"Xiomara Batista on aina pitänyt sanansa sisällään. Harlemin kaduilla
kukaan ei kuuntele häntä, mutta kaikki kyllä näkevät hänet. Jotta
epätoivottu huomio kohdistuisi minne tahansa paitsi hänen kehoonsa,
Xiomara antaa nyrkkiensä puhua puolestaan. Raamatun sanomaa
noudattavalle, ankaralle äidille hän ei voi uskoutua. Xiomaralla on
kuitenkin paljon sanottavaa, ja hän vuodattaa turhautumisensa ja
intohimonsa muistikirjan sivuille - erityisesti ihastuttuaan samalla
kurssilla olevaan poikaan. Kun Xiomara saa kutsun koulun
lavarunouskerhoon, hänelle tarjoutuu tilaisuus tulla kuulluksi. Mutta
kykeneekö hän lausumaan ajatuksensa ääneen?
Harlemin kaduille sijoittuva Runoilija X on suorasukainen ja uskalias säeromaani oman äänen löytämisestä ja omien mielipiteiden puolustamisesta. Sävähdyttävä New York Times -bestseller nostaa esiin ajankohtaisia teemoja, kuten rasismin, feminismin ja uskonnon. Teos on voittanut mm. arvostetun National Book Awardin." (Karisto)
Harlemin kaduille sijoittuva Runoilija X on suorasukainen ja uskalias säeromaani oman äänen löytämisestä ja omien mielipiteiden puolustamisesta. Sävähdyttävä New York Times -bestseller nostaa esiin ajankohtaisia teemoja, kuten rasismin, feminismin ja uskonnon. Teos on voittanut mm. arvostetun National Book Awardin." (Karisto)
Oma arvio:
Runoilija X on kirjoitettu säemuotoon, vaikka varsinainen runoteos se ei ole. Rakenne onkin samanlainen kuin viime vuonna julkaistussa Sarah Crossanin teoksessa Yksi. Kirjan säkeet eivät siis ole riimitettyjä, eli rakenne on jossain romaanin ja runoteoksen välimaastossa. Tämä säemuoto tekee kirjasta erittäin helppolukuisen, kun tottuu sen muotoon. Silti tarinan voi elää ihan yhtä vahvasti kuin normaalimuotoisen romaanin kautta, eikä mitään jää muodon takia kokematta. Päin vastoin.
Kirjan päähenkilö on Harlemissa asuva latinalaisamerikkalainen, kuusitoistavuotias Xiomara, joka ei ole yhtä mieltä uskonnollisen äitinsä ja isänsä opeista. Siitä lähtien, kun Xiomaran lapsenpyöreys muuttui kurvikkaaksi naisenvartaloksi, on hänen äitinsä kohdellut häntä erilailla kuin hänen kaksoisveljeään, jota Xio kutsuu kirjan sivuilla Kaksoseksi. Xio on tottunut puolustamaan älykästä, hintelää ja helposti kiusatuksi joutuvaa veljeään jopa nyrkein, mistä Mamiksi kutsuttu äiti ei tietenkään pidä.
Xio alkaa kyseenalaistaa heidän pappinsa Isä Seanin opetukset ja menee sitten vielä äitinsä ahdistukseksi rakastumaan Aman-nimiseen poikaan. Kaikki on hyvin niin kauan, kun heidän tapailunsa pysyy salassa. Xion ystävä Caridad yrittää toimia tämän moraalin äänenä, mutta turhaan. Ystävä on luonteeltaan täysin erilainen kuin hän, mutta kuitenkin hyvin rakas tuki ja turva.
