"16-vuotiaan Rebeccan koulun, harrastusten ja kaverien täyttämä elämä alkaa järkkyä, kun hän kohtaa Lucianin. Ensi hetkestä alkaen heidän välillään vallitsee omituisen syvä yhteys. Poika on menettänyt muistinsa, mutta tuntuu siitä huolimatta tietävän mitä erikoisimpia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja myös tulevaisuudesta.Todellisuus ja fantasia sulautuvat hienosti yhteen romaanissa, jonka kantava teema on rakkaus. Pahimmillaan rakkaus ajaa itsetuhon partaalle, kauneimmillaan se auttaa unohtamaan muun maailman."
Oma arvio:
Olipas se erikoista lukea välillä kirjaa, joka ei sisältänyt fantasiaa kuin ripauksen. Tämä oli silti aivan ihana lukukokemus! Abedi kirjoittaa helposti luettavaa ja mukaansatempaavaa tekstiä hyvin värikkäällä tavalla. Kirjan tapahtumat tempaisivat minut äkkiä mukaansa, vaikka mitään varsinaisen jännittävää kohtausta tästä ei löytynytkään.
Sivuhenkilöihin Abedi oli saanut ujutettua jokaiseen "sitä jotakin". Tykkäsin eritoten Rebeccan "kakkosäidistä" Spatzista ja (ex-)poikakaveri Sebastianista. Oli mukavaa, että pakollisen kolmiodraaman niin sanottu häviävä osapuoli oli hänkin kuvailtu varsin mukavaksi ja varteenotettavaksi miehenaluksi. Parasta tässä oli kuitenkin mystinen, muistinsa menettänyt poika Lucian, josta Rebecca ei pystynyt olemaan erossa.
Lopussa tarinaan saatiin fantasia-elementtejä sekaan ja paljastui hykerryttäviä yksityiskohtia Rebeccan ja Lucianin yhteydestä. Kirjan päätös oli myös täydellinen. Aion kyllä etsi käsiini kirjoittajan muitakin teoksia, sen verran tykästyin hänen tyyliinsä. Arvosanani tälle 4,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti