"Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi?
Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.
Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.
Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat..." (Tammi)
Oma arvio:
Sain luettavakseni ennakkoon tämän kirjan pdf-muodossa ennen varsinaista julkaisupäivää, joka on siis tällä viikolla. En ole innostunut e-kirjoista, mutta oli mukava huomata, että voin ehkä silloin tällöin lukea kirjan myös sähköisessä muodossa. Mutta nyt itse asiaan...
"Et tarvitse enää ohjainta, sillä ohjain olet sinä." (s. 64)
Beta. Sensored Reality 1 aloittaa nuorille, noin yläasteikäisille suunnatun trilogian, jossa seikkaillaan suurimmaksi osin virtuaalisessa pelimaailmassa. Kirjan kehystarinassa päähenkilö, puoliksi japanilainen Minako eli Bug muuttaa veden valtaamaan Helsinkiin, äitinsä synnyinkaupunkiin, ja tulee huomaamaan, ettei häntä oteta uudessa koulussa ihan avosylin vastaan. Hän joutuu kahnauksiin heti ensimmäisenä päivänä ylimielisen Jaden ja hänen porukkansa kanssa, jotka tunnetaan voittamattomina mustan vyön taistelijoina. Lisäksi koulun rehtori ottaa lintsaamiseen taipuvaisen tytön heti puhutteluunsa. Koulunkäynti ei ole pelaamisesta kiinnostuneen Bugin prioriteetti. Bug uppoutuu joka päivä niin pelien maailmaan, että joko unohtaa mennä kouluun tai myöhästyy sieltä roimasti
Oppilaiden zombimaisuus ehkä kertoo hyvin sen, miksi arvostan pelaamista koulua enemmän. Jopa zombipeleissä on enemmän energiaa ja aivotoimintaa kuin täällä. Videopelissä voin vierailla antiikin Kreikassa ja keskustella leikisti Aristoteleen kanssa. Videopelissä voin tehdä fantastisen matkan avaruuteen tai oppia kirurgiaa suorittamalla itse leikkauksen ilman että kenellekään käy oikeasti huonosti. Tämänkaltainen koulu sen sijaan tekee oppimisesta tylsää ja vaikeaa. (s. 31)
Kirjan tulevaisuuden Helsingin ihmisten elämä pyörii hyvin pitkälti virtuaalisen teknologian ympärillä. Teknologia näkyy myös Bugin kotona - he esimerkiksi hommaavat asuntoonsa älytapetit,
joiden avulla voi luoda kotiinsa vaikkapa viidakkomaiseman, ja tietenkin
lukea sähköpostinsa näppärästi virtuaaliälyn Ada Lovelacen avustamana. Bugin äiti on sattumoisin suuren pelifirman, Realdream Interactive Studiosin johtaja, ja kannustaa tyttöään pelaamaan. Pian on ilmestymässä kaiken mullistava Next Level, joka on RIS:in salainen projekti.
 |
| Kuva: Pixabay |
Bug
pääsee sattuman kaupalla erikoisvalmisteisen Sensored Reality -pelipuvun avulla opettelemaan ninjasoturin
taitoja kaikkine aistimuksineen Shadow Warriors II -pelissä. Ningon-niminen lohikäärme auttaa
taitavaa Bugia eteenpäin keskiajan Japaniin sijoittuvassa pelissä, missä Yoshiro-niminen suurmestari neuvoo
ja opastaa häntä ninjaksi. Kuvaukset Bugin seikkailuista virtuaalimaailmassa ovat hyvin
kiehtovia ja tarkkaan rakennettuja (joskin minä huomaan välillä pitkästyväni pitkistä pelikohtauksista.) Samalla lukija saa tietoa keskiajan Japanista.
”Tämä on vain peli, Bug”, toistan itselleni neljä kertaa.
Olen väärässä.
Tämä ei ole vain peli.
Tämä on jotain muuta. (s.85)
Olen väärässä.
Tämä ei ole vain peli.