Xio nauttii runojen kirjoittamisesta, ja Kaksosen antamaan muistikirjaan hän kirjoittelee ajatuksiaan äitinsä ahdistavista säännöistä, inhottavasti tuijottavista miehistä, heräävistä seksuaalisista haluista, omalaatuisesta, mutta niin rakkaasta Kaksosesta ja isästään, joka on rauhoittunut häntäheikin roolistaan kiltiksi isäksi kaksosten synnyttyä. Xion uusi opettaja, neiti Galiano, näkee nuoren naisen potentiaalin ja sykkivän runosuonen, ja yrittää houkutella tätä koulun lavarunokerhoon, mutta turhaan. Xioa houkuttaisi kyllä, mutta eihän hän voi lukea runojansa ääneen muille, sillä sitten kaikki saisivat tietää, kuinka tiukat vanhemmat hänellä on. Mutta uskaltaako hän lukea runojaan Amanille?
Xion tarina soljuu nautittavassa säemuodossaan kohti vaikuttavaa kliimaksia, joka saa minut jopa kyynelehtimään. Xion ja äidin välillä kuohuu ja lopulta räjähtää. Heidän tunteensa voimakkuus menee ihoni alle. Loppu on kuitenkin lohdullinen: Xiomara löytää rohkeuden itsestään ja huomaa sanojensa voiman. Kaikki järjestyy.
Runoilija X on kahminut palkintoja ja ehdokkuuksia, eikä ihme. Se on hyvin voimakas nuoren naisen kannanotto ryyditettynä metoo-hengellä ja oman ajattelun merkityksellä. Tämä ei ole varsinainen uskonnollisesta yhteisöstä irtautumistarina, mutta asioiden kyseenalaistamisen tarina ja oman ajattelun tarina. Kirjassa myös sisaruudella on hyvin vahva asema ja sivutaanpa siinä myös sateenkaarevaa teemaakin. Suosittelen aikuisille ja nuorille, etenkin niille, joiden on hankala tarttua kirjaan.
Arvosanani 5+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Kirjahilla
Kirjojen keskellä
Reader, why did I marry him?
Samantyylistä luettavaa:
Yksi: Sarah Crossan (säemuoto, kaksoisuus, perhe)
Ainoa taivas: Essi Ihonen (uskonnollinen yhteisö ja siitä irtautuminen)
Matkaystävä: Suvi Ratinen (uskonnollinen yhteisö ja siitä irtautuminen)
Näpit irti!: Jennifer Mathieu (metoo-henki)
Mitä tytön täytyy tehdä: Holly Bourne (metoo-henki)
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Popsugar-lukuhaaste saa kirjan kohtaan:
43. An “own voices” book
Runoilija X on kirjoitettu säemuotoon, vaikka varsinainen runoteos se ei ole. Rakenne onkin samanlainen kuin viime vuonna julkaistussa Sarah Crossanin teoksessa Yksi. Kirjan säkeet eivät siis ole riimitettyjä, eli rakenne on jossain romaanin ja runoteoksen välimaastossa. Tämä säemuoto tekee kirjasta erittäin helppolukuisen, kun tottuu sen muotoon. Silti tarinan voi elää ihan yhtä vahvasti kuin normaalimuotoisen romaanin kautta, eikä mitään jää muodon takia kokematta. Päin vastoin.
Vanhemmat kai tahtoivat tytön joka istuu kirkonpenkissä
kukkakuosissa ja aidosti hymyillen.
He saivat maihinnousukengät ja suun joka pysyy vaiti
kunnes kieli on terävä kuin viidakkoveitsi. (s.14)
Kirjan päähenkilö on Harlemissa asuva latinalaisamerikkalainen, kuusitoistavuotias Xiomara, joka ei ole yhtä mieltä uskonnollisen äitinsä ja isänsä opeista. Siitä lähtien, kun Xiomaran lapsenpyöreys muuttui kurvikkaaksi naisenvartaloksi, on hänen äitinsä kohdellut häntä erilailla kuin hänen kaksoisveljeään, jota Xio kutsuu kirjan sivuilla Kaksoseksi. Xio on tottunut puolustamaan älykästä, hintelää ja helposti kiusatuksi joutuvaa veljeään jopa nyrkein, mistä Mamiksi kutsuttu äiti ei tietenkään pidä.
Veljeni syntyi hennoksi huiluksi:
vienoksi väreeksi, lempeäksi soinniksi.
Minä synnyin pyörremyrskyksi jota hän tarvitsi
nostamaan - ja paiskaamaan maahan - ne jotka häntä satuttivat. (s. 51)
Xio alkaa kyseenalaistaa heidän pappinsa Isä Seanin opetukset ja menee sitten vielä äitinsä ahdistukseksi rakastumaan Aman-nimiseen poikaan. Kaikki on hyvin niin kauan, kun heidän tapailunsa pysyy salassa. Xion ystävä Caridad yrittää toimia tämän moraalin äänenä, mutta turhaan. Ystävä on luonteeltaan täysin erilainen kuin hän, mutta kuitenkin hyvin rakas tuki ja turva.
Xio nauttii runojen kirjoittamisesta, ja Kaksosen antamaan muistikirjaan hän kirjoittelee ajatuksiaan äitinsä ahdistavista säännöistä, inhottavasti tuijottavista miehistä, heräävistä seksuaalisista haluista, omalaatuisesta, mutta niin rakkaasta Kaksosesta ja isästään, joka on rauhoittunut häntäheikin roolistaan kiltiksi isäksi kaksosten synnyttyä. Xion uusi opettaja, neiti Galiano, näkee nuoren naisen potentiaalin ja sykkivän runosuonen, ja yrittää houkutella tätä koulun lavarunokerhoon, mutta turhaan. Xioa houkuttaisi kyllä, mutta eihän hän voi lukea runojansa ääneen muille, sillä sitten kaikki saisivat tietää, kuinka tiukat vanhemmat hänellä on. Mutta uskaltaako hän lukea runojaan Amanille?
Runoja ei ole. Mieli tyhjenee.
Suusta tempautuu karjaisu.
"Polta pois! Polta pois.
Täällä ne mun runot on", sanon
ja taon nyrkillä rintaa. (s. 314)
Xion tarina soljuu nautittavassa säemuodossaan kohti vaikuttavaa kliimaksia, joka saa minut jopa kyynelehtimään. Xion ja äidin välillä kuohuu ja lopulta räjähtää. Heidän tunteensa voimakkuus menee ihoni alle. Loppu on kuitenkin lohdullinen: Xiomara löytää rohkeuden itsestään ja huomaa sanojensa voiman. Kaikki järjestyy.
Sitä tapahtuu kun kuljen sortseissa.
Sitä tapahtuu kun kuljen farkuissa.
Sitä tapahtuu kun tuijotan maahan.
Sitä tapahtuu kun tuijotan eteeni.
Sitä tapahtuu kun kävelen.
Sitä tapahtuu kun istun.
Sitä tapahtuu kun puhun puhelimeen.
Se ei koskaan lopu. (s. 59)
Runoilija X on kahminut palkintoja ja ehdokkuuksia, eikä ihme. Se on hyvin voimakas nuoren naisen kannanotto ryyditettynä metoo-hengellä ja oman ajattelun merkityksellä. Tämä ei ole varsinainen uskonnollisesta yhteisöstä irtautumistarina, mutta asioiden kyseenalaistamisen tarina ja oman ajattelun tarina. Kirjassa myös sisaruudella on hyvin vahva asema ja sivutaanpa siinä myös sateenkaarevaa teemaakin. Suosittelen aikuisille ja nuorille, etenkin niille, joiden on hankala tarttua kirjaan.
Arvosanani 5+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Kirjahilla
Kirjojen keskellä
Reader, why did I marry him?
Samantyylistä luettavaa:
Yksi: Sarah Crossan (säemuoto, kaksoisuus, perhe)
Ainoa taivas: Essi Ihonen (uskonnollinen yhteisö ja siitä irtautuminen)
Matkaystävä: Suvi Ratinen (uskonnollinen yhteisö ja siitä irtautuminen)
Näpit irti!: Jennifer Mathieu (metoo-henki)
Mitä tytön täytyy tehdä: Holly Bourne (metoo-henki)
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Popsugar-lukuhaaste saa kirjan kohtaan:
43. An “own voices” book
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti