"Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle." (Like)
Oma arvio:
Aina eivät toiveet ja odotukset kohtaa kirjan lopullista sisältöä, ja juuri niin minulle kävi tämän Sylvain Neuvelin Themis-kansioiden ensimmäisen osan kanssa. Jostain syystä minulla oli valmiiksi vahvat ennakko-odotukset tästä kirjasta, vaikka yleensä tartun kirjaan kuin kirjaan avoimin mielin. Kirjan sisäliepeellä on ylistäviä sanoja tästä kirjasta, muun muassa scifikirjailija Blake Crouchin omansa. Odotin tästä siis sellaista scifipläjäystä, joka menee suoraan selkäytimeeni.
Heti alussa hätkähdin kirjan erikoista rakennetta, joka siis koostuu pelkästään haastatteluista ja muutamista raporteista. Yllättävän hyvin tarina ja juoni alkaa kuitenkin rakentua näiden haastattelujen kautta ja pääsen helposti henkilöhahmojen sisään. Päähenkilö Rose Franklin saa tehtäväkseen johtaa salaista projektia, jossa aletaan etsiä jättiläisrobotin osia ympäri maailmaa radioaktiivista ainetta hyväksikäyttäen. Hyvin pian Franklin huomaa, että näiden löydösten hintana on ihmishenkiä, ja että projektia on hyvin hankala pitää maailmalta salassa. Kolmannen maailmansodan uhka leijuu ilmassa, joten projekti on jatkossa jaettava muun muassa Venäjän kanssa.
Rakennan asetta, pelottavaa sellaista. En kuitenkaan välttele tätä totuutta. Sitä ei voi välttää. Ymmärrän yhä selvemmin, kuinka tuhoisa aseeni voi olla. Se on toki saattanut olla rauhan väline, mutta sellaista rauhaa ei saavuteta oikeudenmukaisuudella ja ymmärryksellä. Tämä on tarkoitettu tappokoneeksi, niin mahtavaksi ja voimakkaaksi, että kukaan ei rohkene vastustaa sitä. (s. 192.)
**Jos et halua tietää juonesta enempää, jätä seuraavat pari lukua lukematta!**
Yhdysvaltain armeijan ylivääpeli Kara Resnik sekä vääpeli Ryan Mitchell on pestattu etsimään noita mystisiä jättiläisen osia. Heidän välilleen kehittyy hyvin tiivis suhde, mikä kuitenkin saa melko karun lopun, kun Ryan ei osaa pitää mustasukkaisuuttaan kurissa erään Vincent Couturen liittyessä mukaan kuvioihin. Kun robotin osat alkavat olla kasassa, käy ilmi, ettei sitä ohjaavia kypäriä voi sovittaa kenenkään muun kuin Karan ja Vincentin päähän.
---Ennen kuin poistutte haluan teidän myös katsovan näitä malleja. Teidän on sovitettava ne jalan rakenteeseen.
- Mitä ne ovat?
- Polvet.
- En ole teknikko, mutta ne näyttävät siltä kuin...
- Kyllä, tohtori Haas. Ne ovat väärinpäin. (s. 155)
Robotin anatomiassa on vain yksi pulma, sillä sen jalat muistuttavat taaksepäin kääntyneiden polvien takia hevosen takajalkoja. Niinpä projektin salaperäinen toimeenpanija, joka pysyy nimettömänä kirjan haastatteluiden takana, teettää Vincent Couturelle kivuliaan jalkaleikkauksen, jonka ansiosta hän voi kääntää polvilumpionsa taaksepäin ja näin ohjata jättiläisrobotin kävelyä. Tämä on mielestäni kirjan karmivin kohta. Couture kärsii leikkauksen takia erityisen kovista tuskista eikä kävelykään ole ongelmatonta. Koekävely ja siinä tapahtunut horjahdus saa aikaan kohtalokkaat seuraukset, jolloin paljastuu myös robotin todellinen voima aseena. Ikävä kyllä tutkimusryhmä menettää tärkeitä henkilöitä tässä turmassa, ja robotti pitää haudata meren syvimpään kohtaan muuta maailmaa rauhoitellakseen. Kunnes se taas kaivetaan esiin...
****
Pidän kovasti kirjan juonenkehittelystä ja tiiviistä tunnelmasta siihen asti, kun robotti on saatu kasattua, mutta sitten mielestäni jännitys hieman lopahtaa, eikä maailmanpoliittisten valtasuhteiden ilmaantuminen kuvioihin myöskään innosta. Nimetön haastattelija kaikessa kylmyydessään ja häikäilemättömyydessään saa aikaan karmivan tunteen selkäpiissäni, ja jättiläisrobotin alkuperä ja tarkoitus jättää mieleeni paljon kysymyksiä. Kirjan lopun yllättävä käänne houkuttelee jatkamaan sarjan lukemista, vaikka Uinuvat jättiläiset ei mieltäni saanut nyt niin myllerryksiin kuin ajattelin. Henkilöhahmot ovat kuitenkin kirjassa kiintoisia ja niiden vaiheita huomasin seuraavani mielenkiinnolla läpi koko tarinan.
Arvosanani 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Uinuvat jättiläiset muissa blogeissa:
Samantyylistä luettavaa:
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti