Hurmeen maku - Romanssi: Jukka Laajarinne

Hurmeen maku -  Romanssi: Jukka Laajarinne. Haamu 2019.

Kansi: Jani Karppi

"Tavanomaiset ihmiset lähettävät viestinsä puhelimella.

 

Kevätjuhlan jälkeen Karin löytää takkinsa taskusta kauniilla käsialalla kirjoitetun viestin salaiselta ihailijalta. Pian viestejä tulee lisää. 

Kesän vaihtuessa syksyksi Karinin elämässä alkaa tapahtua outoja. Tumma hahmo seuraa häntä varjoista. Samaan aikaan kaikki ympärillä tuntuu murenevan; ystävyydet, harrastukset, koulu ja vanhemmat.

Lohtua tuo tuntemattoman tytön päiväkirja, jonka Karin löytää hylätystä rakennuksesta kaupungin laidalla. Vaikka sen kirjoittaja elää eri ajassa ja paikassa, hän painii täsmälleen samanlaisten ongelmien kanssa kuin Karin.

Karin alkaa selvittää päiväkirjan mysteeriä aavistamatta, miten lähelle pimeys ja kauhu ovat jo hiipineet.

Hurmeen maku on kauhuromanttinen seikkailu, jossa varjot ovat pitkiä eivätkä aina niin liikkumattomia kuin toivoisi." (Haamu)

Kirjatraileri: https://www.youtube.com/watch?v=StbRWvPBEFo

Oma arvio: 

Hurmeen maku yllätti minut iloisesti. Korni kansikuva ja kirjan nimi eivät oikein onnistuneet vakuuttamaan minua, enkä oikein tiennyt, mitä tämä kirja tulisi pitämään sisällään. Minulle tuli mielikuva, että tulisin lukemaan jotain eroottissävytteistä kirjaa, jota en välttämättä kehtaisi suositella yläkoululaisille.

Olin kuitenkin väärässä. Karinin ympärillä pyörivät mystiset tapahtumat nappasivat minut äkkiä mukaansa. Minua viehättää kirjan aikatason hämäryys: vaikka älykännyköistä päätellen tapahtumat sijoittuvat tähän aikaan, on kirjan ihmisissä ja heidän käytöksessään jotain todella vanhanaikaista. Eri toten tämä tulee esille puhetyylistä, jossa nuoret miehet välillä teitittelevät tyttöjä. Kirjan tunnelmastakin huokuu jotenkin vanha aika, ja välillä ihan hätkähdän, kun kännykät mainitaan, sillä ajattelen niin syvästi tapahtumat johonkin menneisyyteen, vanhaan Suomi-filmiin. Tekstissä vilisee vanhahtavia sanoja, kuten opettajatar ja haavoittaa.

Miksi haavoitat minua noin? Karin ajatteli. Miksi olet noin kalsea ja epäkohtelias, vaikka alkukesästä me... Me rakastimme! Teinkö sinulle jotakin pahaa? Valehtelinko? Hylkäsinkö? En! Se olit sinä joka valehtelit, sinä joka jätit! (s. 95)

Kirjan keskiössä on siis yläkouluikäinen, 14-vuotias Karin, jonka vanhemmat ovat melko tiukkapipoisia ja vaativat tyttäreltään paljon. Kun Karin saa kevätloman kynnyksellä lapun salaiselta ihailijalta, häneltä katoaa lähes kokonaan kontrolli, niin häkeltynyt hän on. Tarinassa on mystisyyttä ja jännittävää tunnelmaa, kun hän tapaa viimein salaisen ihailijansa. Minä odotan tunnelman perusteella jopa jotain paranormaalia romanssia, mutta joudun hieman pettymään melko tavanomaiseen ratkaisuun. Karinin kesä on kuitenkin rakkautta ja onnea täynnä, kunnes tulee kamala pettymys - ihastus ei pitänyt yhtä tärkeimmistä lupauksistaan. Itseäni hiukan huvittaa syy, miksi Karinin ja pojan välit katkeavat. Hiukan.... teinimäisen ylidramaattista, sanoisinko.

Karin toipuu sydänsuruistaan ja ystävystyy Henri-nimisen koulukaverinsa kanssa. Henri vie tytön seikkailulle vanhaan tehtaaseen, jossa on myös hiukan hyytävä tunnelma. Tehtaalla on tapahtunut paljon pahoja asioita. Karin löytää sieltä salaperäisen tytön päiväkirjat, jotka hän nappaa salaa itselleen. Tämän jälkeen tyttö ei saa laskettua päiväkirjamerkintöjä käsistään, vaan uppotuu täysin tuon tuntemattoman tytön menneisyyteen, joka on melkoisen karmea ja traaginen. Karin ei voi aavistaakaan, että hänellä ja kirjeen tytöllä on melko läheinen yhteys toisiinsa.

Huuto, joka tytön suusta purkautui, tuli suoraan hänen sielunsa syvimmistä onkaloista. Sellaisen huudon päästää vain ihminen, joka tietää kuolevansa. (s. 191)

Hurmeen maku on parhaimmillaan tosi viihdyttävä ja sujuvalukuinen, jännittäväkin,  ja mysteerit toisensa jälkeen vievät helposti lukijan mennessään. Petyn kuitenkin hiukan siihen, että liian moni asia jää kirjan lopussa täydelliseksi kysymysmerkiksi: Karinin vanhemmista paljastuu asioita, jotka eivät sitten kuitenkaan ratkea oikein mihinkään suuntaan. Henrin outo käytös Karinin joutuessa hengenvaaraan jää myös irralliseksi, vaille kunnon selitystä. Karinin ja mysteeripojan välirikko jo itsessään on hiukan töksähdys, kun syy on niin outo, minkä takia myös heidän sovintonsa tuntuu teennäiseltä. Kirjassa vieraillaan myös haudalla ja kanniskellaan mukana pääkalloa, mutta tämäkin jää hiukan irtonaiseksi ja epämääräiseksi kirjan keskeisen juonen kannalta.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Kirjahullun päiväkirja


Samantyylistä luettavaa:

Anastasia: Ilkka Auer

Lisään tämän Helmet-haasteen kohtaan:

 19. Et pidä kirjan nimestä

Popsugar-haaste saa merkityksi kohdan:

35. A book with a two-word title

Blogistanian kirjallisuuspalkintojen voittajat 2018

Nyt on se hetki koittanut -  Blogistanian kirjallisuuspalkintojen voittajat ovat tässä:

Jos haluat tietää, mitkä muut kirjat saivat pisteitä, käy kurkkaamassa kunkin kategorian isäntä/emäntäblogista:

Yöpöydän kirjat (Kuopus)
Hannan kirjokansi (Tieto)
Kirjamies (Globalia)
Tuntematon lukija (Finlandia)

Blogistanian Kirjallisuuspalkintoehdokkaani 2018

Annan jälleen, jo neljättä kertaa, Blogistanian kirjallisuuspalkintoääneni neljässä eri kategoriassa. Jokaista kategoriaa emännöi/isännöi eri blogi, jonka mainitsen kategorian yhteydessä. Blogistanian Kuopuksessa äänestetään suomeksi julkaistua, myös käännettyä, lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Globaliassa äänestetään aikuisten käännettyä kaunokirjallisuutta, Tieto-kategoriassa aikuisten tietokirjallisuutta ja Finlandiassa tietenkin kotimaista kaunokirjallisuutta.

Äänestäjät antavat pisteitä yhdestä kolmeen kirjalle, joista mielestään parhaalle kolme, toiseksi parhaalle kaksi ja kolmanneksi parhaalle yksi pistettä. Voittajat ilmoitetaan kussakin emäntäblogissa 25.2. klo 10. Julkaisen tulokset alkuviikosta myös omassa blogissani.

Blogistanian Kuopus 2018 (Yöpöydän kirjat -blogi)

3 pistettä:

Elina Pitkäkangas: Ruska (Kuura #3). Myllylahti.

"Pitkäkangas ei olisi voinut kirjoittaa täydellisempää loppua Kuura-trilogialle. "

2 pistettä: 

Sarah Crossan: Yksi. Suomentanut Kaisa Kattelus. S&S

"Varoitan, ettei lopussa voi välttyä kyyneliltä: koin hyvin voimakkaita tunteita tätä kirjaa lukiessani."

1 piste:

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tulen perillinen. (Throne of Glass #3) Suomentanut Sarianna Silvonen. Gummerus.

"Throne of Glass -sarja ikään kuin puhkeaa kukkaansa tässä osassa, enkä voi enää käsittää, voiko tämä enää paremmaksi muuttua seuraavan osan myötä, niin täydellisyyttä hipovaa ja kiintoisaa fantasiaa tämä on."

**********************************************

Blogistania Globalia 2018 (Kirjamies -blogi)

 3 pistettä:

Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Otava.

"Kirja ei ole sokerisen siirappisen romanttinen, vaan sopivan realistinen kuvaus rakastumisesta, kaipauksesta ja menettämisen surusta."

2 pistettä:

Ernest Cline: Armada. Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Gummerus.

"Armada on loistavasti rakennettu romaani, josta ei jännitystä, toimintaa ja scifiä puutu."

1 piste: 

Andrew Michael Hurley: Paholaisen päivä. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. WSOY 

"Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka pitävät hiipivästä kauhusta ja jännityksestä, mutta haluavat kirjassa olevan myös muuta kuin kauhun hiippailuja."

*****************************************

Blogistanian Tieto 2018 (Hannan kirjokansi)

 3 pistettä:

7 veljestä - 20 vuotta Rähinää: Mikko Aaltonen. Otava.

"Aaltonen on koonnut erittäin kattavan ja mukaansatempaavan opastuksen yhden Suomen merkityksellisimmän hiphop-porukan kehitysvaiheista."

******************************

Blogistanian Finlandia 2018 (Tuntematon lukija -blogi) 

3 pistettä:

Marko Hautala: Leväluhta.  Tammi.

"Suosittelen tätä ehdottomasti kauhun ystäville, sillä tämä on pelottavaa as hell."

2 pistettä:

J.S. Meresmaa, Teresa Myllymäki ja M.A. Tyrskyluoto (toim.): Sirkus synkkä. Osuuskumma. 

"Suosittelen Sirkus synkkää sellaiselle lukijalle, jolle liiallinen riemu, värikkyys ja iloisuus on aina ollut hiukan pahaenteistä ja epäilyttävää. "

1 piste: 

Jaana Ala-Huissi ja Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita. Haamu. 

"Jos haluat sukeltaa keskelle suomalaista kansanperinnettä ja myyttejä, tämä novellikokoelma kannattaa lukea."

******************************

Tässäpä minun ääneni tällä erää. 

Päivitys Varjometsästäjät-sarjaan

Luin Cassandra Claren Varjometsästäjät-trilogian toisen osan Varjojen valtias. Kansikuvaa klikkaamalla pääset lukemaan arvioni tästä ja aiemmasta osasta.

Kirjastosatoa 2018 -tapahtuma Oulun kaupunginkirjastossa 13.2.2019

Olin työni puolesta Oulun kaupunginkirjaston järjestämässä koulutus- ja yleisötapahtumassa Kirjastosatoa (tunnettu aiemmin nimellä Kirjasatoa), joka mentiin tänä vuonna täysin uudella konseptilla. Perinteisen, aiemmin Pakkalan salissa pidetyn luentomuotoisen tilaisuuden sijaan tapahtumassa viime vuoden helmiä esiteltiin uutuustorilla Tapahtumatila Laiturissa, jossa kynnys keskusteluun ja kyselyyn oli yleisöllä pienempi kuin täpötäydessä luentosalissa.

Uutuustori odottelee vielä yleisöryntäystään. Kirjoja sai lainata myöhemmin tapahtuman lopuksi.

Innokkaat kirjastoihmiset jakoivat omia vinkkejään, keskustelivat kirjoista ja jakoivat TOP 5 esitelappusia. Niitä haalinkin mukaani vinon pinon. Kaunokirjallisuuden lisäksi omat pöydät olivat myös lauta- ja konsolipeleille, musiikille, sarjakuville ja tietokirjallisuudelle. Kaunokirjallisuus oli jaettu vielä kotimaiseen, käännöskirjallisuuteen, jännäreihin, scifiin, fantasiaan, kauhuun ja romantiikkaan, ja runot ja novellit olivat vielä omassa pöydässään. Sain muutamia hyviä vinkkejä, joista mainitsen kuvateksteissä.

Aurinkoiset Jaana Märsynaho ja Kirsi Kallioniemi keskustelivat mielellään kotimaisesta kaunokirjallisuudesta. Kiinnostuin kovasti Sisko Savonlahden kirjasta Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Minna Rytisalon Rouva C:tä minulle suositeltiin myös.

Tästä sai  napata vinkin summanmutikassa. Minun piti hakea vinkkini myöhemmin, mutta hups, unohdin.

Romantiikka-pöydässä oli paljon minulle tuttuja kirjoja. Anneli Kannon Ihan Pähkinöinä kiinnostaa.

Hanna Oikarisen pöydästä löytyi muun muassa scifiä, kauhua ja fantasiaa. George Saundersin uusin Lincoln Bardossa minun olisi tarkoitus lukea joku päivä.

Kauhun Top 5 listalta minua alkoi kiinnostaa Kristina Ohlssonin Sairaat sielut.

Sain mukaani hyvä lautapelivinkkejä. Konsolipelitkin kiehtoivat, mutta omat pelikoneet ovat niin vanhoja malleja, etteivät uutuudet niissä pyöri. Lautapeleistä aion laittaa varaukseen ainakin kuvassa näkyvän Azul-pelin, sekä Spring Meadow ja Blue Lagoon myös kiinnostavat kovasti.

Musiikkipisteellä oli esillä kattava kokoelma CD-levyjä, muutama LP-levykin, runsaasti TOP 5 vinkkilappuja ja musiikkikirjallisuutta.

Teija Heikkisen ja Soile Hirvasniemen (ei kuvassa) sarjakuvapöydästä nappasin monta hyvää vinkkiä mukaani.

Sain hyvän runovinkin Runot, esseet ja novellit -pisteeltä, ja varasinkin heti Rudi Kaurin runokirjaan Aurinko ja hänen kukkansa.

Tietokirjoista kiinnostuin muun muassa Juha Valsteen teoksesta Evoluutio.

Oulu lukee 2019 -pinssejä oli jaossa, nämä muistuttelevat Oulun kaupunginkirjaston koko vuoden kestävästä lukukampanjasta.

Kirjailija Anneli Kanto kertoi erittäin mielenkiintoisesti omista viime vuoden lukusuosikeistaan, Hän oli ryhmitellyt kirjoja teemoittain, joista yksi oli tietenkin uutena ilmiönä uskonnollisia aiheita käsitteleät kirjat. Kanto ei itsekään osaa selittää, mistä ilmiö johtuu, mutta epäilee, että Rauhalan Taivaslaulun menestys on antanut rohkeutta kirjoittaa uskonnollisista teemoista enemmän.

Kanto ylisti Marjo Heiskasen teosta Mustat Koskettimet. Muita hänen esillenostamiaan teoksia olivat Hanna Haurun Jääkansi, Olli Jalosen Taivaanpallo, Tapio Koivukarin Poltetun miehen tytär, Minna Rytisalon Rouva C, Maritta Lintusen Stella, Petri Tammisen Suomen historia, nuortennovellikokoelma Tusina (jossa hän on itsekin mukana), Salla Simukan Sytytä valot/Sammuta valot, Mila Teräksen Jäljet ja paljon muita. Kannon jutustelua oli mukava kuunnella, hän kertoi kirjoista kiehtovalla tavalla.

Musiikkiosaston Mikael Saari kehui Vestan uusinta levyä Lohtulauseita. Saimme kuunnella Antti Heikkisen (ei kuvassa) ja Saaren esittämänä kiintoisia musiikkinäytteitä hyvin monipuolisesti eri musiikkigenreistä, joista esimerkiksi ruotsalainen Ghost oli minulle ihan uusi tuttavuus. Levy lähti heti varaukseen.

Runolautakunnan jäsenet Jarkko Korpua (vas.), Matti A. Kemi (kesk.) ja Helianne Kallio (2.oik) kuuntelivat tarkkaavaisesti, kun kirjastonhoitaja Anne Vesala (oik.) lukee heille kolme runonäytettä, jotka he sitten pisteyttivät ja ruotivat perinpohjaisesti.

Runolautakunnan runoraati oli viihdyttävä ja hauska.

Illan huipentumana oli kirjailija Minna Rytisalon (oik.) haastattelu. Heidi Karhu (vas.) esitti kysymyksiä Rytisalon tuoreimmasta teoksesta Rouva C.

Minna Rytisalo kertoi päätyneensä kirjoittamaan fiktiivisen tarinansa Minna Canthin avioliittovuosista luettuaan kirjan Herkkä, hellä, hehkuvainen. Häntä alkoi mietityttää ristiriitaisuudet, joihin hän Canthin avioliittokuvauksissa törmäsi. Oliko hän kuitenkaan niin dominoivan vallan alla kuin uskottiin? 

Rytisalo luki näytteitä kirjastaan. Kun kysyttiin, onko häneltä tulossa uutta kirjaa lähiaikoina, tämä myhäili ja sanoi nyt keskittyvänsä opetustyöhönsä lukiossa. Minä aion viimeinkin paikata aukon sivistyksessäni ja lukea Rouva C:n, joka kuulosti Rytisalon lukemana kauniskieliseltä ja kiintoisalta romaanilta. Rytisalo oli myös miellyttävä esiintyjä, joten kirjailijahaastattelu oli kaikin puolin hyvä lopetus Kirjastosadolle.

Jos joku nyt ihmettelee, missä olivat kaikki lasten- ja nuortenkirjat, niin niitä esiteltiin viikkoa aikaisemmin Kirjasaari-tapahtumassa, missä minun vastuullani oli esitellä nuorten scifiä, kauhua, jännitystä ja maagista realismia. Varsinaista bloggausta en tapahtumasta en tee, mutta minullapa onkin tarjota teille linkki tapahtuman taltiointiin. Olkaa hyvät.

Kirjasaari 6.2. 2019

Runosunnuntai osa 9 ~ Runoilija X: Elisabeth Acevedo

Runoilija X: Elisabeth Acevedo. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto 2019

Englanninkielinen alkuteos (2018): The Poet X. Kansi: Gabriel Moreno (kuvitus), Erin Fitzsimmons (alkuperäisdesign), Sakari Tiikkaja (suomennoksen kansi)

"Xiomara Batista on aina pitänyt sanansa sisällään. Harlemin kaduilla kukaan ei kuuntele häntä, mutta kaikki kyllä näkevät hänet. Jotta epätoivottu huomio kohdistuisi minne tahansa paitsi hänen kehoonsa, Xiomara antaa nyrkkiensä puhua puolestaan. Raamatun sanomaa noudattavalle, ankaralle äidille hän ei voi uskoutua. Xiomaralla on kuitenkin paljon sanottavaa, ja hän vuodattaa turhautumisensa ja intohimonsa muistikirjan sivuille - erityisesti ihastuttuaan samalla kurssilla olevaan poikaan. Kun Xiomara saa kutsun koulun lavarunouskerhoon, hänelle tarjoutuu tilaisuus tulla kuulluksi. Mutta kykeneekö hän lausumaan ajatuksensa ääneen?

Harlemin kaduille sijoittuva Runoilija X on suorasukainen ja uskalias säeromaani oman äänen löytämisestä ja omien mielipiteiden puolustamisesta. Sävähdyttävä New York Times -bestseller nostaa esiin ajankohtaisia teemoja, kuten rasismin, feminismin ja uskonnon. Teos on voittanut mm. arvostetun National Book Awardin." (Karisto)

Oma arvio:

Runoilija X on kirjoitettu säemuotoon, vaikka varsinainen runoteos se ei ole. Rakenne onkin samanlainen kuin viime vuonna julkaistussa Sarah Crossanin teoksessa Yksi. Kirjan säkeet eivät siis ole riimitettyjä, eli rakenne on jossain romaanin ja runoteoksen välimaastossa. Tämä säemuoto tekee kirjasta erittäin helppolukuisen, kun tottuu sen muotoon. Silti tarinan voi elää ihan yhtä vahvasti kuin normaalimuotoisen romaanin kautta, eikä mitään jää muodon takia kokematta. Päin vastoin.

Vanhemmat kai tahtoivat tytön joka istuu kirkonpenkissä

kukkakuosissa ja aidosti hymyillen.

He saivat maihinnousukengät ja suun joka pysyy vaiti

kunnes kieli on terävä kuin viidakkoveitsi. (s.14)

Kirjan päähenkilö on Harlemissa asuva latinalaisamerikkalainen, kuusitoistavuotias Xiomara, joka ei ole yhtä mieltä uskonnollisen äitinsä ja isänsä opeista. Siitä lähtien, kun Xiomaran lapsenpyöreys muuttui kurvikkaaksi naisenvartaloksi, on hänen äitinsä kohdellut häntä erilailla kuin hänen kaksoisveljeään, jota Xio kutsuu kirjan sivuilla Kaksoseksi. Xio on tottunut puolustamaan älykästä, hintelää ja helposti kiusatuksi joutuvaa veljeään jopa nyrkein, mistä Mamiksi kutsuttu äiti ei tietenkään pidä.

