Kansi: Aino Ahtiainen
Viidenneksi eniten pelkään iilimatoja.
Neljänneksi eniten pelkään täytekakkuja.
Kolmanneksi eniten pelkään sotaa.
Toiseksi eniten pelkään rakkautta.
Eniten, ylivoimaisesti eniten, pelkään aikuiseksi tulemista.
Ylioppilaskevät – kaikki on mahdollista. Toiset tietävät jo, mitä aikovat ja mihin lähtevät. Luna haluaisi vain valokuvata vettä, mutta eihän sellaista voi sanoa ääneen. Edessä aikuisuus ja töihin-kotiin-töihin-kotiin-rata, ja se pelottaa. Isä on virittänyt pihan lintupönttöön kameravalvonnan, ja Arja-tiaisen elämää seuratessaan Luna kelaa omaansa.
Pönttö kuvaa ainutkertaisen herkästi sitä lyhyttä hetkeä, jolloin on lennettävä pesästä ja luotettava omiin siipiinsä. Kirsti Kuronen on tutustuttanut suomalaiset maailmalla nuortenkirjallisuudessa suosittuun säeromaaniin: Paha puuska sai komeat arvostelut ja valittiin Suomen edustajaksi IBBY:n kunnialistalle. Pönttö jatkaa samaa linjaa ja tavoittaa tiiviissä ilmaisussaan upeasti nuoruuden pakahduttavat tunteet." (Karisto)
Oma arvio:
Luna miettii, mitä on aikuistuminen. Hän miettii, mitä on olla nuori. Hän palaa välillä menneisiin, ikäviin hetkiin, vaikka ei haluaisi. Hän löytää menneisyydestään ihmisen, jonka kanssa voi ehkä rakentaa nykyisyyttäkin. Pidän siitä, miten Kirsti Kurosen säeromaani Pönttö tuo esille konstailematta nuoren tytön pelkoja, toiveita ja intohimon kohteita: valokuvaamista, lukemista, tanssimista silloin, kun kukaan ei katso ja linnunpöntön tapahtumien seuraamista.
Ihmeet eivät enää mahdu lauseisiin
kun ei itsekään tiedä
mistä tyhjyys, miksi puristaa
mitä kaipaa, mikä painaa (s. 9)
Nuoren elämä voi olla epävarmuuksien vuoristorataa: Lunaa surettaa mummo, joka ei enää muista shakkipelin siirtoja. Luna on epävarma vartalostaan, mikä voi osittain olla jäänne hänen 14-vuotiaana kokemastaan, nöyryyttävästä seksikokeilusta, joka päättyi ennen kuin alkoikaan. Sen Luna paljastaa tarinan edetessä hampaat irvessä. Sivuilta voi aistia sen häpeän ja nöyryytyksen, mitä Luna koki - hän odotti Jereltä rakkautta ja hellyyttä, mutta Jere odotti jotain ihan muuta.
En tiedä vielä
kuuluvatko merenneitous,
tintit, tanssi ja valokuvat
aikuiselämään. (s. 19)
Kirjan nimi tulee linnunpöntöstä, joka on oleellinen osa tarinaa. Lunan isä on kiinnittänyt kameran lintujen pesimäpönttöön ja Luna alkaa seurata kerhohuoneen näytöltä pöntön elämää. Munia hautova lintu saa nimekseen Arja. Kun munat kuoriutuvat, Lunalla on yhtä lailla huoli poikasista kuin emollaan. Luna hieman häpeää pönttö-innostustaan, eikä tohtisi paljastaa lapsuudenystävälleen Samulle, missä aikansa viettää.
Sekin on mahdollista
että en kelpaa aikuiseksi. (s. 36)
Luna kasvaa tarinan myötä ja saa tarvittavan rohkeuden hyväksyä itsensä - ja hyväksyä Samin kutsu. Pönttö on ihanan rohkaiseva, riipaiseva ja toiveikas ote nuoren elämästä.
Arvosanani 4,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Pönttö muissa blogeissa:
Osallistun tällä kirjalla Reader Why Did I Marry Him -blogin runohaasteeseen.
Tämä postaus on samalla blogini Runosunnuntai-sarjan toinen osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti