"Satu Mattila-Laineen esikoisromaanissa Parantola 15-vuotias vintageharrastaja, epilepsiaa sairastava Elisa päätyy aikamatkalle 1930-luvun kaatumatautiparantolaan, jossa hoitoina ovat suolaton kasvisruoka, bromkali ja eristys.
Parantolan arki mankelointeineen ja lypsämisineen on rankempaa kuin mihin Elisa on tottunut, mutta onneksi Elisa saa ystävän toisesta parantolan asukista, Annasta. Molemmat tytöt rakastavat 30-luvun filmitähtiä! Elisaa ja Annaa uhkaa kuitenkin vaara: parantolan tohtori Groman aikoo aloittaa kaatumatautisten steriloinnit…
Parantola kuvaa vähäeleisen taidokkaasti Suomen historian vaiettua lukua. Kirja loihtii elävästi esiin 30-luvun arjen toiveineen ja pelkoineen."
Oma arvio:
Parantola on oikein mukava lukukokemus. En kuitenkaan hullaantunut kirjaan, mutten myöskään löytänyt hirveänä napinan aihettakaan. Tämä on siis kaikin puolin kiva tarina nuoresta Elisa-tytöstä, joka tempautuu epilepsiakohtauksen kautta menneeseen aikaan ja tutustuu "kaatuvatautiseen" Annaan, joka työskentelee parantolassa. Elisa ottaa tehtäväkseen pelastaa Annan karmealta kohtalolta ja oikaista vääriä uskomuksia epilepsiasta.
Tarinassa parasta on juuri kurkistus vanhoihin, vääriin menettelyihin epilepsian hoidossa. Romantiikkaa ei tässä kirjassa painoteta, vaan pääpaino on Annan ja Elisan ystävyydellä ja Parantolan arjen kuvauksella.
Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa lukea napakan (154-sivuisen) ja mukavan mielen tarinan.
Arvosanani kirjalle 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti