa, ja tutustuu omistajien poikaan, nörttimäiseen Reidiin. Työparilla synkkaa heti hyvin ja pikku hiljaa he viettävät aikaa välillä työajan ulkopuolellakin. Cassie on ymmällään: mikä on Reidin ja Mollyn suhde, ja miksei Molly anna Willille mahdollisuutta. Samalla Molly tuntee, kuinka sisko alkaa vaikuttaa etäisemmältä eikä kerrokaan hänelle kaikkea, kuten sitä, miten hänen ja Minan juttu etenee. Molly tuntee itsensä syrjäytetyksi. Siskosten välit alkavat rakoilla.

Cassie ei kertonut minulle. Cassie seurustelee Minan kanssa, eikä hän kertonut siitä minulle. Sain lukea siitä Facebookista.

Olen Cassien kaksoissisko, mutta hänen Facebook-kaverinsa saivat tietää hänen ja Minan suhteesta ennen minua. (s. 85)

Kirja on sinänsä tosi hauskaa ja viihdyttävää luettavaa, mutta siinä on paljon häiritseviä tekijöitä, jotta olisin tästä kovin riemuissani. Jotenkin tässä on liikaa yritystä poiketa "normeista", liikaa kaikkea: on pullea päähenkilö, jolla on mielialalääkitys, tytöistä pitävä sisko, hipsteripoika versus nörttipoika ja sateenkaariperhe (Mollyllä ja Cassiella on kaksi äitiä, joista toinen on lisäksi tummaihoinen). Jää sellainen olo, että on keräämällä kerätty vähän kaikkea mukaan erikoisuudentavoittelussaan. Lisäksi Mollyn itsetunto tuntuu olevan vain kiinni siitä, pitääkö pojat hänestä vai eivät. Teini-ikäisestä se tietenkin voi tuntuakin siltä, että suosio poikien keskuudessa korreloi sitä, kuinka hyvä on, mutta tässä tarinassa se erityisesti korostuu. 

Pidän kyllä kaikesta huolimatta Mollyn henkilöhahmosta, kun taas Cassien persoona on ärsyttävä. Minä samaistun Mollyyn, joka on tykännyt aina etäisesti ihastella poikia tekemättä asialle mitään, ja joka hämmentyy, kun muut yrittävät hoitaa asioita hänen puolestaan. Minä olin teininä samanlainen epävarma haikailija ja salaa-ihastuja, mutta olin ihan tyytyväinen, vaikkei asiat koskaan edenneetkään. Ajattelin, että kyllä kohtalo johdattaa asiat oikein. (Ja niin minunkin kohdallani on käynyt.)

Molly on todella taitava askartelija, ja hänen vastuullaan onkin äitien Nadinen ja Pattyn tulevien häiden koristelut, ja tyttö ottaakin tehtävän tosissaan. Mollyllä on myös hulvaton ystävä Abby, joka on tällä hetkellä etäystävä, koska opiskelee muualla. Abby pitää ihanasti ystävänsä puolia.

Kirjassa sivutaan suvaitsemattomuutta, joka ilmenee esimerkiksi vanhakantaisesti ajattelevan, töksäyttelevän mummin kommenteissa hänen nähdessään amerikankorealaisen Minan ensimmäistä kertaa. Toisaalta mummo on hyvin sinut tyttärensä ja tyttärentyttärensä homoseksuaalisuuden kanssa, ja toteaakin vain, että "rakkaus on rakkautta." Kuitenkin mummon kommentit Mollyn kiloista ovat todella tympeitä ja ajattelemattomia. Lisäksi Karen-täti kieltäytyy tulemasta Nadinen ja Pattyn häihin, koska ei hyväksy heidän suhdettaan.

Sydänsurujen kääntöpuoli on hauska ja viihdyttävä kuvaus nuoren tytön epävarmuudesta. Suosittelen tätä yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille lukijoille, jotka ovat kyllästyneet täydellisiin päähenkilöihin ja tykkäävät huumorista ja romantiikasta. Kun Albertallin aiempi kirja aiheuttaa lukijalleen Oreo-keksihimoa, tällä kertaa kannattaa varata minisuklaamunia ja keksitaikinaa käden ulottuville.

Arvosanani 3+

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Muissa blogeissa ja vlogeissa:

Kalenterikarju (Mikon ja Miken kirjakerho)
Kirjojen keskellä

Samantyylistä luettavaa:

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli 
Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos: Heidi Silvan
Pese hampaat ennen kuin pussaat: Satu Kivinen

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 

 17. Kirjassa on kaksoset

Blogini 5-vuotisarvonta!

Arvon blogini viisivuotisen uran kunniaksi Nicole Yoonin uutukaisen YA-kirjan Aurinko on tähti. Arvontaan voit osallistua Instagramin kautta (@adelheid79), blogini Facebooksivuilla tai kommentoimalla tähän julkaisuun. Arvonnan suoritan 31.5.2019 klo 18.00. 0nnea!

Päivitys Taikuri ja taskuvaras -trilogiaan

Luin Anniina Mikaman kirjoittaman teoksen Huijarin oppipoika, joka on Taikuri ja taskuvaras -trilogian toinen osa. Kuvaa klikkaamalle pääset blogipostaukseen, jossa jutustelen molemmista kirjoista.

Pojille, joita joskus rakastin -trilogia: Jenny Han

Pojille, joita joskus rakastin: Jenny Han. Suomentanut Antti Hulkkonen. Sanoma 2018 (Pojille, joita joskus rakastin #1)

 Englanninkielinen alkuteos (2014): To All the Boys I've Loved Before

"Kuusitoistavuotias Lara Jean Song säilyttää kirjoittamiaan rakkauskirjeitä äidiltä saadussa hatturasiassa. Yksi jokaiselle pojalle, johon Lara on elämänsä aikana ihastunut. Viisi Kirjettä, joihin Lara on vuodattanut kaikki tunteensa. Kirjeitä ei ole tarkoitettu kenenkään silmille, mutta eräänä päivänä joku lähettää ne eteenpäin. Yhtäkkiä Laran rakkauselämä ei olekaan enää mielikuvitusta vaan pelkkää sotkua."

Oma arvio:

Katsoin tähän kirjaan pohjautuvan elokuvan ennen kuin tiesin, että tästä on myös suomennettu kirja viime vuonna. Aivan ehdottomasti halusin lukea tämän, sillä tykästyin kovasti leffaan.

Josh Sanderson, minä ihastuin sinuun ensin. Kuuluit oikeasti minulle. Ja jos kyse olisi ollut minusta, olisin pakannut sinut matkalaukkuun ja vienyt mukanani, tai arvaa mitä, en olisi lähtenyt minnekään. En olisi hylännyt sinua, en milloinkaan enkä mistään hinnasta. (s. 67)

Kirjan päähenkilö, Lara Jean on jotenkin niin sympaattinen, ettei hänestä voi olla pitämättä. Hän on  ollut salaisesti ihastunut rakkaan isosiskonsa Margotin poikaystävään Joshiin, johon hän tutustui ennen siskoaan. Naapurissa asuva Josh on kuitenkin koko perheen poikaystävä, sillä hän viettää paljon aikaa Songien luona. Myös sisaruskolmikon nuorin, Kitty, on palavan rakastunut Joshiin. Niinpä Lara Jean ei voi olla järkyttymättä, kun isosisko kertoo päättäneensä seurustelusuhteen Joshiin, sillä hän on lähdössä opiskelemaan muualle, eikä halua etäsuhdetta. Kaiken huipuksi Margot kieltää siskoaan kertomasta vielä muille asiasta.

"Et tunne jokaista ajatustani, Lara Jean." (s. 292)

Jotenkin kummallisesti Lara Jeanin salaiset rakkauskirjeet päätyvät kohteilleen - ne kirjeet, joita Lara Jean ei missään tapauksessa ole aikonut koskaan lähettää. Kun komea pelaajapoika Peter Kavinsky tulee juttelemaan omituisia Lara Jeanille, tämä kauhukseen alkaa tajuta, että hänen kirjeensä ovat päätyneet vääriin käsiin. Tyttö haluaa tietenkin korjata väärinkäsitykset. Onnekseen he huomaavatkin Kavinskyn kanssa, että voivat käyttää tilaisuutta hyväkseen ja feikata seurustelevansa.  Nimittäin myös Josh on saanut oman rakkauskirjeensä, ja Lara Jean haluaa uskotella tälle, ettei missään nimessä ole enää ihastunut häneen, vaan feikkipoikkikseensa Kavinskyyn. Myös Kavinskyllä on oma lehmänsä ojassa, sillä hän haluaa saada ex-tyttöystävänsä takaisin. Lara Jean ja Kavinsky sopivat yhdessä feikkisuhteensa säännöt, jotka tietenkin hieman elävät ja muokkautuvat ajan saatossa. Ihana soppa on valmis!

Makaan sängylläni tyyny naaman päällä ja mietin kaameaa kesken jäänyttä pusuamme. Koetan sulkea sen mielestäni, mutta näen hetken yhä uudestaan ja uudestaan. (s. 123)

Kuten arvata saattaa, Lara Jean alkaa mietiskellä, pitääkö hän ihan oikeasti Kavinskystä. Ja vaikka Joshin kanssa tapahtuukin jotain säpinää, Lara Jean ei enää tiedä, onko Josh sittenkään se oikea ihastuksen kohde. Kunnon kolmiodraama on valmis. Draamailun ohessa Lara Jean kipuilee myös ikävänsä kanssa: isosisko on ollut heidän äitinsä kuoleman jälkeen se, joka on huolehtinut perheestä isän kanssa. Nyt kun sisko on poissa, Lara Jean yrittää ottaa vastuuta perheestään. Margot alkaa tuntua koko ajan etäisemmältä. Pikkusisko vinkuu ja rukoilee omaa koiraa, ja isä on oma höppänä itsensä, jonka kokkailut ovat yleensä melko - hmmm  - erikoisia.

Minä todella viihdyin tämän kepeän, hauskan, romanttisen mutta hyviä teemoja sisältävän kirjan parissa. Sen verran jäi vaivaamaan tarinan jatko, että tilasin jo seuraavan osan englanninkielisenä. Toivottavasti sarjan muutkin osat suomennetteisiin. Kirja on soppeli yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille tytöille, mutta uskaltaisin vinkata tätä myös kuutosluokkalaisillekin.

Arvosanani 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Kirjojen keskellä
Kirjanmerkkinä lentolippu
Tylypahkan kirjasto

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

28. A book with “love” in the title


P.S. I still love you: Jenny Han. Simon & Schuster 2015.  (Pojille, joita joskus rakastin #2)

 Kansi: Lucy Ruth Cummins (suunnittelu), Douglas Lyle Thompson (kuva), Nancy Howell (käsinkirjoitettu teksti)

"Lara Jean didn’t expect to really fall for Peter.

She and Peter were just pretending. Except suddenly they weren’t. Now Lara Jean is more confused than ever.

When another boy from her past returns to her life, Lara Jean’s feelings for him return too. Can a girl be in love with two boys at once?

In this charming and heartfelt sequel to the New York Times bestseller To All the Boys I’ve Loved Before, we see first love through the eyes of the unforgettable Lara Jean. Love is never easy, but maybe that’s part of what makes it so amazing.(Simon & Schuster) 

Oma arvio:

Niin siinä sitten kävi, että rakastuin niin kovasti Lara Jeanin ja Peterin tarinaan, etten malttanut odottaa mahdollista suomennosta Jenny Hanin Pojille joita joskus rakastin -kirjalle, vaan tilasin itselleni tämän enkunkielisen alkuteoksen.

I beam at him, relieved as anything, and then I write it down. Lara Jean and Peter will not break each other's hearts. (s. 41)

Kirjan alussa Lara Jean ja Peter yrittävät nyt olla pari ilman sääntöjä (paitsi yhtä, sitä tärkeintä) ja vain rakastaa toisiaan. Aluksi se on tietysti hyvin helppoa, mutta sitten alkaa tietysti säröillä. Suurimman särön aiheuttaa Peterin ex-tyttis Genevieve, joka tuntuu tarvitsevan Peterin tukea jatkuvasti. Eikä Peter voi tietenkään kertoa Lara Jeanille, mikä tuo asia on. Toinen hankaluus on se, että Lara Jeanin ja Peterin kiihkeä poreammevideo, jonka joku kuvasi heidän hiihtoretkellään salaa ja levitti nettiin, kummittelee yhä ja putkahtelee esiin tuon tuostakin. Lara Jeanin kammotukseksi hänen isänsäkin saa lopulta tietää videosta, mutta asia kääntyykin tuon takia voitoksi.

"So are you saying that if a girl has sex in a hot tub, taht makes her a slut?"

"No! That's not what I'm saying; that's what other people are saying."

"Then what are you saying?" She demands. ( s. 50)

Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, yksi Lara Jeanin kirjeen saaneista pojista ottaa yllättäen häneen yhteyttä. Tuo poika on John, jota Lara Jean kävi salaa vakoilemassa koulujen Model United Nations Scrimmage Conference -nimisessä tapahtumassa, joka on eräänlainen leikkimielinen kansainvälisyyskonferenssiharjoitus amerikkalaisille koululaisille. John kirjoittaa Lara Jeanille kirjeen, jossa kertoo huomanneensa hänet tuolloin, ja näin heidän kirjeenvaihtonsa alkaa. Lara Jean kertoo avoimesti tästä Peterille, joka ei tietenkään ole kovin mielissään, mutta antaa olla. 

Siskonsa Margotin iloksi Lara Jean aloittaa hyväntekeväisyystyönsä paikallisessa vanhainkodissa, jossa hän alkaa järkätä muun muassa isoja juhlia vanhuksille. Lara Jean lähentyy erityisesti räväkän, useita kertoja naimisissa olleen Stormyn kanssa, joka kaupittelee omaa pojanpoikaansa Lara Jeanille ja kehottaa jättämään Peterin. Myöhemmin Lara Jean yllättyy, kun huomaa, että tuo pojanpoika onkin sama John, jonka kanssa hän on kirjoitellut! Peter ei ole kovin mielissään, että Lara Jean ja John järjestävät yhdessä vanhusten juhlia. Lara Jean saa myös tietää, että John on itse asiassa ollut tosi ihastunut tähän 13-vuotiaana, ennen kuin heidän perheensä joutuu muuttamaan. Lara Jean on hämmentynyt, sillä John on uskomattoman komea, mukava ja hyväkäytöksinen, kun taas Peter tuntuu olevan aina Genevieven tukena. Lopulta asiat kärjistyvät todella ikävästi.

Oh Mommy. How i miss you. Why aren't you here, when I need you most? (s. 250)

Pidän tosi paljon kirjan henkilöistä. Etenkin Lara Jeanin koko perhe on niin ihastuttava:  höpsö isä, joka yrittää kokkailla edesmenneen äidin resepteillä (huonolla menestyksellä) ja pitää tyttöjensä puolta henkeen ja vereen; ihana pikkusisko Kitty, joka rakastaa koiraansa ja yrittää järkätä isälleen treffejä naapurin naisen kanssa;  järkevä ja tunnollinen Margot, jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Ja tietenkin herttainen Lara Jean, joka on vielä hiukan hukassa tunteidensa kanssa - ja joka leipoo aivan ihania leipomuksia niin, että lukijakin melkein maistaa ne suussaan. Lara Jeanin ystävä, räväkkä Chris on hulvaton ja puolustaa ystäväänsä kuin omaa sisartaan. 

Laitoin tilaukseen sarjan kolmannen osan Always and forever, Lara Jean, sillä tämä kirja jäi ihastuttavan kihelmöivään kohtaan. 

Arvosanani 5

Tämän kirjan ostin omakseni.

 

******************************

 

Päivitys 04/21: Luin Antti Hulkkosen suomennoksen P.S.Rakastan sinua yhä (WSOY 2020) heti sen ilmestyttyä. Pidin suomennoksesta ihan yhtä paljon. Sarjan ensimmäinen osahan on Sanoma Kustannuksen julkaisema, mutta WSOY julkaisi viime vuonna 2020 ja tänä keväänä 2021 loput kaksi osaa sekä ensimmäisen osan Pojille, joita joskus rakastin äänikirjana.

 

 **************************

Muissa blogeissa:

Tarinoiden syvyydet

Kirjanmerkkinä lentolippu

Tylypahkan kirjasto

Expelliarmus

Lisään kirjan YA-lukuhaasteen kohtaan:

Sijoittuu nykyaikaan

Kirjankansibingosta ruksin kohdan:

Väh. 5 eri väriä

 

Aina ja ikuisesti, Lara Jean: Jenny Han. Suomentanut Antti Hulkkonen. WSOY 2021 (Pojille, joita joskus rakastin #3)

Englanninkielinen alkuteos (2017): Always and forever, Lara Jean. Kansi: @ Netflix, Riikka Turkulainen (suunnittelu)

"Kohtalo vie Lara Jeania ja Peteriä eri suuntiin - kestääkö heidän rakkautensa?

Aina ja ikuisesti, Lara Jean on Lara Jeanista kertovan trilogian viimeinen osa. New York Times Best Seller -listalle noussut kirja on käännetty jo 30 kielelle.

Peter saa urheilustipendin arvostettuun yliopistoon, ja Lara Jean on aloittamassa omat opintonsa muualla. Nuorilla on edessä vaikeita päätöksiä: kannattaako kokeilla etäseurustelua vai olisiko parempi lopettaa suhde heti? Tunnekuohu on hukuttaa koko valmistumiskevään ja sen upeat suunnitelmat."(WSOY) 

 

Lukunäyte

 

Oma arvio: 

 

Ostin aiemmin itselleni sarjan toisen ja kolmannen osan englanninkielisinä, sillä olin jo luopunut toivosta, että niitä koskaan suomennettaisiin. Minulla oli vielä kesken Always and forever, Lara Jean, kun löysin WSOY.n kuvastosta tiedon tänä keväänä ilmestyvästä suomennoksesta. Niinpä päätin odotella suomennoksen ja jätin enkunkielisen kesken. Se ei nimittäin ollut muutenkaan lähtenyt kunnolla vetämään ja oli lojunut aloitettuna yöpöydälläni jo kauan. 

 

Tällaistako rakastuminen on? Mikään ei tunnu enää liian vaaralliselta, ja elämä on täynnä mahdollisuuksia. (s. 63)

Yhtä tahmeaa oli tämän suomennoksenkin osalta kirjan ensimmäinen puolisko. Lara Jean tuntuu alussa vain hehkuttelevan (lapsellisen innokkaasti) Peter Kavinskyn ihanuutta ja komeutta, sitä kuinka ihanaa on omistaa niin täydellinen poikaystävä ja kuinka ihanaa sitten on aloittaa yliopisto-opinnot lähimmässä UVA:ssa. Lara Jean on ihan satavarma, että pääsee hyvillä arvosanoillaan samaan kouluun kuin lacrosseansioillaan ratsastava Peter, mutta on toki kuin tulisilla hiilillä odotellessaan tulosten saapumista. Samalla hän jännittää sitä, kuinka mielikuvituksellisella tavalla Peter pyytää häntä senioriopiskelijoiden tanssiaisiin. Koulun retki New Yorkiin antaa myös muuta ajateltavaa.

Ei tarvitse olla edes elämän kyynistämä lukija, kun arvaa, ettei kaikki voi olla niin unelmien siivittämää - edes Lara Jeanilla. Kun hylkäävä päätös lähiyliopistosta tulee, kaikki menee uusiksi. Lara Jeanin on lähdettävä opiskelemaan vähintäänkin tunnin ajomatkan päähän kotoaan, ellei kauemmaskin. Kestääkö etäsuhde Peterin kanssa? Miten hän pärjää erossa perheestään, höpsöstä isästään, tämän uudesta rakkaastaan Trinasta ja rasittavan ihanasta pikkusiskosta Kittystä? Peter yrittää olla kannustava, mutta on välillä omituisen etäinen ja vaisu. Epäileekö hänkin?

 

"Kai muistat, mitä äiti sanoi opiskelusta ja poikaystävistä?"

Kuinka voisin unohtaa sen?

Älä jää itkemään poikaystävän perään, kun lähdet opiskelemaan. (s.97)

Lara Jean saa opiskelupaikan William & Marysta, joka ei ole niin hirveän kaukana. Peter ja Lara muuttavat suunnitelmiaan: Lara Jean opiskelee vuoden W&M.ssa ja hakee sitten siirron UVA:han ja - tadaa - rakastavaiset ovat taas yhdessä ja elävät unelmaansa. Mutta sitten Lara Jean saa sellaisen tarjouksen, joka pistää hänet miettimään tosissaan. Valitako lähellä sijaitseva W&M vai pitkän ajomatkan päässä oleva UNC Chapel Hill, joka on jäänyt monille vain saavuttamattomaksi haaveeksi? Lara Jeanin on ajateltava omia unelmiaan ja omaa itseään, eikä tämä välttämättä ole Peterin mieleen.

Lara Jean tukahduttaa kaiken epätoivonsa isän ja Trinan hääjärjestelyihin, vaikka hänen pitäisi keskittyä hankkimaan täydellinen tanssiaismekko ja panostamaan loppuopintoihin. Samalla hän joutuu jättämään hyvästit eräälle vanhalle ystävälleen, tapaa Margotin uuden poikaystävän, Ravin, joka tuntuu sopivan sittenkin isosiskolle paremmin kuin Josh, ja huomaa Kittyn muuttuvan yhä sanavalmiimmaksi ja terävämmäksi varhaisteinitytöksi. Margotilla taas on vaikeuksia suhtautua siihen, kuinka tiiviisti Trina on osa perheen elämää. Peterillä on taas isähuolia, sillä hänen uuden perheensä kanssa asuva isänsä haluaisi viettää aikaa tämän kanssa, mutta katkera Peter vastustaa ajatusta. Miten Lara Jean voisi muuttaa kauaksi kotoaan?

Tämä sarja on ollut tasaisen viihdyttävää ja ymmärrän hyvin, miten tämä kolahtaa kohdeyleisöönsä. Lara Jean ei ole enää ihan niin kiltti kuin aiemmissa osissa: hän melkein harrastaa seksiä Kavinskyn kanssa ja juo itsensä humalaan Trinan polttareissa. Silti sarja on melkoisen kilttiä, helppoa ja lempeää draamaa, jota voi suositella mieluusti varhaisteineillekin lukijoille, vaikka päähenkilöt ovat lukion viimeisellä luokalla ja siirtymässä yliopisto-opintoihin. Kepeän tyylin taakse kätkeytyy kuin varkain monia vakavia teemoja, kuten uusperheen muodostus, aikuistumisen ja irtipäästämisen vaikeus, anteeksianto ja läheisen menetys. 

 

Lara Jeanin lapsellisuus meinaa käydä välillä minun, aikuislukijan hermoon, vaikka kuinka vannoutunut ja tottunut nuortenkirjojen lukija olenkin. Lara Jeanin pakonomainen tarve auttaa ja miellyttää kaikkia (ja tunkea nenänsä muiden asioihin) on myös välillä aika ärsyttävää, vaikka tässä osassa Lara Jean yrittää olla hieman itsekkäämpi.

Tottahan toki tästä viimeisestäkin osasta on jo elokuva katsottavissa Netflix-suoratoistopalvelussa. Olen leffan jo katsonut, ja voit katsoa mietteeni siitä Kirjoihin liittyviä elokuvia -sivulta.

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

 

Tarinoiden syvyydet

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

14. Kirja on osa kirjasarjaa

Booklist Queen saa kirjan kohtaan:

Book Becoming movie in 2021

Lisäksi kirja menee #luepinkkejäkirjoja-haasteeseeni, sillä sen kannen yleisväri on pinkki (teksti, selkämys ja taustan värit osittain)

Samantyylistä luettavaa:

Debbi Michiko Florest: Homma hallussa, Keiko Carter 

Alex Light: The Upside of Falling

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

Maurene Goo: Tämä biisi on sinulle 

Mikael Gabriel - Alasti: Anton Vanha-Majamaa ja Laura Friman

Mikael Gabriel - Alasti: Anton Vanha-Majamaa ja Laura Friman.  WSOY 2019

Suojapäällisen kuva: Janita Autio. Kansi ja ulkoasu: Tuukka Koivisto (Kobra). Kirjan kuvat Janita Autio ja Mikael Gabrielin kuva-arkisto.

" 'En ole kertonut teille vielä mitään.'

Avoin elämäkerta huippusuositun ja ristiriitaisen artistin tiestä kasvatuskotiin ja sieltä kuuntelijoiden sydämiin.

Mikael Gabriel on toisaalta maailman sympaattisin ihminen toisaalta kipakka tuittupää. Hän on musiikillaan menestynyt tähti, jonka teini-ikä oli kaikkea muuta kuin ruusuinen. Miten menestys on muuttanut häntä ihmisenä? Näkyykö rujo tausta seestyneen elämän takana?

Ollessaan 14-vuotias Mikael Gabriel passitettiin kasvatuskotiin Hyrynsalmelle. Takana oli pitkään jatkunut kipuilu ja kapinointi, joka ilmeni pienempien kolttosten lisäksi myös päihteidenkäyttönä ja autovarkauksina. Isä istui vankilassa, eikä äiti kovista otteistaan huolimatta saanut poikaansa kuriin. Aika lastenkodissa oli vaikeaa ja jatkui yli neljä vuotta, mutta lopulta Helsinkiin palasi muuttunut nuorukainen. Mikael Gabriel oli alkanut kirjoittaa tuskaansa biiseiksi ja haaveili räppärin urasta. Loppu on suomalaista musiikkihistoriaa.

Lukuisten listahittien, loppuunmyytyjen keikkojen, Vain elämää -menestyksen, leffaroolien, oman levy-yhtiön perustamisen ja X-Factor-tuomaroinnin jälkeen on aika kertoa Mikael Gabrielin koko tarina. Anton Vanha-Majamaan ja Laura Frimanin kirjoittama Mikael Gabriel - Alasti on sukellus ainutlaatuisen suomalaisen artistin elämään ja sisimpään. 

'Kirja tulee järkyttämään ihmisiä, mutta toivottavasti myös avaamaan persoonaani enemmän sellaisille, jotka eivät ole minuun vielä tutustuneet.'  Mikael Gabriel" (WSOY)

Mikael Gabriel -soittolista (Youtube): https://www.youtube.com/watch?v=epvfYoqnN2k&list=PLJMvClTwrjPRMUJAf5OIWe2ivwwxvCJ7D

Oma arvio: 

Minulle on tullut tavaksi sepostaa elämäkerta-arvioiden alussa, mikä on minun suhteeni kyseisessä kirjassa pääosassa olevaan henkilöön. Elämäkerrat kun ei kuulu varsinaisesti minun perus lukemistooni, mutta teen poikkeuksia tietyistä syistä. Nyt syynä on luonnollisesti artisti nimeltä Mikael Gabriel, tai nuori mies nimeltä Mikael Sohlman, jonka elämänvaiheet kiinnostavat minua niin paljon, että ostin Laura Frimanin ja Anton Vanha-Majamaan kirjoittaman kirjan hänestä. MG:n musiikki on minulle tuttua, sillä kuuntelin muutamia vuosia sitten hänen biisejään paljonkin. Viimeisen kerran ja Älä herätä mua unesta taisivat olla ne, joka kolahtivat minuun kovimmin - rakastan niiden sydäntäriipaisevan traagisia sanoituksia. Raahasin myös perheeni paikallisen kauppakeskuksen avajaisiin, jossa MG esiintyi, jossa hämmästelin ja ihailin hänen rentoa tapaansa ottaa yleisö haltuun, varsinkin eturivissä kiljuvat ja huutelevat tytöt. Olen myös fiilistellyt artistilta yhden festarisetin.

Kolmen kuukauden eristys tuntui keskitysleiriltä ja on yhä Mikaelin elämän vaikein kokemus. Mikael tärisi raivosta, jota voinut purkaa muuhun kuin itseensä - ja huoneen seiniin. (s. 55)

Kirja käy läpi Mikaelin elämän alkuvuosista kohti nykyistä menestyksen aikaa, joka on johtanut uupumukseen ja tauon paikkaan. Lukija saa kahlata  mukana yksinhuoltajaäidin vilkkaan ja urheilullisen pojan mukana kohti rötöstelevää lähiöelämää ja vaikeuksia, jotka johtavat nuoren pojan huostaanottoon. Tuomas-koti Hyrynsalmella toimii Mikaelin tukikohtana seuraavat vuodet, jolloin hän myös alkaa kirjoittaa riipaisevia ja suoria tekstejään ja räppäämään koko kansalle - tai ainakin aluksi pienelle osalle sitä, niille onnekkaille, jotka hänet ovat keksineet.

Visio alkoi kirkastua ja ala-astevuosien poikabändihaaveet sekä Eminem-unelmat saada uutta muotoa. Mikael oli entistä varmempi siitä, että hän halusi viihdyttää ihmisiä ja olla ihan oikea artisti. (s. 71)

Kirjassa ei jää epäselväksi Mikaelin ystävien merkitys. He ovat muutakin kuin tuplaajia keikoilla, he ovat hänen tärkeimpiään, joista hän ei suostu luopumaan. Myös Mikaelin tyttöystävä Triana ja koira Biggie pääsevät kirjan sivuille, mutta ensin mainitusta Mikael kertoo melko varovaisesti. Se käy ilmi kuitenkin, ettei Mikaelin äiti ole oikein koskaan oppinut pitämään hänestä.

