Kirjabloggaajien joulukalenteri 2017: Luukku 10

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2017: Luukku 10

Kuva. Niina Tolonen, Yöpöydän kirjat -blogi

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Mistä tuntee joulun? Onko se lumivalkoinen hanki ja hiljalleen satava höytyvälumi, onko se kauniit joululaulut, onko se pakettivuori kuusen alla, onko se lasten jännitys ja aito riemu, onko se ruuan tuoksu, yhdessä syöty ateria, herkullinen kuivakakku mummolassa, joulukirkon harras tunnelma, punanuttuinen joulupukki, paketista löytyvät villasukat? 

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:

– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!

Joulu on, koditon varpuseni onneton,

tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Joulua on hankala määritellä, sillä se on paljon enemmän kuin mihin sanat riittävät. Joulun voi tuntea sydämessään, vaikkei ostaisi yhtään joululahjaa. Jouluna tulee rakkaat ihmiset entistä läheisimmiksi, ja ne, jotka ovat poisnukkuneet, tulevat mieleen juuri jouluaaton iltahämyssä. Joulua voi viettää, vaikkei uskoisi joulun kristilliseen sanomaan. Joulu on olotila, tunnelma, rauha, tyyneys ja yhdessäolo. Joulu on rakkaus.

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:

– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.

Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.

kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

Mitä toivoa joululta? Valkea joulu on monesti vain lauluissa, eikä lumen määrällä  ole välttämättä merkitystä. Lahjat kertovat antajastaan ja saajastaan, niistä huokuu ajatus ja välittäminen, mutta ne eivät ole  tärkeimpiä joulussa. Maailmanrauhaa ei toivomalla saa, saati poistettua köyhyyttä ja ihmisten eriarvoisuutta. Aina jossain joku suree  rakastaan, joka ei tänä jouluna istukaan yhteisessä joulupöydässä.  Ei voi toivoa poisnukkuneita takaisin. Mutta yhtä asiaa voisi toivoa. Sitä, että kaikki pysähtyisivät hetkeksi. Istahtaisivat rauhassa ja miettisivät, mikä on lopulta tärkeää ja mistä kannattaa pitää kiinni. Joskus elämä murjoo, ihmiset kaikkoavat, talous romahtaa tai terveys pettää, mutta kaikilla on jotain, mikä kantaa eteenpäin. Mikä on sinun tärkein asiasi? 

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,

olen pieni veljesi, tulin taivahasta.

Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,

pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

(Varpunen jouluaamuna (Sparven om julmorgonen): 

 Zacharias Topelius 1859. Suomentanut Konrad Alexis Hougberg)

Joulu on ilon ja surun juhla, harras ja riehakas, tyyni ja kuohuva, kirkas ja synkkä, hiljainen ja äänekäs, kaunis ja rujo, pröystäilevä ja vaatimaton. 

Kaunista joulua kaikille ja muistakaa lukea paljon!

Kevennyksenä lopuksi minun jouluni suosikit:

Paras jouluelokuva: Rakkautta vain (Love Actually) 

Paras jouluanimaatio: Lumiukko (the Snowman)

Paras joulukirja:

Myyrä ja joulu: Hana Doskocilova & Zdenek Miler

Paras jouluruno:  Varpunen jouluaamuna: Zacharias Topelius

Paras joululaulu:   (Happy Xmas (War Is Over)): John Lennon ja Yoko Ono

Paras jouluruoka:  kinkku

Paras joulujuoma: punaviini

Paras joululeivonnainen: suklaakakku

Paras joulumakeinen: Finlandia marmeladikuulat

Paras jouluperinne: joulusauna ennen ateriaa

Kuva: Pixabay

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 9: Yöpöydän kirjat 
Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 11: Tuulevin lukublogi