Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021: Luukku 23

Lukeminen harrastuksena ja elämäntapana – kuinka rakasta lukuharrastusta voi syventää?

Oikein hyvää jouluaatonaattoa sinulle! Olen mukana Kirjabloggaajien joulukalenterissa, ja minun vuoroni on paljastaa blogissani 23. luukku. Edellisen luukun nro 22 löydät  Kirjakko ruispellossa -blogista ja huomenna, jouluaattona avautuu 24. luukku Amman lukuhetki -blogissa. Koko kalenterin näet Kirjamies-blogissa.

Kuva: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat

Ajattelin höpötellä teille aiheesta lukeminen harrastuksena ja elämäntapana. Tämä kattaa hyvin paljon asioita allensa, mutta yritän pysyä kohtuudessa, ettei kirjoituksestani tule romaanin mittainen sepustus.

Mikä tekee sinusta lukijan? Voiko lukemista pitää harrastuksena, vai onko se enemmänkin olemisen tapa? Mitä kaikkea lukuharrastuksen ympärille voi kietoutua? Voiko liiasta lukemisesta olla haittaa?

Kirjapöllön huhuiluja -blogini täyttää parin kuukauden päästä jo kahdeksan vuotta, ja monenmoista on tapahtunut Dysphoria-nimellä aloittaneen blogini historiassa. Olen ylpeä siitä, että yhä edelleen blogini olemassaoloni perustuu rakkauteeni kirjoihin, etenkin nuorten aikuisten sellaisiin. Blogini pääpaino onkin edelleen YA-kirjallisuusarvioissa. Olen ollut mukana monissa tempauksissa, lukuhaasteissa, vetänyt sellaisia itsekin, ja käynyt erilaisissa kirjallisuustapahtumissa. Pian onkin taas aika tehdä kooste tämän vuoden lukuhaasteista, joissa olen ollut mukana, ja alkaa listata uusia ensi vuodelle.

Lukuhaasteet houkuttavat kokeilemaan erilaista

Lukuhaasteet ovat mainioita, jos kaipaa lukuharrastukseensa monipuolisuutta. Erilaisia lukuhaasteita voi löytää esimerkiksi kirjastojen nettisivuilta, Instagramin kirjayhteisöstä ja muutenkin netin syövereistä googlaamalla. Tunnetuin kirjaston lukuhaaste on Helsingin kirjastojen 50-kohtainen Helmet-lukuhaaste, jossa olen ollut mukana jo ties kuinka monta vuotta. Uusi, ensi vuoden haaste julkistetaan 29.12, joten jännitys tiivistyy. Jotta pelaisin myös kotiinpäin, OUTI-kirjastoilla on myös omansa, Pohjoinen lukuhaaste, joka on Helmetiä hieman lempeämpi versio, sillä siinä on vain 25 haastekohtaa. (En ole varma, tuleeko tänä vuonna uutta lukuhaastetta.) Meillä on myös uutta luettavaa etsiville Kirjametro (joka uudistuu ensi vuonna), Sarjakuvametro ja Nuorten kirjametro. Kannattaa tutkailla jokaisen, etenkin isompien kirjastojen nettisivuja haasteita etsiessä. 

Olen myös osallistunut ulkomaisiin lukuhaasteisiin, joita pitää erilaiset verkkojulkaisut ja -yhteisöt. Popsugar Reading Challenge on hauska lukuhaaste, jossa on 40 + 10 haastekohtaa. Viime vuonna kokeilin myös Booklist Queen -lukuhaastetta, joka oli hieman haastavampi, 52-kohtainen lukuhaaste. Lisää bloggaajien omia lukuhaasteita voit löytää Haastavaa lukemista -blogista sekä Kirjagramista etsimällä #lukuhaaste -hashtagilla.

Mitä jos 25-50 kirjan lukeminen vuodessa tuntuu kohtuuttomalta, lukemisessasi on ehkä haasteita (lukivaikeutta tms.) tai kaipaisit jotain kevyempää kannustetta lukemiseen kuin nämä, jotka ovat suunnattu yleensä enemmän lukeville? Jokaiseen lukuhaasteeseen voit toki osallistua omalla tavallasi: voit lukea haastekohtiin selkokirjoja, sarjakuvia, novelleja tai vaikka lasten kuvakirjoja, voit merkitä yhden kirjan useampaan haastekohtaan tai voit suorittaa haasteen kuuntelemalla äänikirjoja. Helmet-lukuhaasteperheeseen kuuluvat myös elokuvahaaste niin lapsille kuin aikuisille, pieni Helmet-lukuhaaste (lapsille) ja pelihaaste. Tarvittaisiinko mielestäsi kuitenkin lisää helppoja lukuhaasteita?

Lukupiireistä yhteisöllisyyttä

Lukupiiri on myös mainio lisä lukuharrastuksen ympärille. Lukupiirejä järjestetään kautta maan useimmissa kirjastoissa, joten niistä saat parhaiten tietoa oman kirjastosi kautta. Lukupiiriin voi liittyä, vaikkei olisi lukenut kirjaa ollenkaan. On kiintoisaa kuunnella muiden kokemuksia kirjoista ja sen teemoista, ja kiinnostus lukea kirja voi tulla myös sitä kautta. Lukupiirin voi myös perustaa itse. Paras opas tähän on tänä syksynä 2021 ilmestynyt teos Lukupiiri – Kirjoista keskustelemisen elämää mullistava taika, jonka on kirjoittanut Kirsin Book Clubin perustajajäsen Kirsi Ranin. Myös verkkolukupiiri voi olla hyvä vaihtoehto, varsinkin tällaisena aikana, kun liikoja kontakteja tulisi välttää. Esimerksi Oulun kaupunginkirjaston verkkolukupiiri kokoontuu Teamsissa kerran kuussa. Itse en ole koskaan ollut lukupiirissä saati vetänyt sellaista, sillä en ole kokenut tarvetta kirjakeskusteluun porukalla. Saan kaiken tarvitsemani keskustelun somessa. Lukupiirit sopivat sellaisille, jotka haluavat lukuharrastuksensa mausteeksi lukukokemusten jakamista muiden ihmisten kanssa kasvokkain tai haluavat vain kuunnella muiden kokemuksia kirjasta.

Pitäisitkö omaa kirjablogia, vai olisiko lukupäiväkirja sinua varten?

Minulla kirjabloggaaminen ja -sometus on tullut jäädäkseen lukuharrastukseni syventäjänä ja rikastuttajana. Suosittelen sitä sydämellisesti kaikille, jotka pitävät kirjoittamisesta ja oman lukukokemuksen avaamisesta kirjoitetussa muodossa. Aloitin bloggaamisen vuonna 2014, hieman sen jälkeen, kun olin löytänyt YA-kirjat, ja halusin heti erottua nimenomaan nuortenkirjallisuusblogina. Bloggaamisen myötä olen päässyt mukaan suureen, ystävällishenkiseen someyhteisöön, joka koostuu perinteisistä bloggaajista, kirjagrammaajista, vloggaajista ja näiden yhdistelmistä. Todella monet bloggaajana aloittaneet ovat pikkuhiljaa siirtyneet yhä enemmän Instan ja Youtuben puolelle, mutta meitä muutamia jääräpäisiä sinnikkäitä vielä on, jotka uskovat perinteiseen blogiin. Toki minäkin toimin myös muissa somekanavissa ja ymmärrän niiden suosion ja tehokkuuden, mutta haluan silti ylläpitää tätä niin rakasta blogiani, jonne on kertynyt arkistoa kaikista kahdeksan vuoden aikana lukemistani (ja kuuntelemistani) kirjoista, katsomistani leffoista, lukuhaasteista, joissa olen ollut mukana tai emännöimässä ja kaikesta muusta pöhinästä kirjojen ja lukemisen ympärillä. 

 

Jotkut pitävät myös ihan perinteistä lukupäiväkirjaa, joko vaatimattomampaan vihkotyyliin, tai sitten bullet journal eli bujotyyliin tyyliteltynä ja koristeltuna, lähes taiteen omaisena lukupäiväkirjana. Kirjakaupoissa myydään myön valmiita lukupäiväkirjoja, jos oman sellaisen aloittaminen tuntuu hankalalta. 

Somen lisäksi mainio tapa pitää lukua omasta lukemisestaan ja jakaa kokemuksiaan ja arvioitaan, on lukijoiden oma naamakirja eli Goodreads. Suosittelen liittymään sinne, jos haluat esimerkiksi asettaa itsellesi vuositavoitteen lukemiesi kirjojen määrästä, etsiä uutta luettavaa, merkitä muistiin kirjoja, joita haluat lukea tai lähettää kysymyksiä yhteisön parviälylle jostain kirjasta. Saat myös vuoden lopussa vuosikoosteen lukemistasi kirjoista, sivumääristä ja muista mielenkiintoisista yksityiskohdista. Spekulatiivisen fiktion ystäville suosittelen myös Risingshadow-nettisivustoa, jonne ilmestyvät kaikki vuoden aikana suomennetut spefikirjat ja jonne myös jäsenet saavat kirjoittaa omia arvioita.

Kirjallisuustapahtumia moneen lähtöön

Kun edes kerran elämässään pääsee kirjamessuille, olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Kirjoja, kirjoja, kaikkialla kirjoja. Lempikirjailijani puhuu tuolla, ja tuolla nurkassa on huikea kirja-ale, josta voin raahata kassikaupalla kotiin lisää luettavaa!

Kuva: Heidi Petrov
 

Erilaiset kirjallisuustapahtumat ovat lukuharrastuksen suola ja sokeri. Helsingin, Turun ja Jyväskylän kirjamessut lienee ne tunnetuimmat ja suurimmat, mutta nyt myös tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Tampereen kirjafestarit. Myös pienempiä kirjatapahtumia ja -messuja on ympäri Suomea, esimerkiksi Uusi kirjallisuusfestivaali Oulussa. Kirjastojen tapahtumakalentereita kannattaakin katsoa sillä silmällä, sillä isommissa kirjastoissa tapaa käydä kirjailijavierailijoita pitkin vuotta sekä  voit lisäksi löytää erilaisia tapahtumia. Kirjallisuuspalkintojenjakotilaisuuksissa kannattaa myös käydä, jos haluaa olla siellä missä on kirjapöhinää. Science fictionin ystäville erilaiset conit ovat täydellisiä tapahtumia kohdata samoista asioista kiinnostuneita. Suomen suurin tapahtuma Finncon kerää vuosittain isot joukot scifin ystäviä saman katon alle. Meillä Oulussa on oma vuotuinen Kummacon, jossa on edustettuna kirjallisuus, cosplay, länsimainen ja japanilainen sarjakuva, science fiction sekä pelit. Jännityskirjallisuuden ystäville on omat Dekkarifestivaalinsa. Koronavuosina yhä useammat festarit ja messut ovat tarjonneet mahdollisuuden osallistua virtuaalisti, joten kauempaakin on helppo osallistua.

Lukeminen on kaikkea

Mikä on parasta lukemisessa: Onko se eskapismia vai tiedonjanoa, mielikuvituksen ja tiedonjanon tyydyttämistä, kokemuksien kartuttamista, tunteiden herättämistä vai jotain muuta? Ehkä se on vähän kaikkea, riippuen tilanteesta. Joskus haluan olla mielikuvituksissani jossain ihan muualla, mutta aina lukeminen ei ole todellisuuspakoa, vaan erilaisten elämysten janoa. Lukeminen on niin helppo, halpa ja vaivaton tapa matkustaa eri paikkoihin, tutustua erilaisiin ihmisiin, rikkoa todellisuuden rajoja, pelätä hirviöitä, joita ei oikeasti ole, nähdä monenlaisia todellisuuksia ja maailmoja ja kokea erilaisia tunteita – kotisohvallaan. 

Meidän perheemme ei juurikaan matkustele emmekä muutenkaan vietä sosiaalista elämää vapaa-ajallamme, joten kirjat täyttävät minulle monenlaisia tarpeita. Mikään ei ole ihanampaa kuin se, että tietää pöydällä minua odottelevan kirjan, joka on juuri jäänyt kesken jännittävään, ihanaan tai karmeaan kohtaan. Kun saan avata sen ja jatkaa siitä mihin jäin, minut täyttää hetkeksi suuri onni. Kirja ei karkaa mihinkään! Hyvän kirjan loppuminen saattaa myös aiheuttaa hetkellisen surun ja ahdistuksen tunteen: löydänkö enää koskaan yhtä mahtavaa lukukokemusta. Aina olen kuitenkin löytänyt!

Liika on liikaa, myös lukemisessa

Kysyin aiemmin, voiko liika lukeminen olla haitallista? Kaikissa asioissahan voi mennä liiallisuuksiin, myös lukemisessa. Olen itse soimannut välillä itseäni siitä, että olen lukenut koko päivän sohvalla niin, että olen saanut migreenin ja niskajumin. Toisaalta ei sellaisia päiviä usein ole, lähinnä loma-aikoina tai viikonloppuisin, joten ehkä sellaisetkin sallitaan. Jos lukeminen ei ole liikunnan harrastamisen ja muiden ihmisten huomioimisen tiellä (kröhm, joskus kyllä voi minulla olla), ei siitä ole kenelläkään nokan koputtamista. Kaikkea kohtuudella ja sopivasti. Voihan vaikka välillä laittaa korvanapit korville, äänikirjan soimaan ja lähteä kävelylle. Myös siivoaminen on hyvä hyödyntää äänikirjoja kuuntelemalla. Itse olen ainakin huomannut, että teen paljon siistimpää jälkeä, jos minulla on hyvä äänikirja kuuntelussa. Tai kävelen hitusta pidemmän lenkin. Ja joskus on ihan hyvä vain olla, tuijottaa tyhjyyteen tai laittaa silmät hetkeksi kiinni, antaa silmien ja ajatusten levätä ja olla siinä hetkessä.

Lukutottumukset vaihtelevat elämäntilanteen mukaan

Vaikka rakastan lukemista, en ole (nykyään) sellainen ihminen, että minulla olisi ihan joka paikassa kirja mukana. En lue hammaslääkärin odotushuoneessa, kylässä, bussissa (matkapahoinvoinnin takia) enkä ottanut tässä vasta työmatkalle kirjaa ollenkaan mukaan. Osasyynä voi olla sekin, että en nykyään osaa oikein keskittyä lukemiseen missään yleisissä tiloissa, vaan vaadin rauhallisen tilan lukemiseen. Joskus jopa musiikki taustalla voi häiritä keskittymistäni. 

 

En ole myöskään aina ollut viimeisen päälle lukutoukka. Esimerkiksi nuorena aikuisena luin hyvin vähän, sillä minulla oli kaikkea muuta: kirjoitin itse tarinoita, maalasin, katsoin TV-sarjoja ja leffoja, kirjoitin sydäntä raastavaa päiväkirjaa, olin kavereiden kanssa ja kuuntelin ja lauloin biisejä. Siinä mielessä tavallaan ymmärrän sitä, miksei nuoria (aikuisia) välttämättä kiinnosta lukeminen kaiken muun ohella, koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa. Löysin lapsuudessa syntyneen lukuvimmani vasta myöhemmin, opiskelujeni jälkeen, vakiinnuttuani ja saatuani kaksi lasta. Uskonkin, että jos lapsuudessa saa lukukipinän, se voi hyvin syttyä jossain vaiheessa uudelleen.

Täytyy siis hyväksyä myös se, että erilaisissa elämän vaiheissa lukeminen voi muuttaa muotoaan. Lukujumi voi alkaa vaivata, tai joku sairaus voi vaikeuttaa lukemisen intoa. Silloin täytyy olla armollinen itselleen ja olla toiveikas, että lukuinto vielä jostain palailee, kunhan aika on sopiva. Monilukutaidon aikana voi myös muistaa sen, että kirjassa tärkeintä on tarina, ja tarinoitahan on meillä kaikkialla muuallakin, kuin kirjoissa: elokuvissa, peleissä, ihmisten puheissa, taiteessa.

Tämän pohdinnan myötä haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua ja toiveikasta uutta vuotta 2022! Muistakaa kurkata vielä huominen Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku täältä.

Luen mielelläni kommenteissa sinun ajatuksiasi lukemisesta ja lukuharrastuksesta yleensä. Mitä lieveilmiöitä sinulla on syntynyt lukemisen ympärille? Mitä lukeminen sinulle merkitsee? Onko sinulla ollut aikoja, jolloin lukeminen ei maistunut, ja miten pääsit sen yli? Onko lukeminen sinulle vaikeaa? Onko sinulla vinkata minulle ja muille kiintoisaa lukuhaastetta, josta voisin olla kiinnostunut?

 

Teemana tulevaisuus: Helsingin kirjamessut verkossa 2020 ~ Tärppejä ja vähän muutakin

Viime vuonna 2019 toteutin viimeinkin pitkäaikaisen haaveeni ja matkustin Helsingin kirjamessuille bloggaajapassi kaulassani roikkuen. (Tästä linkistä voit lukea bloggaukseni aiheesta.) Tänä vuonna aikomukseni oli suunnata joko Tampereen tai Turun kirjamessuille, jotka molemmat kuitenkin peruttiin koronan takia. Mutta onni onnettomuudessa: Helsingin kirjamessut päätettiin järjestää tänä vuonna kokonaan verkossa, joten voin osallistua niihin kotisohvaltani. Kiitos järjestäjälle somevaikuttajan kutsulipusta, jolla pääsen nauttimaan koko kirjamessujen annista.

Helsingin kirjamessut ovat jo ovella, sillä tänä torstaina 22.10. ne avataan 400:n esiintyjän voimin. Teemana on tulevaisuus ja ohjelma on sekä kansallista ja kansainvälistä. Osa messulavan haastatteluista on kuvattu etukäteen ja osa lähetetään suorana 22 - 25.10. välisenä aikana. Kokoaikalipun ostaneet voivat katsoa ohjelmaa tallenteena vielä 8.11. saakka. Itsekin katson osan jälkikäteen, sillä en mitenkään ehdi ja voi katsoa kaikkea haluamaani suorana, vaikka olenkin pyhittänyt ensi viikonlopun kirjamessuiluun. Sitä paitsi kirjamessujen ohjelma starttaa jo torstaina, jolloin olen töissä.

Kirjojen ja muun oheismateriaalin shoppailu on iso osa kirjamessujen ihanuutta, joka ei voi tänä vuonna toteutua samanlailla. Kustantajilla ja kirjakaupoilla on kuitenkin messutarjouksia, joita voi löytää Helsingin kirjamessujen tapahtumasivulta 19.10. alkaen. Eli shoppailun voi aloittaa vaikka nyt heti! En ole itse vielä varma, ostanko kirjoja messualennuksin, sillä minulla on kirjoja nytkin ihan liikaa, mutta katsotaan, katsotaan...

Ohjelman helmet

Kirjamessujen ohjelmasta minua kiinnostaa luonnollisesti kaikki nuortenkirjallisuuteen liittyvä. Harmillisesti ohjelmassa on suhteellisen vähän lanu-asiaa. Siitä iso mur! Kirjakallion haastattelut haluaisin katsoa lähes kaikki, sillä niissä on todella kiinnostavat ja tuoreet aiheet ilmaisutaidon lukiolaisten haastattelemana. Nämä joudun enimmäkseen katsomaan jälkikäteen, sillä Kirjakallion ohjelmasta iso osa esitetään torstaina ja perjantaina päiväsaikaan.

Pidemmittä puheitta listaan tähän alle päiväkohtaiset tärppini ohjelmasta ilman suurempia selityksiä. (Viereistä kuvaa klikkaamalla pääset selaamaan messulehteä ja lukemaan tarkemmat kuvaukset ohjelmasta.)

Torstai 22.10

12.00-12.30 Senaatintori

Ruotsalaisen sarjakuvan tähdet: Liv Strömquist ja Moa Romanova

12.00-12.30 Töölö

Kirjakallio: Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita ja Kuolleiden kirja - paluu Uhriniituntakaiseen (Mikko Toiviainen ja Magdalena Hai)

13.30-14.00 Töölö

Kirjakallio: Ihana tyttö ja Sen pituinen se (Elina Kilkku ja Janne Saarakkala)

14.30-15.00 Senaatintori

Rikkaruoho - viimeinen kirje isälle (Otto Gabrielsson)

Perjantai 23.10.

12.00-12.30 Töölö

Kirjakallio: Unienpunoja ja Kesämyrsky (Elina Rouhiainen ja Siiri Enoranta)

13.00-13.30 Töölö

Kirjakallio: Lupa ja Runkkarin käsikirja - kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi (Sita Salminen ja Ina Mikkola)

16.30-17.00 Senaatintori

Hukkuva maa (J.P.Koskinen)

Lauantai 24.10.

10.30-11.00 Töölö

Tulevaisuuden kirjallisuus

11.00-11.30 Töölö

Tulevaisuus äänessä - äänikirjojen nousu ja tulevaisuus

11.30-12.00 Töölö

Ääni tarinalle - kertomuksia äänikirjan lukija työstä

13.30-14.00 Senaatintori

Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus

16.30-17.00 Esplanadi

Pimeän arkkitehti (Marko Hautala)

Sunnuntai 25.10

10.30-11.00 Senaatintori

Metoo ja BLM, miten muutokset näkyvät kirjallisuudessa? (mm. Koko Hubara)

12.00-12.30 Töölö

Suomen kirjailijaliitto esittää: Utopiaa!

12.30-14.00 Senaatintori

Kuunpäivän kirjeet (Emmi Itäranta)

12.30-13.00 Esplanadi

Vieraat (Johanna Sinisalo)

******************************

Minua kiinnostaa kuulla, aiotko sinä osallistua tänä vuonna Helsingin kirjamessuille, mikä haastattelu sinua kiinnostaa eniten vai aiotko skipata kokonaan sen takia, että et pääse aidosti paikan päälle Messukeskukseen?

Kirjapöllö huhuili (haahuili) Helsingin kirjamessuilla

Kuva: @Messukeskus

Suuri päivä koitti pienelle pohjoispohjanmaalaiselle kirjabloggaajalle, joka junalla puksutteli lokakuun sateisena perjantaina suureen kaupunkiin  kirjamessuhulinoita ihmettelemään. Monta vuotta hän oli jo harkinnut messuille lähtöä, mutta parina aiempana vuonna nuorten aikuisten kirjallisuustapahtuma Hel-YA oli vienyt voiton. Tänä vuonna kyseistä tapahtumaa ei järjestettykään, ja muutenkin tämä bloggaaja oli tehnyt päätöksen lähteä nyt vuorostaan suurimmasta suurimpaan kirjallisuustapahtumaan. Yhden päivän messuilu vaati kuitenkin kaksi hotelliyötä, kaksi tuhottoman pitkää junamatkaa (kiitos VR:n, jonka juna myöhästyi menomatkalla kaksi ja puoli tuntia!) ja tuhottomasti energiaa ja hermoja. Bloggaaja välittää Kiitokset Messukeskukselle bloggaajapassista ja ylimääräisistä lipuista, joista toisella matkaseuralainen eli bloggaajan äiti,  ja toisella onnekas Instagram-arvonnan voittaja, pääsivät kirjamessuilemaan. Kiitokset saa myös Holiday Inn Expo ihanista yöunista, loistavasta palvelusta, makoisasta aamupalasta ja siitä, että bloggaaja äitinsa kanssa pääsi Messukeskukseen hipsimään kivasti sisäkautta.

Bloggauksessa käytetyt kuvat ovat joko bloggaajan omia tai Messukeskuksen kuvapankista lainattuja.

Note to self: älä laadi aikatauluja!

Koska olimme matkustaneet matkaseuralaiseni eli äitini kanssa Oulusta Helsingin Pasilaan jo perjantaina, pääsimme aloittamaan lauantain kirjamessuilut heti aamulla kymmenen aikaan. Kun olin hakenut bloggaajapassini pressitiloista, suuntasimme suoraan keskelle messuhallin hulinaa. Voi sitä kirjojen ja ihmisten määrää! (Vaikka ihmisiä ei ollut vielä aamukymmeneltä niin paljoa, kuin niitä myöhemmin päivän edetessä tulisi olemaan.) Vaikka olen introverttiluonteinen ihminen, en pelkää väkijoukkoja ja olen yleensä kuin kala vedessä isoissa ihmismassoissa. On ihanaa, kun ympärillä on paljon kirjoja rakastavia ihmisiä!

Kuva: Heidi Petrov

 

Kuva: Heidi Petrov

Kuva: Heidi Petrov

Olin tehnyt suuria suunnitelmia etukäteen, missä kaikissa esityksissä aikoisin käydä. Messupäivän jälkeen sain todeta, että niistä noin kymmenen prosenttia toteutui. Se valtava hulina, ja se tosiseikka, että ihmisen täytyy myös syödä ja pysähtyä ihmettelemään välillä, sekoittivat suunnitelmani täysin, joten oikeastaan ainoa kokonaan katsottu esitys oli Venla Pystysen kirjoittaman elämäkerrallisen Mercedes Bentso - ei koira muttei mieskään -kirjan  päähenkilön, Linda-Maria Roineen haastattelu, joka oli Kallio-lavalla.

Kuva: Heidi Petrov

Olen kuitenkin todella tyytyväinen, että tämä ainoakseni jäänyt spektaakkeli oli juuri tämä, sillä Kallion ilmaisutaitolukiolaiset vetivät homman todella taitavasti. Linda-Maria Roine puhui asiaa esimerkiksi siitä, mitä voitaisiin tehdä koulukiusaamisen lopettamiseksi ja miten voitaisiin lisätä tietoisuutta naisiin kohdistuvasta kotiväkivallasta -  sillä sitä oikeasti tapahtuu, etenkin tietyissä piireissä. Olen lukenut kirjan Mercedes Bentso - ei koira muttei miestään, ja minua syvästi järkytti lukea, mitä kaikkea nuori Linda-Maria on joutunut kokemaan.

Kuva: Heidi Petrov

Kuva: Heidi Petrov

Rentoa jutustelua kirjailijoiden kanssa

Osallistuin puolen päivän paikkeilla Schildts & Söderströms -kustantamon järjestämään bloggaritilaisuuteen, jossa olivat mukana kanssamme keskustelemassa Kerro, kerro -romaanin julkaissut Annastiina Storm, Muistokirjoitus-romaanin julkaissut Anja Portin sekä Munametsä-romaanin julkaissut Olga Kokko. Harmikseni Ulla Donner, jolta on viimeksi ilmestynyt sarjakuvateos Sontaa, ei päässytkään paikalle. Sain tilaisuudesta hienon Märta Tikkanen -kirjakassin sekä pyytämäni arvostelukappaleet teoksista Munametsä ja Sontaa.

Kuva; Heidi Petrov

Keskustelimme markkinointipäällikkö Johanna Forssin johdattelemana muun muassa siitä, tietävätkö bloggaajat mitä kaikkea kustannustoimittajan työhön kuuluu, sillä usein blogiarvioissa moititaan kirjan huonoa kustannustoimittamista. Tosihan on se, ettemme me voi tietää kaikkia niitä vaiheita ja prosesseja, mitä kirja on ennen julkaisua käynyt jo läpi. Yleensä se, mihin blogistit tarttuvat, ovat kömpelöt lauserakenteet tai suoranaiset kirjoitusvirheet, tai tiivistämisen tarve kirjassa. Bloggaajat saivat esittää omia kysymyksiä ja tilaisuus oli mukavan rento. Nappasin vielä omaan Munametsä-kirjaani signeerauksen Olga Kokolta ja sain kaupan päälle hauskan Munametsä-tarran.

Kuva: Heidi Petrov

Lisää haahuilua, outlet-shoppailua ja viininmaistelua

Bloggaritilaisuuden jälkeen kiertelin epämääräisesti messuilla, keräsin kassillisen alekirjoja Booky.fi:n outletista ja ostin muutakin mukavaa tuliaista lapsilleni. Tässä vaiheessa kaipasimme äitini kanssa pientä taukoa hulinasta, joten hipsimme hetkeksi hotellihuoneeseen lepuuttamaan jalkojamme. Ajattelimme tähdätä seuraavaksi Esplanadi-lavalle kuuntelemaan ja katselemaan Vesa-Matti Loiria, mutta emmepä arvanneet, kuinka paljon väkeä siellä jo olikaan, koska menossa oli vielä Sofi Oksasen haastattelu. Harmi, ettei screenille voitu heijastaa kuvaa lavan tapahtumista, sillä emmepä juuri nähneet Jari Tervosta ja Veskusta kuin pikku vilauksen aina jostain kolosesta. Emme jaksaneet jäädä kuuntelemaan tilaisuutta enempää, vaan päätimme vielä seikkalla hetkisen Viini&ruokamessujen puolella ennen toista bloggaritilaisuuttani.

Nappasin ohimennen kuvan Tulisiipi-romaaniaan esittelevästä J.P. Koskisesta, joka on yksi lempi-sometyypeistäni.

Kuva: Heidi Petrov

Viini&ruokamessuilla oli sen verran kova kakofonia, että teki mieli peruuttaa heti takaisin kirjamessujen puolelle. Jonotimme kuitenkin uskollisesti viinilasijonossa, maistelimme muutamat punaviinit ja sen jälkeen jonotimme uudelleen viinilasipanttijonossa. Kammottavan vaivalloista, sanon minä! Siinä hälinässä emme oikein ehtineet tutkailla kojuja sen kummemmin, eli hyvin hätäiseksi jäi tämä vierailumme "toisella puolella."

Kuva: Heidi Petrov

Kuva: Heidi Petrov

Teoksen bloggaritilaisuus

Olin ilmoittautunut vielä toiseen kustantamon bloggaritilaisuuteen, ja tällä kertaa minut toivotettiin tervetulleeksi skumppalasin kera Teos-kustantamon tilaisuuteen, jossa olivat mukana seuraavat kirjailijat: Riikka Pelo (Kaikki elävä), Mikko Rimminen (Jos se näyttää siltä), Maija Muinonen (Sexdeathbabies), J.P. Laitinen (Lume) sekä Marianna Stolblow (Surua se tyttö kantaa.) Tiedotuspäällikkö Hannele Jyrkkä ja kustannuspäällikkö Jussi Tiihonen haastattelivat mielenkiintoisesti vuoron perään kirjailijoita, ja lopuksi jäi vielä aikaa muutamalle bloggaajan kysymykselle. Muinosen Sexdeathbabies-kirjan sinistä fonttia muun muassa ihmeteltiin ja mietittiin myös sitä, voisiko kirjasta tulla koskaan äänikirjaversiota. Koska olen tällainen hömelö, joka ei jaksa ikinä tehdä muistiinpanoja, en muista enää sen kummemmin, mitä kaikkea tilaisuudessa juteltiin. Kuvatkin unohtui räpsäistä, mutta suuresta uteliaisuudesta nappasin mukaani Maija Muinosen teoksen Sexdeathbabies. Saa nähdä, onko kirja liian vaikea minulle, mutta kaikkea pitää uskaltaa kokeilla.

Kuva; Heidi Petrov

Kuva: Heidi Petrov

Illalla kokoonnuimme bloggaajien kanssa yhteiselle illalliselle Mall of Triplassa sijaisevaan Musiikkimuseo Famen ravintolaan, jossa oli kyllä aivan täydellistä ruokaa ja palvelukin pelasi. Jutustelimme niitä näitä messutunnelmista ja vähän bloggaamisestakin. Oli mukava tavata aiemmin pelkästään somesta tutuksi tulleita bloggaajakollegoita.

Mitä jäi käteen? 

Olo oli lauantai-iltana jo melkoisen nuutunut ja väsynyt. Jäi tunne, etten ollut ehtinyt tehdä oikein mitään, mitä olin suunnitellut. Nyt kun kuitenkin kirjoitin tätä raporttia, huomasin, että olenhan kokenut kuitenkin yhtä ja toista. Jos lähden uudelleen messuille, täytyy kuitenkin varata ehdottomasti messuilla kiertelyyn kaksi päivää, sillä nyt tuntui, ettei shoppailulle ja epämääräiselle kiertelylle ollut kovin aikaa. Tokihan bloggaajatilaisuudet veivät aika paljon tilaa ohjelmastani, sillä molemmat kestivät kuitenkin tunnin verran. Voisi olla järkevämpi, että kävisikin vain yhdessä blogitilaisuudessa, niin aikaa jäisi enemmän haahuilulle ja haastattelujen seuraamiselle.

Toisaalta, sain shoppailtua kirjoja juuri sen minkä tarvitsinkin, enkä oikeastaan aikonutkaan tehdä vuoden kirjahankintoja messuilta, sillä suurimman osan lukemastani lainaan kirjastosta, tilaan nettikirjakaupoista tai saan arvostelukappaleina. Yleinen kirjallisuuspöhinä oli se, mitä messuilta hain, ja sitähän riitti.

Booky.fi:n outletista keräsin kassillisen kirjoja itselleni, tyttärelleni ja pojalleni. Paras löytö oli mielestäni Lars Wilderängin Tähtikirkas, Stephenie Meyerin Houkutus sarjakuvaversio sekä Kirsti Kurosen säeromaani Paha Puuska. Kuva: Heidi Petrov

Helsingin Science Fiction -seuraa tuin ostamalla avainnauhan bloggarikortilleni sekä pari hauskaa pinssiä. Kuva: Heidi Petrov

Ensi vuonna ajattelin matkustaa vuorostaan Turun kirjamessuille, joka on myös kuulemma helpommin hallittavissa oleva tapahtuma. En nyt sano, etten koskaan enää lähtisi Helsingin kirjamessuillekaan, mutta vaihtelu virkistää (eikä budjetti kestä reissailla joka vuosi kaikilla messuilla sentään.)

Kirjamessuilla 2019 yleisö- ja myyntiryntäys

Messukeskuksen tiedotteen mukaan Helsingin kirjamessuilla vieraili neljän päivän aikana jopa 92 000 ihmistä, mikä tekee seitsemän prosentin korotuksen viime vuoden kävijämääriin. Kustantajien mukaan myynti kasvoi jopa neljänneksellä, ja minua erityisesti ilahduttaa tieto, että lasten- ja nuortenkirjoja ostettiin myös enemmän. Äänikirjojen suosio näkyi myös myynneissä. Kirjamessujen yleisössä näkyi tosi paljon nuoria, ja ohjelmaa heille kyllä olikin oikein mukavasti. Kallio-lava taisi olla suurin hitti.

Kuva: @Messukeskus

Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi kertookin tyytyväisenä, että parin vuoden aikana tehty panostus lapsille ja nuorille sopivaan ohjelmaan alkaa nyt näkyä tuloksissa, eli lapsiperheiden määrä messuvieraina on lisääntynyt. Ensi vuonna onkin jo vuorossa juhlamessut Helsingin kirjamessujen täyttäessä 20 vuotta.

Kuva: @Messukeskus

Kiitän oikein kovasti Messukeskusta bloggaajapassista ja Teos- ja S&S-kustantamoja kivoista bloggaritilaisuuksista, joihin koin olevani tervetullut. Messut olivat mielestäni oikein hyvin järjestetyt ja tulen mielelläni joskus uudestaankin. Kirjojen lukeminen näyttää olevan yhä suosiossa, ja ilahduttavaa on myös se, että kirjoja yhä enenevässä määrin ostetaan, sillä juuri sen ansiosta kirjailijat kirjoittavat ja kustantajat julkaisevat meille lisää ihanaa luettavaa.

Kirjastosatoa 2018 -tapahtuma Oulun kaupunginkirjastossa 13.2.2019

Olin työni puolesta Oulun kaupunginkirjaston järjestämässä koulutus- ja yleisötapahtumassa Kirjastosatoa (tunnettu aiemmin nimellä Kirjasatoa), joka mentiin tänä vuonna täysin uudella konseptilla. Perinteisen, aiemmin Pakkalan salissa pidetyn luentomuotoisen tilaisuuden sijaan tapahtumassa viime vuoden helmiä esiteltiin uutuustorilla Tapahtumatila Laiturissa, jossa kynnys keskusteluun ja kyselyyn oli yleisöllä pienempi kuin täpötäydessä luentosalissa.

Uutuustori odottelee vielä yleisöryntäystään. Kirjoja sai lainata myöhemmin tapahtuman lopuksi.

Innokkaat kirjastoihmiset jakoivat omia vinkkejään, keskustelivat kirjoista ja jakoivat TOP 5 esitelappusia. Niitä haalinkin mukaani vinon pinon. Kaunokirjallisuuden lisäksi omat pöydät olivat myös lauta- ja konsolipeleille, musiikille, sarjakuville ja tietokirjallisuudelle. Kaunokirjallisuus oli jaettu vielä kotimaiseen, käännöskirjallisuuteen, jännäreihin, scifiin, fantasiaan, kauhuun ja romantiikkaan, ja runot ja novellit olivat vielä omassa pöydässään. Sain muutamia hyviä vinkkejä, joista mainitsen kuvateksteissä.

Aurinkoiset Jaana Märsynaho ja Kirsi Kallioniemi keskustelivat mielellään kotimaisesta kaunokirjallisuudesta. Kiinnostuin kovasti Sisko Savonlahden kirjasta Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Minna Rytisalon Rouva C:tä minulle suositeltiin myös.

Tästä sai  napata vinkin summanmutikassa. Minun piti hakea vinkkini myöhemmin, mutta hups, unohdin.

Romantiikka-pöydässä oli paljon minulle tuttuja kirjoja. Anneli Kannon Ihan Pähkinöinä kiinnostaa.

Hanna Oikarisen pöydästä löytyi muun muassa scifiä, kauhua ja fantasiaa. George Saundersin uusin Lincoln Bardossa minun olisi tarkoitus lukea joku päivä.

Kauhun Top 5 listalta minua alkoi kiinnostaa Kristina Ohlssonin Sairaat sielut.

Sain mukaani hyvä lautapelivinkkejä. Konsolipelitkin kiehtoivat, mutta omat pelikoneet ovat niin vanhoja malleja, etteivät uutuudet niissä pyöri. Lautapeleistä aion laittaa varaukseen ainakin kuvassa näkyvän Azul-pelin, sekä Spring Meadow ja Blue Lagoon myös kiinnostavat kovasti.

Musiikkipisteellä oli esillä kattava kokoelma CD-levyjä, muutama LP-levykin, runsaasti TOP 5 vinkkilappuja ja musiikkikirjallisuutta.

Teija Heikkisen ja Soile Hirvasniemen (ei kuvassa) sarjakuvapöydästä nappasin monta hyvää vinkkiä mukaani.

Sain hyvän runovinkin Runot, esseet ja novellit -pisteeltä, ja varasinkin heti Rudi Kaurin runokirjaan Aurinko ja hänen kukkansa.

Tietokirjoista kiinnostuin muun muassa Juha Valsteen teoksesta Evoluutio.

Oulu lukee 2019 -pinssejä oli jaossa, nämä muistuttelevat Oulun kaupunginkirjaston koko vuoden kestävästä lukukampanjasta.

Kirjailija Anneli Kanto kertoi erittäin mielenkiintoisesti omista viime vuoden lukusuosikeistaan, Hän oli ryhmitellyt kirjoja teemoittain, joista yksi oli tietenkin uutena ilmiönä uskonnollisia aiheita käsitteleät kirjat. Kanto ei itsekään osaa selittää, mistä ilmiö johtuu, mutta epäilee, että Rauhalan Taivaslaulun menestys on antanut rohkeutta kirjoittaa uskonnollisista teemoista enemmän.

Kanto ylisti Marjo Heiskasen teosta Mustat Koskettimet. Muita hänen esillenostamiaan teoksia olivat Hanna Haurun Jääkansi, Olli Jalosen Taivaanpallo, Tapio Koivukarin Poltetun miehen tytär, Minna Rytisalon Rouva C, Maritta Lintusen Stella, Petri Tammisen Suomen historia, nuortennovellikokoelma Tusina (jossa hän on itsekin mukana), Salla Simukan Sytytä valot/Sammuta valot, Mila Teräksen Jäljet ja paljon muita. Kannon jutustelua oli mukava kuunnella, hän kertoi kirjoista kiehtovalla tavalla.

Musiikkiosaston Mikael Saari kehui Vestan uusinta levyä Lohtulauseita. Saimme kuunnella Antti Heikkisen (ei kuvassa) ja Saaren esittämänä kiintoisia musiikkinäytteitä hyvin monipuolisesti eri musiikkigenreistä, joista esimerkiksi ruotsalainen Ghost oli minulle ihan uusi tuttavuus. Levy lähti heti varaukseen.

Runolautakunnan jäsenet Jarkko Korpua (vas.), Matti A. Kemi (kesk.) ja Helianne Kallio (2.oik) kuuntelivat tarkkaavaisesti, kun kirjastonhoitaja Anne Vesala (oik.) lukee heille kolme runonäytettä, jotka he sitten pisteyttivät ja ruotivat perinpohjaisesti.

Runolautakunnan runoraati oli viihdyttävä ja hauska.

Illan huipentumana oli kirjailija Minna Rytisalon (oik.) haastattelu. Heidi Karhu (vas.) esitti kysymyksiä Rytisalon tuoreimmasta teoksesta Rouva C.

Minna Rytisalo kertoi päätyneensä kirjoittamaan fiktiivisen tarinansa Minna Canthin avioliittovuosista luettuaan kirjan Herkkä, hellä, hehkuvainen. Häntä alkoi mietityttää ristiriitaisuudet, joihin hän Canthin avioliittokuvauksissa törmäsi. Oliko hän kuitenkaan niin dominoivan vallan alla kuin uskottiin? 

Rytisalo luki näytteitä kirjastaan. Kun kysyttiin, onko häneltä tulossa uutta kirjaa lähiaikoina, tämä myhäili ja sanoi nyt keskittyvänsä opetustyöhönsä lukiossa. Minä aion viimeinkin paikata aukon sivistyksessäni ja lukea Rouva C:n, joka kuulosti Rytisalon lukemana kauniskieliseltä ja kiintoisalta romaanilta. Rytisalo oli myös miellyttävä esiintyjä, joten kirjailijahaastattelu oli kaikin puolin hyvä lopetus Kirjastosadolle.

Jos joku nyt ihmettelee, missä olivat kaikki lasten- ja nuortenkirjat, niin niitä esiteltiin viikkoa aikaisemmin Kirjasaari-tapahtumassa, missä minun vastuullani oli esitellä nuorten scifiä, kauhua, jännitystä ja maagista realismia. Varsinaista bloggausta en tapahtumasta en tee, mutta minullapa onkin tarjota teille linkki tapahtuman taltiointiin. Olkaa hyvät.

Kirjasaari 6.2. 2019