Englanninkielinen alkuteos (2016): If I Was Your Girl. Kannen design: Liz Dresner ja Elaine C. Damasco, Sakari Tiikkaja (suomennoksen kansi)
"Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää Tennesseen ahdistavat pikkukaupungit lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihinsa tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa… ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant?
Tyttösi sun on koskettava kuvaus matkasta omannäköiseen elämään."(Karisto)
Tyttösi sun on koskettava kuvaus matkasta omannäköiseen elämään."(Karisto)
Oma arvio:
"Entä jos poikasi olisikin tyttäresi?" (s. 19)
Amandan kertomus alkaa bussimatkasta kohti Lambertvilleä isänsä luo. Hän on kaunis, fiksu tyttö, jonka yllä kulkee musta pilvi. 18-vuotias Amanda on saanut kokea paljon ihmisten vihaa ja jopa väkivaltaa kotikaupungissaan, josta hän nyt pakenee - säästääkseen henkensä. Pelko seuraa kuitenkin joka paikkaan. Pelko siitä, että joku saa tietää, ettei hän ole aina ollut Amanda, tuo kaunis, tummatukkainen, pitkäsäärinen tyttö, vaan vielä kaksi vuotta sitten hänen nimensä oli Andrew Hardy. Tuolloin hänen suurin pelkonsa oli murrosikä ja se, että hänelle tulisi äänenmurros ja partakarvoja.
En pääsisi koskaan eroon menneisyydestäni; se olisi aina läsnä, se odottaisi kuin musta aukko päästäkseen imaisemaan minut sisäänsä ja murskaamaan minut. Ainoa tapa päästä pakoon oli pysyä liikkeessä. (s. 88)
Amandan vanhemmat erosivat muutamia vuosia sitten, koska heidän avioliittonsa ei kantanut heidän pojan ruumiseen syntyneen tyttärensä ongelmia. Nyt Amandan ja isän on alettava rakentaa suhdettaan kuntoon. Kun Amanda yritti itsemurhaa erään koulumatkalla tapahtuneen ikävän välikohtauksen jälkeen, isästä ei kuulunut mitään. Muutenkaan Amanda ei ole ollut tekemisissä isänsä kanssa, jolle on ollut vaikeaa sulatella kaikkea sitä, mikä liittyy Amandan transsukupuolisuuteen. Isä kuitenkin yrittää kovasti, siitä sympatiapisteet hänelle.
Koulussa kaunis Amanda saa heti paljon ihailijoita peräänsä. Grant, jalkapalloilija, joita Amanda on tottunut karttamaan ja pelkäämään, tuntuu olevan erityisen paljon tytön perään. Amanda yrittää olla torjuva, ihan itsesuojeluvaistonsakin määräämänä, mutta pian hän huomaa tuntevansa kivaa kihelmöintiä poikaa ajatellessaan ja ollessaan hänen seurassaan.
"Mulla on menneisyys. Etkä sä todellakaan halua sekaantua siihen." (s. 103)
Kirjassa vuorotellaan nykyhetken ja takaumien välillä. Minäkertojana toimiva Amanda raottaa edellisen elämänsä vaiheita aina itsemurhayritykseen johtaneesta päivästä ensimmäisen hormonitabletin nielemisen kautta tukiryhmässä kulkemiseen. Muutama välähdys nähdään myös hänen alakoululaisesta minästä, joka haaveilee kouluaineessaan aikuisena olevansa nainen. Tällaisia asioita on Amandan isän vaikea hyväksyä, ja systemaattisesti hän on yrittänyt pakottaa hänet "poikamuottiin" esimerkiksi pakottamalla hänet pallonkopittelukaveriksi, vaikka Amanda on aina ollut siinä surkea. Amandan äiti on kuitenkin suvaitsevaisempi ja ymmärtäväisempi, mutta ei hänellekään kaikki ole helppoa.
"Minulla on ikävä häntä", äiti kuiskasi väistäen katsettani.
"Isääkö?"
"Ei", äiti vastasi ja kuulin hänen kurkkunsa kuristuvan. Yksittäinen kyynel vieri hänen poskeaan. "Ei, minulla on ikävä poikaani." (s. 235)
Amandan seesteisesti etenevä tarina etenee kohti vääjäämätöntä konfliktia, mitä koko ajan aavistelin ja pelkäsin. Kirjan loppu ei kuitenkaan muserra lukijaansa vaan antaa pikemminkin toivoa. Kuten kirjailija kirjoittaa jälkisanoissaan, Amandan tarina on pedattu melko hyvin kirjassa, sillä hän pääsee hyvin kalliiseen sukupuolenvaihdosleikkaukseen nuorempana kuin se todellisuudessa olisi mahdollista. Hän on myös piirteiltään hyvin siropiirteisen kaunis. Russo (transnainen itsekin) myöntää, että tarinasta olisi tullut hyvin erilainen, jos Amanda ei olisi ollut kaunis, tai jos hän ei olisi vielä päässyt sukuelinten korjausleikkaukseen. Voisi olla, että tarina olisi saanut kuitenkin hiukan enemmän rosoa ja elämänmakua, jos kaikki ei olisi sujunut Amandan sukupuolenkorjausoperaatiossa niin mallikkaasti. Entä jos Amandan terapeutti ei olisi ollut niin valveutunut tytön itsemurhayrityksen jälkeen, ottanut hänen hätäänsä tosissaan ja ottanut ajaakseen hänen prosessiaan eteenpäin? Entä jos...
Minulle tulee Amandan tarinasta mieleen Kimberly Peircen ohjaama elokuva vuodelta 1999 nimeltä Boy's Don't Cry, jossa Hilary Swankin transsukupuolinen roolihahmo Brandon kokee kamalan kohtalon. Onneksi Amandalle käy paremmin. Myös Siri Kolun teoksessa Kesän jälkeen kaikki on toisin on samanlainen teema, mutta nyt transmiehen näkökulmasta, kun päähenkilö Peetu valmistautuu sukupuolenkorjausleikkaukseensa.
"---mä olin syy äidin ja isän eroon." (s. 154)
Tyttösi sun on suoraviivainen, kaunis ja liikuttava romaani, mutta myös opettavainen ja hyödyllinen transseksuaalisuuden ymmärtämiseen. Russon omat kokemukset transnaisena olosta varmasti heijastuvat Amandan tarinaan ja tekevät Amandan tuntemuksista aidon oloisia. Tätä kirjaa suosittelen niin nuorille kuin aikuisillekin.
Arvosanani 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Luetaanko tämä?
Suudelmia & sukkanauhoja
Samantyylistä luettavaa:
Kesän jälkeen kaikki on toisin: Siri Kolu
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
33. Selviytymistarina
Ruksaan YA-lukuhaasteesta kohdan:
Kirja käsittelee LGBTQ+ aihetta
Arvosanani 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Luetaanko tämä?
Suudelmia & sukkanauhoja
Samantyylistä luettavaa:
Kesän jälkeen kaikki on toisin: Siri Kolu
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
33. Selviytymistarina
Ruksaan YA-lukuhaasteesta kohdan:
Kirja käsittelee LGBTQ+ aihetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti