Laura-sarja: Tuija Lehtinen

Tuija Lehtinen:

Laura, kultatukka. Otava 1997.

"Toisinaan Laura, äidin kultatukka ja isän ikuinen pikkutyttö, haluaisi pikakelauksella kasvaa aikuiseksi. Joskus taas on ihan mukava olla kolmetoista ja risat – ainakin jos isompana on vaarassa hurahtaa niin kuin 16-vuotiaan isonveljen luokan tytöt. 

Ei, Lauralle ei ole harhakuvia pojista, siitä ovat äyskähtelevä murrosikäinen isoveli ja perheen vallattomat pikkupojat pitäneet huolen.
Lauran paras ystävä Jenna sen sijaan jaksaa uskoa ihmeisiin – ja rakastuu aina yhtä mahdottomiin tyyppeihin! Mutta on eräs tyyppi, joka saa Laurankin voimattomaksi … Eikä se eräs tosiaankaan ole Hönö, kulmakunnan kauhu ja jenginjohtaja, jolle Laura kerran ostarilla tuli sanoneeksi pari valittua sanaa."

Oma arvio: 
 Luen aika vähän sellaisia kirjoja, joissa päähenkilö on alle 15-vuotias. En ole viime aikoina myöskään lukenut kirjoja, jotka eivät sisällä mitään scifi-, kauhu- tai fantasiaelementtejä. Tämä Laura-sarja on siis minulle kaikin puolin erilaista kesälukemista. Innostuin lukemaan tätä, kun katsoin DVD:ltä YLE:llä vuonna 2002 esitettyä Laura-sarjaa ja tykästyin kovasti.

Laura, kultatukka oli minusta aika vaisu sarjan avaus. Laura tuskastelee samassa huoneessa asuvan, ötököistä pitävän pikkuveli-Teemun kanssa, ihmettelee teiniangstia pursuavan isoveljensä Saken käytöstä, viettää aikaa luottoystävänsä Jennan kanssa ja miettii tyypillisiä nuoren tytön ongelmia: milloin hänellä alkaisi menkat ja milloin hän saisi ensimmäiset rintsikat, milloin hän ihastuisi johonkin poikaan, niinkuin Jenna Tauskiin? Hän joutuu välttelemään jengipomo Hönöä ja käy treffeillä, jotka eivät saa kuitenkaan hänen sydäntään sykkyrälle. Romantiikkaa minä olisin kaivannut enemmän jo tähän ensimmäiseen osaan.

Ihan mukavaa ja humoristista luettavaa tämä oli, ja saa arvosanan 3,5.

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Sain kirjankansibingoon taas ruksin.




Rakas Laura. Otava 1998.

  "Ihana, Laura henkäisi. Viimeinkin oma huone! Ei kenenkään muun kamoja, ei pikkuveljien lemmikki-ötököitä eikä haisevia lenkkareita! Nyt hän voisi pitää luokan tytöille kaikkien aikojen pyjamabileet.
Kummempaa jännitystä Laura ei neljätoistavuotiaan elämäänsä kaipaakaan. Viljamin piiritysyrityksetkin hän jättää omaan arvoonsa - riittää, että Lauran paras kaveri Jenna on milloin kehenkin lääpällään. Mutta sitten paikallisradio alkaa lähettää salaperäisen kissakundin ikävöiviä viestejä "kultatukkaiselle ja tummakulmaiselle Lauralle". 

 Oma arvio: 
 Pidin tästä osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Lauralle osoitetut salaiset radioviestit oli mukava mysteeri muuten melko tavallisen arjen keskellä ja Nikon ilmestyminen kiva lisä. Romantiikkaa ei silti pursunnut vielä tämäkään osa, vaan Laura lähinnä pakoili innokasta Viljamia ja tutustui lopussa hiukan enemmän Tauskiin. Hänen lapsenvahtikeikkansa ja uuden tanssiharrastuksen aloittaminen oli hauskaa luettavaa, kun taas Lauran isän Onnenpyöräkilpailureissu olisi voinut jäädä pois tarinasta.

Arvosana tälle 4-

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.



Laura menopäällä. Otava 1999.

"Neljätoistavuotiasta Lauraa ei seurustelu kiinnosta. Hänen bestiksellään Jennalla sen sijaan tuntuu olevan kyltymätön määrä rakkautta, joka vain odottaa kohdettaan. Laura haluaa hoitaa kunnialla koulunsa, harjoitella kilpatansseja Nikon kanssa ja keskittyä toimittajantyöhönsä Koululaisvartissa.

Sitten tanssikurssille ilmestyy uusi tyttö. Tytillä on hunajanväriset luonnonkiharat, suuret sinivihreät silmät ja helisevä ääni. Tytti ottaa Lauraa oikein kunnolla päähän! Mutta miten ihmeessä hän voi tuntea näin, eihän hän edes seurustele Nikon kanssa?"

Oma arvio:
Laura-sarjan kolmas osa jatkaa tutulla tasaisella tyylillään - suurempia yllätyksiä ei kirjan sivuilla eteen pompsahtele. Laura kokee mustasukkaisuuden tunteita, kun Tytti havittelee Nikoa tanssiparikseen ja käy treffeillä Punkin kanssa. Jotenkin odotin, että Lauran ja Tauskin välille tulisi jotain vipinää, niin kuin tv-sarjassakin, mutta olisiko heidän romanssinsa aika myöhemmin?

Jotenkin minä pystyn samaistumaan Lauran perheen tilanteeseen: on rakennusalalla olevan isän työttömyyttä ja ompeleva äiti - ihan kuin minun perheessäni, kun olin nuori. Laura ei koe vielä poikakaveria tarpeelliseksi, vaikka onkin jossain määrin ihastunut kirjan loppuvaiheessa. Hän on kiinnostuneempi tanssiharrastuksestansa ja radiojuontajan pestistään. 

Arvosanaksi annan tälle osalle 4-

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Sain taas kirjankansibingooni ruksin lisää, juhuu!

 Laura, ystäväni. Otava 2000.

"Laura ja Jenna ovat täysin erilaisia persoonia, Laura järkevää jalat maassa -tyyppiä, Jenna ikuinen haaveilija. Erilaisuudestaan huolimatta tytöt ovat aina olleet ystäviä, jakaneet maailman pienet ja suuret murheet. 

Laura on hämillään, kun Jenna alkaa yhtäkkiä pukeutua mustiin, meikata räikeästi ja polttaa tupakkaa. Ja mikä kurjinta, Terrin ja Tauskin jengiin liityttyään hän kohtelee Lauraa tosi tylysti.

Ei kai kaikki voi näin päättyä, ykskaks poikki ja moi vaan parhaalle ystävälle, Laura miettii. Vai onko Jenna valmis mihin tahansa saadakseen Tauskin isketyksi?"

Oma arvio:
Jennan äkillinen muuttuminen jengiläiseksi ja kääntyminen ystäväänsä vastaan tuntuu hiukan liioitellulta ja epäuskottavalta. Lauran ja Punkin seurustelu, tai sen tapainen, on ollut melko ponnetonta luettavaa, ja siksi olinkin innoissani, kun Tauski alkaa tunkea mukaan Lauran kuvioihin. Heidän kipakka muka-naljailunsa paljastaa hienoisen ihastumisen puolin ja toisin. Lopussa liikutuin jopa kyyneliin asti, kun Laura ja Jenna saivat sovittua asiansa. Jos joku kirja saa tiristettyä minulta kyyneleen, se ei ole turhaan luettu! Arvosanani tälle (kyyneleen ja Tauskin ansioista) 4. 

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Ruksia pukkaa kirjankansibingoon! 


Laura kielikurssilla. Otava 2001 

"Enää kolme päivää kesätyötä, sitten juhannus - ja juhannuksen jälkeen Englantiin! Kesästä tulisi upea!
Lauran elämä on mallillaan. Peruskoulu on ohi, syksyllä alkaisi lukio. Mutta jännittävin on edessä: Laura on lähdössä parhaan ystävänsä Jennan kanssa kielikurssille Englannin Bournemouthiin! Kurssilla on nuoria eri puolilta maailmaa, ja arvata saattaa, että toimintaa riittää ja kommelluksiakin sattuu.

 Jenna rakastuu tapansa mukaan taas kerran kuolettavasti, eikä Laurakaan ole aivan immuuni ryhmänsä pojille. Varsinkin Jan, tummasilmäinen tsekki, saa sydämen läpättämään..."

Oma arvio:
Olen tähän mennessä ajatellut, että Laura-kirjat ovat ihan kivoja tai vähintäänkin ok. Nyt minusta tuntui ensimmäistä kertaa, että luin todella huonon kirjan. Tässä Laura kielikurssilla -osassa ärsytti niin kovin moni asia: Laura luokittelee kielikurssilla tapaamansa, eri maista tulleet ikätoverinsa yhden ominaisuuspiirteen varaan, eikä tämä käsitys yleensä kirjan edetessä muuttunut. Lauran vastustumaton halu olla muita tyttöjä parempi romantiikka-asioissa on myös raivostuttavaa. Hän vastustelee viimeiseen asti romanssia Pierren kanssa, vaikka tuntemukset ovat erit. Mitä ihmettä hän rakastumisessa pelkää?

Epäselväksi jää, miksi Lauran ihannoima Jan on koko tarinan ajan niin ynseä ja miksei Laura vaadi häntä tilille rahojensa pimittämisestä. Kun Laura lähes aina niin reipas ja sanavalmis, ihmetyttää, ettei hän käynyt kovistelemassa Jania.

Jenna taas...Voi miten rasittava hän taas onkaan! Luulin, että hänen ja Lauran välit olisivat taas kunnossa, mutta yhä edelleen heidän välejään hiertää jokin - yhteensopimattomuus. Jennan romantiikankaipuu menee ihan överiksi, ja ymmärrän Lauran tyytymättömyyden häneen. Itseäni samanikäisenä ärsytti sellaiset, jotka joka paikasta ja koko ajan etsi romanssia. Siinä asiassa pystyn samaistumaan Lauran harmiin täydellisesti. Lauralle kielikurssissa tärkeintä on uudet ystävät ja kielen oppiminen, kun taas Jenna haluaa puhua vain suomea ja etsiä komeita kundeja. 

Lauran romanssi Pierren kanssa on melko ennalta-arvattava eikä kovin tunteikkaasti kirjoitettu, mutta söpö.  Laura toistelee rasittavuuteen asti sitä, että Pierre on häntä pari vuotta nuorempi eikä siksikään sopiva ihastumisen kohteeksi. Taas siinä yksi ennakkoasenne lisää!

Tämä osa saa minulta arvosanan 2,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 Sain kirjankansibingoon ruksin.

Laura ja Akun tehdas.  Otava 2002

"Varmaan outoa olla ilman Jennaa, Viljami toteaa Lauralle uuden koulun pihalla. Totta se onkin. Laurasta tuntuu kurjalta, ettei hänen paras ystävänsä päässyt Akun tehtaaseen, keskustan multimediapainotteiseen lukioon. Tytöillä ei tunnu olevan enää juuri muutakaan yhteistä.

Laurasta on ihanaa olla villi ja vapaa, keskittyä täysillä tanssiharrastukseen, radiojuttujen tekemiseen ja lukiolaisten menoihin. Jennan jutut sen sijaan pyörivät vain Paulissa, hän tahtoo ansaita rahaa päästäkseen Englantiin tapaamaan kielikurssirakkauttaan. Mutta kun Lauran ikuinen kiistakumppani Tauski soittaa Tunnehäiriö-bändeineen koulun bileissä, myös Laura huomaa joutuneensa omituisen tunnehäiriön valtaan…"

Laura sydän syrjällään.  Otava 2003

"Lauran elämässä ei rakkauden kaltaiselle tunnehäiriölle ole sijaa. Tanssiharrastus, Nuorten Radio ja tärkeät kouluprojektit vievät lähes kaiken ajan. Ilman kiinnostavia harrastuksia elämä voisikin tuntua tyhjältä nyt, kun paras ystävä Jenna on muuttanut tätinsä luokse Rovaniemelle työharjoitteluun.
Onneksi Lauralla riittää kavereita ja leffaseuraa, on Niko ja Nalle ja Jari ja Viljami...

Toisinaan Lauran on vaikea ymmärtää bestistään. Jenna on valmis luopumaan englantilaisen kielikurssirakkautensa Paulin takia perheestään, koulustaan, kotimaastaan, jopa ystävästään.
Mutta eräs ilta Nallen bileissä saa myös Lauran maailman järkkymään...
Bäng - se on siinä, puhdas bäng!"

Laura kesätöissä.  Otava 2004

"Lauralla on kesän varalle mainio suunnitelma: vaikka vanhemmat aikovat viettää lomansa mökillä, Laura saa jäädä kaupunkiin pörräämään kavereiden kanssa. Hän on saanut kesätöitä! Eikä mitä tahansa kesätöitä, vaan paikan kaupungin nuorisomajan vastaanotossa, jossa kesän mittaan varmasti tapaa mitä mielenkiintoisimpia tyyppejä. Kaikki ei tosin suju suunnitelmien mukaan. Lauran kaverit ovat kuka missäkin, eikä hän viitsi hengailla uimarannalla yksinään. Ja hirvittävän väärinkäsityksen vuoksi Lauran unelmien kesätyö onkin jotain aivan muuta kuin piti."

Laura pitää pintansa.  Otava 2005

"Laura ei tiedä mitä ajatella, kun hän saa kuulla äidin odottavan vauvaa. Sitten äiti joutuu vaikean raskauden vuoksi sairaalaan, ja Laura huomaa ajautuneensa veljiensä pikkupiiaksi. Myös ystävät tarvitsevat tukea – Laurahan on se, joka aina kuuntelee ja lohduttaa, hoitaa ja järjestää.Itselleen Laura ei osaa pyytää apua, ja miten voisikaan, kun Niko, ainoa mahdollinen keskustelukumppani, heittäytyy puhumattomaksi.Kun Laura kaiken kukkuraksi huomaa, että hänet on houkuteltu johtamaan Tauskin aasialaisen roikkomahasian pelastusoperaatiota, hän saa viimein tarpeekseen…"

Laura, sua kaipaan.  Otava 2006

 "Lauran asiat eivät voisi olla paremmin: perhe on vihdoin muuttanut tilavampaan asuntoon, koulu sujuu, suhde poikaystävään on varmalla pohjalla ja kaverit pyörivät tuttuun tapaan kuvioissa mukana. Muidenkin kuin Lauran elämä näyttää tasaiselta ja vakiintuneelta. Isoveli on menossa naimisiin ja jopa Hönö, kulmakunnan kauhu, Lauran vanha vihamies, on asettunut aloilleen.

Kaikki tuntuvat olevan selvillä myös ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä elämästä - paitsi yllättäen Laura! Nytkö hänen pitäisi ratkaista elämänsä suunta? Miten ihmeessä hän voisi näin äkkiä päättää, mitä tulevaisuudelta toivoo?"