Tämä on jotain muuta. (s.85)
Minun on hiukan vaikea päästä Bugin pään sisälle, sillä hän ei tunnu tekevän vapaa-ajallaan juurikaan muuta kuin pelaavan: hän ei lue, harrasta liikuntaa, vietä aikaa ystävien kanssa. Dystopisessa Helsingissä ei tunnu olevan tarinan perusteella juuri muuta vapaa-ajanohjelmaa kuin pelit - jopa Bugin opettajat ja rehtori pelaavat. Toisaalta siinä onkin koko kirjan juonen kulmakivi, sillä kun Bug ajautuu uuden pelin ja siihen liittyvän aistimuksia välittävän peliasun betatestaajaksi, pelimaailma tuntuu varastavan kaikki hänen ajatuksensa ja aikansa. Lisäksi hän joutuu hämmennyksiin siitä, missä menee pelin ja todellisuuden raja - se on enää kovin häilyvä. Kirja onkin dystopia siitä, mitä maailma voisi joskus olla, jos digitaalinen kehitys jatkaisi kasvuaan ja siitä tulisi niin olennainen osa ihmisten arkipäivää kuin kirjassa. Tokihan tämä ilmiö on jo nyt nähtävillä, muttei ihan niin kärjistetysti kuin kirjassa. Toisaalta kirjan maailmassa pelit kannustavat kuitenkin peliasuineen liikkumaan, ja Bug hyötyy ninjaharjoittelustaan myös tosielämässään, sillä hänen mielen- ja kehonhallintansa kehittyvät pelaamisen myötä.
Jokin tässä meren valtaamassa kaupungissa tuo mieleeni lauseen, jonka luin kerran jostain: ”Historia alkaa, kun muisti päättyy.” (s.24)
Pidän kovasti kirjan maailmasta, joka keskittyy siis ilmastonmuutoksen ja siitä seuranneen vedenpinnan nousun vuoksi veden alle jääneeseen Helsinkiin. Vain kaikista korkeimmat rakennukset ovat jääneet vedenpinnan ylle, sekä muutamat korkeammat maanpinnan osat. Paikasta toiseen liikutaan vesibusseilla ja -takseilla. Veden vallassa oleva Helsinki on kuvattu niin taitavasti, että minun on helppo elää mielikuvituksessani siellä tarinan henkilöiden mukana. Olisin kaivannut vielä enemmän kuvauksia siitä, millaista elämä vetisessä kaupungissa on - ja millaista elämää mahdollisesti veden alla on. Lisäksi tässä osassa kurkataan myös dystopisen Helsingin yhteiskunnallisesti alempaan yhteiskuntaluokkaan, johon päässee tutustumaan toivon mukaan lisää seuraavissa osissa.
En ole koskaan pelännyt asettua voimakkaita ihmisiä vastaan. Saatan jännittää ensimmäistä koulupäivää mutta voin silti heittäytyä keskelle hurjia tilanteita, vaikka se tarkoittaisikin mustaa silmää. (s. 39)
Kirjan päähenkilö Bug on rohkea ja utelias nuori, joka yrittää päivä päivältä selvityä isänsä äkillisestä kuolemasta ja rakentaa uutta elämää uudessa kaupungissa. Onneksi hän saa muutaman ystävän koulusta, ettei joudu ihan kokonaan päähänpotkituksi. Pientä romantiikkaakin on ilmassa, mutta se jää hyvin vähäiseksi ainakin tässä ensimmäisessä osassa. Uskon, että tämä kirja saattaisi kiinnostaa nimenomaan poikia pelimaailmaan painottuvan tarinansa ja seikkaluhenkisyytensä puolesta, mutta yhtä lailla tytöt voivat ottaa tämän omakseen - Bugin tarinaan liittyy paljon muutakin kuin virtuaalisia pelielämyksiä, vaikka hänen elämänsä pyöriikin paljon pelaamisen ympärillä. Kirjan lopussa tiivistyvä jännitys ja käännekohdat saavat odottelemaan jatko-osia.
Beta ei räjäyttänyt tajuntaani, mutta jätti minut uteliaaksi.
Arvosanani 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Ei vielä muita blogiarvioita
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
29. Kirjassa on lohikäärme
Beta ei räjäyttänyt tajuntaani, mutta jätti minut uteliaaksi.
Arvosanani 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Ei vielä muita blogiarvioita
Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
29. Kirjassa on lohikäärme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti