"Miksi hänet murhattiin? Kuka hän oli – Laura Palmer, tyttö jota kukaan ei oikeastaan tuntenut? Koulun herttaisin tyttö, pidetty, tarmokas ja älykäs.
Kun hänen ruumiinsa löytyy eräänä aikaisena aamuna rannasta, vapisee koko Twin Peaks. Murha lamaannuttaa ja noituu rauhallisen kaupungin – ja kaikki piilossa olleet synkät salaisuudet pakotetaan nyt päivänvaloon…
Lauralla oli myös salaisuutensa – ne hän paljasti vain päiväkirjalleen. Päiväkirjan sivuilla elää aivan toisenlainen tyttö – mutkikas, julkea ja uhmakas. Tyttö, joka elää vaarallista elämää…"
Oma arvio:
Olin 1990-luvun varhaisteininä suuri Twin Peaks -fani. Katsoin kaikki telkusta tulevat sarjan osat, vaikka ei olisi ehkä minun iässäni kannattanut, sillä pelkäsin iltaisin nurkissa vaanivaa BOBia. Luin silloin myös tämän Jennifer Lynchin kirjoittaman kirjan, joka perustuu tapahtumiin ennen sarjan alkua. Täytyy sanoa, etten silloin ymmärtänyt ihan kaikkea, ja kirjan roisit seksikohtaukset eivät ehkä välttämättä olleet nuorelle tytönalulle sopivaa luettavaa. Kun törmäsin tähän kirjaan kirjastossa, halusin päivittää muistoni tästä kirjasta.
Päiväkirjamuotoon kirjoitetussa kirjassa seurataan nuoren Laura Palmerin elämää neljän vuoden ajalta hänen ollessa 12-16-vuotias. Kirja alkaa hyvin leppoisissa tunnelmissa: tavallista perhe-elämää elävä Laura-tyttö viettää syntymäpäiviään ja saa lahjaksi Troy-ponin, josta tulee hänelle hyvin tärkeä. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa ja Laura tuntuu olevan hyvin rakastettu henkilö, mutta pikku hiljaa varjo alkaa hiipiä hänen elämäänsä. Alkuun Laura mainitsee vain sivulausessa BOBIN, tuon pahuuden ruumiillistuman, joka hiipii hänen huoneeseensa ja lopulta myös mieleensä. Loppua kohti Lauran elämä alkaa suistua raiteiltaan ja hän alkaa sekoilla huumeiden ja seksiorgioiden parissa. BOB tunkeutuu hänen elämäänsä ja saa Lauran vihaamaan itseään ja kyltymätöntä seksuaalisuuttaan.
En heti oikein hahmottanut, mikä tai kuka BOB on: onko hän vain Lauran mielikuvituksen keksimä tuote, onko hän todellinen henkilö vai paha henki. Sarjaa katsoneena ja kirjan uudelleen luettuani tulkitsen, että BOB on Twin Peaksin metsissä vaaniva paha henki, joka asettuu johonkin pahaa-aavistamattomaan isäntähahmoon. En halua spoilata kenenkään lukukokemusta, mutta jokainen, joka on katsonut Twin Peaks -tv-sarjan, tietää, kenessä BOB on ja kuka siis Lauran murhaaja lopulta onkaan. Lauran päiväkirjan lopusta on revitty sivuja, joissa hän kertoo uudesta rakkaudestaan Jamesiin sekä epäilyistään siitä, kuka BOB todellisuudessa on - tai kenessä hän on. Päiväkirja päättyy yhtä äkkiä kuin Lauran elämäkin.
Ahdistava, surullinen... En voi oikein muuten kuvailla tätä kirjaa. On jotenkin kamala lukea, miten iloisen nuoren tytön elämä alkaa mennä kohti alamäkeä, kuinka hänen käsityksensä itsestään synkkenee, kuinka BOB piinaa häntä ja kuinka hän hakee seksistä lohtua ja hyväksyntää, vaikka hän on ilman sitäkin rakastettu tyttö: hän auttaa vanhuksia ateriapalvelussa, pitää seuraa Hornen jälkeenjääneelle pojalle Johnnylle ja opettaa englantia Josielle. Mikään ei tunnu riittävän.
En oikein osaa sanoa, pidinkö tästä vai en. Jos en olisi katsonut tv-sarjaa, tajuaisinko koko BOB-kuviosta yhtään mitään? Onko tämä "vain faneille"-kirja?
Arvosanani 3,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Twin Peaks -kaupungin tapahtumista kertoo myös Scott Frostyn kirjoittama kirja Twin Peaks - Dale Cooperin omaelämäkerta (WSOY 1992), joka seuraa agentti Cooperin elämää ennen hänen tutkimuksiaan Twin Peaksissa ja päättyy siihen, kun hän saa ilmoituksen Laura Palmerin murhasta. En ole vielä varma, jaksanko lukea tätä kirjaa, joka on siis koottu hänen Diana-nauhurilleen sanelemista viesteistä.
Suosittelen katsomaan myös David Lynchin ohjaaman elokuvan Twin Peaks - Tuli kulje kanssani (1992), jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Lauran murhaa, ja näyttävät lopulta hänen viimeiset elinhetkensä. Tämä elokuva on jopa vielä vinksahtaneempi kuin itse tv-sarja.
1 kommentti:
Pitäisi ottaa tämä uusintakierrokselle, kirja samoin kuin tv-sarja (dvd-boksina) löytyy omasta hyllystä :) Sarjan katsomisesta ei ole kuin ehkä vuosi-kaksi, kirjan lukemisesta taas vähintään kymmenen vuotta, todennäköisesti enemmänkin.
Lähetä kommentti