Dumplin: Julie Murphy

Dumplin. Isosti tai ei ollenkaan: Julie Murphy. Suomentanut Peikko Pitkänen. Otava 2016.

Englanninkielinen alkuteos (2015): Dumplin'

"Koolla ei ole väliä: isosti tai ei ollenkaan!

Dumplin on lihava - ja ihan ok asian kanssa. Hänestä täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit. Kun hänen selleriä muistuttava äitinsä järjestää missikisat, Dumplin ilmoittautuu kisoihin mukaan protestina. Pakkaa sekoittaa entisestään työpaikan hottis, joka Dumplinin järkytykseksi ihastuu häneen. Soppa on valmis. "



Oma arvio:

Otava yllätti minut ennakkokappaleella kesäkuussa ilmestyvästä Dumplinista, vaikka alustavien tietojen  mukaan tämä olisi julkaistu vasta ensi syksynä. Kirja oli jo minun lukulistallani, joten yllätys oli todella mieluinen!

"Willowdean", sanoin. "Kassanhoitaja, Dolly Parton -fani ja tämän puljun virallinen läski."

Luin tämän lämpöä hohkaavan, kepeän kirjan parissa päivässä, sillä en malttanut jättää tätä millään kesken. Päähenkilö Willowdean on helposti samaistuttava hahmo: toisaalta itsevarma, rempseä, mutta toisaalta hyvinkin epävarma itsestään ja vartalostaan. Vaikka hän on lihava, se ei mielestäni korostu tarinassa liikaa, vaan Willowdeanista nousevat esille muut ominaisuudet, jotka pukevat häntä: lempeys, kauniit kasvot, rohkeus, kiihkeys.

Will yrittää olla hyvä ystävä Elille, mutta mokaa pahemmanlaatuisesti. Hän suree edesmennyttä tätiään, joka kuoli liikalihavuuden takia. Hän yrittää kestää laihdutusvimmaista äitiään, joka ei halua hyväksyä tytärtään sellaisena kuin hän on - pullukkana Dumplinina. Willowdean pistää parinkin nuoren miehen pään sekaisin : toiseen hän on kiihkeästi ihastunut, toista kohtaan hän tuntee vain kaverillisia tunteita. Hänellä on siis paljonkin ajateltavaa, ja ihme, miten hänen päänsä pysyy kasassa kaiken tämän keskellä.

Will osallistuu äitiä kiusatakseen ja tätinsä muistoa kunnioittaakseen missikisoihin yhdessä isohampaisen Hannahin, korokepohjakenkäisen Amandan ja jopa Willowfeania  lihavamman Millien kanssa ja tuntee olevansa ikään kuin vastuussa näistä kolmesta. Hän kipuilee menetettyä ystävyyttään Elin kanssa, mutta tulee samalla tutustuneeksi tämän kolmikon kanssa ja yhdessä he lähtevät tavoittelemaan missikisan voittoa, toiset enemmän ja toiset vähemmän tosissaan.

Jokin meissä on muuttunut.Tunnen sen. Eikä se ole kävelytyyli. Tai meikkityyli. Sitä ei voi lokeroida eikä siitä voi ottaa valokuvaa, mutta tunnen sen kuin syntymäpäivän, sillä sen voi vain aistia, ei nähdä.

Willin ja työkaveri Bon salamyhkäinen romanssi  kipunoi ja leiskuaa, mutta saa yhtäkkiä Willin kamalan epävarmaksi omasta vartalostaan. Kirjan tarina paljastaa kuitenkin sen, ettei tämä ole pelkästään lihavien ongelma, vaan lähes jokainen nuori nainen tuntee olonsa epävarmaksi, kun on ensimmäisiä kertoja pojan kanssa lähekkäin. Kaikilla on jokin kohta vartalossaan, johon ei ole kauhean tyytyväinen.

---Ennen kesää olin tyytyväinen vartalooni. Jopa ylpeä siitä.

Mutta sitten tuli Bo. Siitä lähtien, kun suutelimme ensimmäistä kertaa hänen autossaan, jokin minussa alkoi hajota. Jotenkin se, miltä hänen ihonsa tuntui ihoani vasten, nosti pintaan epäilykset, joiden olemassaolosta minulla ei ollut ollut aavistustakaan. 

Dumplin on oikein viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Kirja ei sorru paasaamaan, vaan antaa tarinan soljua omalla painollaan eteenpäin.  Tämä ei siis ole  pelkästään tarina lihavuudesta tai sen ihannoinnista tai paheksumisesta - ehei - vaan tarina ystävyydestä, Dolly Parton -fanituksesta, ensirakkaudesta, itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä,  ennakkoluuloista, lokeroinnista, kauneuskäsityksistä ja äiti-tytärsuhteesta. Oikea hyvän mielen kirja!

Arvosanani 4,5

Kiitokset ennakkokappaleesta kustantajalle!

Dumplin muissa blogeissa:
Lukuneuvoja
Notko, se lukeva peikko
Vinttikamarissa
Luetaanko tämä?

Samantyylisiä kirjoja:
Eleanor & Park: Rainbow Rowell