"Ykkönen on Opossumi, se ei oo tylsä tupajumi!"
Opossumi, aikamme Uppo-Nalle, räppää itsensä lastenkirjallisuuden maailmankartalle!
Pajua jännittää vähän. Kolmas luokka alkaa,
ja hänen paras ystävänsä on muuttanut pois. Opettajakin on uusi.
Yhtäkkiä, kesken matikantunnin, Pajun pulpetin kansi lennähtää auki.
Opossumi tunkee kuononsa esiin ja varastaa koko show'n - pitihän se
arvata!
Mutta on Opossumi myös ihana, melkein kuin pikkuveli. Se kulkee Pajun mukana repussa ja höpöttelee omiaan. Vikkeläkielisen ja tuikkivasilmäisen Opossumin matkassa Pajukin pääsee osaksi Kärkikerhoa ja saa Roosasta uuden ystävän. Mutta oppiiko Opossumi lukemaan, että se voi kirjoittaa parempia biisejä? Opossumi tähtää korkealle, Pajun mielestä ehkä turhankin... (#kirja)"
Oma arvio:
Luimme tämän kirjan yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa - ja rakastuimme Opossumiin!
Olipas se mukavaa lukea tämä sympaattinen kirja Opossumin ja tokaluokkalaisen Pajun ystävyydestä. Parivaljakon ystävyys ei ole aina mutkaton, välillä Pajua kun harmittaa se, miten paljon huomiota söötti Opossumi saa niin koulussa kuin kotonakin, ja kuinka hän saa kaikki mokansa anteeksi. Silti Opossumi on tärkeä Pajulle, ja hän haluaa tukea erikoislaatuista ystäväänsä matkalla kohti huippua - Opossumi näet osaa räpätä ja laulaa. Opossumin avulla Paju saa myös uusia ystäviä, joiden kanssa he perustavat Kärkikerhon ja valmentavat Opossumia koulun syysjuhlan esitystä varten. Opossumilla on vakaa tarkoitus ystävystyä kissan kanssa, jonka hän tapasi metsässä, mutta lopulta Opossumi toteaa, että kaikista paras ystävä hänelle on Paju.
Mukavaa tarinaa täydentää kauniit, hempeäsävyiset Emmi Jormalaisen kuvat. Opossumin riimit on tehty tosi huolella ja niitä on ilo lukea ääneen - löysin itsestäni räppärin. Hauskaa myös, miten Opossumin avulla käsitellään erityisherkkyyttä, vaikkakin hän vääntää taipumuksensa hassusti erityiskerkkyydeksi. Kirjassa käsitellään taitavasti ystävyyttä, erilaisuutta, arkuutta ja jännittämistä, unelmien toteuttamista.
-Jo-jo-joo!
Musta kissa lentää yli autiomaan
ei siipii sillä ole ollenkaan,
pitkä häntä toimii propellina
kun se kiitää taivaalla krokettina.
Se hoilaa: oi ihana maa ja kuu
yläilmoissa turkkikin tuulettuu,
häntä näyttää suunnan Helsinkiin
- kissa eksyy Suomi-Finlandiin! (s. 81)
Tyttäreni mielestä Opossumi repussa on hauska, hupsu ja kiinnostava kirja. Hän mieltyi eniten Opossumiin, sillä se on niin söpö. Kirjassa on hänen mielestään tarpeeksi kuvitusta, ja kuvia hän luonnehtii värikkäiksi, hauskoiksi, tarkoiksi ja kiinnostaviksi. Kirjan ikävin tapahtuma on se, kun Opossumi vilustuu. Kirjan nimi ei ole kuulemma hyvä, vaan "Jo-jo-jou!"olisi ollut parempi. Kirja olisi myös voinut olla hiukan pidempi. Tulisikohan tähän jatkoa? Tyttäreni suosittelee tätä kirjaa kaiken ikäisille tytöille ja pojille (kustantajan ikäsuositus 7+) ja aikoo lukea kirjan vielä itse uudelleen.
Molempien arvosana kirjalle 5
2 kommenttia:
Juuri sain tämän ihanan kirjan luettua, ja kyllä tykkäsin minäkin! :)
Opossumi on niin symppis :)
Lähetä kommentti