"Miklu antaa koiralleen sellaista hoivaa, jota hän olisi itse kaivannut ja jota jokin osa hänessä yhä tarvitsee." (s. 223)

Kuten hyvässä elämäkerrassa, ääneen päästetään myös Mikaelin läheiset, kuten äiti, isäpuoli, tyttöystävä, artistikollegat, levy-yhtiön ihmiset ja manageri Peppi Puljujärvi, joka vaikuttaa olevan perfect match Miklun manageriksi. Hän sanoo aina totuuden ja tuntuu pitävän Mikaelista hyvää huolta. Muutenkin on aina hyvä kuulla asioista ja tapahtumista toinen tai useampikin näkökulma. Pidän erityisesti Puljujärven ja kollegoiden, kuten VilleGallen, Cheekin ja Uniikin näkemyksistä, jotka tuovat hieman kontrastia kirjaan.

Kuvat on lomitettu tasaisesti lukujen väliin ja ovat mukavan monipuolisesti niin Miklun lapsuudesta kuin muusikkoelämästäkin kertovia. Mustanpuhuvan kansikuvan suojapaperin alta paljastuu sympaattinen, pikku-Mikaelin nauravainen kuva.

Mikaelin persoona, joka on välillä valtamerialuksen kokoinen, ei jää kirjan lukijalle juurikaan hämärän peittoon. Mikaelista saa kirjan perusteella toisaalta kypsän ja avoimen, toisaalta herkän ja hiukan lapsenmielisen kuvan. Hän vaikuttaa hyvin ristiriitaiselta. Mikaelin läheiset ja yhteistyökumppanit puistelevat välillä päätään nuoren miehen egolle ja tempauksille, mutta tuntuvat vilpittömästi kunnioittavan tätä, kaikista oikuista huolimatta. Minä saan vahvistusta kirjan myötä siihen, että tämä nuori mies on paitsi lahjakas, myös hyvin viisas ja sympaattinen. Hän ei ole aina tehnyt kovin fiksuja valintoja, mutta kelläpä meistä ei olisi luurankoja kaapissa. (Ja kaikkia asioita elämässäänhän ei voi todellakaan valita itse!) Mikael vaikuttaa olevan myös hyvin herkkä, kuten yleensä hyvin menestyvän taiteilijan kuuluukin olla. Se on yhtä aikaa heikkous ja vahvuus. Mikaelin taipumus syvällisiin pohdintoihin ilmenee muun muassa kautena, jolloin hän on todella kiinnostunut kaikenlaisista salaliittoteorioista.

Mikael Gabriel - Alasti on hyvin tyhjentävä nuoren miehen kasvu- ja menestyskertomus, joka valottaa myös suomalaista rapmusiikkimaailmaa. Mikaelin lapsuus- ja varhaisnuoruusajan asiat ovat välillä hyvin järisyttäviäkin, mutta kirjassa kuplii kuitenkin Mikaelin elämänilo ja into, joten synkäksi ei lukukokemus jää. Joistakin asioita täytyy lueskella läpi sormien hymähdellen, kuten artistin suhteettomasta materialismista ja naisseikkailuista, jotka toisaalta ovat niitä odotetuimpia hihhopkulttuurin kliseitä.

Suosittelen lukemaan myös Mikko Aaltosen JHT - Musta lammas, joka kertoo rap-artisti Cheekin tarinan, sekä 7 veljestä - 20 vuotta Rähinää, jossa käydään Rähinä Recordsin jäsenten historiikkiä. Janita Aution kanssa Mikael Gabriel on myös tehnyt valokuvateoksen Himmee samannimisestä kiertueestaan.

Arvosana 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa ja verkkojulkaisuissa:

Klangi 
Luettua ja maistettua 

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Pohjoinen lukuhaaste saa kirjan kohtaan:

 23. Muistelmateos tai elämäkerta

Päivitys Tuhat kerrosta -trilogiaan

Luin Katharine McGeen Tuhat kerrosta -trilogian viimeisen osan Tuhat kerrosta - korkeuksiin. Kansikuvaa klikkaamalla pääset lukemaan mietteeni tästä ja aiemmista osista.