Veljeni syntyi hennoksi huiluksi:

vienoksi väreeksi, lempeäksi soinniksi.

Minä synnyin pyörremyrskyksi jota hän tarvitsi

nostamaan - ja paiskaamaan maahan - ne jotka häntä satuttivat. (s. 51)

Xio alkaa kyseenalaistaa heidän pappinsa Isä Seanin opetukset ja menee sitten vielä äitinsä ahdistukseksi rakastumaan Aman-nimiseen poikaan. Kaikki on hyvin niin kauan, kun heidän tapailunsa pysyy salassa. Xion ystävä Caridad yrittää toimia tämän moraalin äänenä, mutta turhaan. Ystävä on luonteeltaan täysin erilainen kuin hän, mutta kuitenkin hyvin rakas tuki ja turva.

Xio nauttii runojen kirjoittamisesta, ja Kaksosen antamaan muistikirjaan hän kirjoittelee ajatuksiaan äitinsä ahdistavista säännöistä, inhottavasti tuijottavista miehistä, heräävistä seksuaalisista haluista, omalaatuisesta, mutta niin rakkaasta Kaksosesta ja isästään, joka on rauhoittunut häntäheikin roolistaan kiltiksi isäksi kaksosten synnyttyä.  Xion uusi opettaja, neiti Galiano, näkee nuoren naisen potentiaalin ja sykkivän runosuonen, ja yrittää houkutella tätä koulun lavarunokerhoon, mutta turhaan. Xioa houkuttaisi kyllä, mutta eihän hän voi lukea runojansa ääneen muille, sillä sitten kaikki saisivat tietää, kuinka tiukat vanhemmat hänellä on. Mutta uskaltaako hän lukea runojaan Amanille?

Runoja ei ole. Mieli tyhjenee.

Suusta tempautuu karjaisu.

"Polta pois! Polta pois.

Täällä ne mun runot on", sanon

ja taon nyrkillä rintaa. (s. 314)

Xion tarina soljuu nautittavassa säemuodossaan kohti vaikuttavaa kliimaksia, joka saa minut jopa kyynelehtimään. Xion ja äidin välillä kuohuu ja lopulta räjähtää. Heidän tunteensa voimakkuus menee ihoni alle. Loppu on kuitenkin lohdullinen: Xiomara löytää rohkeuden itsestään ja huomaa sanojensa voiman. Kaikki järjestyy.  

Sitä tapahtuu kun kuljen sortseissa.

Sitä tapahtuu kun kuljen farkuissa.

Sitä tapahtuu kun tuijotan maahan.

Sitä tapahtuu kun tuijotan eteeni.

Sitä tapahtuu kun kävelen.

Sitä tapahtuu kun istun. 

Sitä tapahtuu kun puhun puhelimeen.

Se ei koskaan lopu. (s. 59)

Runoilija X on kahminut palkintoja ja ehdokkuuksia, eikä ihme. Se on hyvin voimakas nuoren naisen kannanotto ryyditettynä metoo-hengellä ja oman ajattelun merkityksellä. Tämä ei ole varsinainen uskonnollisesta yhteisöstä irtautumistarina, mutta asioiden kyseenalaistamisen tarina ja oman ajattelun tarina. Kirjassa myös sisaruudella on hyvin vahva asema ja sivutaanpa siinä myös sateenkaarevaa teemaakin. Suosittelen aikuisille ja nuorille, etenkin niille, joiden on hankala tarttua kirjaan.

Arvosanani 5+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Kirjahilla
Kirjojen keskellä
Reader, why did I marry him?

Samantyylistä luettavaa:

Yksi: Sarah Crossan (säemuoto, kaksoisuus, perhe)
Ainoa taivas: Essi Ihonen (uskonnollinen yhteisö ja siitä irtautuminen)
Matkaystävä: Suvi Ratinen (uskonnollinen yhteisö ja siitä irtautuminen)
Näpit irti!: Jennifer Mathieu (metoo-henki)
Mitä tytön täytyy tehdä: Holly Bourne (metoo-henki)
 

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

Popsugar-lukuhaaste saa kirjan kohtaan:

43. An “own voices” book